Kirjoittaja Aihe: vanhuus  (Luettu 17310 kertaa)

0 jäsentä ja 2 Vierasta katselee tätä aihetta.

Poissa Viisveisaaja

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 8321
Vs: vanhuus
« Vastaus #45 : 23.04.22 - klo:15:00 »
Riitta mummeli kirjoitti hyvin, että se mikä ennen oli tärkeää on monessa jäänyt vähempi tärkeäksi.

Tärkeä ja kaikkine kieliopillisina käänteinään on pirun vaikea sana, näin muuten, jos ei olsi ollut pohjaa kun muutin takasin suomeen, niin en varmaan suomea ikinä olisi taas oppinut.

Se mikä on tullut tärkeäksi on paljolti sama kun riitta mummolla.
Warren Buffet kertoi tarinan tai siis tosi asian, kun oli kaveri kun aina epäonnistui liike elämässä, vaikka yritti mitä.
Sitten hän aloitti pienen autojen liisaamisen ja päätti, että hän antaa parhaan asiakkuuskokemusen jokaiselle.
Hän panosti siihen eniten.
Autot 4 tai seitsemän alussa oli aika romuja, mutta kun hän niitä ystävälliseti liisasi kovan alan keskellä, jossa isoja yrityksiä ja ties mitä kilpailiaa, niin alkoi menestyä.
Pian hän oli suurempi kuin Avis ja Herzz ja muut.
Ukko kuoli upporikkaana ja vain kun alkoi no jotain, kuten riitta mummeli oppinut.
Tik toc.

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21725
Vs: vanhuus
« Vastaus #46 : 23.04.22 - klo:18:00 »
Yhdyn edellisiin, Riitta kirjoitti tässäkin ketjussa täyttä asiaa, syvällä kokemuksella.
Itselläni on kyllä paljon opittavaa, elämä on kolhinut ja kolhii.
On pystyttävä vastaanottamaan luopumisen tuskaa, tyytymistä ja tyyntymistä, hiljaisuutta.
Koettelee vaan ei hylkää Herra
Heittäkää kaikki murheenne Hänen päällensä, Hän pitää teistä huolen
Herra sotii teidän puolestanne, te olkaa hiljaa
mm. näitä yritän muistaa.
Mistähän iloitsen ja kiitän?
Lähimmistä perheenjäsenistä, terveydestä ja liikuntakyvystä, laulamisesta.....

Poissa Viisveisaaja

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 8321
Vs: vanhuus
« Vastaus #47 : 23.04.22 - klo:20:44 »
Yhdyn edellisiin, Riitta kirjoitti tässäkin ketjussa täyttä asiaa, syvällä kokemuksella.
Itselläni on kyllä paljon opittavaa, elämä on kolhinut ja kolhii.
On pystyttävä vastaanottamaan luopumisen tuskaa, tyytymistä ja tyyntymistä, hiljaisuutta.
Koettelee vaan ei hylkää Herra
Heittäkää kaikki murheenne Hänen päällensä, Hän pitää teistä huolen
Herra sotii teidän puolestanne, te olkaa hiljaa
mm. näitä yritän muistaa.
Mistähän iloitsen ja kiitän?
Lähimmistä perheenjäsenistä, terveydestä ja liikuntakyvystä, laulamisesta.....
¨

Rakas vn
Tik toc.

Poissa PekkaV

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10375
Vs: vanhuus
« Vastaus #48 : 03.06.22 - klo:06:00 »

   Ruislinnun laulu korvissani
Tähkäpäiden päällä täysi kuu
Kesä-yön on onni omanani,
Kaskisavuun laaksot verhouu
En ma iloitse, en sure, huokaa,
Mutta metsän tummuus mulle tuokaa
Puunto pilven, johon päivä hukkuu
Siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu
Tuoksut vanamon ja varjot veen
Niistä sydämeni laulun teen
Sulle laulan neiti, kesäheinä
Sydämeni suuri hiljaisuus
Uskontoni, soipa säveleinä
Tammenlehvä-seppel vehryt, uus
En ma enää aja virvatulta
Onpa kädessäni onnen kulta
Pienentyy mun ympär' elon piiri
Aika seisoo, nukkuu tuuliviiri
Edessäni hämäräinen tie
Tuntemattomahan tupaan vie
En ma enää aja virvatulta
Onpa kädessäni onnen kulta
Pienentyy mun ympär' elon piiri
Aika seisoo, nukkuu tuuliviiri
Edessäni hämäräinen tie
Tuntemattomahan tupaan vie


https://www.google.com/search?client=firefox-b-d&q=nocturne+sanat


Vesa Matti Loiri Nocturne

https://www.youtube.com/watch?v=ILyb0IJx068

Tervetuloa talkoisiin Vaasaan! Herättäjäjuhlat rakennetaan yhdessä toimien. Juhlien onnistumiseksi tarvitsemme n. 1000 talkoolaista eri tehtäviin. Sellaisia ovat muun muassa juhla-alueen rakentaminen ja purkaminen, kahvioiden ja grillien toiminta, liiken ...

https://herattajajuhlat.fi/talkoot2024

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33642
Vs: vanhuus
« Vastaus #49 : 03.06.22 - klo:18:48 »
Tämä Eino Leinon Nocturne on nerokkainta nuorta Leinoa. Kumman hyvin Freya Schoultziin  rakastunut Eino kuvaa sekä nuorta rakkautta, kuin vanhan ihmisen haikeita muistoja nuoruudesta.

