Kumpaa käytät: körttiläisyys vai herännäisyys?

[Lumi]

Niin ja "itseherännyt" Jumalan armosta "Joukkoon rakastettu"

                   

[Sanneli]

Olen körtti ensimmäisessä polvessa (en siis ole mitenkään körttisukua saati sitten edes kovin hengellistä sukua).

Mutta taidan silti olla vielä nukuksissa. Ehkä jonakin päivänä herään...
 

Körtti ties kuinka monennessa polvessa, ja vallan nukuksissa. Ehkä vielä jonakin päivänä herään... :roll:

[tsilm]

Körttiläisyys on minusta kivempi. Herännäisyys sekoitetaan niin moneen asiaan tai sitten se aiheuttaa tuhottomasti kyselyjä.
Olen kyllä ajatellut niitä aina samana asiana, eri sanana vain.. En osaa tehdä niille eroa.
Riippuu kyllä siitäkin, kuinka virallinen asianyhteys on, kumpaa sanaa käyttää.

Niin ja minulla on äidin puolen suvussa lähes kaikki körttiläisiä, mummi kun on syntynyt Lapualla.
Meidän perheestä körttejä on ainakin minä, äitini ja veljeni. Isästä ja pikkuveljestä en tiedä sen enempää, koska uskonto ei ole koskaan ollut kovinkaan vahvasti esillä.
Sillä lailla olenkin vähän niin kuin 'itseherännyt', että heräsin jossain vaiheessa itse etsimään vastauksia kysymyksiin ja lisää tietoa asioista, kyselin mummolta ja tädeiltä, halusin mennä herättäjäjuhliin ym. vaikka kukaan muu perheestä ei siellä käynytkään.

[Sanneli]

Äidin vanhemmat ja isänäiti pohjanmaalta ja isänisä savosta niin minkäs teet :roll:

[Körttiina]

Itselle tulee herännäisyys sanasta mieleen Jehovan todistajat, joten ei ainakaan herännäinen

[Sanneli]

Mää tajusin ihan vasta että körttiläinen ja herännyt tarkottaa oikiasti samaa asiaa. Nyt sitte mää voin sanoa olevani herännyt mutta körttiläistä silti käytän enempi.

[Johannes]

Tämäpäs taitaa olla semmonen ketju, jota en ole koskaan huomannut, joten innolla kommentoimaan...   :lol:

Olen tämän jo varmaan tuplasti kertonut, mutta laitanpa tähänkin, kun kerran suoraan kysytään ketjun alussa... Siis äidin puolella on suvussa paljonkin herännäisyyttä ja mummo on käynyt Portaanpään opiston. Isän puolelta ukki oli tavallinen riviluterilainen ja mummo on ortodoksi. Itse kiinnostuin asiasta enemmän, kun äitin puolen mummon kanssa tuli aina juteltua asioista ja sitten sain mummon kuoleman jälkeen 4 vuotta sitten mummon kirjallisuutta, kun ne jäi äitille. Siellä oli mm. mummon opiston aikainen ystäväkirja 1930-luvun alusta. Siihen olivat vuosikurssilaiset kirjoitelleen pätkiä siioninvirsistä ja Raamatusta ja omia tervehdyksiään mummolle. Herättäjäjuhlilla olin tosin vasta tänä kesänä ensimmäistä kertaa ja rippikoulun olen käynyt omassa seurakunnassa. Kuitenkin kirkossa tullut aika usein käytyä ja sillein tavallaan kasvanut kiinni liikkeeseen, en mitenkään näkyvällä tavalla.

Käytän mieluummin ehkä sanaa herännyt, koska körttiläinen on joskus vähän "tyhmän" kuuloinen. Siis toki sitäkin käytän, mutta jos pitäisi selittää jollekin, niin sanoisin, että herännäisyys. Sitten lisäisin, että toiset kutsuvat körttiläisyydeksi.

[eIs]

MInä kävin vasta tänä kesänä Herättäjäyhdistyksen riparin tuolla Aholansaaressa, ja tämä körttiläisyys alkoi kuulostaa mielenkiintoiselta. En vielä sano juuta enkä jaata, mutta juu..

[PekkaV]

Kerro!

[mies valaan vatsasta]

Käytän mieluummin körttiläisyyttä samasta syystä kuin toinenkin kirjoittaja täällä. Siis siksi että herännäisyys sekoittuu liian helposti muihin herätysliikkeisiin. Lisäksi körtttiläisyys kuulostaa jotenkin karummalta ja tuntuu siksi sopivan paremmin itse liikkeeseen.
    Siitä olenko ns. "itsekörtti", voinn sanoa että ensimmäiset herättäjä juhlani vietin turvallisesti äitini vatsassa ja oon käynä ainakin lähes joka vuosi juhlilla. Lisäksi suvusta löytyy paljon körttejä monenkin vuosikymmenen takaa.

