Kenen kynästä tämä oli, olisiko Hellaakosken:
'
...etsi en, tähän jään.
Kaipaajat, perin juurin
köyhät, löydetään.
Tätä toivoisin.
Ja lisää
Herra, ethän kahlitse siihen raamattuus,
jolla on mustat kannet ja virallisuus.
Onhan tarjolla kirja toinenkin,
joka ei mahdu pöydille, ei lasikaappeihin.
kannet sen avarat niin olkoot kuin on maa,
sisällys niinkuin ilma, joka lintua kannattaa.
sanojen pohjalta huokuu nurmien vihreys,
metsien hämy, ja tuuli, ja ulapan kimmellys,
ihminen mukana olkoon, sitä työtään uurastain,
joka hänelle on suotu, hänelle yksin vain.
Herra, se on hyvä kirja. Mieleeni muistuu nyt:
sitä kuin luin, olet aina hymyten nyökännyt.
