Kirjoittaja Aihe: Lapsuusmuistoja  (Luettu 3262 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Annikka

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 765
  • Eisbärenbaby im Tierpark Berlin
Lapsuusmuistoja
« : 23.03.19 - klo:15:02 »
Olin tuolloin kansakoulun ensimmäisellä luokalla. Viimeisimmästä sodasta taisi olla kulunut jo siinä parikymmentä vuotta.
Kansakoulun opettajana oli juuri eläkeikänsä kynnyksellä oleva naimaton nainen, joka todennäköisesti oli palvellut lottana
tai vastaavissa tehtävissä.

Koulupäivän päätteeksi ekaluokkalaiset - kaksi tyttöä ja yksi poika - nousivat pulpeteistaan seisomaan ja aina laulettiin tämä säkeistö:

4. Sodassa seiso kanssani, Vahvista uskon',
toivoni; Suo aina luja kärsimys Ja poista mielen
ynseys!

(Nykyään tuo sodassa seisominen on tuosta poistettu ja siirrytty sanomaan, jotta taistele Herra kanssani. Tämä on siis virsi
"Oi Herra henkes valo suo" nro 401)

Sitten eräänä päivänä meille tuli sijaisopettaja, vanhempi nainen. Hänelle oli todennäköisesti kerrottu, että lapsilla on tapana laulattaa jokin laulu ennen kotiin lähtöä tai ehkä se oli siihen aikaan yleistä oppivelvollisuutta.
Sijaisopettaja kysyi: "Mikä laulu lauletaan?"
Minä vastasin tomerasti ja kuuluvalla äänellä: "Sodassa seiso kanssani."
Opettaja suorastaan säikähti ja sopersi: "En minä osaa sellaista laulua."

Ei sitten laulettu mitään, lähdettiin kotiin. Kerroin sitten vakio-opettajalle myös, että ei se sijainen osannut sitä laulua eikä me
sitten sitä laulettukaan.



Poissa Pyryharakka

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 5094
Vs: Lapsuusmuistoja
« Vastaus #1 : 23.03.19 - klo:17:03 »
Palasimme Keravalle syntymäpitäjääni kesällä -65. Olin silloin tokaluokkalainen. Kolmannelle luokalle siirtyessni, tuli minulle uusi opettaja. Hän kutsui minua muutaman kerran vahingoissa Pirjoksi. Sitten hän lopulta kysyi, onko minulla Pirjo nimistä siskoa. Selvisi, että sama opettaja oli opettanut 10 vuotta aikaisemmin.
Mielestäni hänellä oli todella hyvä muisti oppilaiden suhteen. Luokkakoko oli silloin 30-35. Ja meidän välissä oli ollut kymmenkertainen määrä oppilaita. Minä ja siskoni olemme olleet hyvin saman näköisiä.
Pyryharakka

Poissa Annikka

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 765
  • Eisbärenbaby im Tierpark Berlin
Vs: Lapsuusmuistoja
« Vastaus #2 : 26.03.19 - klo:20:19 »
Voipi olla Pyryharakka, että me olemme samaa vuosikertaa tai ainakin lähes....

Tuli mieleeni semmoinen mielteiden assosiaatio tuolta aivojen kuorikerroksesta, jotta meillä ensimmäinen aapinen koulussa
oli sellainen kovakantinen sininen, jonka tekijät olivat sukunimeltään Merenkylä.

Meillä kotona oli lapsen mielestä ikävää väkeä, kun antoivat kouluun menoa edeltävänä jouluna
tuon aapisen minulle joululahjaksi - minä kun olisin halunnut jonkun lelun. Oli siitä sitten semmoinen hyöty, että
minun ei tarvinnut kantaa koulukirjaa koululaukussa kotiin ja takaisin, kun kotona oli sama kirja kuin pulpetissani
koulussa. Ensin vaan opettajatäti ei meinannut uskoa, että minulla on kotona sama kirja, siksi en koulupäivän
päätteeksi ottanut aapista mukaani.


