Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: Aino - 04.11.05 - klo:22:38
-
Hei, olen uusi täällä. En ole käynyt kokouksissa enkä seuroissa, mutta körttiläisyys on aina ollut minussa "perintönä" äidin puolelta. Seppä Högmanin sanat Paavolle liittyvät uskoontuloonikin. Mitäpä mieltä te olette suositusta rukouspalvelusta, jota tarjotaan kirkoissa sanan ja rukouksen illoissa ja monissa karismaattisissa herätyskokouksissa? Myös Radio Deissä ja hengellisissä lehdissä. En siis tarkoita varsinaista esirukousta, jota voi suorittaa yksinäisyydessä, kahdenkesken tai ystäväpiirissäkin, vaan nimenomaan yleistä julkista palvelua jossa on siihen tehtävään erikoisesti valitut henkilöt.
-
Haluatko todella tietää minun kantani??
Rukouspalvelu on jotain sellaista, jota raamattu ei missään muodossa tunne. Päinvastoin minusta Jeesus kieltää sellaisen(kommentoikoon teologit). Jokaista meitä luvataan kuulla, emmekä tarvitse kuin taivaallisen esirukoilijan. Nämä rukouspalveluyritykset ovat tapa hankkia elanto.
Oli vähän kovasti, mutta mielestäni rehellisesti sanottu.
-
Kiitos rehellisestä vastauksesta, juuri sellaista halusinkin! Mielestäsi Jeesus siis kieltää rukouspalvelun ja toivot teologien kommenttia. Samaa toivon minäkin, ja muidenkin kommentteja, mutta toivoisin että sinäkin vielä perustelisit tarkemmin miten Hän sen sinun mielestäsi kieltää. Olen nimittäin itse etsinyt Raamatusta perusteita tälle toiminnalle, mutta en ole löytänyt tarpeeksi selkeää. Alkuseurakunnassahan apostolit erottivat rahallisesti avustavat erikseen ja halusivat itse pysyä rukouksessa ja sananpalveluksessa. Tällä ei kuitenkaan tarkoitettu tätä rukouspalvelumuotoa josta keskustelemme. Hehän eivät asettaneet mitään rukouspalvelutoimintaa erikseen. 1.Tim 2:1 sekään ei mielestäni tarkoita tätä, siinä puhutaan julkisista yleisistä rukouksista joita papit lausuvat jumalanpalveluksissa. Puolesta puhujat käyttävät Jaak 5:14-16 kohtaa. Mitä tästä arvelisit? Elannon hankkimistapa se ei välttämättä aina ole sillä niissä tilaisuuksissa joissa olen ollut se tehdään vapaaehtoisvoimin ilmaiseksi vaikka rukouspalvelijat olisivatkin vakinaisia. Rahastuksen yhteydessähän se onkin selvää anekauppaa ja varmasti Raamatun vastaista!
-
Haastat vaikeita.
Keskityin siihen mitä nimenomaan Jeesus sanoo rukoilemisesta, johon ei ole sotkeutunut vielä mitään temppelitapoja. Hänhän käskee meidän mennä hiljaisuuteen rukoilemaan itse ja opettaa meille yhden erinomaisen rukouksen. Vain vähän on tarpeen ja loppu on hengellistä huvitusta.
Tällä elannolla tarkoitin luonnollisesti Rukouspalvelu ry: tä vai oliko oy. Tiukka kantani on, vaikka joku vastaan väittäisikin, niin emme tarvitse mitään välimiestä ja heikoinkin huokaus kuullaan. Miksi sitten hakisimme siihen apuja joistain rukouspalvelijoista, aivan kuin heitä kuultaisiin paremmin kuin meitä. Luota tässä yksin Jumalaan.
-
Noh.. vaikka rukouspalvelijat ovatkin vapaaehtoisia, niin usein saarnaaja siinä sitten napsasee oman osansa. Se taas saattaa olla sidottu kolehtiin.
Suhtaudun myös aika kriittisesti rukouspalveluun, jossa pyydetään eteen tulemaan. Hieman turhan paljon olen nähnyt siihen liittyviä ongelmia, että pysyn poissa. (Noh.. en kyllä pystyisi edes menemään tilaisuuteen, jossa tietäisin jo etukäteen olevan "eteen kutsun". Siihen on monia syitä, joista osa löytyykin vanhoista posteistanii. Useampi vuosi kuitenkin vapaakirkollisissa piireissä näytti hieman liikaa sitä toista puolta...)
