Körttifoorumi

Keskustelu => Raamattupiirit => Aiheen aloitti: vn - 14.07.17 - klo:19:10

Otsikko: Hiljaista pohdiskelua
Kirjoitti: vn - 14.07.17 - klo:19:10
Luin 1. Johanneksen kirjeen 1 luvun.
Ties montako kertaa tuon olen lukenut, mutta ymmärränkö, sisäistänkö ja koenko mitä
siinä sanotaan?
Mietinkö liikaa Kari Tikan ym. lauluja tai jotain muuta kauniilta kuulostavaa...taiteena?
Vai koenko että siinä on arkielämääni tukea, rohkaisua, lohdutusta...kuten olen siitä etsinyt?
Onko tuo Sanoma "liian tuttua", "liian kulunutta", "liian liturgista"?
Vai saako se minua koskettaa tässä ja nyt? Antaa sydämeeni Kristuksen rauhan ja ilon,
armon ja anteeksiantamuksen?

Joku kohta:
Ainakin 1, 3 ja 5 jakeissa "minkä olemme kuulleet ja omin silmin nähneet"......
miten, missä, milloin...sitä on syytä miettiä...
Ja jatkuu "siitä me puhumme, Elämän Sanasta"....näin saamme toteuttaa lähetyskäskyä
omalla paikallamme...
.....pienelle paikalle kyllä joudun...mutta Jumala kuulee heikkoa rukoilijaa...kuulet sie, kuulet sie
Ja 4 jae "ja tämän me kirjoitamme, että meidän ilomme olisi täydellinen"....siis?
...ei niin että MINÄ kirjoitan SINULLE....vaan, me voimme SAADA sanoja mitä kirjoitamme
MEILLE...tai vain ITSELLENI, jos en muista lähettää minnekään...

Ja lopuksi:
9. Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.

Otsikko: Vs: Hiljaista pohdiskelua
Kirjoitti: vn - 15.07.17 - klo:11:13
Olikohan se Filippiläiskirjeessä 4:6 "Iloitkaa aina Herrassa, vieläkin minä sanon, iloitkaa"!
Ja tämä Ilo on jotain aivan muuta kuin me ihmiset yleensä ilolla ymmärrämme.
Tässä jakeessa on myös jännä "tuplakehoitus".....vieläkin!     Vielä nytkin ehtii...
Raamatussa paljon toistetaan asioita, esim. rohkaiseva kehoitus "Älä pelkää" on kuulemma
siellä 365 kertaa.
1 Joh 2 luvussa on myös toistoa, kertausta, eri aikamuodoissa:
"Minä kirjoitan teille isät.....Minä olen kirjoittanut teille isät....."

Muutoin tämä rakkauden apostolin kirje jatkuu Jumalan Rakkauden ylistyksenä,
kehoituksena pysyä Jumalan yhteydessä.
Otsikko: Vs: Hiljaista pohdiskelua
Kirjoitti: Riitta-mummi - 15.07.17 - klo:12:10
Minä käsitän sanat ( toistot ) merkitsevän erityisesti painottavaa kehotusta.

Muuten minulla ei ole tapana jäädä yhteen sanaan kiinni, vaan annan kokonaisuuden vaikuttaa.
Iloitkaa ! Älkää pelätkö olla iloisia. Monet kai kokevat ilon kepeydeksi.
Iloita voi arjen elämässä, ja iloita voi sielussaan kun kokee pyhiä hetkiä.

Nykyään luen isät myös äideiksi, jos puhe on perhe-asioista. Seurakunnassa meillä on paimenia tai vapaissa suunnissa vanhimpia. Katolisilla on isiä otka ovat naimattomia samalla. :017:

Yhteen sanaan kiinnittyminen , onko se hyvä ?

Otsikko: Vs: Hiljaista pohdiskelua
Kirjoitti: vn - 17.07.17 - klo:13:07
No, enpä tullut ajatelleeksi / huomanneeksi tuota yhteen sanaan kiinnittymistä.

Enemmän ajatuksenani oli se että tämä raamattupiiriosio pysyisi hengissä.
Täällä ei tiettyjen lukujen tutkiminen ja keskustelu siltä pohjalta tuntunut lähtevät liikkeelle.
Halusin yrittää siltä pohjalta että koittaisin kirjoittaa mistä tahansa raamatun kohdasta...
jotenkin...ilman riittävää tietopohjaa...vain tavallisena tallaajana...pintaraapaisua...

Aamuhartausketjuun en herää ajoissa...se lienee "tekosyy"

Kuvittelin että tällaiseen ketjuun saisin jotain ajatuksia...ihan omin sanoin...pinnallisesti...
oman pään tuotetta...

Mutta, mutta....eipä tunnu kirjoitettua tekstiä syntyvän itsestään...
On kirjoittamisessa sama juttu kuin puhmisessa..."sitä suu puhuu mitä sydän on täynnä"

Pitänee miettiä ja kysellä ja etsiä tätä "hiljaista pohdiskelua"...ihan hiljaisuudessa...

Kunpa olisin kylmä tai palava....silloin kai tapahtuisi jotain...mutta jos olen penseä... :'(
Otsikko: Vs: Hiljaista pohdiskelua
Kirjoitti: Riitta-mummi - 17.07.17 - klo:13:50
No just !  Olen ajatellut olevani uskon ja Raamatun asioita vaiti, ja kuitenkin lähdin taas vastaamaan. Lisäksi minulla on ollut samantapaisia ajatuksia , miten, ja mistä kirjoittaa enää Seurapalstalle. Onko kaikki jo sanottu, onko kysymksiä, onko ihmettelyä.

Sen johdosta otin illalla, jo unisilmin, Raamatun ja vasin sen Ilmestyskirjasta. Se on ollut minulle vaikeaselkoinen vaikka siitä usein joitakin lauseita luetaan ja siteerataan.
      Lapuan tuomiokirkkoon on maalattu niitä tuomiopäivän ennuesteita, hallavia hevosia yms. Alitajuisesti kai ajattelin, että koituisiko siitä foorumilla keskustelua.

Vaikka olen mystikkoja lukenut, niin tämä ei avaudu kuin muutamin lausein.
Uskotaanko ennustuksiin jotka Jumala täyttää, kun aika on valmis.?
Otsikko: Vs: Hiljaista pohdiskelua
Kirjoitti: vn - 17.07.17 - klo:15:27
 :eusa_angel: :039:
Sulla Riitta on kyllä taito haastaa muita kirjoittamaan ja jakamaan ajatuksia,
ainakin minä koen niin...ja toivon itsessäni olevan samaa "vikaa", mutta eipä taida olla...

Tuo on totta että täällä ja seuratupa-alueella on haastavampaa kirjoittaa kuin yleisosastolla...
mutta rohkeasti vaan ja matalalla kynnyksellä oman pään tuotteita kirjaviisauden ohella  :023:

Sanoit...mahdetaanko Jumalan ennustusten täyttymistä nähdä ja uskoa ja ymmärtää?
Raamatussa sanotaan "Eivät he uskoisi vaikka kuolleet nousisivat ylös"

Kysymyksiä tulee ja vastauksia etsitään ja kaivataan...mutta osataanko etsiä oikeasta
paikasta?
Ihmisen osuus Jumala-yhteydessä on vastaan hangoitteleminen.
Ihminen luonnostaan torjuu ja pakenee Jumalan kutsua.
Pelastumisemme on täysin Jumalan teko Kristuksessa.
Hän vaikuttaa meissä tahtomisen ja tekemisen.

Olen näinä päivinä miettinyt "vanhaa liittoa" ja "uutta liittoa" ja niiden eroa.
Suurin ero lienee se että vanhassa liitossa uhraaminen ihmisen toimesta ohjeiden mukaan,
uudessa Jeesuksen täydellinen uhri ja sovitus.
Muitakin eroja kyllä on....
Otsikko: Vs: Hiljaista pohdiskelua
Kirjoitti: Riitta-mummi - 17.07.17 - klo:16:32
Tähän on tartuttava vaikka meinasin että en... Kun toisaalla öppiäinen, ymmärtääkseni aivan oikein, kirjoitti pelastuksesta ja taivaasta, niin Taivas Jumalan asuinsijana tuli ( tuliko ) vasta Jeesuksen syntymän jälkeen kun hän itse puhuin Taivaallisesta isästään. Samoin Johanneksen kastaessa Jeesuksen, tämän pään päälle laskeutui taivaalta kyyhkynen ja kuului ääni ; Tämä on minun rakas poikani.

Toisaalta asuipa Jumala missä tahansa, hänet voi tavata mitä ihmeellisemmissä paikoissa.

Tuohon ihmisen hangoittelemiseen sanon omalta kohdaltani, että enää en hangoittele, vaan päinvastoin pyydän saada olla kuulolla ja lähellä muutoinkin. Mutta nuorena maailman meno oli kiinnostava, ja sitä piti tutkia ja kokea. Siinä rippikoulun ja uskontotuntien opetukset unohtuivat.

Vastasit, vn, haasteeseen niin ' ovelasti' että tässä on vaikka mitä mihin tarttua.

Otsikko: Vs: Hiljaista pohdiskelua
Kirjoitti: Bengt Sandberg - 17.07.17 - klo:21:21


PSALMI 62: 2.

"Jumalaa yksin minun sieluni hiljaisuudessa odottaa, häneltä tulee minulle apu".


Hiljaisuutta, vetäytymistä yksinäisyyteen, rukoilemaan ja luottamaan Häneen pyyteettömästi, sitä kaipaan.
Otsikko: Vs: Hiljaista pohdiskelua
Kirjoitti: Riitta-mummi - 18.07.17 - klo:13:25
Jatkoin taivaan olemuksen miettimistä. Isämeidän rukous alkaa; Isä meidän joka  o l e t  taivaassa.
Mutta missä se sijaitsee. Ilmakehien yläpuolella avaruuksissa ? Vaiko ihmisten sieluissa.

...

Psalmi 115

Luota Herraan, Israel

1 Älä meille, Herra,
älä meille anna kunniaa,
mutta anna kunnia omalle nimellesi,
sinä hyvä ja uskollinen!
2 Miksi saisivat vieraat kansat sanoa:
"Missä on heidän jumalansa?"

3 Meidän Jumalamme on taivaassa. Kaiken, mitä hän tahtoo, hän myös tekee.

4 Muiden kansojen jumalat ovat hopeaa ja kultaa,
ihmiskätten työtä.
5 Niillä on suu, mutta ne eivät puhu,
niillä on silmät, mutta ne eivät näe.
6 Niillä on korvat, mutta ne eivät kuule,
niillä on nenä, mutta ne eivät haista.
7 Niillä on kädet, mutta ne eivät kosketa,
niillä on jalat, mutta ne eivät kävele,
niiden kurkusta ei kuulu mitään ääntä.
8 Niiden kaltaisiksi tulevat niiden tekijät, kaikki, jotka niihin turvaavat.
9 Sinä, Israel, luota Herraan!
Hän on sinun turvasi ja kilpesi.
10 Aaronin suku, luota Herraan!
Hän on sinun turvasi ja kilpesi.
11 Te, Herran palvelijat, luottakaa Herraan! Hän on teidän turvanne ja kilpenne.
12 Herra muistaa meitä ja siunaa meitä,
hän siunaa Israelin sukua,
hän siunaa Aaronin sukua.
13 Herra siunaa niitä, jotka häntä palvelevat,
niin pieniä kuin suuria.
14 Lisätköön Herra kansaansa,
teitä ja lapsianne, polvesta polveen.

15 Siunatkoon teitä Herra, hän, joka on tehnyt taivaan ja maan.

16 Taivas on Herran,
maan hän on antanut ihmisille.

17 Eivät kuolleet ylistä Herraa,
ei yksikään, joka on hiljaisuuteen laskeutunut.
18 Mutta me kiitämme Herraa nyt ja ikuisesti.



Kysyn;  Olemmeko me Israel ?

...

Saarna Taivaasta,  puhuja tuntuu tietävän paljon.   :017:
http://www.pihkala.net/Saarnat/Taivas.pdf



Otsikko: Vs: Hiljaista pohdiskelua
Kirjoitti: vn - 18.07.17 - klo:18:46
Pohdiskelen lisää "vanhaa liittoa ja uutta liittoa".

Äskettäin lueskelin Jeremian kirjaa, en muista alkaako kaikki kirjan luvut suunnilleen näin:
"Jeremialle tuli Herran Sana", "Jumala puhui Jeremialle" jne...
Eli vanhassa testamentissa on paljon esillä se miten Jumala puhuu ilmeisen selkeällä tavalla
profeetoille ja myös "tavallisille" ihmisille.