Poissa seppos

  • Ylläpitäjä
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 16860
    • http://www.samila.1g.fi
Vs: Lapsuusmuistoja
« Vastaus #3 : 26.03.19 - klo:21:22 »
Kerronpa yhden koulumuiston vähän erikoisemman sellaisen. Luokallani oli Timo niminen poika, joka kulki koulussa pakkasella vuorettomassa anorakissa, jonka alla oli vain paita. Housujen alla oli vain lyhyet alushousut. Yhtenä päivänä opettaja sai päähänsä ryhtyä neuvomaan Timoa riittämättömästä pukeutumisesta. Timo intti ettei hän tarvitse enempää. Opettaja peläten menettävänsä pelin ryhtyi uhkailemaan, että ellei asia parane lähetän sinut koululääkärille. Se ei vaikuttanut Timoon mitenkään ja lopuksi opetteja kysyi, mikä on isäsi ammatti, niin voin soittaa hänelle. Timo vastasi lakonisesti, että isäni on ylilääkäri. Sen pituinen se, mutta totta joka sana.
Jumala on arjessa
Tekno- ei teologi

Poissa PekkaV

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10382
Vs: Lapsuusmuistoja
« Vastaus #4 : 27.03.19 - klo:08:21 »

   Synnyin Lemillä, Lappeenrannan synnytyslaitoksessa.
Asuin Tuohikotin kirkon siivessä pari vuotta. Siellä rakensin kavereiden kanssa linnulle pesän pihlajaan.
Anttolassa kävin veljen kanssa kaupassa pyörällä. Reitti kulki jylhän kallion sivuitse.
Nilsiässä poltimme uimakopin takana Vastanlehtitupakkaa.
Mikkelissä kävin oppikoulun.
Helsingissä yritin opiskella, mutta mitäpä maalaispoika suurkaupungissa - muuta juuri kuin elämää...
Keravalla syntyivät lapset ja vanhenin eläkkeelle.
Nyt kirjoitan Körttifoorumiin.
Kohta lähden kuntosalille.
Eilen olin Senioritiistaissa.
Odotan kesää, jahka keväästä selviän.
Muistelin lapsuutta. Eksyin kuitenkin näihin päiviin ja tuleviin.
Siteeraan Sepposta joka lainaa Petri Järvistä, joka siteeraa Jaskaa: "No niin. Jaskaa mukaillen: Tässä oli tämä herkku. Niin se katkesi kuin Ketolan Jukalta kusi." https://jarvelainenpetri.blogspot.com/2019/03/jaakko-elenius-ja-volgan-takaiset.html?spref=tw

Tervetuloa talkoisiin Vaasaan! Herättäjäjuhlat rakennetaan yhdessä toimien. Juhlien onnistumiseksi tarvitsemme n. 1000 talkoolaista eri tehtäviin. Sellaisia ovat muun muassa juhla-alueen rakentaminen ja purkaminen, kahvioiden ja grillien toiminta, liiken ...

https://herattajajuhlat.fi/talkoot2024

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 22034
Vs: Lapsuusmuistoja
« Vastaus #5 : 27.03.19 - klo:09:35 »
Pystyn ajoittamaan varhaisimmat muistoni vuoteen 1954. Silloin asuimme vuoden verran Suomessa. Muuten elin lapsuuteni Ambomaalla. Nuo muistot ovat yllättäviä elämyksiä: pelmuamista keltaisessa lehtikasassa, saappaan tarttuminen perunamaan märkään saveen, lasku mahakelkalla pää edellä nietokseen, voileivältä sormille valuva hunaja...

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33708
Vs: Lapsuusmuistoja
« Vastaus #6 : 27.03.19 - klo:11:39 »
Minä synnyin Lappeenrannassa, mutta kun oli sota-aika tuli kirkonkirjaan Virolahti, josta äitini oli. Isä oli Kannakselta ja myös Viipurista. Heidät yhdisti sota, isä sotapoliisina, äiti muonituslottana. Aiemmin äiti oli myös ilmavalvonnassa.

Heidät vihittiin keväällä 1942, Marianpäivänä. Minä synnyin 1. heinäkuuta 1943.
Sain pikkuveljen tammikuussa 1945.

Lappeenrannassa asuimme vuoden 1947 syksyyn jolloin muutimme Orimattilan Renkomäkeen. Nyt Renkomäki kuuluu Lahteen. Näillä seuduin olen pysynyt uskollisesti, Kärkölässä ja Hämeenlinnassa jokusen vuoden.