Teme
-
Jaajaa...
Mieleni tekisi sanoa minunkin että puutaheinää on rukouspalvelu; jos Jumala ei paranna kotona yksin rukoilevaa Reiskaa vaivastaan, kuinka sitten parantaisi hänet jonkun julkimorukoilijan illatsuissa? Tällaiseen Jumalaan en haluaisi uskoa. Ylipäätään en ymmärrä esirukouksen ajatusta, jos lähdemme siitä että Jumala tietää jo kaiken mitä ihminen tarvitsee. Ikävä tosiasia kuitenkin on se, että ihmisiä todella paranee tuollaisissa illoissa, sanotaan mitä sanotaan. Kyllä, tunnen sellaisia, ja vaikka kuinka irvistelisin en sitä saa tekemättömäksi. Onko Jumala siis kuitenkin kone, joka liikahtaa kunhan liikuttavaa massaa on tarpeeksi tai liikuttajalla riittävästi ns substanssia...? Kun tällaisesta asiasta (asiasta josta emme oikeasti tiedä mitään muuta kuin oma tulkintamme) puhutaan tulisi mielestäni erottaa toisistaan se, mitä ei pitäisi vaikkapa Raamatun mukaan tapahtua ja se, mitä hitto vieköön jotenkin vaan tuntuu tapahtuvan. Että mitäs jos Jumala ei olekaan MEIDÄN raamatuntulkintamme mukainen vaan todellakin jotain muuta, joskus jopa jotain käsittämättömän epäreilua ja epäloogista? Jos Jumala ei olekaan körtti? Jos se onkin viidesläinen...? Tai jospa se vaan on mitä on.
-
Anonyymeihin kirjoittajiin suhtaudutaan täällä vähän kyynisesti. Jos ei uskalla edes nimmaria ottaa, niin ei ole puhtaalla asialla liikkeellä.
Toisekseen ne paranemiset, mitä tiedät asetan pahasti kyseenalaisiksi, koska kukaan muu ei ole niitä havainnut. Ihmisellä voi ola hetken hyvä olo ja seuraavalla viikolla hän on taas tervarin jonossa. Ei se ole parantumista. Katolisten suurimassa parantumiskeskusessa Loudresissa voidaan epäillä neljässä tapauksessa tapahtuneen jotain parantumista sadan vuoden aikana. Paikassa käy miljoonia ihmisiä vuodessa. Joka ilta on tuhannen rullatuolin kynttiläkulkue. Paikalla lukee realistisesti, että tehtävänämme on lisätä toivoa. Kotimaisissa parantumiskokouksista ei tunneta ketää rukouksen voimalla todella parantunutta. Toinen paha esimerkki on amerikkalaisen Benny Hinesin partantumiskokoukset. Televisiossa näytetään suurta parantumis showta, mutta totuus on toinen. Todella parantunutta ei tunneta. Pahentuneita tunnetaan useita.
Jumala ei ole körtti eikä mikään muukaan, ei edes viidesläinen. Jumala on kaiken maallisen hömpötyksen yläpuolella eikä yksikään omista mitään esikoisoikeutta häneen. Hän ei myöskää käytä esirukoilijoitaan hanslankareinaan täällä maan päällä, vaan me saamme olla ihan itse yhteydessä häneen ja hän kuulee meitä kaikkia yhtä lailla. Loppu on taikauskoa ja haavetta. Paavo käski aikoinaan körttiläisyyden alkuaikoina olleita kielilläpuhujaeukkoja tutkimaan onko se Jumalasata ja kun tutkivat niin vaikenivat.
-
Onhan nuille rukoushömpötyksille ihan hauska naureskella.
Kun rukoilette, menkää taloonne ja sulkekaa ovi.