Uusi testamentti keskittyy paljon Jeesukseen, Pyhään Henkeen.
Meidän ajassamme Jumala puhuu meille Raamatun Sanassa, Pyhä Henki kirkastaa Kristusta.

Otsikko: Vs: Hiljaista pohdiskelua
Kirjoitti: karjalaisenkyösti - 24.07.17 - klo:07:37
Yhteen sanaan kiinnittyminen , onko se hyvä ?

On hyvä, joskus jopa erityisen suositeltavaa Raamattua lukiessa.




Tietysti tekstin tyyppi myös vaikuttaa siihen, että tuleeko maisteltua yksittäisiä sanoja.
Runot ja rukoukset voivat olla sellaista tekstiä, jossa helposti voi maistella yksittäisiä sanoja.
Toki tätä yksittäisiin sanoihin kiinnittymistä voi harrastaa muunkinlaisen raamatuntekstin äärellä.

Toinen hyvä tapa on lukea Riitan jo täällä mainitsemalla tyylillä, eli lukea ikäänkuin suuria kokonaisuuksia ilman yksittäisten sanojen maistelua.

Erilaisia hyviä raamatunlukutapoja on mitä ilmeisimmin useita.

Olen mm. elämäni varrella harjoittanut Raamatun pakosta lukemista, eli siis lukemista, vaikka ei olisi huvittanutkaan.
Näin jälkikäteen ei yhtään harmita, että olen näin toiminut. Koen, että pelkkää hyvää tuosta lainalaisesta lukemisesta on koitunut.

Erästä tiettyä lukutapaa joku vuosi sitten harrastin intensiivisesti, koska olin siihen motivoitunut. Harrastin niin innokkaasti, että taisin jollakkin tapaa palaa loppuun sen yksittäisen lukutavan suhteen.

Vaan yksittäisen sanan maistelutyylin tai nopeamman suurten kokonaisuuksien-lukutavan suhteen en mielestäni ole koskaan palanut loppuun. Luultavasti loppuunpalamisrima on sen verran korkealla, että en ole sitä onneksi koskaan saavuttanut.
Toki näin voi käydä (en toki tiedä, voiko), jos lukaa Raamattua noilla kahdella ed. mainitulla tavalla keskimäärin 6 tuntia päivässä vuoden tai parin ajan, käy samalla töissä ja yrittää hoitaa lapset ja kotityöt.

Käytännön elämässä taitaa tavallisella Raamatun lukijalla olla tuo loppuunpalamisen vaara kutakuinkin nolla. Ongelmana enemmän on liian vähäinen Raamatun tutkiminen.
Otsikko: Vs: Hiljaista pohdiskelua
Kirjoitti: Riitta-mummi - 24.07.17 - klo:07:56
Raamattua luen yleensä kokonaisuuksina, tyyliin ; luku tai pari kerrallaan. Jeesuksen
puheet luen sellaisinaan ja annan niiden vaikuttaa.

Herralta pyydän  s a n a a  ymmärryksellä pohdittavaksi. Kerroin sanasta  m i e k k a, josta johdin mm; miekanterävän kielenkäytön, sodan, harakirin, pelotteen ja vallan.

Joskus ilmenee sanan nälkää  tai  tutkimisen tarvetta. Silloin on paras ryhtyä toimeen.
Kuuntelen usein Norvannon raamatun opetusta. Se on kyllä hyvääkin, etenkin kun saan unen päästä kiinni hänen ääntään kuunnellessa.
  Nyt hän tutkii Joosuan kirjaa, se on jännittävää kuultavaa.  Jumala valitsi Joosuan ja Jumala käytti portto Rahabia omiensa pelastukseksi. Jerikon muurit sortuivat jännittävän sotataktiikan ansiosta.
Joosua oli  luja ja rohkea.
Otsikko: Vs: Hiljaista pohdiskelua
Kirjoitti: malla - 06.08.17 - klo:18:02
Pohdiskelu, hiljainen miettiminen voi joskus kestää pitkänkin ajan, se ikään kuin kypsyttää vähin erin vastausta.
Ja joskus kuin osissa koostuu isompi kokonaisuus, jonka jonakin hetkenä sitten oivaltaa...isommin.
Otsikko: Vs: Hiljaista pohdiskelua
Kirjoitti: malla - 06.08.17 - klo:18:05
Joskus luen valmiita rukouksia.
Laitan (taas) tähän ketjuun tälläisen:


Jeesus Kristus.
Sinä olet voima heikkoudessa
ja valo pimeydessä.
Sinä olet uskomme ja elämämme perustus.
Sinun nimesi on Vapahtaja.
Rohkaise meitä etsimään vapautusta
omantunnon syytöksistä ja kaikesta,
mikä orjuuttaa ja pitää kahleissa.
Opeta meitä luottamaan sinuun syvemmin
ja jättämään tulevaisuutemme sinun käsiisi.
Kuule meitä, sinä, joka elät ja hallitset
Isän ja Pyhän Hengen kanssa
aina ja ikuisesti.

                        (Kirkkokäsikirja II)
Otsikko: Vs: Hiljaista pohdiskelua
Kirjoitti: vn - 09.08.17 - klo:21:53
Vastoinkäymiset, epäonnistumiset, sairaudet laittaa kyllä pienelle paikalle.
Miten niissä tilanteissa pystymme välttämään suuttumisen, katkeroitumisen,
pakenemisen, luopumisen, syrjään vetäytymisen.
Luultavasti emme pysty kasvamaan, uudistumaan, toivomaan, uskomaan, luottamaan
muuta kuin pienen paikan kautta.
Otsikko: Vs: Hiljaista pohdiskelua
Kirjoitti: malla - 11.08.17 - klo:16:20
 :eusa_angel:

Tässä ketjussa saanee edelleen rukoilla, valmiin rukouksen.


Jumala, sinä olet Isämme.
Sinä sytytit yötaivaalle tähden,
joka opasti viisaat miehet Betlehemiin.
Anna tähden loistaa myös meille,
anna sen loistaa kaikille sinua etsiville.
Kiitos, Isä, että olet valinnut meidät.
Kiitos, ettei kukaan ole
sinulle merkityksetön.
Kiitos, että olet lähellä kaikkia,
jotka sydämestään huutavat sinua.
Anna meidän tuntea läsnäolosi.
Tätä rukoilemme
Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.

                        (Kirkkokäsikirja II)
Otsikko: Vs: Hiljaista pohdiskelua
Kirjoitti: Pena - 11.08.17 - klo:16:33
Ortodoksisessa kirkkolaulussa on minusta hieno ajatus: Viisaat miehet seurasivat tähteä, mutta löysivät vanhurskauden auringon.
Otsikko: Vs: Hiljaista pohdiskelua
Kirjoitti: vn - 11.08.17 - klo:22:39
Näinä päivinä olen joutunut hiljaisuuteen, ehkä oppisin lepäämään, olemaan,
luottamaan siihen että Jumala on minusta ainutlaatuisen yksilön luonut.
Ja että saan olla oma itseni, olla hyväksyttynä tällaisena.
Jeesus on minut pelastanut, itsestäni ja heikkoudestani huolimatta.
En saa halveerata ja lyödä lyttyyn Jumalan luomistyötä...minussa oleva synti ja väärä henki
niin kuitenkin tekee.
Jossain pohjalla, on luja perustus kuitenkin, Jumalan antama lepo ja rauha,
ja Jumalan antama rakkaus, liikkeelle paneva voima.
Jumala vaikuttaa meissä tahtomisen ja tekemisen...ja tekeminen on hiljaista huokausta,
rukousta.   :eusa_pray:
Otsikko: Vs: Hiljaista pohdiskelua
Kirjoitti: 1944 - 12.08.17 - klo:10:12
^
Kyllä. Joka lause. En osaa itse kirjoittaa.
Otsikko: Vs: Hiljaista pohdiskelua
Kirjoitti: malla - 13.08.17 - klo:17:00
Jumala, Isämme.
Anna meille armo katua syntejämme
ja tunnustaa ne sinulle.
Anna meille usko,
joka on vilpitön ja teeskentelemätön.
Lahjoita rakkaus,
joka parantaa sisäiset kipumme
ja on lähimmäisiämme kohtaan
lempeä ja kärsivällinen.
Kuule meitä Poikasi Jeesuksen Kristuksen,
meidän Herramme tähden.

                        (Kirkkokäsikirja II)
Otsikko: Vs: Hiljaista pohdiskelua
Kirjoitti: Viisveisaaja - 16.08.17 - klo:16:06
Ortodoksisessa kirkkolaulussa on minusta hieno ajatus: Viisaat miehet seurasivat tähteä, mutta löysivät vanhurskauden auringon.

Tuli mieleen Jeesuksen miete sinapinsiemenestä.
Ja peltoon kätketystä aarteesta.

Nykyään evankeliumi tai ajatus kristilliyyden syvemmästä sisällöstä kuin mitä me tiedämme voi olla ja tiedän, että on enempi kuin vain kristillisyys ja tunto mikä nyt on tunnustettua.

Suuri on uskon salaisuus.
Paljon suurempi, kuin mitä nyt tiedämme.

Ainakin mä öydän aina vaan uutta.

Kristityt sit taas käy enempi hermoille!!
Otsikko: Vs: Hiljaista pohdiskelua
Kirjoitti: malla - 16.08.17 - klo:16:14
Niin ja ne leiviskät - vertaus.
Jolla oli yksi, kätki sen koska ajatteli Herransa olevan hyvin ankara, vaativa.

Mutta ne joilla oli enemmän leivisköjä, muistaakseni uskalsivat laittaa ne lahjansa likoon ja he saivat kiitosta Herralta.
ja niitä leivisköjä lisättiinkin heille.

Arjen rohkeutta, ihmisiin nähden oikeaa asennetta ja pieniä, suuria tekoja lahjoillaan palvellen.

No ei tule nyt oikein selkeästi ilmaistua itseään kun tuntuu, että koko pää on täynnä räkää.
Otrivinia välillä ja kurkkuun Bafucinia.
Ja välillä Ibumaxia ja lämmintä mehua, valkosipulin kynsiä raakana ja hunajaa pikku lusikalla suoraan nieluun.
Otsikko: Vs: Hiljaista pohdiskelua
Kirjoitti: Viisveisaaja - 16.08.17 - klo:16:25

Voimahalit sinne.

Kirjoittelet kovasti fiksuja.
Juuri kuten kirjoitit, niin ne arjen pienet teot.
Ne muakin siunaa ja Jeesus evankeliumeissa usein teki niitä ja fariseukset tai mitä kirjan tai jotain koulutettuja hermoili niistä.
Otsikko: Vs: Hiljaista pohdiskelua
Kirjoitti: malla - 16.08.17 - klo:16:30
Kiitos.  :109: :039:

Minua on aina siunannut Sepon sigu...siinä lukee että Jumala on arjessa...teknologi, ei teologi.
Toki hän saisi minun puolestani olla vaikka teologikin.
Seppo on yllättävän laupias ja sävyisä ylläpitäjä täällä, niin koen ja siunaan häntä...kuten teitä kaikkia mielessäni.

Ja itse olen arkistakin arkisempi ihminen.
En silti Arkki-malla :003:...vaan arki-mallukka.

Mukavasti piristi hetki kanssanne täällä.

Voimahalit tulivat tarpeeseen. :icon_exclaim:
Otsikko: Vs: Hiljaista pohdiskelua
Kirjoitti: Viisveisaaja - 16.08.17 - klo:16:48
Kiitos.  :109: :039:

Minua on aina siunannut Sepon sigu...siinä lukee että Jumala on arjessa...teknologi, ei teologi.
Toki hän saisi minun puolestani olla vaikka teologikin.
Seppo on yllättävän laupias ja sävyisä ylläpitäjä täällä, niin koen ja siunaan häntä...kuten teitä kaikkia mielessäni.

Ja itse olen arkistakin arkisempi ihminen.
En silti Arkki-malla :003:...vaan arki-mallukka.

Mukavasti piristi hetki kanssanne täällä.

Voimahalit tulivat tarpeeseen. :icon_exclaim:

Seppoksella on lehmän hermot meidän kanssa, kun ihan  hassutellaan ja hullutellaankin välillä.

Ja hän tuntuu olevan aatteenmies.
Silleen öö miten se uskonnollisesti sanotaan, siis uskonmies äh no se oli väärin.
öö no tulihan se VAKAUMUKSEN MIES
Otsikko: Vs: Hiljaista pohdiskelua
Kirjoitti: malla - 16.08.17 - klo:16:52
Leppoisa, sävyisä, pitkämielinen, kärsivällinen ja mies paikallaan.
"Meidän" Seppo.

