On niin tavattoman paljon sellaista pahaa, josta tekisi mieli puhua, mutta kun se on niin tuiki huonoa, ettei siitä kehtaa puhua. Nuorille ei ole tuntematonta, mikä on oikeaa, mikä väärää. Tieto siitä on tunkenut niihin niin, että niiden täytyy tietää, mikä on Jumalan mieltä, mikä maailman ja saatanan.
Ja kuulkaa, tätä on odotettu kauan, koska nuorten suut aukeavat. kymmeniä vuosia olen minä ja kaikki vanhemmat sitä odottaneet. Ja nyt, kuulkaa, saamme me täällä opistolla sitä kuulla joka päivä lasten ja imeväisten suusta, kuinka he raukat ovat huonosti muistaneet käydä ristin tietä. Kuulkaa, te ette usko, minkä elämän se tuo vanhoille! Se tuo niin ihmeellistä voimaa ja toivoa siitä, että Jumala sittenkin tät kansaa hoitaa. Hän alkaa nuorista, jos vanhat väsyvät ja nälkiintyvät. Ja kuulkaa, meidän täytyy ahdistaa Jumalaa siitä, kun on nyt niin paljon koossa. Hän niin hyvin sen kärsii. Jokaisen täytyy sanoa: "Et Sinä saa heittää, Jumala, et millään tavalla, Sinun täytyy pitää huolta minunkin perheestäni, niinkuin olet pitänyt minusta ja minun vanhemmistani." Ei Jumala yhtään tästä suutu. Häntä saa siinä asiassa kovistaa, saa sanoa: "Älä, älä jätä!" Kuulkaa, näin teki kananealainen vaimo. Hän puhui Herralle Kristukselle tyttärensä surkeudesta - ja niin ihmeen sitkeästi, että hätinä on Kristuksella muuta niin sitkeää kuulijaa ollut. Kristus vastasi hänelle monta kertaa tylysti, mutta hän ei asiaansa heittänyt, hän vaan pitkitti. Ja mitä Hän sanoi vaimolle? Oi vaimo, mitä sinä itket, suuri on sinun uskosi. Kuulkaa, mistä se usko häneen tuli? Ei vaimo sitä tiennyt, että hänellä uskoa oli, mutta Kristus sen tiesi ja näki sen suureksi uskoksi.
Juho Malkamäki