-
*todella paranee* on hieman kyseenalainen toteamus muuten. Kun tässä yksi helluntailaismies alkoi asiaa tutkimaan, hänet lopulta taidettiin grillata pihalle koko kirkkokunnasta, kun ei niitä *todella parantumisia* löytynytkään. Hän ei halunnut löytää selkäsärkyä tai muuta tuon tyylistä vaivaa, vaan ihan kunnon todistettavaa sairautta. Esim. sokeuden parantuminen olisi kelvannut, raajan kasvaminen jne. Niitä ei montaa löytynyt. Hurjimmat *tarinat* olivat vain suurentuneita *tarinoita* ja todellisuus olikin jotain huomattavasti pienempää.
Mutta jos nimettömällä on *todellisia parantumisia* osoittaa, niin uskon, että tuo miekkonen mielellään ottaa lääkärintodistukset jne. vastaan ja konsultoi sitten myös lääkäreitä niiden kanssa.
Rukoustilanteissa tapahtuvat ilmiöt ovat yleisukonnollisia ilmiöitä. Ne eivät ole kristillisiä ilmiöitä, vaan samoja löytyy vaikkapa shamanismista, hindulaisuudesta, islamista, erilaisista luonnonuskonnoista jne. Yllättäen nämä "Jumalan manifestaatiota" ovatkin niin yleisiä. että ainakaan minulle ne eivät ole minkäänlainen osoitus Oikeasta Uskosta.
Teme
-
Kiitos hyvistä vastauksistanne! Anteeksi että ehkä jankutan, tämä on niin pitkän ajan pohdintaa. Vastauksenne kuitenkin selvensivät jo sitä ajatusta mitä mielessäni pyörittelen. Minulla on nimittäin vielä lisäkysymys! Rukouspalvelu lienee syntynyt myös sillekin pohjalle että ihmiset ovat itsekin herätyskokousten lopussa tulleet synteineen ja murheineen pyytämään esirukousta. Heillä on aitoa hätää ja huolta. On perheongelmia, sairautta, yksinäisyyttä, taloushuolia, kuolemaa. He ovat ovat ei-uskovia, jotka arvelevat että Jumala kuulee omia uskovaisiaan kun ei kuuntele minua, tai sitten he eivät omasta mielestään osaa rukoilla, luulevat että nyt pitäisi jotenkin erikoisesti puhutella Jumalaa eikä IsäMeidän-rukouksen laskettaminen esittele heidän henkilökohtaista murhettaan. Heillä on aito tunne ettei Jumala heitä kuule.
No joku julkimo tai pappi tai seurakunnan riviuskovainen rukoilee ja ihminen itkee/nauraa/ kaatuu tai vain kiittää hiljaa ja lähtee tiehensä. Tapahtuma voi olla vain hiljainen rukous ja öljyllä voitelukin.
Ja kuten eräässä vastauksessa oli, Jumala toimiikin yllättäen. Vai onko se aina Hän joka parantaa? Eksytystäkin on, kuten todettiin. "Tahdomme herättää toivoa, lohduttaa, rohkaista sillä Jumala auttaa lupauksensa mukaan. Anokaa niin te saatte" Tämäkin löytyy Raamatusta. Mutta onko tämä Hänen palvelemistaan ihmisiä palvelemalla, Hänen nimensä ja sovitustyönsä kirkastamista heille? Vai aivan turhaa touhua, joka ei johda mihinkään kuin joskus harvoin! Tai sitten Jumalan hyväksikäyttöä! Usein ihmiset pyytävät vain päästä eroon sairaudestaan ja vaikeuksistaan ja jos pääsevät, kiitos unohtuu yhdeksältä ihmiseltä kymmenestä ja he elävät kuten ennenkin. Miettivät että liekö se ollutkaan Jumala joka auttoi, onko Häntä sittenkään olemassa? Ja ne jotka etsivät Jumalaa, pettyvät kun Hän ei vastaakaan siten kuin he odottavat. Kynnys tulla uudestaan voi olla korkeampi. Eikö rukouspalvelun oikea tehtävä olisi opastaa ihmisiä Jeesuksen luo, uskomaan Häneen, vaeltamaan Hänen yhteydessään? (siihen voi kuulua esirukous sairaitten puolesta mutta se ei ole pääasia) Teidän vastauksista päättelin ettei tämä nykyinen rukouspalvelu ole sitä oikeaa, vaan harhautunutta?