Muistatko laulua:

"Seppo teki kepposen ja käy tam tam..."  :icon_biggrin:
Otsikko: Vs: Hiljaista pohdiskelua
Kirjoitti: Viisveisaaja - 16.08.17 - klo:19:36
Leppoisa, sävyisä, pitkämielinen, kärsivällinen ja mies paikallaan.
"Meidän" Seppo.

Muistatko laulua:

"Seppo teki kepposen ja käy tam tam..."  :icon_biggrin:

Oi malla, ton seppos teki taas kepposen muistan laosuuden kaiku tai liftimatkoilta hyvin ja mun muistista se meni näin.

Linnuntietä pitkin liftasin ja itskin, itkeä en enää voi,. oivavoi ruisrock here i come.,.
Tapaan taas tän hullun maailman..

Nerokas sanoitus
Tai jotenkin

Ihan syrämmen pohojasta lauloin aamukasteessa toivottomana välillä Turku ja jotain pikkupoikana.
'
https://www.youtube.com/watch?v=PfSq50sTd5w
Olin jo silloin muutanut Tanskaan, mutta kavereiden kanssa liftattiin hangosta tai jotenkin, mutta olipa villi lapsuus.
Joku uskovainen ns, mökin mummi, niin profetoi mulle vakavana, että laps sulla on edessä värikäs elämä, heh heh.
Aika tylsä jos multa nyt kysytään.
https://www.youtube.com/watch?v=OwTQsImmAVM
Otsikko: Vs: Hiljaista pohdiskelua
Kirjoitti: malla - 16.08.17 - klo:19:47
 :icon_cool:

Historian siipien havinaa:

Juice Leskinen - Marilyn

https://www.youtube.com/watch?v=uDvA1_Ovsp0
Otsikko: Vs: Hiljaista pohdiskelua
Kirjoitti: malla - 16.08.17 - klo:19:49
Nyt pitää laulaa hiljaa, ääni ihan multa poissa.
Mutta aikaa mennyttä tämäkin.

Juice Leskinen - Anne ja Jacques

https://www.youtube.com/watch?v=OO4HMOKqAQU

...Jack oli niin kuin Donald Duck... :icon_eek:
Otsikko: Vs: Hiljaista pohdiskelua
Kirjoitti: Viisveisaaja - 16.08.17 - klo:19:50
Wou wou Marilyn pliisu on hieno, mallalla hauska tapa kommunikoida musiikki esityksien kautta.
Aivan siistii.
Otsikko: Vs: Hiljaista pohdiskelua
Kirjoitti: malla - 16.08.17 - klo:19:53
Tää paree Marilynista.

juice leskinen - marilyn

https://www.youtube.com/watch?v=8BtgCBf5yus
Otsikko: Vs: Hiljaista pohdiskelua
Kirjoitti: malla - 16.08.17 - klo:19:55
Tämä on kiva.

Juice Leskinen - Norjalainen villapaita

https://www.youtube.com/watch?v=KWB_-5nzuCE&spfreload=5
Otsikko: Vs: Hiljaista pohdiskelua
Kirjoitti: malla - 16.08.17 - klo:19:55
Auts....tämä oli Raamattupiiriketju.  :icon_lol: :icon_rolleyes:
Otsikko: Vs: Hiljaista pohdiskelua
Kirjoitti: Viisveisaaja - 16.08.17 - klo:21:01
Auts....tämä oli Raamattupiiriketju.  :icon_lol: :icon_rolleyes:

Ihan sama,. Ei hän tää mikään ompeuseura foorumi ole, jossa kaavojen mukaan vaan sävellellään, vaikka enhän tiedä, mutta sellaisen kuvan saanut, että ylläpito joustaa ja ne näkee muutakin kuin kirjaimen, eli tyypin kun on takana ja asia kokonaisuuden ja ovat kait ittekin aika sekoisin.

ÖÖ siis hiljainen pohdiskelu.

Just mietin itte, etä suurimmat sopimukset  Suomessa tehdään saunassa, mutta itte teen ne meren rannalla missä mulla on oma hiljainen veneiden laskupaikka jossamietiskelen ja tänään kävin jopa uimassa.

Sika siistii..Kait vaikka eläimistä nyt tiedä mitään.
Otsikko: Vs: Hiljaista pohdiskelua
Kirjoitti: Riitta-mummi - 29.08.17 - klo:10:38
Luettuani muutamia kirjoja jotka käsittelevät rukousta, sen muutamia eri tapoja, olen samalla tahtomattani, luulen johdatuksessa, katsellut muutamia kirjoituksia ja videoita Karmeliitoista.

Erikoiseksi johdatuksen näen nyt sen, että Pena joitakin vuosia sitten mainitsi Espoon Karmeliittayhteisön ja olen löytänyt myös Ekumeenisista karmeliitoista kertovia tietoja netistä.

Kaiken kiinnostuksen lähtökohta on halu rukoukseen. Sitä karmeliitat harjoittavat yhteisössään ja yksin. Paljon yksin olevana minussa on myös tarve käyttää aikaa olla yhteydessä Jumalaan.
Rukous ei ole aina pyytämistä tai kiittämistä. Se avaa elämään uusia ulottuvuuksia.
Se avartaa. Se on rukouselämää.

Kaikkien kristittyjen yhteinen omaisuus, Kristus, opetti meille rukouksen jonka ulkokohtaiseen toistoon saa uusia näköaloja kun on saanut hiukan ohjausta.

Opetuksesta kiitän sekä ortodoksikirkkoa, että katolista kirkkoa. Mitään tarvetta kirkkokunnan vaihtoon ei ole. Katson, että mikä on hyvää, sen voi pitää, yli kaikkien rajojen.
Otsikko: Vs: Hiljaista pohdiskelua
Kirjoitti: malla - 29.08.17 - klo:14:24
Joskus johdatuksen voi havaita ikään kuin jälkeen päin.
Otsikko: Vs: Hiljaista pohdiskelua
Kirjoitti: vn - 29.08.17 - klo:17:31
Ja ehkä enimmäkseen juuri jälkikäteen, ja pienissä arkisissa asioissa.
Otsikko: Vs: Hiljaista pohdiskelua
Kirjoitti: vn - 30.08.17 - klo:11:40
Mitenkähän se yksi laulu menee..."Ensin tyhjennä Herra sieluni, sitten täytä armollasi..."
jotain tuon suuntaista.

Hiljentymisen, tyytymisen, tyyntymisen, kiitollisuuden....merkitys on kyllä paljon suurempi
kuin ymmärrän...varmasti ihan kaikkeen elämässä...mutta ennen kaikkea siihen
että saan kuulla Jumalan äänen, koen ja ymmärrän Hänen johdatuksensa, Hänen armonsa,
anteeksiantamuksen, voiman, sisäisen eheyden...voiman ja innon olla omalla paikallani...
olla Herran Palvelija, Kristuksen kirje, viides evankeliumi... :eusa_pray: :109:
Otsikko: Vs: Hiljaista pohdiskelua
Kirjoitti: malla - 01.09.17 - klo:16:25
Tämä oli hyvin kirjoitettu.
Lainaan Aamuhartaus-ketjusta.
Penan laittamana:

"Kun en halua olla uskonnollinen

Elävä Jumala! Varjele minua uskonnollisuudelsta. Se on monen muuten miellyttävän ihmisen ikävin piirre.
Auta minua olemaan luonnollinen ja aito. Estä minua esittämästä yleisesti hyväksyttyä hurskautta, vaikka joskus kaipaankin kanssaihmisteni antamaa tunnustusta. Varjele minua matkimasta niitä, joita ihailen. Tahtoisin olla se, joksi sinä olet minut luonut. Auta minua olemaan tosi sinun ja ihmisten edessä.
Tee minusta ihminen, jolla on Jumala.

Olavi Kaukola, Täällä ihminen, Herättäjä 1969"

---

Tässä on mielestäni erinomainen kirjoitus.
Kopsasin sen tännekin.

Olla se ihminen, joksi Jumala tarkoitti.
Ilman rooleja, ilman "suorituskeskeisyyttä"
Olla tosi, olla aito...tee minusta ihminen, jolla on Jumala.

Tuossa kirjoituksessa, Aamunavausketjuun laitetussa tänään on minusta niin hyvin sanottu kuin vain voi asian sanoa.
Otsikko: Vs: Hiljaista pohdiskelua
Kirjoitti: vn - 01.09.17 - klo:23:39
Olla se ihminen, joksi Jumala tarkoitti.
Ilman rooleja, ilman "suorituskeskeisyyttä"
Olla tosi, olla aito...tee minusta ihminen, jolla on Jumala.


Tätä haluan olla....mutta miten
Otsikko: Vs: Hiljaista pohdiskelua
Kirjoitti: vn - 03.09.17 - klo:20:16
Aito kohtaaminen on hengellinen kokemus.
Otsikko: Vs: Hiljaista pohdiskelua
Kirjoitti: malla - 05.09.17 - klo:12:40
Loppujen lopuksi, emme muista vihollistemme sanoja, vaan ystäviemme hiljaisuuden.

-Martin Luther King, Jr.
Otsikko: Vs: Hiljaista pohdiskelua
Kirjoitti: Bengt Sandberg - 06.09.17 - klo:20:32
"Jumala puhuu hiljaisuudessa, kun ihmiset tulevat hiljaisiksi ja unohtavat papin ja arvostelunsa ja unohtavat tämän maailman kunnian, maineen, nimet, talot, tavarat ja nautinnot ja jäävät Herran eteen. Aina, kun tulee hiljaisuus, ja aina kun Jumala puhuu, on kysymyksessä taivas ja helvetti, elämä tai kuolema."

       Salattu viisaus.                                                                                                                                              
       Paavo Ruotsalaisen.                                                                                      
       Wilhelmi Malmivaaran.                                         
       E.W.Pakkalan

       kirjoituksia ja puheita

       Koonut  E.F.Juurmaa.
       WSOY.1953 s.201

Otsikko: Vs: Hiljaista pohdiskelua
Kirjoitti: vn - 22.04.18 - klo:09:45
Huoneentauluni...yhden niistä....löysin uudelleen eilen lukiessani... :109: :eusa_pray:

Miksi murehdit, minun sieluni, ja miksi olet minussa niin levoton?
Odota Jumalaa.
Sillä vielä minä saan kiittää häntä, minun kasvojeni apua, minun Jumalaani.
Ps. 42:6,12  Ps. 43:5
Otsikko: Vs: Hiljaista pohdiskelua
Kirjoitti: vn - 24.04.18 - klo:20:13
Lueskelen useampaakin hartauskirjaa...

Eräässä puhutaan paljon vanhenemisesta, miten käytämme päivämme oikein....
Nyt pinnalla erityisesti se että kiitoksen aika on myös vanhuudessa
Ja suurin kiitoksen aihe on syntien anteeksisaaminen.
Otsikko: Vs: Hiljaista pohdiskelua
Kirjoitti: vn - 26.04.18 - klo:08:39
Oleminen, levollisuus, ilo ja rauha, pyhä huolettomuus.... :109:
Otsikko: Vs: Hiljaista pohdiskelua
Kirjoitti: vn - 06.05.18 - klo:22:13
Väsyneenä katsoin muutaman raamatun jakeen...tässä yksi niistä:

Hän on sinulle totisesti armollinen, kun apua huudat;
sen kuullessaan hän vastaa sinulle kohta.   Jes. 30:19

.......en tuohon tekstiin yritäkään mitään kommentoida....
mutta muistan erittäin elävästi...miten...missä...ja milloin tätä Sanaa sain kuulla...
puhujan matala hiljainen levollinen jutustelu kuulijoiden rinnalla, alapuolella...
Sana:  "Hän vastaa sinulle kohta"....oli elävää ja rohkaisevaa silloin yli 40 vuotta sitten...
ja on sitä edelleenkin!!!

 :109:
Otsikko: Vs: Hiljaista pohdiskelua
Kirjoitti: vn - 18.06.18 - klo:22:53
Ai niin, täällä oli tällainen ketju, jossa olen näköjään monet kerrat käynytkin...  :eusa_angel:

Kai noita laittamiani raamatunlauseita olisi tässä parempi pohdiskella hiljaa...
kuin tuolla körttibaarissa, jossa toisaalta vapaus ja ilo vallitsee....
Jos osaisin siellä turista jotain muuta... :023:
--------------------
Ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.
Gal. 2:20 KR33/38

Jep, tuon kohdan laitoin tänään seuratuvalle....
Tuo on kyllä jokseenkin valtavaa tekstiä....toisaalta selkeää....toisaalta tuntuu että
ajatus lentää jossain korkealla taivaan avaruuksissa, jonne pieni ihminen ei yllä...
Minä en vaan ymmärrä yhtään mitään, omassa itsessäni...siksi meille on annettu
Pyhä Henki....ja siksi Jeesus meitä auttaa ja kantaa koko ajan....24/7....
Otsikko: Vs: Hiljaista pohdiskelua
Kirjoitti: Riitta-mummi - 19.06.18 - klo:07:59
Tuo lause tarkoittaa minulle juuri sitä Seppä Högmanin Kristuksen sisällistä tuntemista.

