Körttifoorumi

Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Pappako - 01.09.19 - klo:23:30

Otsikko: SUKUJUURIA JA ISOISÄÄ ETSIMÄSSÄ! KUKA SINÄ OIKEASTI OLET?
Kirjoitti: Pappako - 01.09.19 - klo:23:30
Tervehdys Foorumilaiset! :kahvi:

Oletko ystäväni milloinkaan syvällisesti miettinyt perimmäisiä kysymyksiä elämässäsi. Eräs kysymys saattaa herättää suuriakin tunteita ja liikutuksia. Tällainen kysymys on :"Kuka sinä oikeasti nykytietämyksen valossa olet? :icon_rolleyes:

HÖH HÖH HÖÖ :039: Voiko tyhmempää kysymystä olla, sillä tokihan minä tiedän itsestäni vaikka kuinka paljon asioita ja ristimänimeni lisäksi tunnistan ainakin sukunimen jne...  :107: :icon_biggrin: :icon_cool: :icon_eek: :icon_lol: :icon_rolleyes:

Kysymystä tarkemmin tutkiskellessani huomaankin olleeni hiukan pinnallinen ja silloin haluan selvittää lisää tässä meille niin tutussa asiassa.... Kuka Minä Olen? >:(

Muutama vuosi sitten törmäsin ystävääni joka kertoi minulle Uimahallin penkillä , että hän oli tilannut itselleen sukututkimuksen ja sai oitis varsin mielenkiintoisen tuloksen oman sukunsa vaiheista ja tapahtumista Sukunsa Historiassa. Hänelle oli tullut täytenä yllätyksenä millaiset juuret ja esi-isien polut olivat olleet ja tässäpä juurikin on tämän jutun ydin. Uskomattomalta tuntui hänen kerrtomuksensa  siitä kun kantaisänsä kotimaa olikin nykypäivän TURKISSA ja tapahtuma-ajankohdaksi sijoittuu 142 sukupolvea taaksepäin. Kantaisän polut johtuivat kaksoisvirran maihin jossa Eufrat ja Tigris virrat sijaitsevat. Eipä siinä vielä kaikki. Sukupolvien takaa löytyy muuttovirtaa ja tutkimuksessa paljastui , että hänellä on 10 sukupolven ajalta myös Juutalaista verta ja että nuo jäsenet elivät suunnilleen nykyisen ISRAEL nimisen valtion alueella. Vallus kuitenkin jatkui ja sieltä nuo esi-isät matkasivat Italiaan ja sieltä Germaniaan. Hänellä on siis myös Italialaista verta sekä Saksalaista verta suvussaan ja perimässään. Seuraavaksi polku johtui Puolaan josta Liettuan , Latvian ja Viron kautta tuolloiseen Novgorodiin , siis Venäjälle / Pietariin. Tässä ajantiimassa löytyy 52 sukupolvea sitten olevia tapahtumia. Ystäväni kertoi lisäksi että sukupuussa nykyisellään on visusti eri etniseltä taustaltaan olevia henkilöitä jotka ovat aikaisemmin olleet hänelle täydellisesti salaisuuden verhon peitossa, ja olisi sellaisena pysynytkin jollei hän olisi alkanut kyselemään itseltään tuollaista kysymystä kuten KUKA MINÄ OIKEASTI OLEN? En halua paljastaa yhtään enempää tuosta ystävästäni mutta sopiihan tähän lopuksi vähän täräyttää sellainen jymy-yllätys , että Hän oli lapsesta asti luullut polveutuvansa ns. Rantaruotsalaisista suvuista kun sukunimikin oli Ruotsinkielinen.

Lopukai nauroimme tuolle sukutapahtumille ja totesimme olevamme tuskin havaittavissa määrin tietoisia omasta Etnisistä Juuristamme ja alkuperästämme . :107: :'(

Tosiasiahan kuitenkin on , että me kannamme kaikki sukupolvesta toiseen olevat Geeniperimämme mukaan aina Nooan pojista alkaen. Sekä ISÄPUUN, että ÄITIPUUN jäljet voidaan nykypäivänä selvittää Genetiikan ja modernin tieteen ja tutkimusmenetelmien valossa.

Suomalaisten Suk  :kahvi: :icon_rolleyes: ujen tarina on myös mieltähivelevän kiinnostavaa ja siten voimme päästä ainaskin 14- 15 sukupolvemme päähän aina 1550 luvulle asti. :kahvi: :icon_rolleyes: :107:

Tuolloin han Uskonpuhdistajamme ja sen Luterilaisen Oppimme kantaisä Herra LUTHER vaikutti Saksanmaalla. No se nyt onkin sitten jo ihan toinen kysymys. Haluaisinkin kysyä teiltä miten tunnistamme menneisyydestä saamamme virstanpylväät ja miten vastata kysymykseen KUKA MINÄ, TAI SINÄ OIKEASTI OLEMME?????

Herramme Rauhaa ja Rakkautta sekä ILOA elämään kaikille tasapuolisesti....PST: Isoisääkin etsimässä?????
Otsikko: Vs: SUKUJUURIA JA ISOISÄÄ ETSIMÄSSÄ! KUKA SINÄ OIKEASTI OLET?
Kirjoitti: Leena - 02.09.19 - klo:00:58
Äitipuun ja isäpuun takana on sitten isovanhempien puut jne.  Moni eläkeläinen innostuu sukututkimuksesta, niin kävi meilläkin. Eli äiti sitä uurasti kuin työtä konsanaan.  Omaansa tietty, eli. hatutti, ettei sitä tuntunut kiinnostavan puolison taustat,  sen Toivolan torpasta lähteneen kommunistiperheen ———.    Jos jotain tekisin kollaisinkin  sen eteen ja taakse, kiitos, todella köyhän ja kurjan ja paljon talonpoikaiskulttuuria alemman. Eli ei olis varmaan körttistaloon uskaltaneet sisälle. Kun eihän se torppa vapautumisens jälkeen seuraavaa sukupolvea elättänyt. 


Niistä sivistyneistä  olen kuullut totisesti mittani täyteen. Mitäpäs pengon ne, joita muilutettiin.... Äiti kai aloitti sitä. Tai menikö kaikki kapinassa, vankileireillä, muuten vaan. kenttätuomioistuimen päätöksellä. Kirkon jäseniä kyllä muuten.   

—————-=====-

Itseäni kiinnosti enemmän se, kuka puolituttu tai työtoveri onkin jokin ties mikä serkku. Siis juttu nurinpäin. 

Hupaisaa lienee, että jokaisen suvusta löytynee joku jolla brassailla, ja siinä unohtuu äkkiä että enpä samat perintötekijän ovat sironneet jo sinne sun tänne. Löytyy keneltä Sibeliusta, keneltä , Yrjö- Sakari Yrjö- Koskista, keneltä Vihtori Kosolaa tai muuta juurevaa talonpoikaisjulttuuria. Körttisuku on luonnollisesti täällä se jokin. Kun tarpeeksi penkoo, niin joku körttikin löytyy. 