-
Vuonna 1990 julkaistiin Matti A. Miettisen väitöskirja "Uskonnolliset ihmeparantumiset lääketieteellis-psykologisesta näkökulmasta". Aineistona oli 1980 Niilo Yli-Vainion (hell.) kokousten yhteydessä tapahtuneet n. 1400 parantumiskokemusta, näistä n. 800 myönteistä. Mitään "normaalista" poikkeavaa ei havaittu. Tutkittujen parantumiskäsite oli lääketieteellistä vastaavaa käsitettä laajempi.
Tutkimus tehtiin yhteisymmärryksessä Yli-Vainion kanssa, ja tutkija kiittää helluntaiherätksen johtoa myötämielisestä suhtautumisesta. Tutkijan ote on myös kohdetta ymmärtävä. Tutkimus on julkaistu Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisusarjassa A, nro 51, 1990.
Nyt voisi tietysti ajatella, että lähellä luterilaista kirkkoa olevan Rukouspalvelun organisoima rukous on tehokkaampaa kuin helluntailaisten, mutta en kyllä pidä sitä todennäköisenä.
Tutkija toteaa, että "ihmeparantuminen" kuuluu uskonnolliseen järjestelmään, eikä sitä ole mielekästä tutkia terveydenhuollon menetelmin.
mt
-
Minua miellyttää sellainen käsitys rukouksesta, jossa se nähdään ihmisen ihanneperusolotilana Jumalaan nähden. Elämään kyllä kuuluvat erityiset hiljentymisen, veisuun ja jumalanpalveluksen yhteisen rukouksen hetket, mutta en haluaisi nähdä niitä muusta elämästä irrallisina, "todellisen rukoilemisen" hetkinä.
Tykkään ajatuksesta, että kristityn koko elämä voisi olla rukousta. Joskus se on aktiivista huutamista, mutta useimmiten ikävöivää huokailua ja passiivista kuuntelemista.
En tältä pohjalta näe rukouspalveluja tarpeellisina, mutta kunnioitan sitä aitoa hengellistä etsintää jota sitä tarjoavien ja käyttävien sydämestä epäilemättä löytyy.
-
Kauhasen kanssa samoilla linjoilla.
Joku tuossa aiemmin sanoi ettei voisi mennä tilanteeseen jossa niitä "eteen kutsuja" tietää olevan. Varmaan moni täällä keskusteleva tuntee samoin.
Mutta senhän ei tarvitse tarkoittaa sitä ettei sellaisissa tilanteissa joku voisi kokea jotain hyvää.
Me ihmiset kuljetaan niin erilaisia polkuja pitkin.
Körttiläisten hommaa on kai sitten tarjota paikka niille, jotka eivat parane eivätkä kaadu, mutta haluavat silti pitää kiinni oikeudestaan veisata, ja elää "rukousasennossa" Jumalaan nähden.
-
Körttiläisten hommaa on kai sitten tarjota paikka niille, jotka eivat parane eivätkä kaadu, mutta haluavat silti pitää kiinni oikeudestaan veisata, ja elää "rukousasennossa" Jumalaan nähden.
Tässä oli hyvä tiivistelmä siitä, miten olen körttiseurat kokenut! Saan olla rikkinäisenä, pirstottuna, hajoitettuna, silpuuna Jumalan edessä, veisata, sanoa pari sanaa, olla hiljaa. Kukaan ei painosta mihinkään. Se on oikeasti ihana tunne.
Teme =)
-
tunne muuten pari vakavaa sairautta joihin nimenomaan uskolla on joissakin tapauksissa parantava vaikutus. Meinaan depressio ja alkoholismi. Näissäkin kuntoutuminen lähtee potilaan omista lähtökohdista eikä ulkopuolisesta "kaatajasta".
Mikko
-
Myös kahvikuppineuroosin on havaittu helpottuvan uskoontulon myötä. Se helpottuu myös rakastumisen myötä. Tällä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä herätyskokousten kanssa.
Sen sijaan ns kliinisiä sairauksia ei ole parantunut.
-
Olen myös joskus pohtinut tätä rukouspalveluasiaa. Mieleeni tuli Apt. 9:36... Miksi veljet eivät itse rukoilleet Tabitan puolesta vaan Pietari piti kutsua paikalle... Oletan niin että jos edelleenkin on apostoleja, niin varmaan on "rukouspalveluakin". Itse en välitä jonottaa enkä käydä julkisissa rukouspalveluissa, mutta en tuomitse niitä jotka niihin osallistuvat.