[mies valaan vatsasta]

Pilkkaa
Koska heränneisiin kuuluvat pitivät erityistä körttipukua, jonka mukaan heränneitä nimitettiin myös körttiläisiksi. Körttiläinen- nimitys oli alkuaan pilkkanimi. On arveltu, että tuo tunnusomainen miesten takissa oleva halkio, kolme lyhyttä, pystysuoraa leikkausta, on syy tuohon heränneitten pilkaksi tarkoitettuun körtti-nimeen. Tarkoittihan leikattu ruotsinkielellä skörd, ellei nimi sitten tullut keyrittyläisistä, ensimmäisistä heränneistä.  Sillä ensimmäiset körttipuvut on havaittu Kustaa Vilkunan mukaan vanhan Iisalmen pitäjän Savojärvellä, joka on nykyistä Lapinlahtea, sekä Rautavaaralla, joka Keyretynjärven ympäristössä oli heränneitten pääpaikkoja.

Körttipukua on paljon kevytmielisesti pilkattu. Joskus körtteihin pukeutunutta ivattiin huutamalla ”sataykstoista,” 111, tai ”pirun kynsistä karannut”. Kun asusta oli tullut heränneitten tunnusmerkki, kerrotaan esimerkiksi hevoshuijareiden  vetäneen markkinoilla körtit päälleen saadakseen paremmat kaupat. Körttiasu herätti luottamusta. Tartuttiin myös herkästi körttipukuisten ihmisten inhimillisiin vikoihin. Se olikin helppoa, koska heidät oli niin helppo huomata pukunsa vuoksi joukosta. Älymystön mielestä ulkonainen pukeutuminen, joka vahvisti säätytietoisuutta, oli itsetehostusta. Omalaatuinen vetäytyminen pois ”maailman huvituksista” tulkittiin eristäytymisen haluksi ja erikoisuuden tavoitteluksi.

Yhä edelleen huomaa sen, että vanhempi väestö karttaa körttiläis-nimitystä. He puhuvat mieluiten oikealla nimellä: heränneet, herännäisyys.

(Lähde:http://www.h-y.fi/kpuku.html)

Hmm. Tarkistan nyt kyllä hieman suhtautumis tapaani. Toisaalta se että käytämme pilkkanimeä, kuvaa sitä kuinka vaitonaisia armonkerjäläisiä meidän tulisikin olla, välittämättä maailman pilkkaavista äänistä. Se siis oikeastaan näyttää että me emme välitä siitä mitä muut meistä sanovat, sillä sillä ei ole loppujen lopuksi mitään väliä.

[PekkaV]

Puhutko mieluummin körttiläisyydestä vai herännäisyydesta? Miksi?
Onko näillä termeillä mielestäsi jotain eroa?

Körtti on nasakampi. Ulkopuolisille käytän kumpaakin, etteivät sekota lestatiolaisuuteen.

Onko körttiläisyytenne/herännäisyytenne kodin perintöä, vai oletteko "itseheränneitä"?

Kodin perintöä on kolmannessa polvessa. Jumalan kämmennellä on kiva kellua. Isien perintö. Sitä vaalitaan, siitä ammennan, siihen teen matkaa, tutustun, uin, elän ja olen.
"Valvomaan mua Jeesus auta aina ristis juurella..."

.

[töppönen]

Kai mä herännäisyydestä puhuisin mutta kyllä mä luulen että me mieheni kanssa ollaan enemmän körttiläisiä kun ollaan vähän vanhoillisia mielipiteissämme.Tai sekin on vähän kaks piippunen juttu kun mun mielestä me ei olla vanhoillisa me pidetään vaan raamatun sanasta kiinni eikä mukauduta tämän maailman ajan mukaan.Maailma muuttuu mutta Jumalan sana pysyy aina ja ikuisesti!Siskojeni mielestä me sit taas ollaan kiihko uskovaisia.

[Kalistaja]

Molempi parempi, mutta jos pakko valita, niin ehkä sittenkin herännäisyys. Tuntuu vain niin. Tuohon on monta syytä: yksi pulpahti juuri jostain alitajunnasta: sanassa herännäisyys on aika paljon samoja kirjaimia kuin oikeassa nimessäni, jos sitä vähän "heittelee" edestakaisin.

   Mutta lyönpä eteenne kolmannen vaihtoehdon: havahtuneet. Passaako tuo mielestänne yhtään.... HAVAHTUMISJUHLAT.

   Ymmärrykseni mukaan heränneissä eli körttiläisissä on siellä täällä ja vähän tuollakin ihmisiä, jotka ovat aika lailla havahtuneita, havahtuneita huomaamaan asioita yksilöstä ja yhteiskunnasta. Uskallan sanoa jopa, että havahtuneet huomaamaan sen mikä totta on.

[FloVer]

Käytän aika yleisesti molempia nimityksiä, mutta ehkä ystävät kuulevat useammin suustani körttiläisyys- sanan. Ja itse olen alunperin kyllä äidin puolelta körtti suvusta aikalailla vahvasti, mutta "itseheräännyin" siihen vasta noin vuosi, puolitoista sitten. Sitä aikasemmin en oikein edes tiennyt olevani körtti suvusta, koska minua ei koskaan "raahattu" juhlille, tai puhuttu mistään asiaan liittyvästä.