Tulin loppuillasta mökille humputtelemasta ja vedin lärviin kaikkea mahdollista mitä jääkaapista löytyi, oli kylmäsavulohen jämät vaalealle leivälle, parit nakit ym, ensin tuntui hyvälle sitten ei, roseeta riittävästi ja nyt skrivailen mitä sattuu. Safkaväli ei sais koskaan venyy niin pitkäks et sokerit notkahtaa niin kuin mulle taas kävi, mut aina ei ole oma herransa. Päivä rupee ole pulkassa, kohta paras siirtyy bunkkaan. Kaikki ei menny niinku Strömsöössä, mut kiitollinen fiilis kuitenkin.