-
Niin. Eipähän täällä muillakaan nimiä näytä näytillä olevan. Vai sitäkö tarkoitit SeppoS epäillessäsi nimettömiäni...? :wink:
Olisiko körttiläisyyden piirissä mahdollista alentaa Paavoa ranking-listalla pikkuisen vähemmäksi auktoriteetiksi? Epäilyksien hälventämiseksi tai edes mahdolliseksi pienentämiseksi sanottakoon että olen h-yhdistyksen jäsen vakain mielin ja körttiläisyyden tunsin kodikseni heti kun ensimmäisiä juhlia Järvenpäässä kävin tutkailemassa. Puhun siis oikeasti vakavin mielin. On aika turhauttavaa lukea kuinka körttikansa älähtää ja menee Paavon selän taakse silloin kun jotain liikkeelle vierasta uskalletaan pitää mahdollisena ja oikeutettuna tulkintana, ei vain körttiperinnettä. En tiedä koetteko muut ristiriitaa tässä, mutta usein vaikuttaa minusta että körttiläisyys vetää hyvinkin tiukkoja rajoja vääräoppisiin ja usein auktoriteettien sanoin, vaikka sanallinen viesti asiassa olisikin muuta, nöyryyttä, pienuutta ja sen sellaista. En mitenkään jaksa uskoa että me herännäisyyden kodiksemme tuntevat olisimme välttämättä erityisen paljon oikeammassa kuin jenkkikanavien saarnamiehet tai jeesusrockvideoilla leveästi hymyilevät teinit. Helppoahan toiset on tuomita körttiläisin käsittein, ja se kalskahtaa aina henkevältä, vakaalta ja nöyrältä. Kuka omistaa oikean tulkinnan? Oikean tiedon? Oikean asenteen? Ei kukaan, ei edes körtti. Eri asia on se että joku koti täytyy olla, vaikka vajavainenkin, mutta sellainen missä kotona tuntee olevansa. Mutta "kuka on oikeassa"? Turhaa edes kysyä tuollaista. Körttien nöyryys (johon väitteeseen kuuluu tietysti reagoida että "ylpeitähän me olemme!!") tuntuu joskus paradoksaalisesti ylemmyydentunnolta, Ja Paavo oli hyvä mies, muttei sen hyvempi kuin Tattivaaralaisen lähiön talonmies Ölkkynen. Ja on epärehellisyyttä puhua Paavon sitaatein silloin jos itse kokee eritavalla tai omatkin sanat olisi.
Etunimeni on muuten Markus, ja sekin on enemmän paljastettu henkilöllisyydestä kuin 85:llä prosentilla näillä sivuilla.
Tämä kaiken sanon tosissani, en loukatakseni mutta koska nämä ovat tuntemuksiani tästä asiasta.
-
Yllä oleva oli hyvä lukea. Nyt ei tosin oma energia riitä keskustelun jatkamiseen, siispä ihan vaan tyydyn kriittisestä kommentista kiittämään.
-
Hyvä mopomies, luulen ymmärtäväni mistä puhut. Olen juuri joutunut kipuilemaan tähän liittyvien asioiden kanssa. Myönnän auliisti että meidän körttienkin porukassa on taipumusta oikeassa olemisen harhaan.
Tässä ollaan niin lipevällä alustalla. Toisaalta on kysymys vakaumuksesta tietenkin, vakaumus on siis jotain mistä on vakuuttunut ainakin jossain määrin... siis uskoo asian olevan tietyllä tavalla. Mutta mutta.
Monesti tulee mieleen Voitto Viro-vainaa joka oli nuorena pappina jutellut parin katolisen papin kanssa. Nämä olivat tuumineet ettei meidän kannata puhua teologiasta, koska me uskomme että edustamme ainoata oikeaa kirkkoa, ja sinä ajattelet luterilaisena samoin omastasi. V.Viro oli yllättänyt miehet täysin sanomalla ettei luterilaiset suinkaan pida itseään ainoina oikeassa olevina.
Sellainen hengen kun onnistuis itseensä aina virittämään että antais arvon toisellekkin. Liian helposti sitä etsitään merkkejä vihollisuudesta ja tuomitaan varmuudeksi jo etäältä. Mutta toisaalta ei tarvitse tietenkään sitäkään sulattaa että joku tulee sanelemaan miten minun pitäisi olla ja uskoa. Kyllä me saamme omaamme puolustaa.