Jo pienenä lapsena silmäni katsoi kaivaten kaikkea kaunista. Kotona sitä ei olosuhteista johtuen paljonkaan ollut. Mutta mitä oli, ne esineet ovat nyt minulla.
Isän ja äidin häälahjoja pääosin.
 Keramiikkaan ja tauluihin ihastuin varhain ja yhä silmäni huomaa kauniin muotoiset esineet ja taulut.





Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21729
Vs: Lapsuusmuistoja
« Vastaus #7 : 27.03.19 - klo:13:15 »
Minun syntymävuoteni on sama kuin Penalla ja Chris Realla... :eusa_angel:
Jonkinlainen muistikuva on vuodesta 1954.
Toinen mummuni on kuollut 1954, ja mulla on muistikuva siitä että olen hänet
nähnyt elävänä.
Kaikenlaisia yksityiskohtia sieltä täältä sen jälkeen, ei pä niistä nyt enempää.
Sen verran lyhyesti että ensimmäinen kouluvuosi minulla alkoi todella takkuisesti
monessa suhteessa, varsinkin laulukokeet ja hiihtäminen....
Itkun kanssa koitin Pientä nokipaikaa opettajalle vääntää yksin välitunnilla...
Hävisin hiihtokilpailuissa remmisuksilla kömpelölle tytöllekin...
Myöhempinä vuosina kumpikin laji alkoi sujumaan....
...hiihdon sujuminen on jo loppunutkin, en saisi kaatua ainakaan pahasti...mieli tekevi kyllä.

Poissa seppos

  • Ylläpitäjä
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 16860
    • http://www.samila.1g.fi
Vs: Lapsuusmuistoja
« Vastaus #8 : 27.03.19 - klo:17:47 »
Ollesani noin 10 vuotias kävin lääkärissä (prof Meurman) ja hän ilmoitti ratkaisuna jatkuvaan poskiontelotulehdukseen, että tämä poika ei saa tampata mattoja ja äiti oli mukana. Osallistun kotimme siivoukseen maksamalla siivojaan ja aikoinaan hankin robotti-imurin. Tauti ei ole helpottanut vieläkään, vaan jatkuu yhäti. Meillä on useita ilmanpuhdistimia käynnissä säännöllisen epäsäännöllisesti.
Jumala on arjessa
Tekno- ei teologi

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 18466
Vs: Lapsuusmuistoja
« Vastaus #9 : 27.03.19 - klo:18:51 »
Minulla on muistossani ratsurikokemus, kun olin ehkä 11 v. Heinäaikana työkoneita ei tuotu jokipelloilta pois, mutta Hurra-tamma tuotiin. Kinusin isältä, että saisin ratsastaa hevosen kotiin. Isälle se oli tietysti hyvä asia, koska hän oli sen kävelyttänyt viimeisenä tai joskus hänellä oli polkupyörä, mutta Hurra oli laiska juoksemaan.
Tähän vauhdin lisäämiseen eli juoksuttamiseen minun ratsastukseni loppui, sillä putosin ja sain hiekasta ihottumaa. Äiti tietysti soilusi isälle ja minä puolustin isää, että minähän ratsastaa halusin.
Sitten myöhemmin aikuisena sain oikein ratsastuskoulutusta Korpuksessa.