Olen saanut kokea sitä sen jälkeen kun tyhjennyin itsestäni Hänen edessään. Siis Kolmiyhteisen Jumalan; Isän, Pojan ja Pyhän Hengen läsnäolo alkaa toteutua tuon Galatalaiskirjeen kertomalla avalla.

Itse en ole pyhä, vaan Kristus minussa pyhittää.Se ei tarkoita että olisin pyhimys.  :018:
Otsikko: Vs: Hiljaista pohdiskelua
Kirjoitti: vn - 24.06.18 - klo:12:43
Kun rukoilet häntä, niin hän kuulee sinua, ja sinä saat täyttää lupauksesi. Jos mitä päätät, niin se sinulle onnistuu, ja sinun teillesi loistaa valo. Jos tie painuu alaspäin, niin sinä sanot: 'Ylös!' ja hän auttaa nöyrtyväistä.
Job 22:27-29 KR33/38

Tämän laitoin aamulla seuratuvalle....
Onpas jotenkin jännä ja mielenkiintoinen kohta!!
Ymmärrän tämän omalla tavallani, ja tästä voisin turista pitkäänkin...on monta
hyvää ja rohkaisevaa ajatusta!

Mutta nyt lyhyesti tuosta viimeisestä lauseesta...
Välillä kun forkalla olen rohjennut jotain enemmän ja avoimennin kertoa, lukija on
huomannut että useinkin mulla tie viettää alaspäin....ja juurikin toisella tavalla kuin:
"Antaa mennä kun on alamäki taas..."      Siis olen putomassa / pudonnut monttuun....
Joskus tulee mieleen että Kristus kulkee jalkaisin ja etsii monttuihin pudonneita...

Jep...mutta palaan aiheeseen...Rmt-kohdan loppusanoihin...
Kun on tilanne että vn on valumassa alaspäin murheen laaksoon....
niin sanonko itselleni: YLÖS!!!   ...harvakseltaan....
Ymmärrän tuon tarkoittavan että Pyhä Henki herättelee...näyttää missä olen...
näyttää minne pitäisi mennä...näyttää missä seuraava rasti....yleensä ei pitäisi etsiä
nokka savessa möyrien...vaan katsoen ylöspäin....Apu tulee ylhäältä!

Siis YLÖS!....Ja Herra auttaa nöyrtyväistä.
Ymmärrän nöyrtyväisen tässä tarkoittavan sitä että näen ja koen ja tunnen ja ymmärrän:
Joka aamu on armo uus....anteeksiantamus ja armo on minuakin koskevaa...
on uuden alun mahdollisuus...myönnän että en ole täydellinen enkä pärjää omin voimin...
 :109: :eusa_angel:
Otsikko: Vs: Hiljaista pohdiskelua
Kirjoitti: Riitta-mummi - 24.06.18 - klo:13:36
Luin noita jakeita , ensimmäisen ymmärrän tästä sinun linkistäsi, toinen ei minulle avaudu.

1992 käännöksessä ne taas kuuluvat näin: 

27 Sinä rukoilet häntä, ja hän kuulee sinua,
ja sinä saat uhrata hänelle
sen minkä olet luvannut.
28 Mihin tahansa ryhdytkin, se onnistuu,
valo loistaa sinun teilläsi.

Näissä käy päinvastoin. En ymmärrä mitä voin luvata Jumalalle, ja vielä sen uhratakin.

Toinen jae taas on aivan eri asiaa kuin vanhemmassa käännöksessä.

Periaatteessa se että Hän auttaa nöyrtyväistä voidaan ymmärtää myös : Valo loistaa teilläsi.


Rukoilemisesta voidaan puhua monin vertauksin. Tärkeintä on kääntyä murheessa ja huolissa Jumalan puoleen. Ihmisten apu on haihtuvaa




Otsikko: Vs: Hiljaista pohdiskelua
Kirjoitti: Riitta-mummi - 24.06.18 - klo:13:43
Minulta jäi pois jae 29. Se on näin:

29 Sen, joka kerskuu, hän painaa maahan,
mutta nöyrän hän nostaa.

Tässä kai tarkoitetaan, verraten vanhempaan käännökseen, että  itse itseämme käskemällä ei tule rukoilla.

Käännöksissä on eroa. Joskus ne lisäävät ymmärtämisen vaikeutta. :017:
Otsikko: Vs: Hiljaista pohdiskelua
Kirjoitti: vn - 25.06.18 - klo:17:49
Mutta jos joltakin teistä puuttuu viisautta, anokoon sitä Jumalalta, joka antaa kaikille alttiisti ja soimaamatta, niin se hänelle annetaan. Mutta anokoon uskossa, ollenkaan epäilemättä; sillä joka epäilee, on meren aallon kaltainen, jota tuuli ajaa ja heittelee. Älköön sellainen ihminen luulko Herralta mitään saavansa.
Jaak. 1:5-7 KR33/38

Välillä rohkeutta ja uskallusta puuttuu...epäilyksiä ja pelkoja on....
ja kaikenlaiset opintuulet ja mielipiteet purttani kyllä kovasti heittelee.
Uskon, että armo ja anteeksiantamus on silti olemassa.
Otsikko: Vs: Hiljaista pohdiskelua
Kirjoitti: Riitta-mummi - 25.06.18 - klo:19:25
Jaakobin kirje ja Kirje hebrealaisille pitävät sisällään vaatimuksen henkeä, aistin sen aika selvästi.

Jo vuosia sitten kirjoitin näistä tuntemuksistani ja juhani siihen vastauksessaan selvitti, että aikoinaan oli epävarmaa otetaanko Jaakobin kirjetta Uuteen Testamenttiin lainkaan.

Me emme täytä vaatimuksen mittaa: Anokoon uskossa epäilemättä. Siihen lisättynä arvostelu uskon laadusta vieroittaa minua tästä.

Älköön luulko mitään Herralta saavansa !   :100: Kristus Vapahtaja
Otsikko: Vs: Hiljaista pohdiskelua
Kirjoitti: Wanha-Erkki - 11.10.19 - klo:17:57
Ajatuksiani uskosta

Istuin kerran seurakunnan rukouskokouksessa. Siellä jouduin ajatuksissani vertaamaan uskon
ilmenemismuotojen erilaisuutta luonnon moninaisuuteen. Siinä missä toinen huutaa kädet ylös kohotettuina minä istun hiljaa mietteissäni. Väistämättä ajattelin, että kasvejakin on hyvin erilaisia.

On suuria puita, värikkäitä kukkivia kasveja, sammalia ja jäkäliä. Jonkun usko on lähes
kolmikymmenmetriseksi kasvava vankka petäjä. Jonkun toisen usko muistuttaa metsän pohjalla
kasvavaa orvokkia tai vanamoa tai hakkuuaukealla tuulessa heiluvaa maitohorsmaa. On uskoa, joka
tuottaa runsaan sadon, kuten mustikka otollisina kesinä. Minun uskoni on kuin kiven pinnalla
vaatimattomasti sinnittelevä, äärimmäisen hidaskasvuinen jäkälä. Turha, hyödytönkin, saattaisi
moni ajatella, mutta itselleni ainoa mahdollinen.

On myös uskoa, joka tuo mieleeni kaukaasianjättiputken, tuon haitallisen, voimakkaan,
elinvoimaisen ja kasvupaikat valtaavan vieraslajin.

Miksi usko ei voisi olla maanläheistä, arkipäiväistä luottamista Jumalan armoon Kristuksessa ja
pyrkimystä elää kohtuullisesti Jeesuksen opetusten mukaisesti? Miksi pitää tavoitella suuria ja
ihmeellisiä asioita, kun niiden myötä voidaan ajautua väärille teille? Seurakuntia Suomessakin
myrkyttänyt amerikkalaistaustainen valta- ja menestysteologia on tästä hyvä esimerkki. Pitäisin
valta- ja menestysteologiaa ja niiden kaltaiselta fundamentalistiselta perustalta nousevia uskon
tulkintoja jättiputkiin verrattavina vieraslajeina.

Viittaan Roomalaiskirjeen jakeeseen (Room 12:3), jossa kehotetaan ajattelemaan sen uskon määrän
mukaan, mikä kullekin on suotu. Jae viittaa siihen, että uskoa on erilaista, vahvaa ja heikkoa uskoa
ja kaikkea siltä väliltä.

Toisaalta tähän mennessä yhdelläkään ihmisellä koko kristillisen kirkon historian aikana ei ole
löytynyt uskoa sinapinsiemenenkään vertaa, koska yksikään vuori ei ole uskon voimasta kohonnut
ja syöksynyt mereen. Mutta mitä tällainen usko olisi, siitä meillä ei ole käsitystäkään. Jos vuori
oikeasti syöksyisi mereen, seurauksena olisi jättiläismäinen hyökyaalto, joka tuhoaisi suurimman
osan rannikkojen kaupungeista ja muusta asutuksesta. Tällainen kauhuskenaario voisi toteutua, jos
ilmaston lämpenemisen seurauksena riittävän suuri osa esim. Grönlannin jäätiköstä romahtaisi
mereen.

Mutta onko seurakunnassa sijaa sellaiselle uskolle, joka ei ilmene aktiivisena ulospäin
suuntautuvana toimintana? Onko sijaa etsivälle uskolle, jolle kaikki ei ole enää selvää, vaan joka
joutuu vuosia, kenties vuosikymmeniä pohtimaan, mistä lopulta on kysymys? Voivatko tällaiset
pohdiskelut, jos niistä kirjoitetaan tai muuten tuodaan esiin, auttaa jotakuta toista selvittämään
ajatuksiaan? Vai pitääkö seurakunnan tehokkuutensa nimissä saada kaikki ajattelu
yhdenmukaiseksi, helposti hallittavaksi, käytännöllisiä päämääriä ajavaksi?

Ajatellaanpa asiaa taas luonnon kannalta. Luonnossa geneettinen monimuotoisuus on edellytys lajin
säilymiselle ympäristön muuttuessa. Olisiko mahdollista nähdä uskon tulkintojen erilaisuus
seurakunnan vahvuutena eikä uhkana?
Otsikko: Vs: Hiljaista pohdiskelua
Kirjoitti: luterilainen - 21.10.19 - klo:14:19
Jaakobin kirje ja Kirje hebrealaisille pitävät sisällään vaatimuksen henkeä, aistin sen aika selvästi.

Jo vuosia sitten kirjoitin näistä tuntemuksistani ja juhani siihen vastauksessaan selvitti, että aikoinaan oli epävarmaa otetaanko Jaakobin kirjetta Uuteen Testamenttiin lainkaan.

Me emme täytä vaatimuksen mittaa: Anokoon uskossa epäilemättä. Siihen lisättynä arvostelu uskon laadusta vieroittaa minua tästä.

Älköön luulko mitään Herralta saavansa !   :100: Kristus Vapahtaja
Juuri näin, yksin uskon kautta, kuitenkin ilman omavoimaisuutta epäilemättä luterilaisen körttiläisen uskon pyhiä totuuksia tällä armon alatiellä vaivaisena syntisenä.
Otsikko: Vs: Hiljaista pohdiskelua
Kirjoitti: Riitta-mummi - 21.04.21 - klo:10:42
Kuunteluni Jesan kirjassa on edennyt jo yli 50. luvun.

