Jaakkopuukkoo : Anteeksi, kuulostan typerältä, mutta en tarkoittanut rotua (kuten et sinäkään, uskoisin) vaan sitä, että jos kristityllä tarkoitetaan sellaista, joka todella ihan oikeasti uskoo Jeesus Naseretialaisen olleen Messias, Kristus eli Vapahtaja (Voideltu) niin minusta on inhimillistä ja siksi naurettavaa (eikä mitenkään pilkallisesti naurettavaa vaan inhimillisesti naurettavaa ja siksi niin kauhean ymmärrettävää) vetää raja kahteen miljoonaan kristittyyn.
Selventääkseni ajatustani :
OK, kuvitellaan, että maailmassa olisi ollut juuri nuo kaksi miljoonaa kristittyä. He uskovat Jeesus Nasaretialaisen olleen Jumalan poika, Messias - Vapahtaja.
He uskovat pyhään kolmiyhteiseen Jumalaan, eivät ole pitäneet muita jumalia eivätkä tappaneet, ovat kunnioittaneet isäänsä ja äitiään eivätkä himoitse mitään lähimmäisensä omaa. He ovat siis rakastaneet Jumalaa ja lähimmäistään kuin itseään. Kaiken tämän muun lisäksi he ovat vielä armon nimissä suoneet itselleen ja lähimmäiselleen kaikki heidän mahdolliset syntinsä, jos niitä epähuomiossa on tullut tehtyä, anteeksi Jeesuksen pyhän sovintoveren kautta, koska uskovat Jeesus N:n olleen Jumalan poika, joka sovitti synnit.
Entäs se 2000001:s ihminen, joka jäi rannalle? Missä hän teki väärin? Missä oli hänen uskonsa anteeksiantamiseen, eikö se ollut riittävää? Voinko minä (tai sinä) vetää rajan siiihen, missä anteeksiantamus kulkee?
Varmasti hän (se 2000001:s ihminen eli ensimmäinen helvettiin joutunut) uskoi tai ainakin toivoi Jeesuksen olevan Vapahtaja, ehkä hieman horjuvammin kuin 1999999:s ja siksi siis helvetin liekit odottavat.
Eikö ole paradoksaalista, että kaikkien tekojen anteeksiantamiseksi pitää tehdä, eli uskoa anteeksiantamiseen? Silloinhan armo ei ole ilmaista vaan ansaittua. Ei tosin teoilla vaan uskolla.
Ja siis minusta silloin ainoa, joka ANSAITSEE tämän kristityn arvonimen, on Jeesus, sillä jos hän oli Jumalan poika, niin hän tiesi sen ja minusta jos kristillisyyttä ruvetaan arvioimaan uskon vahvuuden mukaan, niin silloin ainoa, kuka oikeasti todella läpäisi tuon kristillisyyden seulan, oli Jeesus, sillä hän tiesi eikä voinut siis epäröidä. Siksi minusta kristittyjä on maailmassa ollut tasan yksi kappale, jos uskon laatua ruvetaan arvioimaan. Jos Jeesus oli Jumalan poika, hän painii ihan eri liigassa kuin "toiseksi tullut" uskon määrässä ja on siksi täysin vertailukelvoton tämän "toiseksi tulleen" kanssa. Puhumattakaan siitä kolmanneksi tai 30000000000000000000000000000000:ksi tulleesta.
Ainoa, mitä tarkoitan, on se, että tuollaiset laskelmat ovat ihan p:stä ja syvältä sieltä, koska ne pyrkivät pistämään minua tai sinua tuomarin paikalle, joka ei meille kuulu. Me emme tiedä ja kovin harvoin uskommekaan siihen mihin haluaisimme, enintään toivomme. Ja se ei haittaa, sillä me olemme ihmisiä, joiden ei tarvitsekaan tietää, joiden ei alunperin kuulunutkaan tietää. Korkeintaan toivoa. Siinä on armo.Ehkä armon avulla jopa se 300000000000000000000000000000000000:ksi tullut saa kerrankin luvan olla oma itsensä ilman, että joku hänet siitä tuomitsee.
Älkää siis missään nimessä koskaan uskoko tuollaisia laskelmia.