-
, Ja Paavo oli hyvä mies, muttei sen hyvempi kuin Tattivaaralaisen lähiön talonmies Ölkkynen.
Sen verran vielä tuohon, että ei toki Paavo ollut Tattis-ölkkyä parempi, mutta teologista oivallusta sillä kyllä oli niinpal rutkasti että siitä valitettavasti jauhaa vielä sukupolvet meidän jälkeen. :roll:
-
Niin. Eipähän täällä muillakaan nimiä näytä näytillä olevan. Vai sitäkö tarkoitit SeppoS epäillessäsi nimettömiäni...? :wink:
.
Yleinen foorumikulttuuri edellyttää, että kukin kirjoittaa vain yhdellä nimellä eikä vastaile toisella nimellä itselleen. Tätä tarkoitin. Sen valvomiseksi näissä yleensä eli jokseenkin aina rekisteröidytään.
Minun etunimeni on Seppo ja sukunimeni alkaa S:llä ja useat tietää henkilöllisyyteni täällä eikä se mikään salaisuus olekkaan. Englanninkielessä näistä nimimerkeistä käytetään sanaa nickname eli "lempinimi" ja sen kätevyys on siinä, että jotkut etunimet ovat hyvin yleisiä ja jos käytettäisiin vain niitä niin se johtaisi sekaannukseen. Tervetuloa nimellisenä mukaan.
-
Kiitos kommenteista. Sepolle vielä että tarkoitus ei ole ollut vääryydellä eli viekkaudella tällä palstalla kyläillä, rekisteröinyt olen toki itseni heti kun ensikertaa täällä kävin. Mutta ilmeisesti tässä joku häikkä on, johtuu varmaan siitä että tämä tapa jutustella on vähän vieras. Yritän siis pitää nimeni tästälähin omassanikin muistissa. Hämmästyin vain epäluuloisuuttasi nimettömyyttäni ja sitä kautta tarkoitusperiäni kohtaan.
Juu, totta on että Paavolla asiantuntemusta oli. Meinaan vaan että ei liene synti ja häpeä vaan rehellisyyttä ja itsensä myöntämistä puhua omin sanoin omista tunnoistaan ja näkemyksistään, ja silti pysyä perheensä jäsenenä. Toisia siteeraamalla kuulostaa aina viisaammalta kuin onkaan. Tätä itse yritän opetella ja siinä sivussa siitä sitten muillekin tulee vaahdottua.
Sela.
-
Hämmästyin vain epäluuloisuuttasi nimettömyyttäni ja sitä kautta tarkoitusperiäni kohtaan.
Juu, totta on että Paavolla asiantuntemusta oli. Meinaan vaan että ei liene synti ja häpeä vaan rehellisyyttä ja itsensä myöntämistä puhua omin sanoin omista tunnoistaan ja näkemyksistään, ja silti pysyä perheensä jäsenenä. Toisia siteeraamalla kuulostaa aina viisaammalta kuin onkaan. Tätä itse yritän opetella ja siinä sivussa siitä sitten muillekin tulee vaahdottua.
Sela.
Epäluuloisuus on opittua. Olen moderoinnut useita muita keskusteluja kuin tämä jo vuosia ja valitettavasti tiedän mitä kaikkea voi tapahtua jos valvojat eivät ole valveilla. Valitettavasti täältäkin on jouduttu siivoamaan yksityiseen henkilöön kohdistuvia ilkeämielisiä kirjoittajia, jotka esiintyvät nimellä vieras.
Siteeraaminen kuulostaa usein viisaammalta on ihan totta, mutta laiskuuten pyrkivänä jos pyörä on jo keksitty, miksi tekisin sen toiste. En oikein kehtaa toisten hyviä ajatuksia ominaankaan laittaa.
-
Mää olen semmonen ainaoikeassa-tyyppi että osaan kyllä puolustaa mielidpidettäni melko radikaalistikin jos on vaan tarvis. Mut uskon asiat on melekein ainoita missä mää en aattele olevani oikeassa, ehkä päinvastoin pikemminkin... :roll: Ja en mää rupia kyllä semmosistakaan asioista inkuttamaan joista en mitään tiedä.