Poissa seppos

  • Ylläpitäjä
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 16860
    • http://www.samila.1g.fi
Vs: Lapsuusmuistoja
« Vastaus #10 : 27.03.19 - klo:19:50 »
CV
Olen syntynyt Boijen sairaalassa Fredrikinkadun ja Bulevardin kulmassa. Sairaala on edelleen olemassa, mutta synnytysosasto oli vain sota aikana. Kun synnyin (minulle on kerrottu, että) minulla oli napatyrä niin siihen laitettiin hefta ja  olin sille heti allerginen ja niin olen edelleen laastarien liimoille. Jos laboratorin hoitaja pääsee laittamaan minullet teipit, niin siinä on sitten kaksi viikkoa ruksi.
Kun olin kolme vuotta vanha muutimme Käpylään ensin Pohjolankadulle ja kun Olympialaiset oli ohi, niin pääsimme muuttamaan Kisakylään omaan arava-asuntoon. Oppikoulun kolmannen luokan jälkeen muutimme Lauttasaareen ja se on elämänvaihe, joka on eniten vaikuttanut minuun. Seurakuntanuorten jälkeen viihdyin hyvin ja paljon Helsingin seuratuvalla.
Sieltä löysin kohtaloni tai hän minut. Seurusteluvaiheen aikana pappi antoi opastusta, "jos et tota ota niin vedä naru kaulaasi". Meillä tulee runsaan viikon päästä 50 vuotta kihlauksesta. Vuonna 1969 maaliskuun viimeinen päivä tyttöystäväni valmistui, sai paikan Tuusulasta ja muutti sinne. 5.4. pääsiäislauantaina vietettiin kihlajaisia ja hän muuttui morsiamekseni. Siihen aikaan ei asuttu susiparina varsinkaan seurakunnan työntekijät, vaan kerrottiin, että nyt ne ovat Ruotsissa sellaisessa koeavioliiitossa. Häät olivat samana kesänä 24.8 ja hääloman jälkeen muutimme yhteen.
 Minulla oli vielä vuosi opintoja jäljellä, joten ne piti hoitaa ensin pois ja sitten perhettä kasvattamaan. Olemme lisänneet väkilukua kolmella pojalla ja yhdellä tytöllä, viimeisen parin tyttö ja poika ollessa kaksosia. Lastenlapsia on kuusi kappalella kaksi tyttöä ja neljä poikaa. Tässä nyt ollaan ja ensi kesänä vietetään 50v hääpäivää. Näin vihkipappimme viimeksi maanataina, kun hän asuu nykyään tuossa parin kilometrin päässä.
« Viimeksi muokattu: 27.03.19 - klo:19:55 kirjoittanut seppos »
Jumala on arjessa
Tekno- ei teologi

Poissa Mauno

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 758
Vs: Lapsuusmuistoja
« Vastaus #11 : 28.03.19 - klo:07:20 »
Hei!
Kerroin omille lapsille iltatarinana omia lapsuusmuistoja Sievin Rieskaniemen Perälästä. Lapset ovat hyvin kiinnostuneita entisistä ajoista ja vanhempiensa lapsuudesta.
Kun nykyisin lapsenlapset tulevat meille yökylään, he nukkuvat meidän isovanhempien välissä meidän sängyssä. Lapset ja minä menemme yläkertaan ensimmäisenä. He pyytävät jo alakerrassa: "Kerro, paappa, lapsuudesta!"
Tarinan päälle yhteen ääneen iltarukous ja Herran siunaus kädet lapsen pään päällä. Odotettu, hyvä ja harras hetki jokaiselle.

Poissa Viisveisaaja

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 8372
Vs: Lapsuusmuistoja
« Vastaus #12 : 28.03.19 - klo:12:17 »
Raamatussa on joitain kohtia, kun on mua puhutellut, siis ei liirumlaarumkielellä mietityttänyt.

Kun lapsi syntyi oli se nyt Jakob tai Esau ati joku tyttölapsi, niin jo syntymästä ihmiset on Raamatun mukaan vetäneet johtopäätöksiä millainen lapsesta tulee. Jeesus ja no tää huutavan ääni erämaassa, ei tuu nimi mieleen.

Ite olen syntynyt Taalintehtaalla armon vuonna jotakin.
Siskoni on syntynyt jossain saaressa ja vähältä piti, etten minäkin veneessä.

Kertomus meni näin, siis kertomus, kun itse olin valaanvatsassa siloin, niin kuulopuheitten mukaan mitä mutsi murissut.

Siis niinku, Örön saari, joku sotilassaari ehkä Turun ulkopuolella, no jossain äitidilleni tuli synnytystuskat.
Faija oli mennyt sitten kenraalin tai jonkun puheille ja sanonut, että nyt tarttis hätäkuljetus synnytyssairaalaan.
 Ni siellä tää isokenkäinen oli sano ut, että ei meillä ole antaa kuin moottorivene ja sillä saatte pärjätä ja joku lääkintämies mukaan.