Hyvä harrastus, kiinnostava epäilemättä, mutta ei kiitos minulle. 
Otsikko: Vs: SUKUJUURIA JA ISOISÄÄ ETSIMÄSSÄ! KUKA SINÄ OIKEASTI OLET?
Kirjoitti: Leena - 02.09.19 - klo:01:19
Suomalaiset eivät ole aina täällä olleet, eli kai sitä ” verta” löytyy, meitä peräti Romanovin perhettä, joka oli epäilen, oli sukupuolimoraaliltaan tasoa, että väitän serkkuja juoksevan pitkin Suomen Suuriruhtinaskuntaa. 

Aina kun joku hyvin erikoinen tarina tuli vastaan, kuten tuo, rupesi mietityttämään, että vai niin, jaha, onkohan pantu suolaa soppaan nyt suuremmalla lusikalla.


Vaan löytyykö keneltä alkuperäiskansaa taustastaan, poropaimrnia? 


Älä Pappako pahastu, satuin aiheeseen väsymään, kun vastaan lappasi vaikka kuinka ihmeellistä äijää ja ämmää.  Venäjälle ne juuret uppoaisi sikäli kuin jotain jälkeä tahtoisi todella seurata, tai Ukrainaan, oikeammin. Mietin miten vaan ne kaikki toiset isovanhempien isovanhemmat, kun useasti se jännittävin kohoaa tutkijan intressin keulille.

Onhan se kiinnostavaa, onhan se. Siis kun miettii, mistä me tänne noin yleensä olemme tulleet. Kymenlaaksolaisetn esimerkiksi tulivat Baltiasta jotain uskonrähinää pakoon. Siis joks jälkeen Lutherin. .
Otsikko: Vs: SUKUJUURIA JA ISOISÄÄ ETSIMÄSSÄ! KUKA SINÄ OIKEASTI OLET?
Kirjoitti: Pena - 02.09.19 - klo:07:50
Tuo tieto uskonnollisista syistä Kymenlaaksoon paenneista balteista kiinnostaa. En ole ennen kuullutkaan. Olivatko jotain uudelleenkastajia? Mistä löydän lisää tietoa?
Otsikko: Vs: SUKUJUURIA JA ISOISÄÄ ETSIMÄSSÄ! KUKA SINÄ OIKEASTI OLET?
Kirjoitti: 1944 - 02.09.19 - klo:08:09
Minulle arvokas aihe. En ole sukututkimukseen vielä niin kiinnostunut, että menisin koulun penkille. Pena kirjoitti etelärannikon tilanteesta, minä kerron Kuusamosta. Moniaita vuosia sitten oli Hesarissa laaja kirjoitus Kuusamon kuudestatoista perheestä, joista nykyinen kaupungin väestö on laventunut. Joukossa oli 14 etelästä tullutta perhettä ja kaksi paikallista lappalaisperhettä, jotka varmaankin olivat poropaimenia. Muistini mukaan olisi sukututkimuksessa päästy esisukulaisteni osalta, isäni puolelta aina 1500-luvulle asti. Vaikeutta on ollut siinä, että samalle sukunimelle ei oltu uskollisia.
Äitini oli eteläpohjalainen.
Mutta se tarina: isäni serkku vieraili Suomessa v 1987 norjalaisen vaimonsa kanssa. Kun meistä muutamat serkut kerroimme, että Kuusamossa on ollut aikoinaan lappalaisiakin asumassa, että niiden verta voi olla suvussa, niin kuulija meni vaillitavuiseksi ja lopuksi totesi "ei kerrota Ethelille", hänen vaimollensa. Ja hän jatkoi perustellen "kun Ethel voi yhdistää lappalaiset intiaaneihin, joita ei meillä vieläkään oikein hyväksytä".
Otsikko: Vs: SUKUJUURIA JA ISOISÄÄ ETSIMÄSSÄ! KUKA SINÄ OIKEASTI OLET?
Kirjoitti: Leena - 02.09.19 - klo:08:21
Tuo tieto uskonnollisista syistä Kymenlaaksoon paenneista balteista kiinnostaa. En ole ennen kuullutkaan. Olivatko jotain uudelleenkastajia? Mistä löydän lisää tietoa?

Eivät tietääkseni. Opetettiin ensi kertaa lukion historiantunnilla, oma maikka oli penkonut. Jossain vaiheessa elämää olisin osannut vastata tarkemmin, nyt tiedän vain, että lähtivät uskonpuhdistuksen ja uskonsotien levottomuuksien tähden, nousivat jokivartta ylös, sehän oli hyvää viljelysmaata.  Sitä tietä siellä olisi joitakin paikannimiä, sukunimeksi muovautuneita, jotka poikkeavat niin jyrkästi itäsuomalaisesta melko pitkistä nimistä, Sani ja Tani esimerkiksi ovat vanhoja. Muuteen niissä olisi tyypillinen - nen- pääte, joka siellä kokonaan puuttuu. Jos se on nimessä, suku on tullut sinne myöhemmin tai muualta.  Nimissäkään sitä ei juuri ole.  Samo8n Kotkan seudun lyhyet eläinten nimet.... Mutta tämä menee mutuiluksi, siis sutela Karhula metsola jne.  En ole näistä yhtään varma. 
Toisaalta, onhan Linnan ” sotamies Sus” juuri karjalainen tyyppinimi.  Sen kuitenkin heti tajuaa, nuo ovat joskus tietty tarkoittaneet muo Tanit sun muut jotakin. 

Hän selitti meidän ja karjalaisten eroja ja ettei olla siltä suunnalta. 

Mutta voi sentään, paljon on unohtunut.  Paras olisi varmasti Kansallisarkisto, ellei joistain gradutöistä löydy.  Nykyään se olisi iisi juttu hakea sanahaulla.
Otsikko: Vs: SUKUJUURIA JA ISOISÄÄ ETSIMÄSSÄ! KUKA SINÄ OIKEASTI OLET?
Kirjoitti: Riitta-mummi - 02.09.19 - klo:08:35
Talonpoikaisia ollaan oltu miun suvuissa kummankin vanhempani puolella.
Issäin suku on laaja, lähtöisin Pohjois-Karjalasta josta muuttivat multavimmille maille Kannakselle 1600-luvulla. Kirkonkirjoja on alk. vuodesta  1700  tutkittu, ja niistä näkyy että naitu on naapurikylistä kunnes polkupyörällä pääsi toisen pitäjän puolelle.
Äijällä oli kärry-, reki- ja kiesipaja Pietarissa. Mummolla ja äijällä jäi eloon 11 lasta, yksi kuoli pienenä.

Äidin suku on alkujaan Heikkilöitä kunnes talon jaossa toinen veli, pappani otti nimekseen Hämäläinen. Se oli yleinen, sillä mammakin oli tyttönimeltään Hämäläinen.

