Tavallisesti niillä ihmisillä, jotka ajattelevat vain tätä elämää, on ainoastaan yhdenlaista huolta itsestänsä ja perheestänsä, kaikkein eniten huolta vain siitä, kuinka heidän lapsistansa tulisi kunniallisia kansalaisia. Ja sellaisten vanhempien lapsilleen antama koulusivistyskin tarkoittaa vain sitä, että sen kautta olisi taloudellinen tila perustettu. Mieli on silloin tyytyväinen, kun siinä menestyy, kun lapset edistyvät koulussa, vaurastuvat ja kasvavat täällä kunniallisiksi ihmisiksi.
Tätä kaikkea on Jumalan sanastakin elävällä ihmisellä. Ei häneltäkään ole tämä puoli syrjässä. Mutta siinä on toinen asia sen ohella. Jos hänen elämänsä on todella Jumalan sanan kalliolle perustettu, niin hänellä on toinenkin tehtävä kuin ajallinen, ja se on huolestuttavampi ja raskaampi. Sillä hänen tulee katsoa ei vain tämän ajan rajan sisäpuolelle, vaan ylemmä, sen ulkopuolelle, tulevaisuuteen. Kyllä häntäkin se miellyttää, että lapsista tulee kunniallisia ihmisiä; mutta jos nuo lapset, joita hän on vaivalla kasvattanut ja hoitanut, ovat vailla jumalanpelkoa ja heidän pyrintönsä kohdistuvat ainoastaan tähän elämään, niin tämä tuottaa hänelle mitä raskainta huolta.
Juho Malkamäki