Tämä paikka jäi eilen illalla minua ajatteluttamaan. Kuinka  sinä koet nämä lauseet ?  Jesaja 50, 4-11

Herran palvelijan kärsivällisyys
4. Herra, Herra on antanut minulle opetuslasten kielen, niin että voin sanalla virvoittaa väsynyttä. Hän herättää korvani aamu aamulta, niin että kuulen opetuslasten tavoin.
5. Herra, Herra on avannut minun korvani, enkä minä niskoitellut, en vetäytynyt pois.
6. Selkäni annoin lyötäväksi, poskieni parran revittäväksi, kasvojani en peittänyt pilkalta ja syljeltä.
7. Herra, Herra auttaa minua, sen tähden ei pilkka minuun koskenut. Minä tein kasvoni koviksi kuin piikivi, sillä minä tiedän, etten joudu häpeään.
8. Lähellä on hän, joka julistaa minut syyttömäksi; kuka voi käydä oikeutta minun kanssani! Astukaamme yhdessä esiin. Kuka on minun vastapuoleni? Tulkoon hän tänne!
9. Katso, Herra, Herra auttaa minua, kuka voi tuomita minut syylliseksi? Kaikki he hajoavat kuin vaate, koi syö heidät.
10. Kuka teistä pelkää Herraa ja kuulee hänen palvelijansa ääntä? Se, joka vaeltaa pimeydessä ja valoa vailla, luottakoon Herran nimeen ja turvautukoon Jumalaansa.
11. Mutta te kaikki, jotka sytytätte tulta, te palavilla nuolilla varustautuneet, syöksykää oman tulenne liekkeihin, sytyttämiinne palaviin nuoliin. Minun kädestäni tämä teille tulee; tuskan paikassa te joudutte virumaan.


 Profetoiko Jesaja Kristuksesta, puhuuko itsestään  vai  onko tämä meille kaikille ?
Otsikko: Vs: Hiljaista pohdiskelua
Kirjoitti: karjalaisenkyösti - 04.05.21 - klo:05:09
Profetoiko Jesaja Kristuksesta, puhuuko itsestään  vai  onko tämä meille kaikille ?

Raamatunkäännös (mielestäni Uuras Saarnivaaran) käännös, jossa mainitaan, että jakeet 50:4-8 on messiaaninen profetia. Siis jakeeseen 8 asti. Ja siltähän se näyttääkin.

Tässä Saarnivaaran käännöksessä  ei puhuta "opetuslasten kielestä" vaan "oppineiden kielestä". Tälle käännösvaihtoehdolle on tietysti omat perusteensa.
Muutaman muun käännöksen vilkaisin ja siellä ei puhuta "oppineiden kielestä".
Otsikko: Vs: Hiljaista pohdiskelua
Kirjoitti: karjalaisenkyösti - 04.05.21 - klo:05:18
Jaakobin kirje on kyllä oikeassa siinä, että jos uskoo johonkin, niin se kyllä näkyy tavalla tai toisella ja vaikuttaa tavalla tai toisella.
Ihminen ei tosin ole kovin hyvä näkemään toisten uskon olemassa oloa monestikaan.

Jos uskon, että jokin ruokalaji on minulle kovin vaarallista, uskoni näkyy siten, että en kovin helposti - jos ollenkaan - sitä ruokalajia käytä. Jos taasen en usko moista, voin halukkaasti kysesitä ruokaa nauttia.

Mitä sitten Hebrealaiskirjeeseen tulee, niin siinä kovin painotetaan Kristuksen antamaa sovitusuhria, joka onkin kristillisen uskon ehdoton ydin. Heberalaiskirje myös taitaa olla yksi tärkeä kirje tukemaan kirkon kolminaisuusoppia, tuli mieleeni tällainenkin piirre kyseisestä kirkosta, joskin tukea löytyy muualtakin.
Hebrealaiskirjeessä muistaaseni puhutaan Ylipapista (Jeesuksesta), joka on ollut kiusattu itsekin maanpäällisessä elämässä ollessaan ja näin ollen voi ymmärtää meitä kaikissa kiusoissa olevia.
Älkää poistako Hebrealaiskirjettä Raamatusta, me kiusatut menettäisimme sen tuoman lohdutuksen.


Otsikko: Vs: Hiljaista pohdiskelua
Kirjoitti: karjalaisenkyösti - 04.05.21 - klo:05:27
Jaakobin kirje on kyllä oikeassa siinä, että jos uskoo johonkin, niin se kyllä näkyy tavalla tai toisella ja vaikuttaa tavalla tai toisella.

Jos esim uskoo, että on itse suuri syntinen niin kyllä sitä tuo usko laittaa ihmisen huutamaan kovinkin paljon avukseen Herran nimeä.
Jos taasen ei usko, ei Herran puoleen käänny vaan löytää jumalansa muualta.

Älkää poistako Jaakobin kirjettä Raamatusta.

Jos ihmiset saisivat päättää, Raamattuun ei jäisi yhtään kirjaa jäljelle.
Otsikko: Vs: Hiljaista pohdiskelua
Kirjoitti: Riitta-mummi - 05.05.21 - klo:08:53
Eilen löysin hyvän virren 1701 Virsikirjasta. Sen on tanskalainen Hans T. Thomesen
runoillut, ja hyvin mielestäni.

Tietoja en hänestä löytänyt kuin tämän virren verran. Uskonpuhdistuksen aikaan hän eli ja kuoli. Ymmärrys synnistä ja armosta oli kirkastunut , sekä pelastus yksin armosta Kristuksessa.

Vanhalla suomenkielellä teksti on mielestäni 'kohtikäyvää, ja kuitekin luottavaista, kuin lapsella.

En haluaisi tästä lukea tai veista uudella suomennoksella pilatulla kielellä.

Vk 1701  numero 260:

1.Jesusta tahdon kiittää, Kuin minun syn-
tini kantoi, Uskoll' itseni häneen liittää,
Kuin kasteessa vannoin, Hänen nimens' tahdon kan-
taa, Hamaan kuolemaan ast', Se murheess' levon an-
taa, Päästää myös mun hädäst'.

2.  Jesu, kuin mieles rikoin, Töill', puheill', ajatuksill',
Minua verelläs virutit vihdoin, Holho minua sen tur-
vill'. Rukoilen piinas kautta, Ettes olis' minull' vihainen,
Teinhän paljon pahuutta, Jota valitan vaivainen.

3.  Synnissä olen siinnyt, Synniss' äitin' minun sai,
Syntisess' elämäss' kiini Rippunut olen ain'; Ann' an-
teeks', älä näit' soimaa, Sinun armohos turvaan, Si-
null' siihen on voimaa, Auta alt' synnin kuorman.

4.  Niin kauvan kuin mailmass' Suot mun elää ja olla,
Pyydän sinult' ikänä ilmass', Ett' syntin' mahtais' kuolla;
Se tapahtuu piinas kautta, Ja sen Pyhän Hengen, Kuin
hän armollans' auttaa, Uudistaa sydäntän'.

5.  O Jesu kointähti! Kuin pimiäss' valaiset, Sinä
suruss' apuuni ehdi, Sydäntän' rohvaise, Sinun sanas
kautta kirkkaan Minull' lohdutus lainaa, Suo ett'en tu-
lis pilkkaan, Ilo itkust' anna.

6.  O Jesu, Isä oma! Sinua nöyräst' rukoilen,
Ole tykönän' alinomaa, Sitt' hyväss' turvass' olen;
Anna armos minun saada, Koskan täältä lähden, Ett'en
helvettiin kaadu, Suo taivaan iloo nähdä.

Hans T. Thomesen, (tansk.) s. 1532 † 1573.

Otsikko: Vs: Hiljaista pohdiskelua
Kirjoitti: Riitta-mummi - 08.05.21 - klo:10:15
Penan linkittämä teksti Aamuhartaudessa jäi ajatteluttamaan.

"Veljeni, niin kauan kuin sielussa on himoja, ihminen on itselleen kaupunki ja täynnä suurten väkijoukkojen hälinää, olipa hän missä tahansa. Tämä on se, mitä Daavid nimitti kaupungiksi, ja siltä pelastuakseen hän haki turvaa erämaasta*.

En osaa 'oman kaupunkini' hälinää sanoa himojen aiheuttamiksi. Uteliaisuus ja kiinnostus hyvin moniin asioihin voi myös ajaa saman, pelastuksen merkityksen  unohtamista.

Nyt vanhuudessa tapahtuu luopumista, erämaan hiljaisuuden luonnollista
hyväksymistä.

' Elämästä kyllänsä saaneina he menivät lepoon isiensä tykö'.
Otsikko: Vs: Hiljaista pohdiskelua
Kirjoitti: Pena - 08.05.21 - klo:12:56
Lainaamiani Johannes Viiniköynnöksen ajatuksia kannattaa lukea muistaen, että hän oli erakko ja askeetti. Hän saattoi kokea tavallisessa arjessakin ’maallisia himoja’.
Otsikko: Vs: Hiljaista pohdiskelua
Kirjoitti: Riitta-mummi - 08.05.21 - klo:13:38
Niin. Munkeille ja kai etenkin erakoille on ollut säännöt joita noudattamalla pelastus varmentuu. Liekö he tienneet pelastusvarmuuden saavansa, kuka tiennee ?

Kun luen nyt metropoliitta Panteleimonin kirjoittamaa Timanttiristiä, siinä nuorelle viitankantaja-munkille annetaan neuvoja kilvoitteluun:

Alastonta ihmisruumista ei pidä katsella, siitä syntyy viettelys

Kukaan ystävä ( miepuoleinen ) ei saa olla liian rakas, siitä syntyy himo

Mitään maallista ei pidä kovin katsella, vaan on kuljettava pää alaspäin painuneena.
Näin voi vastustaa viettelyksiä.

...
Omasta puolestani voin sanoa, että hiljaisuus on siunattua yhteyttä Kristukseen.
Se on myös rukoukselle otollista. Tosin yhteinen kirkkorukous on mahtavaa.

...
Lahdessa on seuroissa vieraillut muutaman kerran puhumassa muistaakseni Maarala-niminen pappi.Hän on puhunut erämaaisien, erakkojen ajatuksia.
Ne, samoin kuin Pauli Annalan puheet fransiskaaneista ovat antaneet minulle pohdittavaa.
Otsikko: Vs: Hiljaista pohdiskelua
Kirjoitti: Pena - 08.05.21 - klo:15:52
Johanneksen kaltaiset erakot kilvoittelivat pyhittyäkseen, saavuttaakseen hurmoksessa kiinteämmän yhteyden Jumalaan. Käytetään näköjään jopa buddhalaisuudesta tutumpaa termiä ’valaistuminen’.
Otsikko: Vs: Hiljaista pohdiskelua
Kirjoitti: Riitta-mummi - 08.06.21 - klo:18:20
Olemme kuulleet surullisia uutisia nuorison pahoinvoinnista, aina murhasyytteisiin asti.

Nuoret ovat sydämelläni enemmän kuin me vanhat, joilla on takana jo monet kokemukset niin hyvästä kuin pahasta. Me kestämme, ainakin Taivaan Isän avulla , ja voimme myös voimiemme mukaan tehdän jokainen jotakin.

Täsään minua kosketti tämä Otiskko:

Lahdessa on paljon nuoria, joilta kukaan ei kysy, mitä kuuluu

sisältö:  https://www.ess.fi/kaupalliset/4170220

( mainostaja Lahden Diakonialaitos )

Otsikko: Vs: Hiljaista pohdiskelua
Kirjoitti: Riitta-mummi - 11.06.21 - klo:08:46
Pena linkitti Aamuhartauteen :

On linnoituksia, joita sielunvihollinen on rakentanut pitkään voidakseen sulkea saamansa vangit niiden pimeyteen. Pienestä viittauksesta katumus puhaltaa niihin ja ne luhistuvat. Silloin valo sarastaa pimeydessä istuvien kasvoille. Heidän kahleensa katkeavat, heidän ahdistuksensa muuttuvat iloksi ja kyyneleensä riemuksi. Heidän sitojansa sidotaan pimeyden kahleilla ja luovutetaan ruoskijoiden käsiin.
Katumus turmelee kaikki sielunvihollisen työt. Se parantaa ja eheyttää kaikki tuskat, joita vihollinen on tuottanut palvelijoille, jotka eivät kuulu hänelle. Kaikki vihollisen surmaamat se herättää henkiin, kaikki hänen ansansa se hajottaa ja kaikki hänen verkkonsa se rikkoo.

Palava ruoko


Tämä on syvällisen ajattelijan viisautta, jykevää ja väkevää. Jäin pohtimaan ja luin kolmeen kertaan.
Omalla kohdalla tuttu kokemus josta koetan katumuksilla pitää kiinni.

Mietin vain sitä mitä sielussa tapahtuu kun unelmoivassa uskossa , jossa ei syntiä tunneta, kun ja jos, heräämisen pitää tapahtua.
Mikä on se valo joka murtaa tyytyväisenä köllöttelevän, katumattoman syntisen.
Otsikko: Vs: Hiljaista pohdiskelua
Kirjoitti: Riitta-mummi - 17.06.21 - klo:08:24
Aamuhartaus tänään:

Kunnia olkoon Hänelle, joka tuli pelastamaan meidät ja julisti meille katumusta omalla äänellään sanoen: ”Katukaa! Kun kadutte, te pelastutte ja löydätte valtakunnan, joka on lähellä teitä ja kätkettynä sisällänne.” Hän nimittää valtakunnaksi ilmestymistään niissä, jotka Häntä rakastavat. Samaan tapaan Hän sanoi myös omasta tulemisestaan: ”Valtakunta on tullut lähelle.” Ja apostoli sanoo: ”Jos Kristus ei ole teissä, teidät hylätään” - nimittäin muukalaisiksi suhteessa valtakuntaan.