Leenan mainitsemia kuuluisia ihmisiä löytyy Elli Tompuri ja Kaari Utrio, joista lie miunkii 'taiteilijaluonne' juontanut.  :003:

Kummankin suvun kodit jäivät rajan taakse.
Otsikko: Vs: SUKUJUURIA JA ISOISÄÄ ETSIMÄSSÄ! KUKA SINÄ OIKEASTI OLET?
Kirjoitti: Leena - 02.09.19 - klo:08:38
Mutta siis, en ole enää mistään varma, mitä opetettiin ja mitä päättelin itse peräti.
Otsikko: Vs: SUKUJUURIA JA ISOISÄÄ ETSIMÄSSÄ! KUKA SINÄ OIKEASTI OLET?
Kirjoitti: Leena - 02.09.19 - klo:08:45
Tämähän itseäni on niin täydellisesti raivostuttanut. Siis taiteilijoiden osoittelu, kun niitä riitti ja riitti ja oli vielä koko Vainion klaani, kun erottivat mihin suuntaan melodia kulkee kai sitten.  Että vapaaksi taiteilijaksi ( kun olet vähän outo kun on siis epilepsia) Katselin ympärilleni ja päätin rttä siitä älkää unta nähkö, menen niin epävapaaksi epätaiteilijaksi kuin ikinä ikinä ikinä. Minusta tulee niiiiiin tavallinen, ettette erota katukivestä.

Mikkä se semmoinen taiteilija on?  Liovuutta edustaa tulen sytyttäminen piisiin niin, ettei koko tikkuaski kulu, se on jokaisen ihmisen perusominaisuus. Sitten joku osaa vaikka piirtää.  Se on eri asia.

Siitä minä sain mittani täyteen. Anteeksi jälleen mutta ne juonteet ovat unennäköä.  Sinä tykkäät niistä ihan itse. Ei se niin kaukaa sinuun hyppää. 


Tuo on toinen asia, tuo laajempi kulma, eli mistä tänne on tultu, nutta taitaa  kukin piipertää sitä omaa perhettään.
Otsikko: Vs: SUKUJUURIA JA ISOISÄÄ ETSIMÄSSÄ! KUKA SINÄ OIKEASTI OLET?
Kirjoitti: öppiäinen - 02.09.19 - klo:08:57
Hupaisaa lienee, että jokaisen suvusta löytynee joku jolla brassailla

Jotkut isänpuoleiset tätini joskus innostuivat sukututkimuksesta, ja kävi ilmi, että isäni äidin äidin isä oli saanut sakkoa kirkonmäellä juopuneena esiintymisestä  :icon_biggrin:. Tästä oli mainita kirkonkirjoissa. Hänen veljensä oli kyllä sitten lähetyssaarnaaja (ja isän äidin äidin kasvatti-isä); ehkä se jonkun synnin sovitti. Veljen poika taas kahvilapianisti (huom. taiteilija), joka kuoli epämääräisissä oloissa. Ja se kasvattitytärkin tuli raskaaksi ennen avioliiton solmimista yhdelle papille (vai teologian ylioppilasko tuo silloin vasta oli). Körttiläisiä en tiedä suvussa olleen, en myöskään äidin puolella. Mutta Urho Kekkosen äidin suku on samalta paikkakunnalta kuin minun äitini ja samoja sukunimiäkin heillä on, joten varmasti on minullakin joku hieno sukulainen!
Otsikko: Vs: SUKUJUURIA JA ISOISÄÄ ETSIMÄSSÄ! KUKA SINÄ OIKEASTI OLET?
Kirjoitti: öppiäinen - 02.09.19 - klo:09:00
Oho moka, enkä muista mistä poistetaan. Minusta se poistomahdollisuus täällä jossakin oli  :017:
Otsikko: Vs: SUKUJUURIA JA ISOISÄÄ ETSIMÄSSÄ! KUKA SINÄ OIKEASTI OLET?
Kirjoitti: Leena - 02.09.19 - klo:09:44
Älä ihmeessä, juttu oli liian loistava poistettavaksi. 

Kiinanlähetyksen alkaja,  Christian Sjöblom oli minun sukujani ja läheltä vielä eli mummo syntyi matkallla, vaimo ei pystynyt elämään siinä ilmastossa joten elivät erillään kunnes puoliso palasi Suomeen. Hän toimi kirkkoherrana jossain ja muuan sunnuntaiaamuna sitten etsitään pastoria, kun on jo soitettu kokoon.  Ei löydy...  hän karkasi piikatytön kanssa Kanadaan. Eli on minulla sitten sielläkin sukua. Kutsuisivatkohan kylään, olen aina halunnut sinne? 

Kuulin kyllä että olisi lähtenyt punaisia pakoon, eli nämä olivat niitä vapUssoturisukulaisia.  Pakotettiin vankileireille opettamaan punikeille mitä Jumala ei siis tahdo. Siellä oli Tahko Pihkalakin,  opettamassa niille luurangoille pesäpalloa, voimistelua ja ruumiinkulttuuria. Mens sana etc. 

Ruokahuolto oli nolla, null.  Mutta tästä syystä Sjöblom on hieman, tuota, kehnosti tunnettu Suomen lähetyshistoriassa. Että kaikkea löytyy ja läheltä vielä.




Oikeasti minä olen Leena, joka ei ymmärtänyt seurata Kristusta ja jonka elämä meni muutenkin vituralleen.


Otsikko: Vs: SUKUJUURIA JA ISOISÄÄ ETSIMÄSSÄ! KUKA SINÄ OIKEASTI OLET?
Kirjoitti: Pena - 02.09.19 - klo:10:17
Kymenlaakson sukunimiä tuosta Leenan näkökulmasta ajatellen kuulostavat Valjus ja Korjuskin kovin balttilaisilta. Tuntemani sen nimiset henkilöt näyttävätkin.

Mitä omiin juuriini tulee, niitä on Hämeenkyrössä, Porissa, Rääkkylässä ja Sipoossa.
Otsikko: Vs: SUKUJUURIA JA ISOISÄÄ ETSIMÄSSÄ! KUKA SINÄ OIKEASTI OLET?
Kirjoitti: öppiäinen - 02.09.19 - klo:10:44
Älä ihmeessä, juttu oli liian loistava poistettavaksi. 

Joo en minä itse juttua meinannut poistaa, mutta epähuomiossa monistin sen, ja olisin halunnut tuplakappaleen vähän siistimmin pois. Nyt tyydyin editoimaan tuplaviestin sisällön toisenlaiseksi.