No mutsi faija ja meikä siteen botskiin ja lääkintämies mukaan.
Faijja ei ollut koskaan mennyt sitä reittiä maihin veneellä ja oli ihan hermona, kun risteili saaristossa.
Lääkintämies oli tolkutellut mutsille, että tiedättehän, että minua ei ole oulutettu tälläiseen ja mutsi mulle kertoi, että lääkintämies polttiröökiä ihan tauotta ja tärisi.

No faija sitten meidät ohjasi Taalintehtaan terveyskeskukseen ja sieltä mä tulin maailmaan ja samanlaista risteilyä suuren jännitykseb alla, miten tästä selvitään on matkaa jatkettu tähän päivään asti ja jokusen kerran olen joutunut katsomaan kuolemaan silmästä silmään, mutta Herra joka pitää hulluistaan huolta on varjellut, no kolhujahan on tullut.
Kaikki valta tekoälylle!

Poissa Viisveisaaja

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 8372
Vs: Lapsuusmuistoja
« Vastaus #13 : 28.03.19 - klo:14:10 »
Hei!
Kerroin omille lapsille iltatarinana omia lapsuusmuistoja Sievin Rieskaniemen Perälästä. Lapset ovat hyvin kiinnostuneita entisistä ajoista ja vanhempiensa lapsuudesta.
Kun nykyisin lapsenlapset tulevat meille yökylään, he nukkuvat meidän isovanhempien välissä meidän sängyssä. Lapset ja minä menemme yläkertaan ensimmäisenä. He pyytävät jo alakerrassa: "Kerro, paappa, lapsuudesta!"
Tarinan päälle yhteen ääneen iltarukous ja Herran siunaus kädet lapsen pään päällä. Odotettu, hyvä ja harras hetki jokaiselle.

Paappa kerro,

Kyllä se lapsia kiinnostaa,
Vaikkakin niitä kiinnostaa teitkö ritsan, oliko lehmiä ja sellaiset asiat.

Että olen iloinen Maunon isoisäisyydestä ja lapsien lapsista.
Näin niinku sivusta.

Totta puhuen tai kirjoitellen, niin de er inte, ei niin ihmeellistä.
Onhan siellä kivoja muistoja jokaisella.
Minullakin.

Olin kuitenkin uhri ja pahoinpidelty lapsi, jos oikein mietin lapsuuttani.


https://www.youtube.com/watch?v=VZt7J0iaUD0
Kaikki valta tekoälylle!

Poissa Viisveisaaja

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 8372
Vs: Lapsuusmuistoja
« Vastaus #14 : 28.03.19 - klo:15:44 »
Olin tuolloin kansakoulun ensimmäisellä luokalla. Viimeisimmästä sodasta taisi olla kulunut jo siinä parikymmentä vuotta.
Kansakoulun opettajana oli juuri eläkeikänsä kynnyksellä oleva naimaton nainen, joka todennäköisesti oli palvellut lottana
tai vastaavissa tehtävissä.

Koulupäivän päätteeksi ekaluokkalaiset - kaksi tyttöä ja yksi poika - nousivat pulpeteistaan seisomaan ja aina laulettiin tämä säkeistö:

4. Sodassa seiso kanssani, Vahvista uskon',
toivoni; Suo aina luja kärsimys Ja poista mielen
ynseys!

(Nykyään tuo sodassa seisominen on tuosta poistettu ja siirrytty sanomaan, jotta taistele Herra kanssani. Tämä on siis virsi
"Oi Herra henkes valo suo" nro 401)

Sitten eräänä päivänä meille tuli sijaisopettaja, vanhempi nainen. Hänelle oli todennäköisesti kerrottu, että lapsilla on tapana laulattaa jokin laulu ennen kotiin lähtöä tai ehkä se oli siihen aikaan yleistä oppivelvollisuutta.
Sijaisopettaja kysyi: "Mikä laulu lauletaan?"
Minä vastasin tomerasti ja kuuluvalla äänellä: "Sodassa seiso kanssani."
Opettaja suorastaan säikähti ja sopersi: "En minä osaa sellaista laulua."

Ei sitten laulettu mitään, lähdettiin kotiin. Kerroin sitten vakio-opettajalle myös, että ei se sijainen osannut sitä laulua eikä me
sitten sitä laulettukaan.

Znnica jo ajateli isompia asioita ja ne ei tykänneet..
Kaikki valta tekoälylle!