Palava ruoko


 Omalla kohdalla vanhojen syntien muistaminen, niiden tekojen ja sanojen katuminen, jatkuu ja jatkuu...

Tämä on ymmärtääkseni väärin. Onhan sanottu: Synnit on upotettu meren syvyyteen. Eikä niitä saa sieltä onkia.

Miten tämä pitäisi käsittää. Onko vihollinen niistä yhä muistuttamassa vai onko tämä ehkä korona-ajan ehtoollispöydän puutetta? Vaiko vain inhimillistä muisteloa, ajankulua. ?
Otsikko: Vs: Hiljaista pohdiskelua
Kirjoitti: PekkaV - 17.06.21 - klo:09:03

   Rukouksessa pyydät iloa ja rauhaa. Anokaa niin teille annetaan.

Otsikko: Vs: Hiljaista pohdiskelua
Kirjoitti: Riitta-mummi - 17.06.21 - klo:09:39
Kiitos.   :052:

Enhän  i t s e   enää voi niitä turhuudessa hukattuja vuosia korjatakaan. Herra voi.
Otsikko: Vs: Hiljaista pohdiskelua
Kirjoitti: vn - 21.06.21 - klo:21:15
Kyllähän sitä menneet tekemiset ja tekemättömyydet ym. mukana roikkuu.
Varmaan kiusaaja niistä muistuttaa omassa muistissamme.
On tämä elämä jatkuvaa kilvoittelua, armon ja anteeksiannon pyytämistä.
Kyllähän meille muistutetaan:
Ole luja ja rohkea, älä pelkää, iloitkaa lakkaamatta, vieläkin minä sanon iloitkaa......ym....jne....
Mutta, Jumala tuntee meidät läpikotaisin, ymmärtää, tietää ihmisen heikoksi.
Silti meillä on tulevaisuus ja toivo, usko ja luottamus.
Otsikko: Vs: Hiljaista pohdiskelua
Kirjoitti: Riitta-mummi - 27.06.21 - klo:16:18
Pahuuden olemus ja sen ilmentyminen on usein ajatuksissani kun luen, näen tai kuulen ihmisen tai vallannkäyttäjien joukkojen tekojen seuraamuksista.

Luin ( kuuntelin ) äsken Anneli Kannon kantaaottavat kirjat Sisällissodan ajasta.
Lahtari ja  Veriruusut kuvasivat hirmutekoja ja niiden seurauksia vahvasti ja värikkäästi. Toinen oli musta/sinistä, toinen verenpunaista menoa tulvillaan.

Ei nämä minua enää uniin tule. Näihin vuosikymmeniin ovat eniten arpia tehneet lapsuus, äitiys ja parisuhde. Sekä ruuhkaiset ja pakkotahtiset työvuoden. Niistä näkyy erilaisia versioita painajaisissani.

Juutalaisilla on omat kauhukokemuksensa. Tutkin hiukan Hanna Arendt´n näkemyksiä kirjoissaan:

Adolf Eichmann ja pahuuden arkipäiväisyys
Eichmann Jerusalemissa. Raportti pahuuden arkipäiväisyydestä herätti ilmestyessään 1963 suurta huomiota. Arendt kertoo kirjassa Adolf Eichmannin oikeudenkäynnistä Israelissa 1961.[2] Kirjan keskeinen väite on, että Eichmannia ja hänen kaltaisiaan rikollisia ei luonnehdi jokin poikkeuksellinen tai erityislaatuinen, muulle elämälle vieras pahuus. Pahuuden ongelma onkin päinvastoin juuri siinä, että Eichmannin tapaiset rikolliset ovat tavallisia ihmisiä, jotka sortuvat hirmutöihin ajattelemattomuuttaan seuratessaan byrokraattisia ja ”oikeita” sääntöjä.[2][6] Eichmannilta puuttui Arendtin mukaan moraalista mielikuvitusta – hän ei osannut pohtia tarkoin, mitä oli varsinaisesti tekemässä, eikä näin ollen myöskään kyseenalaistaa ylhäältä annettuja ohjeita. Näin Arendt haluaa suunnata eettisen huomion siihen, miten hyvän ja pahan välinen ero voi riippua varsin banaaleista arkielämän seikoista.lähde?


Siis, tavalliset, kiltit ihmisetkin ovat syyllisä jos seuraavat diktaattorien mielipuolisia sääntöjä.

Positiivisen ja hienon elämän elänyt Eleanor Roosevelt edustaa toista ääripäätä. Kuitenkin hänenkin lapsuus oli aika kamala ja avioliitossa ongelmia, jotka selvisivät, tavallaan.
Otsikko: Vs: Hiljaista pohdiskelua
Kirjoitti: Thomas McElwain - 27.06.21 - klo:18:11
Siis, tavalliset, kiltit ihmisetkin ovat syyllisä jos seuraavat diktaattorien mielipuolisia sääntöjä.


Tavalliset ihmiset osallistuvat julmuuksiin hiljaisuuden kautta.
Otsikko: Vs: Hiljaista pohdiskelua
Kirjoitti: vn - 27.06.21 - klo:18:48
No näin taitaa olla.
Otsikko: Vs: Hiljaista pohdiskelua
Kirjoitti: Riitta-mummi - 19.07.21 - klo:09:44
Heräsin aamuyön puolella kovaan naisääneen, jonka luulin aluksi tulevan radiosta. Nousin katsomaan oliko näin.

Alhaalla kadulla käveli nainen pitkässä vaatteessa ja saarnasi . Ääni oli voimakas ja kaikui isojen kerrostalojen välissä asvattiselta kujalta hyvin.

Hänellä oli älypuhelin kasvojensa edessä ja ikäänkuin siihen hän huusi tuomiopäivän olevan tulossa. Maailman kansoille tuhoa , ja paljon muuta josta en ihan saanut unenpöperöisenä selvää.

Sitä jatkui ainakin 20 mi, kunnes hän kirkaisi, ja siihen se loppui.

Ei tullut uni silmään kun jäin kyselemään: Miksi yöllä ? Miksi ulkona ja keille tämä oli ?
Oliko jumalalta vai häneltä itseltään. Oliko profetia vai sairasta uskonnollisuutta ?

Kun on tämä korona-pandemia, laajat tulipalot Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Venäjällä. Vesimassat vyöryvät Keski-Euroopassa tappaen ihmisiä koteihinsa.

Merkkejä on ainakin ilmastomuutoksesta. Entä Ajan merkit ?

Tietääkö ihminen, jos Herramme Kristuskaan ei sanonut tietävänsä. Vain Isä tietää.
Otsikko: Vs: Hiljaista pohdiskelua
Kirjoitti: vn - 19.07.21 - klo:20:46
No olipa yöllinen kokemus Lahdessa.

Nuo luonnossa tapahtuvat ääri-ilmiöt taitaa vaan lisääntyä, Suomessakin ja varsinkin
maailmalla.
Eilen oli jossain uutisissa että tutkimustulokset on osoittaneet että maapallo sitoo
lämpöä huomattavasti enemmän kuin 15 vuotta sitten, jotain tämän suuntaista....
askarruttaa kovasti tutkijoita.

Ajan merkit, liittyykö ne enemmän ihmiskunnan olemukseen, käytökseen, elämäntyyliin?
Otsikko: Vs: Hiljaista pohdiskelua
Kirjoitti: PekkaV - 21.08.21 - klo:04:44


 Ajan merkit, liittyykö ne enemmän ihmiskunnan olemukseen, käytökseen, elämäntyyliin?



   Kyllä.

Otsikko: Vs: Hiljaista pohdiskelua
Kirjoitti: PekkaV - 05.12.21 - klo:05:10


   Kyllä



   tai ehkä ei ... "liity ajan merkit enemmän ihmiskunnan olemukseen, käytökseen, elämäntyyliin?"

Toisaalta, miksei. Miksei voisi ajatella, että liittyykin. Ainakin kaikki liittyy kaikkeen. Mutta miten? No tietenkin siten, että ihmisen käyttäytyminen vaikuttaa. Mitä teemme, sillä on seurauksensa. Heti voi todeta, että ne ovat moninaiset. Mikä vaikutuksista on voimakkain?
   Kaikki tekeminen vaikuttaa kuhunkin lähimmäiseen ja kuhunkin elämänmuotoon, miksei elottomaankin (esimerkiksi kallion rapautuminen) eri tavalla, kohteen luonteesta riippuen. Mikä vaikutuksista on vallitsevin, joka sitten vaikuttaa edelleen voimakkaimmin?
   Rakkaus on voimakkain vaikutukseltaan. Rakkauden vaikutukset ovat pelkästään myönteiset. Ajattelemalla rakkaudellisesti ilman tekoja vaikuttaa tekoihin, jotka ovat myönteisiä. Rakkaudellisen teon mahdollinen kielteinen vaikutus on näennäinen, koska piru paetessaan ulvoo.

   Siis "Ajan merkit, liittyykö ne enemmän ihmiskunnan olemukseen, käytökseen, elämäntyyliin?" Liittyy hyvin monimutkaisella tavalla. Ihmisen teko on kuin sateenkaari. Ajatuskin on teko. Ajatus on teon juuri. Ajatuksesta versoavat teot. Ajan merkit ilmentävät ajatuksiamme. Ihmiskunnan olemus on syy käytökseen, käytös on syy elämäntyyliin. Elämäntyyli vaikuttaa käytökseen ja käytös muokkaa olemusta ja niin edelleen takaisin spiraalin muodossa.

   Spiraali on Rakkaus. Rakkaus kantaa meidät aineettomaan todellisuuteen, missä ei ole itkua eikä hammastenkiristystä.

Otsikko: Vs: Hiljaista pohdiskelua
Kirjoitti: vn - 05.12.21 - klo:17:17
No juu, ihmisen teot ja kallion rapautuminen.

Tulipa yksi omakohtainen kokemus sieltä "aktiivielämäni" 70-luvulta, jospa kerron aikani kuluksi.

Olin Kuusamossa kyläilemässä tuttavaperheen luona.
Käytiin Ristikalliolla, hieno paikka Kuusamon ja Sallan rajan tuntumassa Karhunkierroksen
varrella.
Meitä oli 3-4 raavasta miestä kallion päällä.
Huomattiin että kallion reunalla oli kalliossa iso halkeama ja isohko pölli siinä vinossa.
Pitihän siitä yrittää lohkeaisko kieleke irti. Eikä ollut minun idea, mutta en pannut hanttiikaan.
Ja kyllähän se irtosi ja putosi alas aika kovalla jytinällä, rannassa alhaalla kasvavien
puiden latvat heilu. Oltiin kyllå varmoja ettei ihmisiä ollut siellä alla, eläimiä ja lintuja
saattoi olla.
Kaikkea sitä nuoruus ja hulluus on teettänyt.
Otsikko: Vs: Hiljaista pohdiskelua
Kirjoitti: Riitta-mummi - 16.01.22 - klo:18:50
Linkitin Iltahartauteen Psalmin 72. Se jäi pohdittavaksi. Löysin mielenkiintoisesti toteutettuja linkkejä.

Tämä on näyttelijä David Suchet´n luentaa:

https://www.youtube.com/watch?v=g1dSy2Togxg&t=89s


Tämä on Suomen Pipliaseuran sivulta ko Psalmista:
Pohdittavaa

Martti Luther kirjoitti, että Psalmeis­sa saamme eniten koh­data niitä sydämiä, jotka ovat myrsky­jen riepottelemia, mutta myös iloitsevien ja riemuitsevi­en sydä­mien puhetta. Lutherin mukaan puheen­lahja on kaikkein voimal­li­sin ja jaloin ihmisen lahja. Psal­meissa saamme kohdata, emme ainoastaan tavallista ihmisen pu­hetta, vaan erityi­sesti pyhän ih­misen sydämen puhetta Juma­lan kanssa. Kaikkein parasta on kuulla ja katsella ihmisen sydäntä ja hänen sydä­mensä aarretta.

Psalmi 72 on omistettu Israelin kuninkaalle. Mutta kuka on tuo kuningas? Meidän kuninkaamme on Kristus, Herra, jonka tulemista me nyt odotamme. Ja myös meidän sydämemme saa iloita ja laulaa kiitosta tämän psalmin sanoin: ylistää ikuisesti hänen nimensä kunniaa.