Joskus luin jotain artikkelia näistä isä- ja äitilinjoista, enkä ymmärtänyt siinä jotain periaatteellista olennaista asiaa. En nyt muista miten se tarkkaan meni, mutta jotain että mitä pointtia on jäljittää jotain isän isän isän isän jne. isää, kun onhan niitä muitakin esivanhempia koko liuta. Miksi keskittyä juuri tuohon yhteen?
Otsikko: Vs: SUKUJUURIA JA ISOISÄÄ ETSIMÄSSÄ! KUKA SINÄ OIKEASTI OLET?
Kirjoitti: Leena - 02.09.19 - klo:13:55
Kymenlaakson sukunimiä tuosta Leenan näkökulmasta ajatellen kuulostavat Valjus ja Korjuskin kovin balttilaisilta. Tuntemani sen nimiset henkilöt näyttävätkin.

Mitä omiin juuriini tulee, niitä on Hämeenkyrössä, Porissa, Rääkkylässä ja Sipoossa.

Valjus. ja Korjus, kyllä.  Ja oikein paikallisia sukuja, varmaan asuttaneet sitä seutua pitkään.

Mutta siis, tämä!  Mistä me tänne tulimme?  Tämä kansa, sillä on tosi paljon kiinnostavuutta, ihan monesta monesta näkökulmasta, itäinen kulttuuri poikkeaa läntisestä, Suomen muinaisuskonnot ovat aivan muuta kuin skandinaaviset.  Noilla henkilökohtaisilla tarinoilla ehkä yksilölle itselleen, minulle ei oikein ollut.  Sieppasi kai sekin, että entäs se isäni perhe ja suku?  Taatusti vähemmän ketään huomattavia, mutta todellisen kansan elämää ja kärsimystä, köyhyyttä ja aivan muuta, kuin talonpoikaiskulttuurin vaurautta.
Kun meidät peittää multa, kuka enää muistaa mitä me olimme? 

Muistan kun viimeinen Habsburg kuoli, sen ovellrkoputusseremonian. Ensin luetellaan arvonimet.

Emme tunne.


Sitten hyvät teot.

Ei ole tuttu.

Lopulta etunimet, syntinen, kuolevainen ihminen.  Sillä aukesi ovi siunattaviksi haudan lepoon.  Kuka esimerkiksi jotain Arvo Vainiota muistaa, pitääkö edes. Ei hän sitä varten tehnyt sitä musiikkityötä. Oppilaat, ja Kotkan Pojat, ja se riittää.   

Unohtukoon.
Otsikko: Vs: SUKUJUURIA JA ISOISÄÄ ETSIMÄSSÄ! KUKA SINÄ OIKEASTI OLET?
Kirjoitti: seppos - 02.09.19 - klo:16:31
Näin sekarotuisena tämä on helppo juttu

äi oli Helsingistä ja ää oli Hauholta
ääi oli syntynyt Paimiossa ja äää oli syntyään Lempäälästä
äii oli Nurmijärveltä ja äiä Vihdistä
 
ii oli Pietarista ja iä oli Pietarista
iäi oli Tolvasenlahdeta Sortavalasta ja iää Nurmeksen Lipinlahden Okkosia
iii oli mutkien kautta Tuuloksesta ja iiä Raahen Palonkylästä

Selkeästi  ei mistään kotoisin eli mieli tekisi tutkituttaa DNA

Arvatkaa oliko hauskaa tehdä talottoman jälkeläisenä sukututkimusta, homma leviää kuin Elanto aikoinaan maaseudulle..
äii:n suku oli peräisin Hausjärveltä ja äiä:n jäljet johtaa 1640 Mustion kartanoon Saksasta tulleeseen mylläriin. iää:n suvusta on sukukirja samoin äiä:n joten loppu oli puolittain helppoa.
Otsikko: Vs: SUKUJUURIA JA ISOISÄÄ ETSIMÄSSÄ! KUKA SINÄ OIKEASTI OLET?
Kirjoitti: seppos - 02.09.19 - klo:21:27
Jäätyäni eläkkeelle ryhdyin selvittämään, mistä oikein olen kotoisin. Minulla oli millimetripaperille kirjoitettuna isäni kirjaamia muutamia tietoja, joissa oli kuten myöhemmin havaitsin runsaasti virheitä, mutta niillä pääsi alkuun. Pikkuisen apua sain hiskistä ja paljon apua kansallisarkistosta. Sitten siskon työnantaja lopetti Suomen toiminnot ja sain hänestä runsaasti apua. Hän rakasti tietojen kirjaamista ja minä hakemista. Yksi loistava apu oli valmiit tutkimukset, mutta kuten näkyy muu onkin vaikeampaa homman hajotessa tuhannen pirstaleiksi.

Mummo (iä) kertoi, että heitä oli kolme tyttöä. Totuus oli kirkonkirjojen mukaa, että perheeseen syntyi kahdeksan lasta, joista viisi kuoli ennen mummoni syntymää ja heidät vaiettiin kuoliaaksi.
Otsikko: Vs: SUKUJUURIA JA ISOISÄÄ ETSIMÄSSÄ! KUKA SINÄ OIKEASTI OLET?
Kirjoitti: öppiäinen - 03.09.19 - klo:16:45
^Tuo on varmasti ollut yleistä, että kaikki lapset eivät aikuisuutta saavuta. Mutta miten siihen on suhtauduttu? Varmasti se silloinkin on kirpaissut, mutta onko kuitenkin oltu tyynempiä kuin nykyään, asenteella "Herra antoi, Herra otti"? Tai joskus jopa salaa kiitollisia, kun ei tullut uutta elätettävää. Kuolema jo nuorena on ollut paljon realistisempi mahdollisuus, ei mitään epätavallisuuttaan yllättävää ja järkyttävää.

Muistelen kuulleeni, että äidilläni olisi ollut sisaruksia enemmän kuin seitsemän. Ehkä niin, että yksi olisi kuollut nuorena ja toinen syntynyt kuolleena. Äitini oli nuorimmainen, joten ehkä hänelle ei paljon niitä vanhoja asioita kerrottu. Kahdeksasta aikuiseksi selvinneestä sisaruksesta on äitini lisäksi elossa enää kummitätini. Ehkä pitää kysyä kun vielä mahdollista.

Sukututkimusjutuista aikoinaan selvisi myös, että oli todella yleistä ainakin osa lapsuuttaan viettää jossakin muualla kuin omien vanhempien luona. Sukulaisissa, tuttavilla tai ihan ventovieraillakin, milloin mistäkin syystä. Kumpikin vanhemmistani myös oli kokenut sitä. Äitini perheessä kaksi nuorinta lasta päätettiin kouluttaa, ja tytöt matkasivat maalta oppikoulukaupunkiin äitinsä lapsettoman serkun hoiviin. Isäni toisen veljensä kanssa asui isovanhemmillaan, kun äitinsä sotien jälkeen kouluttautui opettajaksi ja suoritti harjoitteluja. Itse olin kaksivuotiaana ihan tuntemattomalla tädillä hoidossa, kun äitini oli reumaparantolassa. Toki vain joitakin kuukausia, mutta sen ikäiselle se lienee iäisyys.