...paitsi että nuo taitaa olla sama asia.
-
Jäi sanomatta oma ajatus tuosta alunperin rukouspalvelusta kysyvälle, kun rupesi ajatus muualle rönsyilemään kuluneen postitteluni aikana.
Jos asia sinua kiinnostaa, mene, koe ja kerro mitä se sinulle oli. Elikö ja hengittikö vaiko ei? Mielipiteitä varmaan saa erilaista aina sen mukaan miltä uskonnolliselta ryhmittymältä mielipidettä kyselee... mutta joillekin se elää, ja hyvä niin. Itse olen joskus tuskissani käynyt koko kaavan alusta loppuun jonottamisineen ja jälkipuinteineen. En tuntenut mitään ennen, aikana, enkä jälkeen, enkä sen tyhjempänä tai täydempänä sieltä lähtenyt kuin olin tullutkaan. Mutta älä tähän tyydy! Mene ja kato mitä homma on. Jos se sinulle on elävää niin miksipä sitä karsastaisit vaikka muut karsastaisivat?
Temelle vielä pari ajatusta taannoisten kommenttiesi pohjalta. En ole vielä opetellut tuota lainaamisautomatiikkaa käyttämään, mutta tarkoitan seuraavia tuntojasi:
"Mutta jos nimettömällä on *todellisia parantumisia* osoittaa, niin uskon, että tuo miekkonen mielellään ottaa lääkärintodistukset jne. vastaan ja konsultoi sitten myös lääkäreitä niiden kanssa.
Rukoustilanteissa tapahtuvat ilmiöt ovat yleisukonnollisia ilmiöitä. Ne eivät ole kristillisiä ilmiöitä, vaan samoja löytyy vaikkapa shamanismista, hindulaisuudesta, islamista, erilaisista luonnonuskonnoista jne. Yllättäen nämä "Jumalan manifestaatiota" ovatkin niin yleisiä. että ainakaan minulle ne eivät ole minkäänlainen osoitus Oikeasta Uskosta"
Ensimmäiseen kappaleeseen kommenttina että en aio käydä lääkärillä tämän asian tiimoilta... Asia ei ole minulle sillätavalla henkilökohtaisesti polttava. Varmasti olet oikeassa, ja jos joku on muuta kokenut, hänen täytyy olla harhaanjohdettu. Vai olisiko tässä joitain muitakin vaihtoehtoja vielä?
Toiseen kappaleeseesi viitaten on minullakin se käsitys että parantumisia tapahtuu joka uskonnossa. Onko se sitten merkki siitä että tällaiset väitetyt ihmeet "eivät ole minkäänlainen osoitus Oikeasta Uskosta", vai onko se merkki siitä että sama Jumala toimii muuallakin kuin meidän tulkintamme piirissä? Että Oikea Usko onkin paljon laajempi käsite? Semmoiseenkin johtopäätökseen voi tulla.
Ja taas: kysyn näitä ainakin kohtuullisen vilpittömästi. Pliis ei siis naljailua naljailun vuoksi vaan keskustelua, vaikka jyrkkääkin.
Näitä mietin kun yötäni vietin. Niin ja MOPOMIES täällä siis äänessä jos olen mählinyt taas jotain niin ettei nimi näy.
-
Kysyvä ei tieltä eksy.
-
Ilmeisesti asian vierestä on taas keskusteltu aiheessa.
Vaikka kai rukous ja tervehtyminen kuuluu jotenkin yhteen.
Olen kyllä lukenut Raamatusta että parani sitä porukkaa ihan käsien pään päälle laittamisella ja jotkut myös kun Pietarin varjo vain osui.
Itse uskon rukouksella parantamiseen, kun niin paljon niitä ihmeitä nähnyt.
Ne jotka kiistää ihme tai rukouksella parantamiset vetoaa siihen että sitä ei ole lääkäri tarkistanut ja kirjoittanut parantumisilmoitusta. Siis jotain lääkärintodistusta.
-Se jotenkin sulkee pois sen että parantuminen on mahdollista rukouksella.
Kerran tein muuttokuormaa tai siirsimme yhtä iso oliko pöytä tai joku mööbeli yhden miehen kanssa.