Mitä minulle tarkoittaa kiitollisuus?
Mitä minulle tarkoittaa rauha?
Miten voisin elämässäni lisätä iloa, kiitollisuutta ja rauhaa?



Otsikko: Vs: Hiljaista pohdiskelua
Kirjoitti: Riitta-mummi - 17.01.22 - klo:11:30
Yllättyneenä luin tästä, että puheenlahja on jaloin lahja !

Ehkä Martti Luther onkin väärässä. Ainakin minun puolisoni hämäläinen suku on toista mieltä :
Vaikeneminen on kultaa.

Ymmärrän kyllä että on eroa puheella ja puheella. Kun kuntelee eduskunnan puheita on aika helppo ymmärtää ero.

Hallituksen ministerit ovat  'hyväpuheisia' eli he puhuvat asiantuntevasti ja hyvää kieltä käyttäen.

Mainitsen nyt yhden nimen , oppositiosta, jonka puhetapa on heikonlaista, hätäilevää ja asiat jankutetaan kuin kieltä ymmärtämättömälle.
Tarkoitan Hjallis Harkimoa.

Jorkut ovat käyttäneet ammati-ihmisen apua, mm. Katri Kulmunista näin mainittiin.

Sanna Marin puhuu selkeästi, mutta tätimäisesti. Annika Saarikko on hyvä, mutta tahtia saisi välillä hidastaa.
Otsikko: Vs: Hiljaista pohdiskelua
Kirjoitti: Riitta-mummi - 30.01.22 - klo:08:57
Lestadiolaisuus on pohdituttanut minua lapsesta asti, sillä kansakoulussa luokassani oli neljä Esikois-lestadiolaista lasta.

YLEn  nettisivulta nappasin ison jutun liikkeen keskeisestä ongelmasta, ja muistakin:

https://yle.fi/uutiset/3-12285776
Otsikko: Vs: Hiljaista pohdiskelua
Kirjoitti: Riitta-mummi - 19.02.22 - klo:10:47
Nyt ijälliseksi käyneenä ovat monet matkan varrella tähdellisiksi tulleet pohdiskelut jääneet syrjään.  Kuten monet muutkin asiat unohtuvat, en tarkoita muistisairautta, niin myös uskon asioiden 'mittailun'  aika on vihdoin ohi.

Millaista on vanhan ihmisen usko . Omani on yksinkertaisesta yhä yksinkertaisemmaksi käynyt. Rauha, luottamus ja rukous  ovat uskoni elementit nykyään.Uskon että kiusaukset ja epäilyksetkin voivat vieläkin yllättää, enhän ole lähellekään valmis. Herra sallii 'matkan vaivoja' loppuun asti.

Tarve Hengen ohjaukseen ilmenee milloin mistäkin syystä. Henki ohjaa, ja neuvoo ja antaa sanat joita käyttää. Se on suurta.

Raamattua kuuntelen radiosta sekä äänikirjasta. Sanasta saan sen mikä on minulle tarpeellista. Kaikkea en tarvitsekaan, ellei Raamattu historiana nouse kiinnostavaksi, silloin aktivoidun. Niin kävi pari päivää sitten kun näin tv;ssä ohjelman Liiton arkista. Siihen perehdyin uudestaan sekä Raamatusta, että wikipediasta. Onko salaliittoteoria vai totta, mutta arkki on nykyään monen vaiheen jälkeen Etiopiassa, Aksumissa:  https://fi.wikipedia.org/wiki/Liitonarkki

Liiton arkin merkitys kristityille, ei minua jaksa kiinnostaa. Israelin historiassa sillä oli suuri merkitys Egyptistä paon aikaan.

Päivän virren 5. säkeistö on vanhuuden uskoa:


Niinpä uskon silmä kantaa
yli matkan myrskyisen.
Katsellessa rauhan rantaa
kaipuu täyttää sydämen.
Saavu kohta, määränpää,
silloin tyyntyy myrskysää.




Otsikko: Vs: Hiljaista pohdiskelua
Kirjoitti: Riitta-mummi - 29.03.22 - klo:19:52
Saatana on ajankohtainen aihe. Sen työ Venäjällä nyt, ja kaksi tuhatta vuotta sitten Jerusalemissa on monien ajatuksissa .

Kirkko ja Kaupunki-ehdessä on sekä artikkeli, että kuunneltava mahdollisuus aiheesta Saatana saapui Moskovaan. 

Kari Kuula



https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/kuula-saatana-on-saapunut-moskovaan-sanotaan-mutta-onko-saatanaa-oikeasti-olemassa-
Otsikko: Vs: Hiljaista pohdiskelua
Kirjoitti: karjalaisenkyösti - 12.04.22 - klo:23:44
Saatana on ajankohtainen aihe. Sen työ Venäjällä nyt

Musta Paholainen näkyy selvästi, valkoista on vaikea huomata.
Ettei se valkoinen vain asuisi mm. Länsi-Euroopassa.

Paholainen joutuu toimimaan Jumalan työrukkasena.
Kristillisen uskon tärkein tapahtuma, syntien sovitus, on asia, jossa Jumala käytti Paholaista.
Raamatussa on useita muitakin esimerkkejä, joissa Jumala on käyttänyt Paholaista omien tarkoitusperiensä eteenpäin viemiseksi.

Kun lukee Israelin kansan historiaa Raamatusta, siellä eri sotajoukot rankaisevat Israelia Jumalasta luopumisen tähden, aikojen saatossa rankaisijoita rankaistiin....
Maailmassa ei tapahdu mitään, mitä Jumala ei sallisi.
Jumala on sallinut sodat Suomeen. Niin on sallinut sodan Ukrainaan. Hän on nähnyt hyväksi, että juuri nyt Suomessa ei ole sotaa jne.
Raamatun mukaan sotia tulee olemaan loppuun asti.

Jumala tietää, mikä on paras ja ohjaa kaikkea. Ymmärtääkseni lopputulos lopputilinpäätöksessä tulee olemaan sellainen, että jokainen ihminen joutuu tunnustamaan, että näin on hyvä ja että oikeus voitti.

Otsikko: Vs: Hiljaista pohdiskelua
Kirjoitti: karjalaisenkyösti - 12.04.22 - klo:23:54
https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/kuula-saatana-on-saapunut-moskovaan-sanotaan-mutta-onko-saatanaa-oikeasti-olemassa-

Kirjoitus sopii hyvin yhteen kyseisen lehden muun sisällön kanssa.
En pidä lehteä kristillisenä lehtenä.
Ymmärrän, että joku muu ajattelee toisin ja hyväksyn täysin hänen ajatuksensa.
Jos joku pitää sitä jonkun toisen uskonnon lehtenä, niin hyväksyn senkin: pitäköön.
Meille tulee tuo kyseinen lehti, itse en sitä lue, joskus minulle kerrotaan siellä olevista suurimmista alilyönneistä.
Pitäisiköhän pyytää, että kantavat meidän lehtemme suoraan paperinkeräykseen.
Vai olisiko hyvä idea laittaa ulko-oven viereen roskakori, jossa lukisi, että postinkantaja laittaisi kyseisen lehden siihen.
Otsikko: Vs: Hiljaista pohdiskelua
Kirjoitti: Pena - 13.04.22 - klo:07:25
En pidä lehteä kristillisenä lehtenä.

Meille tulee tuo kyseinen lehti, itse en sitä lue, joskus minulle kerrotaan siellä olevista suurimmista alilyönneistä.

Lue lehti ennen kuin arvostelet sitä.
Otsikko: Vs: Hiljaista pohdiskelua
Kirjoitti: karjalaisenkyösti - 13.04.22 - klo:08:35
Lue lehti ennen kuin arvostelet sitä.

Joo, yöllä luin tuon lehtiartikkelin, joka oli sen linkin takana.
Käsitykseni lehdestä ei muuttunut.
Pena, mitä ajatuksia sinulla on tästä lehdestä?

Meidän perheessä kyllä lehteä luetaan ja saan joskus joitain kommentteja lehden sisällöstä, jotka vain tukevat ajatustani siitä, että toimituksessa tarvittaisiin hengellistä herätystä.
Toimitus tietysti kokee toisin ja pitäisi minua tiukkapipona. Ja näin saa ollakin. Tällaisestakaan asiasta ei pidä muodostaa sellaista kiistakysymystä, että primitiivireaktiot heräävät pintaan. Hyväksytään vain, että ajatellaan asioista eri tavalla ja mennään mahdollisimman iloisesti eteenpäin.
Otsikko: Vs: Hiljaista pohdiskelua
Kirjoitti: Pena - 13.04.22 - klo:09:54
Luen lehteä hyvin satunnaisesti, koska en ole helsinkiläinen. Päätoimittajan tunnen. Hän osaa sanoittaa hengellisiä asioita arkiselle kielelle, jota tavallisen suomalaisen on mahdollista käsittää. Tämä ns kaanaankielestä irtautuminen on joidenkin mielestä hengettömyyttä. minusta ei.
Otsikko: Vs: Hiljaista pohdiskelua
Kirjoitti: karjalaisenkyösti - 13.04.22 - klo:14:19
Penan kehotuksesta sujautinkin lehden turvaan tänä aamuna, että ei menisi ennen aikaisesti lehtiroskikseen.
Ehkäpä tutustunkin siihen tarkemmin.
Otsikko: Vs: Hiljaista pohdiskelua
Kirjoitti: Melodious Oaf - 02.11.22 - klo:23:53
Minulle ei jostain syystä paholaisen tai pahuuden pohtiminen ole tähän mennessä ollut vahvimmin puhuttelevaa.

Melkein ajattelen sitä jonkinlaisena temperamenttierona tai sen suuntaisena ihmisten välillä. Joillakin on taipumus tai lahja nähdä vääryyttä, pahuutta tai tämänsuuntaisia asioita erityisen selkeästi ja vahvasti. Kuvittelisin että sitäkin kautta kulkee arvokkaita polkuja ja teitä.

Kun luin Kirkko & Kaupungin artikkelin tämän ketjun linkin vuoksi, heräsi ajatus, että joillekin taas tuollaiseen liittyvät jutut voivat olla enemmän haaste ja vaikeus, kun taas toisille ne voivat myötäillä jotakin luontaista ja tuntua melko selkeitä.

Totta kai omalla kohdalla ja omassa elämässä on vajavaisuutta ja muuta sen suuntaista, mutta minulle on ollut jollain lailla puhutteleva katsantokanta, että se mitä itse pitää huomionarvoisena tai itseltään erityisen huonona tai vahingollisena ei ollenkaan välttämättä ole oikeansuuntainen kuva siitä, mikä omassa toiminnassa tosiasiallisesti on eniten aiheuttanut haittaa, vaivaa tai kärsimystä. Tätä on itse asiassa lähes mahdoton selvittää.

Jos pitäisi maalata kuvaa siitä, miksi kristinuskossa puhutaan Saatanasta ja on langenneita enkeleitä ja muuta tällaista, mieleen nousee myös taide: Wes Andersonin Taivas Berliinin yllä -elokuvassa ohimennen todetaan hyvyyden olevan arkista ja ns. mitäänsanomatonta. Rauha ja se mitä se todella on ei kiinnosta ketään tai siitä ei saa todella sykähdyttävää ja evokatiivista kuvausta. John Miltonin runossa Kadotettu paratiisi useat paholaista tai helvettiä koskevat jaksot ovat erityisen vetoavia, kun taas Jumalalle on vaikea asettaa vuorosanoja tai tällaista ylipäätään on vaikea kuvata mitenkään.

Kuvataiteen näkökulmasta voisi sanoa että ilo tai hyvyys tai muukaan tällainen ei ole mikään yksi väri, vaan se syntyy ja tehdään kuvaksi kontrasteista.

Vielä viestin alkuun palatakseni: Ihmisten kirjossa vahvuudet ovat erilaiset. Jos esillä on tällainen kuva kontrasteista ja läsnä on langenneita enkeleitä sun muuta, ei jätetä käyttämättä sitä, miten se resonoi jollekin ja miten myös sitä kautta voi nähdä, ymmärtää, oivaltaa tai kokea jotakin olennaista.
Otsikko: Vs: Hiljaista pohdiskelua
Kirjoitti: Riitta-mummi - 03.11.22 - klo:08:40
Kiitän alkuun hiljaista pohdiskelijaa, Melodius Oaf´s !