Samassa perheessäkin kasvaneilla on erilaisia kokemuksia, eli en sanoisi, että sukujuuret yksin määräävät, kuka oikeasti olen. En minäkään ihan veljeni kopio ollut.
Otsikko: Vs: SUKUJUURIA JA ISOISÄÄ ETSIMÄSSÄ! KUKA SINÄ OIKEASTI OLET?
Kirjoitti: seppos - 03.09.19 - klo:19:53
Väärinkäsitysten välttäniseksi kerrotakoon, että Pietarissa syntyneet isäni vanhemmat olivat Suomen kansalaisia ja kuuluivat Pyhän Marian seurakuntaan mihin edellyksenä oli Suomen passi (inkeriläisillä oli omat kirkkonsa). Isäni isä oli töissä Suomen valtiolla. Rautatie Pietarin keskustaan asti ja siihen kuuluva asema kuuluivat yllättäen Suomen valtiolle ei Venäjälle. Samoin Venäjälle matkaavat hakivat passinsa Pietarissa olleesta Suomen passitoimistosta. Samoin tulli oli Suomen valtion. Kaikki passitoimiston dokumentit ja kirkonkirjat ym. ovat Suomessa kansallisarkistosa.
Otsikko: Vs: SUKUJUURIA JA ISOISÄÄ ETSIMÄSSÄ! KUKA SINÄ OIKEASTI OLET?
Kirjoitti: Pappako - 06.09.19 - klo:21:54
Tervehdys Körttifoorumilaiset  :kahvi:

Suomalaisuuden juuret ja alkuperä on mieltähivelevän mielenkiintoista nöln tutkimusten valossa.  :icon_rolleyes:
Tunnettuahan on että Suomalais-Ugrilaiset kansat ovat Historiallisissa ja Esihistoriallisissa lähteissä muuttaneet Kansainvaellusten aikana jostain Ural - vuorten Juurelta länteen, jolloin toinen osa joukosta siirtyi nykyisen  Unkarin alueelle ja sitten toinen puolisko Suomensukuisista Kansoista vaelsi Balttian kautta Virosta Suomenlahden ylitse ensin rannikkoalueelle ja sitten myöhemmin sisäsuomeen Savoon ja Pirkanmaan tasalle. :kahvi:

 Nuo uudisraivaajat ja maahanmuuttajat sekoittuivat siten että syntyi erilaisia Heimoyhhteisöjä, kuten Varsinais-Suomalaisia. Uusmaalaisia, Hämäläisiä , Karjalaisia ja POHJALAISIA heimoja ja kulttuureita.  :)

Oman osansa tuohon heimottumiseen toivat lännestä saapuneet ihmiset kuten Skandinaavit ja Euroopasta tulleet mm. Hansakulttuurin mukana tulleet Tanskalaiset ja Saksalaiset maahanmuuttajat.  :039: :017: :kahvi:

Näistä syntyy Suomalaiset ja koko Suomenkieliset sukukunnat erilaisine variaatioineen.

Mainittakoon , että Jääkauden jälkeen varhaisella kivikaudella asutusta on ollut jo 10000 vuotta sitten maassamme , mutta tuolloin asuneista Skandinaaveista meillä ei vielä ole riittävästi tietoa Argeologisista tutkimuksista huolimatta. Arvellaan , että tuolloin Suomen Suurissa Saloissa asuivat Lappalaiset tai Saamelaiset jotka harrastivat luontaistaloutta ollen metsästystä ja Kalastusta sekä Poronhoitoa , kuten tiedämme. >:(

 Lappalaiset joutuivat väistymään vahvemman ( valloittajaheimojen  edellä) Sotaa ei tuolloin käyty vaan siirtyminen lienee ollut luonnonolosuhteiden sanelemaa. :icon_lol:

 Olemme siis kaikki nykysuomalaiset melkoiselta osalta noiden eri puolilta tulleiden kantasuomalaisten jälkeläisinä siis melkoisen sekalaista juuriltamme. :'( :) :-\ >:(

kalevalaisuus ja sen Perinteet elävät vieläkin vahvasti ja kansallispuvut ovat kauniisti kirjailtuja sekä koruilla kaunistettuja. Myytti Suomineidosta kauniine kultakutreineen ja Sinisine Silmineen on eletty todeksi Eloveeena Kauraryynipaketin kyljessä aina meidän päiviimme asti.  :icon_rolleyes: :icon_eek: :107:

KUKA MINÄ SITTEN OIKEASTI OLEN? Tuohon kysymykseen vastausta etsivällä on keinovalikoimina muutama väline. Sukututkimus avaa portteja sekä Kansallisarkistot ovat aarreaittoina tietoja haluaville. Kirkonkirjat ovat myös olleet aina tähänpäivään asti olleet aarreaittana. Jalkautumalla Kirkkomaalle katsomaan hautamuistomerkkejä sekä vanhat sukualbumit voivat olla arvokkaita kohteita kuten tiedämme.

Kaupparekisteriotteet ja vanhat Kruununvoutin asiakirjat ovat myös luotettavia kuten ISOISÄÄ etsimässä saatamme todeta . Paikkansapitämät tiedot saamme myös eri paikkakunnilla asuneista Talollisista ja Torppareista sekä Mäkitupalaisistakin pidetyistä luetteloista ja siitä aasinsiltana saamme myös johdetuksi Sukunimien mukaantulon. :icon_rolleyes: :icon_lol: :icon_biggrin:

 Sukunimilain astuessa voimaan 1800  luvun lopulla ja eritoten 1900 luvun alussa. Tällöin kiersivät Henkikirjoittajat kylillä ja kokosivat väkeä Pitäjissä jolloin kukin sai valita itselleen sopivan sukunimen jollei sitä aikaisemmin ollut.

 Tosin aatelisista ja paremman väen sukutaulut ja kuvat komistavat tänäpäivänäkin Linnojen ja Kartanoiden seiniä joista mennen ajan Komistukset tarkastelevat salongin asukkaita. Sukunimen saadakseen Henkikirjoittajalle ilmoitettiin kenen poikia sitä sitten oltiin ja esim Erkki Erkinpoika saattoi ostaa nimekseen Torpan maan mukaan Mäkitupa tai Kuusinen tai nimi yleensä valittiin asuinpaikan mukaan.

Komialtakuulostavia nimiä löytyy luettelosta kosolti ja siten myös Ruotsinkielisiä ja Suomenkieliisiä sukunimiä meillä on paljolti tuosta ajankohdasta johtuen. talonpojat muodostuivat tuon ajan keskiöön ollen kunnioitettuja kansakaunnan jäseniä ja siten talollisten luettelot ovat sukututkimuksen varmaa osaa mm. Pitäjiin oli koottu talollisten luettelo veroteknisistä syistä ja kruununveron määräämiseksi jonka suuruus riippui manttalien määrästä ja siitä kuinka monta tynnyrinalaa viöjaa siellä viljeltiin ja saatiin korjuuseen. kaikilla meillä tarpeeksi kauas mentäessä on enempi tai vähempi Multaa varpaittemme välissä. Juuremme ovat maalla useimmiten.