Hän sanoi, että lääkärin mukaan hän ei saisi kantaa mitään raskasta ja hänellä on invalideettipaperit selästään.
Kummasti vaan todella painavaa tavaraa kannettiin autoon.
-Hän kertoi olleensa Niilo Ylivainion kokouksessa ja kokeneensa parantumisen.
Sitten hän meni lääkäriin ja lääkäri sanoi. Selvästi olet parantunut, mutta hän ei voi sitä selittää ja hän ei voi kirjoittaa terveen paperia sinulle.
Yhden kerran olin tapahtumassa jossa rukoiltiin yhden korvissa vikaa olevan puolesta siinä hetkessä kun rukoiltiin hän parani.
Mikähän kumma siinä on, että lääkärit eivät kirjoita terveen papereita.
En tiedä onko jollain meistä terveen tai parantuneen paperia tai todistusta siitä?
Psyykkeestä kerran tuli paperi, kun matkustettiin Israeliin ja ne tarvitsi siitä todistuksen ja ettei ole AIDS siä.
Psyyke oli STRONG, mutta minusta se on kyllä enempi rajamailla hulluuden ja normaaliuden.
Rukous vaikuttaa aina.
Nyt oli pieni uskonkoetus täällä Norjassa, kun yksi lupasi töitä ja irtisanouduin toisesta paikasta ja sitten ei uudesta työnantajasta kuulunutkaan mitään, mutta nyt sitten taas sain kiinni ja tiistaina aloitan.
Perustin kyllä jo toiminimen kun epäuskossani aloin toteuttaa suunnitelmaani B.
-
Ilmeisesti asian vierestä on taas keskusteltu aiheessa.
Viisveisaaja loukkaantui, kun ylläpito viivasi yli hänen postiaan, niin ei ole sen jälkeen tänne kirjoittanut. Sääli. Hänen postinsa olivat oman mielen mukaan arvokkaampia kuin Siionin virsien käännökset, ja minä ainoana ilmaisin olevani samaa mieltä. On hienoa, kun somesta löytyy tukijoita, niin en kaihdannut tilaisuutta häntä rohkaista, kun kukaan muu ei sitä tehnyt.
Antaisin hänelle neuvon kuitenkin iloisesti vain kehua ylläpitoa suorittamasta tehtäväänsä, niin kuin minä tein. Minä kehuin ylläpitoa, kun minun postini jäi viivan alle. Ylläpidolla on vastuullinen ja vaativa tehtävä, niin sekin tarvitse rohkaisua.
-
Viisveisaaja loukkaantui, kun ylläpito viivasi yli hänen postiaan, niin ei ole sen jälkeen tänne kirjoittanut. Sääli. Hänen postinsa olivat oman mielen mukaan arvokkaampia kuin Siionin virsien käännökset, ja minä ainoana ilmaisin olevani samaa mieltä. On hienoa, kun somesta löytyy tukijoita, niin en kaihdannut tilaisuutta häntä rohkaista, kun kukaan muu ei sitä tehnyt.
Antaisin hänelle neuvon kuitenkin iloisesti vain kehua ylläpitoa suorittamasta tehtäväänsä, niin kuin minä tein. Minä kehuin ylläpitoa, kun minun postini jäi viivan alle. Ylläpidolla on vastuullinen ja vaativa tehtävä, niin sekin tarvitse rohkaisua.
Kiitos Thomas, me ollaan ihan eri aaltopituuksilla, josko tehtäisiin herrasmies sopimus, että minä en kommentoi sinun kirjoituksia ja sinä et minun ja minä, vaikka kuukauden tai pari kirjoitan vain körttibaari osioon.
Jonkunlainen antipatia välillämme on.
-
Kiitos Thomas, me ollaan ihan eri aaltopituuksilla, josko tehtäisiin herrasmies sopimus, että minä en kommentoi sinun kirjoituksia ja sinä et minun ja minä, vaikka kuukauden tai pari kirjoitan vain körttibaari osioon.
Jonkunlainen antipatia välillämme on.
On vielä enemmän antipatiaa minun ja HY herrojen välissä, joiden palvelluksessa olet tahtomatta ollut. Sinulle vanhat virret ovat yhden tekeviä, mutta heille ne ovat vaarallisia agendalleen.