En ma enää aja virvatulta
Onpa kädessäni onnen kulta
Pienentyy mun ympär' elon piiri
Aika seisoo, nukkuu tuuliviiri
Edessäni hämäräinen tie
Tuntemattomahan tupaan vie


Nämä upeat sanat sopivat hyvin molemmille ikäluokille. Onpa kahta viimeistä säettä nähty myös kuolinilmoituksessa.

Körttiläisittän se on sopiva ajatus, emmehän tiedä kumpaan tupaan pääsemme.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33642
Vs: vanhuus
« Vastaus #50 : 08.07.22 - klo:18:05 »
Vanhuudessa tahtoo välillä unohtua itsensä hoitaminen kun tarkkailee puolisoa ja hoitaa häntä.

Minulta unohtui tänään veden juominen. Se kai johtui siitä kun ilma viileni, jopa niin että aamulla olen palellut eilen ja tänään.

Oikein täytyi oikein räknätä mitä olen tänään juonut, sen jälkeen kun lenkillä tuli huono olo, enkä tahtonut selvitä kotiin.

Aamuviideltä join vähän vettä särkylääkkeen kanssa, mutta sen jälkeen vain kahvia, appelsiinimehua, kaurajuomaa ja taas kahvia.

Huono olo kesti pari tuntia mutta nyt alan toipua juotuani vihdoin muutaman lasillisen pelkkää vettä.

Helteillä ei ollut hätää kun pöydällä oli vesikannu ja täyttelin sen monta kertaa päivässä. Lisäsin välillä siihen bähän mehua, gögiä tai sitruunatiivistettä.
Vichyä joimme ruoan kanssa.

Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa PekkaV

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10375
Vs: vanhuus
« Vastaus #51 : 03.01.24 - klo:06:15 »
Tervetuloa talkoisiin Vaasaan! Herättäjäjuhlat rakennetaan yhdessä toimien. Juhlien onnistumiseksi tarvitsemme n. 1000 talkoolaista eri tehtäviin. Sellaisia ovat muun muassa juhla-alueen rakentaminen ja purkaminen, kahvioiden ja grillien toiminta, liiken ...

https://herattajajuhlat.fi/talkoot2024

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33642
Vs: vanhuus
« Vastaus #52 : 03.01.24 - klo:07:10 »
Nyt tunnen jo vanhuuden. Muisti on jäljellä, mutta paljon muuta on poissa.

Ikävää on esim. se että käsien ote lipsuu, tavarat putoilee. Se on erityisen ikävää että huomaan kaiken sen mikä on poissa. Kivut on kyllä tallella.

Aamuisin herääminen on vaikeaa. Höperehdin puolisen tuntia, sitten olen vasta itseni.
Unista monet jäävät vaivaamaan joksikin aikaa herättyä.
Aamiaisen valmistaminen vaatii keskittymistä. Usein jokin tarpeellinen unohtuu pöydästä, usein leipä. Kun tuolista ylöspääsy on kipujen hatki, se olisi kuistettava heti.
Se kiireen tuntu on liikaa kun Matti jo odottaa kahville kutsua, ja minä unisena pyörin jääkaapin, lieden jaleipälaatikon ja pöydän väliä.

Sitten kun on syöty ja lääkkeet saatu, tulee aamun paras hetki. Istutaan tuoleihimme, avataan lehdet ja telkkarin uutiset. Nyt elämä on ihanaa !
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33642
Vs: vanhuus
« Vastaus #53 : 03.01.24 - klo:09:32 »
Kulinaristi-vanhus ymmärtää näin Rikin sanoin:

https://www.youtube.com/watch?v=VijVNj85ZB4&list=OLAK5uy_mWvjT0TFW9cZXhEjE8yBrLBViG9lQJUh8&index=2

Jouko ja Kosti kuvaavat tätä aikaa näin:

https://www.youtube.com/watch?v=-cuuS96gLj4&list=RDjL80eK7w2cg&start_radio=1

Ruskakin on ohi, lehdet ovat kuolleet:

https://www.youtube.com/watch?v=8B7WF25mVFw

...