Nykytietämyksen valossa DNA- Tutkimus on se väline jolla saadaan kattava otos Suvusta ja Serkuista sekä myöskin Etninen alkuperäsi voidaan selvittää , jolloin paljastuu Kansallinen alkuperäsi .

 DNA - Tutkimus on luotettava kun sen otatetaan esim Lääkärin valvonnassa jolloin hän kirjoittaa siihen todistajana että DNA . joka otettiin on todellakin sinun omasi eikä lainattu.

 Todiste on tarpeen mikäli halutaan selvittää oletko mm. Kuninkaallista sukua tai alkuperää.

Perintöasiat sekä monet muutkin riidat on voitu luotettavasti todentaa ja ratkaista DNA- tutkimuksen avulla. ÄÄRITAPUAKSISSA isyystutkimus on osana DNA - tutkimusta niin haluttaessa Isyyden varmistamiseksi.

 No ISOISÄÄ etsittäessä emme kuitenkaan hautoja avaa vaan voimme luottaa Kirkonkirjoihin ja muihin perimätietoihin. Asiasta enemmän löytyy nykyisin Suomalaisistakin lähteistä ja mm My Heritage. fi sivustolta saa ilmaiseksi tietoa miten toimia , jos asialle on kiinnostusta. Kannattaa katsoa. :kahvi: :icon_lol: :eusa_angel: :039: :icon_rolleyes: :icon_eek: :icon_biggrin: :icon_cool:

Valoa , Illoa ja Rauhaa sekä Rakkautta kaikille Körttifoorumilaisille ja lukijoille yleensäkkin.....JUMALAN RAUHAA. :kahvi:
Otsikko: Vs: SUKUJUURIA JA ISOISÄÄ ETSIMÄSSÄ! KUKA SINÄ OIKEASTI OLET?
Kirjoitti: seppos - 07.09.19 - klo:06:38
Ihania nuo pienet suomenkielen virheet. "Kirkonkirjoihin ja muihin perimätietoihin" Kirkonkirjat eivät ole perimätietoa. "Muu" sana on tarpeeton ja harhauttaa.

My Heritage.fi on amerikkalaista alkuperää ja mormonikirkon aikaansaannoksia, kun he kastavat kuolleita sukulaisiaan uskoonsa. Käytä sitä jos ole valmis luovuttamaan tietosi amerikkalaisille. Suomalaisena käytän Suomen sukututkimusseuraa ja Suomen sukuhistoriallista seuraa, jonka mahtavaan skannattujen kirkonkirjojen arkistoon pääsee pienellä jäsenmaksulla osan ollessa ilmainen.
Otsikko: Vs: SUKUJUURIA JA ISOISÄÄ ETSIMÄSSÄ! KUKA SINÄ OIKEASTI OLET?
Kirjoitti: Pena - 07.09.19 - klo:08:33
Käsitys maahamme vaeltaneista suomalais-ugrilaisista on todettu vanhentuneeksi. Kielet, kulttuurit ja ihmiset ovat kulkeneet eri reittejä. Perimän tutkijat, arkeologit ja kielitieteilijät kertovat kukin omaa tarinaansa. Erityistä yhteistä juonta niissä ei taida olla.
Otsikko: Vs: SUKUJUURIA JA ISOISÄÄ ETSIMÄSSÄ! KUKA SINÄ OIKEASTI OLET?
Kirjoitti: Pyryharakka - 08.09.19 - klo:21:17
Minä teen työkseni sukututkimusta kirkkoherranvirastossa tilaajille, silloin kun muilta töiltä ehdin. Kirkonkirjatkaan eivät ole erehtymättömiä. Niissäkin on lipsahduksia, unohduksia. On myös inhimillisiä virheitä isyydestä. Avioliittoa solmittaessa on sulhanen saattanut tunnustaa morsiammen aviottoman lapsen, vaikka ei todellisuudessa isä olisikaan. On myös tietämättömyyttä jäänyt tunnustamatta lapsia, kun on luultu avioliiton solmimisen kuittaavan asian.

Kohdalleni sattui ikävä tilanne kymmenisen vuotta sitten. Olin Sijaistamassa virastossa kanslistin kesälomaa. Iäkäs, tuore leskirouva tuli pyytämään virkatodistusta auton myyntiä varten jo ennen perunkirjoitusta. Hän jäi istumaan ja odottamaan. Menin availemaan kirkonkirjoja. Niissä luki kahden ensimmäisen lapsen kohdalla: vaimon aviottomat, vain kolmas lapsi oli avioliiton aikana syntynyt.
Kysyin, pitääkö kaikki lapset näkyä virkatodistuksella. Kyllä. Oli vastaus.
Tutkin tarkkaan kirkonkirjoja. Katsoin eri vuosikymmenten aukeamat. Tutkin tarkkaan kaikki reunahuomautukset. Missään ei ollut mitään viitettä kahden vanhemman lapsen tunnustuksesta.
Kirjoitin siis niin kuin kirjoissa oli. Kun annoin virkatodistuksen leskelle, hän kauhistui. Miten tässä näin lukee. Kerroin, ettei mitään mainintaa tunnustuksesta ole. Voin kirjoittaa vain sen, mikä kirjoissa lukee.
Yhteisiä kaikki kolme lasta on, elettiin vain susiparina alkuun, totesi leski.
Ajattelin, että siinä on voinut olla papinkin osaamattomuutta, ettei ole ottanut tunnustusta puheeksi vihkimisen yhteydessä. Asia olisi varmasti tullut paremmin esille, jos parilla olisi ollut eri sukunimet. Heillä sattui olemaan kummallakin sama sukunimi, vaikkeivät sukua keskenään olleetkaan. Niin myös kaikilla lapsilla oli sama sukunimi, vaikka kahdella ensimmäisellä äidin mukaan ja kolmannella isän mukaan.
Otsikko: Vs: SUKUJUURIA JA ISOISÄÄ ETSIMÄSSÄ! KUKA SINÄ OIKEASTI OLET?
Kirjoitti: seppos - 08.09.19 - klo:22:35
äii:n veli oli naimissa Klaran kanssa ja aika pian ensimmäisen lapsen jälkeen hän kuoli, joten perheeseen jäi vain äiti ja poika. Mutta uskollinen Klara synnytti vielä kolme lasta, jotka olivat kaikki poikia. Kolmella pojalla oli sitten sukunimenä Klarasson. Tämä ei poikia miellyttänyt ja he ottivat saman sukunimen kuin vanhimmalla pojista oli. Heistä tuli kaikista Degerttejä. Sen pituinen tämä tositarina on.
Otsikko: Vs: SUKUJUURIA JA ISOISÄÄ ETSIMÄSSÄ! KUKA SINÄ OIKEASTI OLET?
Kirjoitti: Pyryharakka - 09.09.19 - klo:19:47
Olen jostai (ehkä Hesarista) lukenut näistä geenitesteistä. Sieltä on tullut ikäviäkin yllätyksiä. Sisarusparven keskellä onkin yksi, jolla on eri isä kuin muilla. Asiaa ei voi enää kuolleilta vanhemmilta kysellä, eikä elossa olevat sukulaisetkaan olleet asiasta perillä.

