Matin puhelin kilahti hetki sitten korona-varoituksen: Muistakaa suojautua !
....
Runo sivuilta Hello poetry !
The Weeping Willow
In a place by the lake stood a tall willow tree
It's roots stretching down far beyond where I could see
At first glance I admire its elegant beauty
But there's more than meets the eye, I learned fool-heartedly
Its melancholy dance in the cool summer breeze
Mesmerizes my senses and is enough to please
Then the reflection in the lake made it all too clear
The willow is my love but there's no need to fear
Behind her dark eyes is a cloudy sky
A girl living in fear who's dying to cry
I can see you hiding behind that brave face
Exhausted from a journey you thought was going no place
The tears I see fall are like rain from the sky
Or the branches of the willow that keep this place dry
The leaves that drape down are protecting you so
Concealing the emotions that you don't want to show
The path you traveled is something you thought you'd never surpass
Like walking down a road of rusty nails and broken glass
Like a broken heart, your feet have been torn
Yet you go on beaten and continue to mourn
But the road you walk knows another poor soul
I've been down it too, and I've paid my toll
And the secrets you kept hidden from plain sight
Are now exposed to me in the mystic moonlight
And when you weep like the willow, please know this to be true
I'll love you forever, even when the skies ahead aren't blue
Google-kääntäjän 'kankelo' suomennos:
Itkevä paju
Järven rannalla seisoi pitkä pajupuu
Sen juuret ulottuvat kauas taakse, missä voisin nähdä.
Ensi silmäyksellä ihailen sen tyylikästä kauneutta.
Mutta on enemmän kuin mitä näkee , olen oppinut typerästi
sen melankolinen tanssi viileässä kesätuulessa
Lumoaa aistini ja riittää miellyttämään
Sitten järven heijastus teki siitä aivan liian selväksi
Paju on rakkauteni, mutta ei tarvitse pelätä.
Pimeiden silmiensä takana on pilvinen taivas
Pelossa elävä tyttö, joka kuolee itkemään,
näen piilotat tuon rohkean kasvon taakse
Uupunut matkan, jonka luulit menevän minnekään
. Kyyneleet, jotka näen putoavan, ovat kuin sade taivaalta
Tai pajujen oksat, jotka pitävät tämän paikan kuivana
. Kaatuvat lehdet suojaavat sinua niin, että peittävät
tunteet, joita et halua näyttää
. Kuljemaasi polkua ei luulisi koskaan ylittävän
. ruosteessa kynnet ja lasinsirpaleet
kuin rikkinäinen sydän, jalat on revitty
Silti menet pahoinpideltiin ja jatkaa surra
Mutta tie kävelet tuntee toisen sieluparalla
Olen ollut sitä liikaa, ja olen maksanut veronsa
ja salaisuudet, jotka olet piilottanut näkymältäsi,
ovat nyt alttiina minulle mystisessä kuunvalossa.
Ja kun itket kuin paju, tiedä tämän olevan totta.
Rakastan sinua ikuisesti, vaikka edessä oleva taivas ei ole sinistä
