Tervetuloa, Marre!
Körttiseuroissa on perinteisesti melko samanlainen rakenne. Veisataan virsiä, ja niiden välissä voi olla lyhyitä, usein vapaamuotoisia puheita. Periaatteessa kuka tahansa voi puhua, ihan juuri siitä mitä mieleen tulee toisille jaettavaksi, mutta käytännössä usein muutamia puhujia on järjestäjä pyytänyt varmuuden vuoksi edeltä käsin. Keskivertoseuroissa veisataan 5-6 virttä, joista viimeinen on usein iltavirsi tai muu päätösvirsi (Herraa hyvää kiittäkää, Kiitos karitsa kuollut, Nyt päättyy kokouksemme, tms.).
Myös virren saa kuka vain valita ja aloittaa, tai jos ei itse halua, niin voi sanoa ääneen virren numeron (esim. "kuuskytseitsemän") ja joku toinen sen sitten aloittaa. Jos joku aloittaa virren suoraan sanomatta numeroa, joku yleensä sanoo numeron jossain sopivassa säevälissä. Myös Siionin virsien takaa löytyvä hakemisto on avuksi. Vanhalle kokoelmalle (1-261) ja lisävihkolle (262-314) on omat hakemistonsa.
Muistaa tai osata ei oikeastaan tarvitse mitään. Joskus puheet ovat hyviä, joskus ne eivät tunnu koskettavan. Virret usein tulevat lähemmäs kuin joskus hyvinkin omakohtaiset muistelot puheissa. Körttiseuroissa toimija ei ole niinkään seurakansa kuin Kristus.
terveisin
jude
kaappiteologi, julkikörtti