Minut on isäni sukulaiset tunnistaneet isän tytöksi korvista. Niinpä joskus leuhkin, että minulla on perintökorvat. Korvat peritty isältä ja korvakorut äidiltä.  :icon_cool:
Otsikko: Vs: SUKUJUURIA JA ISOISÄÄ ETSIMÄSSÄ! KUKA SINÄ OIKEASTI OLET?
Kirjoitti: öppiäinen - 09.09.19 - klo:22:04
^Minulla taas on isäni leuka: kärsimme kumpikin leukanivelten toistuvista sijoiltaanmenoista  :118:

Mutta kun isäni kuoli, en olisi ihmetellyt, jos pesänselvitykseen olisi ilmestynyt joku minulle tuntematon rintaperillinen jostakin. Ei kuitenkaan tullut.
Otsikko: Vs: SUKUJUURIA JA ISOISÄÄ ETSIMÄSSÄ! KUKA SINÄ OIKEASTI OLET?
Kirjoitti: 1944 - 09.09.19 - klo:22:19
Jänniä tarinoita.
Otsikko: Vs: SUKUJUURIA JA ISOISÄÄ ETSIMÄSSÄ! KUKA SINÄ OIKEASTI OLET?
Kirjoitti: Pyryharakka - 10.09.19 - klo:20:40
1944 muistaa varmaan vielä Karjapohjola nimisen teurastamon. Minun sisaruksillani on tapana leuhkia, että isä on kotoisin karjalasta ja äiti pohjolasta, niin me lapset olemme kotoisin Karjapohjolasta.  :003:

Silloin kun minua ei vielä ollut, perheemme muutti sinne ja tänne. Isä oli rautateillä, ja työn perässä piti muuttaa. Niinpä vanhemmat sisarukseni ovat usein sanoneet, etteivät ole mistään kotoisin.
Vieläkään meillä lapsilla ei ole tietoa, onko isän isä tehnyt koskaan virallista tunnustusta. Isäni kasvoi orpona tätinsä kasvattina. Sitten myöhemmin isoisä kuului kiinteästi perheeseemme, asuen luonamme. Ulkonäönkin perusteella ei virallista tunnustusta tarvittu. Toisaalta se olisi ollut kaikin puolin tärkeä isäni kannalta.

Karjalasta olen kokenut saaneeni puheliaisuuden, sekä sosiaalisuuden. Siskoni sanoo, että meillä on karjalaiset tiivisteet silmissä, kun ne niin herkästi vettä falskaavat.
Tunnistan myös itsestäni sanonnan: Ilo pintaan vaikk syän märkänis.  :023:
Otsikko: Vs: SUKUJUURIA JA ISOISÄÄ ETSIMÄSSÄ! KUKA SINÄ OIKEASTI OLET?
Kirjoitti: 1944 - 10.09.19 - klo:22:35
Jees, kirjoittele lisää. :039:
Otsikko: Vs: SUKUJUURIA JA ISOISÄÄ ETSIMÄSSÄ! KUKA SINÄ OIKEASTI OLET?
Kirjoitti: Pyryharakka - 11.09.19 - klo:21:11
 :039:
Otsikko: Vs: SUKUJUURIA JA ISOISÄÄ ETSIMÄSSÄ! KUKA SINÄ OIKEASTI OLET?
Kirjoitti: Annikka - 02.03.20 - klo:10:22
Tein sukututkimusta silloin ennen muinoin, kun olin 20-kymppinen. Silloin ei vielä nettiä tunnettu, vaan istuin silloisen valtionarkiston ja erään maakunta-arkiston tutkijasalissa ja pyörittelin mikrofilmejä.  Niin ja tietysti olivat siellä valtionarkiston seinähyllyssä ne mormonien ns. "suomennokset" rippikirjoista. Nyt sitten vanhoilla päivilläni aikani kuluksi aloin selata nettiä aiheesta ja kuinka ollakaan: löysin tiedot  isoisäni äidin vanhemmista ja sisaruksista.  Siispä sattumoisin joku muu lisäkseni näyttää olleen heistä kiinnostunut. Wau....
Otsikko: Vs: SUKUJUURIA JA ISOISÄÄ ETSIMÄSSÄ! KUKA SINÄ OIKEASTI OLET?
Kirjoitti: seppos - 02.03.20 - klo:11:21
Tein sukututkimusta silloin ennen muinoin, kun olin 20-kymppinen. Silloin ei vielä nettiä tunnettu, vaan istuin silloisen valtionarkiston ja erään maakunta-arkiston tutkijasalissa ja pyörittelin mikrofilmejä.  Niin ja tietysti olivat siellä valtionarkiston seinähyllyssä ne mormonien ns. "suomennokset" rippikirjoista. Nyt sitten vanhoilla päivilläni aikani kuluksi aloin selata nettiä aiheesta ja kuinka ollakaan: löysin tiedot  isoisäni äidin vanhemmista ja sisaruksista.  Siispä sattumoisin joku muu lisäkseni näyttää olleen heistä kiinnostunut. Wau....

Wau

Kun jäin eläkkeelle tein samaa valtionarkistossa. Pääsin mikrofilmien avulla hyvin pitkälle ja sitten siskoni työnantja häipyi maasta ja hän oli vapaa. Hän rakastaa exeleitä ja teki sukupuut keräämästäni materiaalista. Sitten into loppui, mutta olen seurannut alan kehitystä ja nyt ovat melkein kaikki rippikirjat netissä eli tilanne on paljon helpompi. Ihan hauska harrastus ja muistuttaa postimerkkien keräämistä, nyt vain kerätään pieniä tieto pläjäyksiä. Muuten kaikein kauneimmat kirkonkirjat löytyvät Pietarin
Pyhän Marian seurakunnasta (kaikki Suomen kansalaisia). Siellä on ollut päätoiminen kirkonkirjoista huolehtija eikä papit ole niitä huonolla sulkakynällä kirjoitelleet.
Otsikko: Vs: SUKUJUURIA JA ISOISÄÄ ETSIMÄSSÄ! KUKA SINÄ OIKEASTI OLET?
Kirjoitti: Riitta-mummi - 02.03.20 - klo:11:29
Kävipä taas yksiin Annikan ja miun aatokset ! Annika otti sukupuiden merkityksen esiin, ja samaan aikaan sain puhelun Mänttä-Vilppulassa jossa  kyseltiin Tikka-suvun sukupuiden perään.
Minulla on ne jossakin papereina, mutta kadoksissa vuoden takaisen muuton takia.