Olen Herralta kysynyt oikein huonona ollessa Joko nyt ?
Hän vastasi: Pian. Sinä tiedät sen sitten.                             :017:
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Viisveisaaja

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 8321
Tik toc.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33642
Vs: vanhuus
« Vastaus #55 : 12.01.24 - klo:12:44 »
Yksi oleellinen juttu joka kuuluu ainakin minun vanhuuteen verrattuna entisiin vuosikymmeniin on tällainen.

Nuorempana tuli aina välillä toive, että tapahtuisipa jotakin, mentäisiimoä johonkin, tehdäänkö jotakin.

Nyt tulee sen sijaan toive, että eipä tulisi mitään menoa, eikä muuta erikoista, saisi olla vaan kotona ja nauttia olostaan.

Tämä on nyt ikäänkuin pitkän ja ankarankin työelämän etuoikeus, palkka.

Kun keskiviikkona oli paljon huushollihommaa ja päälle käynti Mehiläisen terveydenhoitajan pakeilla, ja sitten vielä eilen kampaamokäynti, Prisma-ostoksen uusine läppärin kaiuttimineen, olin kuin ylikypsä tomaatti.

Tänään olen sitten ottanut levon kannalta. No, ruoanlaittoon meni kolme varttia ja syönti päälle. Kohta keitän kahvin ja herättelen Matin juomaan. Sitten katsotaan Tanskalainen maajussi ja sen jälkeen kaikki urheiluohjelma jotka kiinnostava.

Minä olen kotirakas ihminen, minulle riittää koti ja sen askareet ja omat harrastukseni. Matti olisi enemmän kyläilevää sorttia, kun se oli hänen kotinsa tapa.
Vaan eipä ole enää niitä kyläpaikkojakaan, eikä jalatkaan jaksa kylissä kulkemista.
Kunhan kevät tulee Matti pääsee pyörällään, sillä sähköavusteisella, katselemaan ihmisiä ja kaupunkia. Se piristää häntä, ja siitä riittää minulle kerrottavaa.

Kun nuori ihminen näitä rivejä lukee, huomaa mitä on riisuminen entisistä. Minulle tämä sopii oikein hyvin, Mattikaan ei ole valittanut. Hän ei vaan puhu tunteistaan.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa öppiäinen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 6310
Vs: vanhuus
« Vastaus #56 : 17.01.24 - klo:17:55 »
Jaa tämä aihe olikin täällä Seuratuvan puolella. Etsin väärästä osastosta. Muistin, että tällainen on.

Nyt hommataan äidilleni lääkärinlausuntoa, ettei olisi enää kykenevä asioitaan hoitamaan, jolloin minusta tulisi edunvalvontavaltuutettu. Oli jouluna soitellessamme sitä mieltä, että noin voisi tehdä.

Lisäksi koetetaan saada paikkaa ympärivuorokautiseen palveluasumiseen. Kunto on heikentynyt siitä mitä se loppukesästä käydessäni oli.

Paikkaa on tietenkin vaikea saada, jonot ovat pitkiä, ja sijoitus voi tulla minne päin Pohjois-Karjalaa hyvänsä. Äitini kuulemma itse on siihen suostuvainen. Maalla lapsuutensa viettäneenä ei osaa kaivata kaupunkiympäristöä, joku ns. kirkonkylä käy kyllä. En tiedä eikö sitten kaipaa tuttuja paikkoja. Yli 50 vuotta on nyt Joensuussa asunut. No, eihän hän kovin usein ole viime aikoina enää esim. keskustassa käynyt.

Tuttu kotipalveluyritys on Joensuussa, siellä yksi luotettu avustaja, jonka palveluita on ostanut.

Minun sitten pitää koettaa perehtyä, mitä kaikkea velvollisuuksiini kuuluu ja miten niitä onnistun etänä hoitamaan. Jos hoitopaikka saadaan, pitää järjestää muuttoa ja asunnon myyntiä. Urakkaa tiedossa. Sen puoleen olisi kätevää pysyä työttömänä niin pääsisin vapaasti menemään sitten kun tilanne tulee. Tai jos olisi jotain keikkahommaa niin ehkä sellaista.

Mä mitään usko... kunhan kysyn vaan.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33642
Vs: vanhuus
« Vastaus #57 : 17.01.24 - klo:19:30 »
Hyvä että äitisi nyt suostuu asioihin itsensä eduksi.
Ymmärrän että vaikka netissä monet asiat hoituu, ja puhelimessakin vielä jotakin, niin paljon papereita on allekirjoitettava.

Me olemme tehneet talokaupan yhteydessä tuomarin suosituksella asianajovaltakirjan myös. Tähän asti olen kaikki hoitanut itse. Toivon että näin menee aiva viime päiviin saakka. Jos Matti jää yksin voi olla että tytärtä tarvitaan apuun.