Kävin läpi tämän keskustelu- ( ! )ketjun linkit ja ajattelen ehkä sinun tarkoittavan tätä :

Adolf Eichmann ja pahuuden arkipäiväisyys
Eichmann Jerusalemissa. Raportti pahuuden arkipäiväisyydestä herätti ilmestyessään 1963 suurta huomiota. Arendt kertoo kirjassa Adolf Eichmannin oikeudenkäynnistä Israelissa 1961.[2] Kirjan keskeinen väite on, että Eichmannia ja hänen kaltaisiaan rikollisia ei luonnehdi jokin poikkeuksellinen tai erityislaatuinen, muulle elämälle vieras pahuus. Pahuuden ongelma onkin päinvastoin juuri siinä, että Eichmannin tapaiset rikolliset ovat tavallisia ihmisiä, jotka sortuvat hirmutöihin ajattelemattomuuttaan seuratessaan byrokraattisia ja ”oikeita” sääntöjä.[2][6] Eichmannilta puuttui Arendtin mukaan moraalista mielikuvitusta – hän ei osannut pohtia tarkoin, mitä oli varsinaisesti tekemässä, eikä näin ollen myöskään kyseenalaistaa ylhäältä annettuja ohjeita. Näin Arendt haluaa suunnata eettisen huomion siihen, miten hyvän ja pahan välinen ero voi riippua varsin banaaleista arkielämän seikoista.lähde?


Nyt meille lähes kaikille on käynyt selväksi pahuuden valta Vladimir Putinissa. Mistä se saa ravintonsa ?
Ehkä kateudesta, ehkä menneisyyden haavoista, alemmuudentunteesta tai hekilökohtaisista pettymyksistä.

Uskontien alussa  ollessani viidesläisyyden parissa ja vieraillessani vapaissa suunnissa kysymys hyvän ja pahan olemuksista oli paljon enemmän esillä kuin nykyisessä hengellisessä kodissani körttiläisyydessä.
Silti, omakohtaiset kokemukset todistavat niiden selvän olemassaolon eri muodot ja ilmiöt.

Helluntailasuudessa puhuttiin Henkien erottamisen lahjasta. Sanottiin sen olevan tarpeellinen mutta harvinainen.
Tiedä häntä, onko minussa se vai liekö vain ns. HSP-ominaisuuden tuntemuksia.

Olen käynyt luterilaisen papin kanssa keskustelun tästä, sillä itseäni on jo kauan hiukan pelottanutkin tällainen 'näkeminen'. Ennakkoluuloja pappi oletti enimpien olevan. Mutta silti...

Oletan useimpien erottavan hyväluontoisen ihmisen ilkeästä ja pahansisuisesta tyypistä. Mitä heidän syvällä sieluissaan on, onkin salaisuus myös itselleen, useimmite.
...
Nämä vaikeat asiat on viisainta viedä kanssakäymiseen Vapahtajamme kanssa. Rukoilla että se hyvä, mikä minussa Häntä on, saisi elää , ja se saatanan olemus joka  tunkee sorkkansa mukaan kuolisi lopulta kokonaan ristin veren voimasta.
Otsikko: Vs: Hiljaista pohdiskelua
Kirjoitti: Melodious Oaf - 04.11.22 - klo:17:00
Kiitos pohdinnasta Riitta-mummille.

En ajatellut Eichmannia, vaikka se sopiikin tähän yhteyteen hyvin, vaan esimerkiksi tätä tietyn elokuvan kohtaa, jossa vanha kirjailija tai runoilija kirjastossa mietiskelee itsekseen saksaksi. Elokuva on suureksi osaksi tajunnanvirtaa, eikä tässä varmaan sinänsä ole järkeä, eikä puhuja varmaankaan vaikuta pelkästään sympaattiselta. Lainaan silti alle pienen pätkän suomenkielisestä tekstityksestä:

Lainaus
Tarinointi suojaa minua
tämän ajan sekavuudelta -

ja säästää
tulevaisuutta varten.

Enää en aloita kaukaa
niin kuin ennen, - käy eestaas läpi vuosisatojen.

Enää osaan ajatella
vain päivästä toiseen.

Sankareitani eivät ole
enää soturit ja kuninkaat, -

vaan rauhan välineet, -
yhtä hyviä joka ikinen.

Kuivumassa olevat sipulit -
yhtä hyvin
kuin suon yli johtavat pitkospuut.

Kukaan ei kuitenkaan
ole vielä onnistunut -

virittämään rauhan eeposta.

Mikä kumma rauhassa on, -

kun se ei jaksa
innostaa pitempään -

ja kun siitä ei oikein voi kertoa?

Täytyykö minun nyt luovuttaa?

Jos luovutan, - ihmiskunta
menettää kertojansa.

Ja kun ihmiskunta
kerran menettää kertojansa, -
se menettää myäs lapseutensa.

Missä ovat sankarini?
Missä olette, lapseni?

Missä ovat minun ihmiseni, -
ne hidasälyiset, -

alkuperäiset?

Kohtaus oli jostain syystä minulle jäänyt mieleen ja koskettanut jollakin tavalla. Elokuva on siis nimeltään Der Himmel über Berlin.
Otsikko: Vs: Hiljaista pohdiskelua
Kirjoitti: Melodious Oaf - 04.11.22 - klo:17:01
Kiitos pohdinnasta Riitta-mummille.

En ajatellut Eichmannia, vaikka se sopiikin tähän yhteyteen hyvin, vaan esimerkiksi tätä tietyn elokuvan kohtaa, jossa vanha kirjailija tai runoilija kirjastossa mietiskelee itsekseen saksaksi. Elokuva on suureksi osaksi tajunnanvirtaa, eikä tässä varmaan sinänsä ole järkeä, eikä puhuja varmaankaan vaikuta pelkästään sympaattiselta. Lainaan silti alle pienen pätkän suomenkielisestä tekstityksestä:

Kohtaus oli jostain syystä minulle jäänyt mieleen ja koskettanut jollakin tavalla. Elokuva on siis nimeltään Der Himmel über Berlin.
Otsikko: Vs: Hiljaista pohdiskelua
Kirjoitti: Riitta-mummi - 04.11.22 - klo:18:16
https://www.youtube.com/watch?v=_Zih4o6NLCc

Olen kyllä nähnyt tuon elokuva, ja muistan sen tehneen syvän vaikutuksen.
Näistä kuvista varmaa muutkin sen nähneet muistavat , mutta itse en muista yksityiskohtia.

En voi siis ryhtyä keskustelemaan tuosta.
...

Elokuva joka on minuun vaikuttanut on Babettes fiest.  Olemme siitä kauan sitten vähän Penan kanssa puhuneet ja Pena kiteytti Raamatun sanoin mikä siinä on niin puhuttelevaa. Ohjaaja on Gabriel Axel, ja suomalainen nimi on Ranskalainen ilallinen. Kokkaavana mummina nautin myös muusta annista paljonkin.

https://www.youtube.com/watch?v=vgO9v_7DaB4

Psalmi 23: 6

Otsikko: Vs: Hiljaista pohdiskelua
Kirjoitti: Thomas McElwain - 28.11.22 - klo:04:20
Riitta voisi hiljaa podiskella, oliko se oikein valehdella eilen, että viisveisaaja oli pyytänyt postistaan anteeksi. Nimittäin, anteeksipyyntö ei löydy. Tosaalta, sitä ei tarvitsekaan, en ole ainakaan itse toivonut enkä odottanut sitä. Sensijaan, odotin rehellisyyttä sinulta ja asiallista toimintaa ylläpidolta, jota oli turhaa odottaa. Olinpa hölmö.
Ymmärrän, että mielestäsi on lupa valehdella, koska minä olen muka anteeksipyynnön velassa. Anteeksi vaan, en ole anteeksipyynnön velassa. Olen käyttänyt kovempaa ja kovempaa kieltä, mutta te ette tunnu ymmärtävän sitäkään kieltä, jota olen kopioinut sinun ystäviltäsi, ja jota tuomitset minun suussani ja rakastat heidän suussaan (tai et ainakaan silloin valittanut siitä tai vaatinut anteeksipyyntöä). Nimittäin, on sopimatonta julkisella foorumilla vainota ihmistä, joka on ystävällisenä eleenä kääntänyt siionin virret. Laiton vapisten linkin tänne, koska se tarvittiin. Ihmiset pyysivät tietoa. Hyppäsitte taas hyökkäämään siitäkin samoilla vanhoilla satanalisilla (on tarkka sana eikä kiroilua) syytöksillä: käänsin muka narsisismin nimissä, siis, etsien rahaa, kunniaa, asemaa, kultajalustetta jne. niin kuin olette väittäneet täällä jo vuosikausia ja yhteisvoimin. Tartuitte ilkeydessänne tilaisuuteen, yrittäen murskata ihmisen, joka oli tehnyt hyvän (vaikkei tärkeää) työn ystävällisenä eleenä. En tosianikaan ole anteeksipyynnön velassa, niin tämä tekosyy valehteluusi on tosi virheellinen.
Otsikko: Vs: Hiljaista pohdiskelua
Kirjoitti: vn - 28.11.22 - klo:19:36
Morjensta!

Piipahdin tänne hetkeksi samalla kun jalkapalloa seurailen.

On täällä viime päivinä ollut kovasti kirjoittelua, ja millaista, en ole körtti niin en tiedä onko ollut körttihengen mukaista...ehkä ei...
Muistan hyvin ajan muutaman vuoden takaa täällä foorumilla, ja muistan hyvin muutaman kirjoittajan joita ei täällä enään ole.
Silloin kirjoitusten sävy oli ymmärtävä, rohkaiseva, sovinnollinen, yhteistyökykyinen, ainakin selkeä enemmistö näin.
Tänään tilanne on toinen.
Mistä tulee apu, vai tuleeko, koitetaan etsiä.
Otsikko: Vs: Hiljaista pohdiskelua
Kirjoitti: Thomas McElwain - 28.11.22 - klo:20:25
Morjensta!

Piipahdin tänne hetkeksi samalla kun jalkapalloa seurailen.

On täällä viime päivinä ollut kovasti kirjoittelua, ja millaista, en ole körtti niin en tiedä onko ollut körttihengen mukaista...ehkä ei...
Muistan hyvin ajan muutaman vuoden takaa täällä foorumilla, ja muistan hyvin muutaman kirjoittajan joita ei täällä enään ole.
Silloin kirjoitusten sävy oli ymmärtävä, rohkaiseva, sovinnollinen, yhteistyökykyinen, ainakin selkeä enemmistö näin.
Tänään tilanne on toinen.
Mistä tulee apu, vai tuleeko, koitetaan etsiä.

Totta. Sävy oli ymmärtävä, rohkaiseva, sovinnollinen, yhteistyökykyinen, kunnes päätettiin murskata vanhojen Siionin virsien kääntäjää jos mahdollista. Siksi Jumalan Henki on ajat sitten poistunut körttifoorumista. Apu ei tule mistään ilman mielenmuutosta, ja nyt enemmistö on sitä mieltä, että Siionin virsien kääntäjää on edelleenkin murskattava.
Otsikko: Vs: Hiljaista pohdiskelua
Kirjoitti: Pena - 28.11.22 - klo:21:01
Kukaan ei halua murskata sinua tai työtäsi, Thomas McElwain. Olet saanut pääsi kipeäksi puskemalla itse rakentamaasi muuria vasten. Vaihda suuntaa ja tule ulos vapauteen.
Otsikko: Vs: Hiljaista pohdiskelua
Kirjoitti: seppos - 28.11.22 - klo:21:12
Kukaan ei halua murskata sinua tai työtäsi, Thomas McElwain. Olet saanut pääsi kipeäksi puskemalla itse rakentamaasi muuria vasten. Vaihda suuntaa ja tule ulos vapauteen.

Näin on.
Otsikko: Vs: Hiljaista pohdiskelua
Kirjoitti: karjalaisenkyösti - 14.01.23 - klo:01:24
Thomas, voisitko harkita sitä, että antaisit vain meille anteeksi kaiken sen ikävän, josta olet täällä ansiokkaan selkeästi ja perusteellisesti kirjoittanut?
Mitään muuta ulospääsyä tästä asiasta ei vain ole.
Anteeksiantopäätöksen jälkeen viikkojen ja kuukausien kuluessa asian painoarvo pienenee.

Resurssit menevät jotenkin haaskuun, koska sinulla olisi yhtä ja toista annettavaa ja sen kautta myös saatavaa ajatusten ja ideoiden muodossa vaikkapa täällä.

Ehdotan, että tekisit uusia avauksia foorumilla, sellaisia, joissa käsiteltäisiin uusia asioita.

Kaikkea hyvää toivon sinulle uusiin kirjoituksiisi.