Kantaisä löytyy netin sukupuussa:

https://www.geni.com/people/Yrj%C3%B6-Tikka/6000000032838063135

ja se jatkuu isälijana , isien nimien vaidelessa Yrjö, Aapro ( Aabraham), Tahvo, Mikko ja Tuomas-nimien ollessa yleisimmät.
Yleistä näkyy olleen että jos aiempi lapsi oli kuollut uudelle annettiin sama nimi.
Riitta-nimi esiintyy myös silloin tällöin.
Otsikko: Vs: SUKUJUURIA JA ISOISÄÄ ETSIMÄSSÄ! KUKA SINÄ OIKEASTI OLET?
Kirjoitti: Annikka - 02.03.20 - klo:12:20
Katsoin Riitta linkkiäsi. Siinä olikin ollut tekijälle onni myötä, kun noin vanhoja kirkonkirjoja on säilynyt eli on saatu v. 1711 syntyneestä tietoja. Useille kirkonkirjoille on käynyt huonosti esim. kirkon tulipalossa tai sodan jaloissa ja sittenhän on ne luovutetut alueet, jonne on saattanut jotakin tämän aiheen muistiinpanoja jäädä ja siten kadota ikuisiksi ajoiksi.
Otsikko: Vs: SUKUJUURIA JA ISOISÄÄ ETSIMÄSSÄ! KUKA SINÄ OIKEASTI OLET?
Kirjoitti: Riitta-mummi - 02.03.20 - klo:13:03
Mikkelin Maakunta-arkistossa oli ( ja on kai yhä ) Karjalan kirkonkirjat silloin kun minä eräällä asiaa harrastaneella ihmisellä 1980-luvulla tutkimuksen teetin.

Kyllä, kirjonkirjat tulivat pakollisiksi vasta 1700-luvun alussa, mutta vanhempia tietoja sai maakirjoista ja kauppakirjoista.

Valkjärven historiasta luin sukuni tulleen jo 1600-luvun alussa Pohjois-Karjalasta, jolloin asettuivat Kannakselle multavimmille maille viljelemään.

Aabrahamin jälkeläisiä olemme kaikki !  :003:
Otsikko: Vs: SUKUJUURIA JA ISOISÄÄ ETSIMÄSSÄ! KUKA SINÄ OIKEASTI OLET?
Kirjoitti: seppos - 02.03.20 - klo:16:06
Kirkonkirjat tulivat pakollisiksi 1695, mutta meni muutama vuosi ennenkuin joka seurakunnasta ne löytyivät.

Minulla on yksi yhteinen esi-isä foorumilaisen kanssa ja hän on syntynyt 1711. Tämä löytyi sukukirjan avulla.
Otsikko: Vs: SUKUJUURIA JA ISOISÄÄ ETSIMÄSSÄ! KUKA SINÄ OIKEASTI OLET?
Kirjoitti: Pena - 02.03.20 - klo:19:27
Riitta-nimi esiintyy myös silloin tällöin.

Minunkin esiäideissäni on papereitteni mukaan yksi Riitta, Riitta Juhontytär 1730-1778. Kaksi Britaakin löysin, Brita Maria Johanintytär s. 1790 ja Brita Väkeväinen 1803-1913.

Kaimojani löytyi äidinäidin äidin esi-isistä, Martti 1668-1744 ja Martti Martinpoika, jonka tietoja ei näy paperissa olevan.
Otsikko: Vs: SUKUJUURIA JA ISOISÄÄ ETSIMÄSSÄ! KUKA SINÄ OIKEASTI OLET?
Kirjoitti: Annikka - 03.03.20 - klo:21:08
Olen tässä illan ratoksi selaillut esivanhempiani sieltä n. 1800-luvun alkupuolelta 1800-luvun loppupuolelle.
Siihen kiinnitin huomiota, jotta Suomen pitäjissä on ollut vähäisesti väestöä nykytilanteeseen verrattuna.
Muutama torppa pitäjässä siellä täällä. Ja tuota aikaa kun eletään, niin joka talossa on lapsia siinä 6-9 jälkeläistä.
Sitten nämä jälkeläiset varttuvat ja menevät naimisiin lähellä olevan naapurin tai juuri ja juuri naapuripitäjän
rajan takana olevan ihmisen kanssa. Mitä siitä seuraakaan: lähes kaikki ovat jollain tavalla sukua keskenään,
kun vuodet kuluvat. :icon_wink:
Otsikko: Vs: SUKUJUURIA JA ISOISÄÄ ETSIMÄSSÄ! KUKA SINÄ OIKEASTI OLET?
Kirjoitti: 1944 - 03.03.20 - klo:21:41
Kuusamossa isäni suvussa taisi olla serkkujen avioliitokin mahdollinen. Eihän se kiellettyä liene tänäkään päivänä, mutta pitkässä juoksussa ei niin hyvä juttu. Ehkä, en tiedä, ajattelen ääneen.
Otsikko: Vs: SUKUJUURIA JA ISOISÄÄ ETSIMÄSSÄ! KUKA SINÄ OIKEASTI OLET?
Kirjoitti: Pyryharakka - 03.03.20 - klo:22:08
Minua sukujutut alkoi kiinnostaa työni kautta. Töissä teen sukututkimuksiin sukuselvityksiä silloin, kun muilta töiltä ehdin. Tämän pitäjän kirkonkirjat on tulleet tutuiksi 1860 - 1964. Sitten on siirrytty perheletiin ja erilaisten tietokoneohjelmien jälkeen nykyiseen Kirjuri-järjestelmään, mikä on yhteydessä väestötietoihin.
Kaikki tuon 1860 - 1964 aikaiset kirkonkirjat on digitoitu ja aineistot on nyt Kirkkohallituksen tiedostoissa. Siihen ollaan menossa, että jokainen seurakuntien keskusrekisteri tekee ihmisen koko elämänkaaren mittaisen sukuselvityksen perunkirjoitukseen, lainhuutoon tai muuhun viralliseen tarpeeseen.
Se on jäänyt mieltäni askarruttamaan, että tehdäänkö sitten enää missään sukuselvityksiä sukututkimusta varten. Nythän netistä pääsee itse tutkimaan 100 vuotta vanhempia aineistoja, sikäli kun niitä on nettiin viety. Mutta 100 vuotta tuoreempia tietoja saa ainakin kirkkoherranvirastoista, sikäli kun aikaa on niitä tehdä. Ja tietenkin hyvää korvausta vastaan.
Meillä on taannoin käynyt paljonkin omatoimisia sukututkijoita. Nyt kun olemme muuttamassa pienempiin tiloihin, ei sukututkijoille ole enää paikkaa eikä konetta käytettäväkseen.