Omalta kohdalta voin sanoa, että kun kunto on mennyt huonoksi ei paikka jossa asuu merkitse paljonkaan. Ainoa, että jälkeläiset voisivat olla melko lähellä kumminkin.

Vanha ihminen elää niin paljon mennessä, muistelee ja katsoo valokuvia. Vuodenajat näkyvät ikkunasta ja hyvällä onnella eläimet ja ihmisetkin.

Meillä on onnistunut miljöö. On luonnon puita, on hoidettu pihapuisto lasten leikkipaikkoineen. On kävelyteitä ja jokikin lähellä. Niin kauan kuin rollalla pääsen ruoka-ostoksille ja jaksan Matin passata, ei tästä mihinkään lähdetä.

Meitä on kovasti lähentänyt tämä kotoilu. Kun ollaan päivät pääksytyksin kahden, jutellaan ja syödään sekä kahvitellaan, se riittää mainiosti nykyään. Vaatimukset pienenee toisen suhteen.

Vanhuuden ei tarvitse olla ikävää, ainakaan niin kauan kuin kumppani on rinnalla.

Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33642
Vs: vanhuus
« Vastaus #58 : 24.02.24 - klo:09:52 »
Sattui silmiini tämä Sirkka-Liisa Kivelän kirjoitus vuodelta 2019.  Kuvaus iäkkäästä pariskunnasta kahden rollan huushollissa voisi olla kuva meistä, mutta ei täysin.

Itse vielä pesut hoidamme. Emme enää sauno, mutta on hyvä kylpyhuone pesutuoleineen ja korokeistuimineen. Tuolin käsinojat toimivat myös apuvälineinä sillä seiniin emme ole turvakahvoja laitattaneet.

Tällä foorumilla on myös aloitus siitä kuinka ei voi olla mitään kamalampaa kuin yksinäinen vanhuus. Siitä minulla ei ole kokemuksia kuin joiltakin päiviltä kun Matti on ollut sairaalassa, ja aiemmin metsästysreissuilla.

Kun harrastaa niin monenlaista kuin minä, luulen voivani viihtyä yksinkin jos ja kun, tai kun se aika tulee.
Muutama ystävä on vielä elossa ja puhelimen päässä on useita sukulaisiakin.

Jälkikasvu on tavattavissa tarvittaessa ja heiltä on apuakin luvassa. Minä olen näitä minä itse-tyyppejä, joten en ole vielä liikaa käyttänyt, luullakseni.

Päivä kerrallann sujuu melkoisen mukavasti, kiitos Herralle !

Sirkka-Liisa Kivelä:

https://www.superlehti.fi/nakokulmia/sirkka-liisa-kivela/rakkaus-kantaa/
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa öppiäinen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 6310
Vs: vanhuus
« Vastaus #59 : 24.02.24 - klo:15:39 »
Äitini on nyt ollut pari viikko sairaalassa, palliatiivisella osastolla. Ei tarkoita että olisi missään saattohoidossa, mutta katsotaan toipuuko kotona asumisen vaatimaan kuntoon vai ei. Päätös ympärivuorokautisen palveluasumisen paikasta on tehty, mutta sellaista paikkaa pitää jonottaa. Joutui sairaalaan alun perin suolitukoksen takia nyt.

Mutta tuntuu viihtyvän siellä, kai juuri koska siellä sentään näkee ihmisiä. Kaiken kukkuraksi se sairaala on hänen entinen työpaikkansa, ts. teki päätyönsä ohella keikkaa sinnekin. Eli sen puoleen tuttu ympäristö. Kommentoi hoitotoimia eläkkeelle jääneen sairaanhoitajan kokemuksella. On hieman sekava ja tekemässä lähtöä kotiin tuon tuostakin, mutta suostuu jäämään kun pyydetään. Ei kuitenkaan ahdistuneen sekava, vaan hyväntuulisen.

Olisi siellä kotona kyllä hoidettavaa. Ei pyykit vaan laskut! Useimmat ovat sentään suoravelotuksessa, mutta satunnaisesti tulee muuta. Postilaatikko oli ihan täynnä, ja isännöitsijän kanssa juteltuamme päätimme, että hän voi sen sentään käydä tyhjentämässä. Varmaan meillä ei juridisesti ollut moiseen oikeutta. Laskujen maksamiseen ei ole oikeutta kenelläkään. Sote-alueen seniorineuvonnan puhelimeen yritin monta päivää soittaa, aina oli ruuhkaa, mutta lopulta eilen onnistui, ja sain ohjeen soittaa sinne sairaalaan ja kysyä sieltä sosiaaliohjaajalta neuvoa asiassa.

Maanantaina on lääkärin kanssa puhelinneuvottelu, joka liittyy edunvalvontavaltuutusasioihin.

Mä mitään usko... kunhan kysyn vaan.