Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: vaivattu sielu - 09.01.10 - klo:19:16
-
Enpä nyt ihan varmasti tiedä kuuluuko aiheeni seuratupaan, mutta esitän kysymykseni täällä: Voiko körttikodissa olla ikoneita? (Siirrä SeppoS aihe "yleiselle", jos se on tarpeen)
Olen kuullut aiheesta monenlaisia mielipiteitä. Mitä mieltä ovat körttifoorumin kirjoittajat yleensäkin yhä yleistyvästä ikonitaiteesta (Kansalaisopistojenkin opinnoissa). Aiheeseen voivat esittää mielipiteensä myös "körtittömät" (mikä ilmaisu!). Mitä mieltä ollaan yleensäkin ikonitaiteesta?
Vilkasta keskustelua aiheesta odottava, pinkokörde
-
Olen körtitön.
Pidän ikoneista.
Jokunen meilläkin on. Suvussani on vahva kreikkalaiskatolinen tausta.
Yksi kuva saattaa puhua enemmän, kuin 10 körtti/körtittömyys saarnaa.
-
Ainakin tässä kodissa on kolme; Jumalanäiti-ikoni ja kaksi Kristus-ikonia
-
Enpä nyt ihan varmasti tiedä kuuluuko aiheeni seuratupaan, mutta esitän kysymykseni täällä: Voiko körttikodissa olla ikoneita? (Siirrä SeppoS aihe "yleiselle", jos se on tarpeen)
Olen kuullut aiheesta monenlaisia mielipiteitä. Mitä mieltä ovat körttifoorumin kirjoittajat yleensäkin yhä yleistyvästä ikonitaiteesta (Kansalaisopistojenkin opinnoissa). Aiheeseen voivat esittää mielipiteensä myös "körtittömät" (mikä ilmaisu!). Mitä mieltä ollaan yleensäkin ikonitaiteesta?
Vilkasta keskustelua aiheesta odottava, pinkokörde
Minusta körttikodissa voi olla ikoneita, mutta ei samassa mielessä kuin ortodoksikodissa. Meillä ikonit ovat taidetta eivät kotialttari. Vaimoni maalaa niitä harrastuksena luterilaisen kirkon ikonipiirissä ja kysyntä ylittää tarjonnan. Ikonin ostajia on moninkertaisesti tuotantoon nähden, sillä niiden tekeminen on hyvin hidasta ja pikkutarkkaa. Espoolaisessa luterilaisessa seurakunnassa ikonit siunataan, mitä pidän asiattomana. Suhtaudun tavaran siunaamiseen erittäin kyynisesti.
http://samila.1g.fi/kuvat/Ikonit/
-
Ikonit puhuvat . Minä en puhu niille, mutta kun katse osuu ikoninurkkaan tunnen jumaluuden mystisen läsnäolon.
Olen tuonut niitä Samokselta, Kreetalta ja Luxenburgista, ostanut Lahden ortodoksiseurakunnan pikku myymälästä.
Annan niitä lahjaksi. Urholla on oma pieni jumalanäiti riisan kera. Anopillani oli kokoontaitettava tripyykki, matka-ikoni. Sen sai Matin veljentytär hautajaisissa loppiaisena.
Tytär pitää ikoneista. Hänellä on Tallinnasta ostamansa romaanis(?)-tyylinen madonna-ikoni jossa on erikoinen syvä kehys, jossa avautava lasikansi. Lisäksi monta muuta.
Bassolla on oma ikoninsa, Serafim sarovilainen. Vauvalle täytyy myös hankkia. Olisikin sopiva kastelahja! :059: :061:
-
Meillä on yksi ikoni, sukulaisen tekemä ja lahjoittama. Lisäksi on jouluseimi, taiteilijaystävältä ostettu. Eräänlainen ikoni sekin on, vaikka edustaa eri traditiota kuin ortodoksiset ikonit. Molemmat ovat minulle sisällöltään kristillistä taidetta, josta Juhani Rekola on kirjoittanut kirjan "Kuva uskon tulkkina". Pitääpä ottaa se taas esiin.
Mt
-
Meillä ei ole yhtään ikonia. En pidä niitä sen jumalisempina kuin muitakaan kuvia. Olen kuullut, että ortodoksit suutelevat joitakin ikoneita ja sitten saattaa olla sellaisia jostakin kohdasta puhkisuudeltuja ikoneita. Minusta ortodoksit saavat pitää tapansa ja ikoninsa, itse en kaipaa niitä.
Varmaan ihan tottumiskysymys.
-
Meillä ei ole yhtään ikonia. En pidä niitä sen jumalisempina kuin muitakaan kuvia. Olen kuullut, että ortodoksit suutelevat joitakin ikoneita ja sitten saattaa olla sellaisia jostakin kohdasta puhkisuudeltuja ikoneita. Minusta ortodoksit saavat pitää tapansa ja ikoninsa, itse en kaipaa niitä.
Varmaan ihan tottumiskysymys.
Ortodoksit todella suutelevat ikonia jumalanpalveluksessaan, mutta se ikoni on lasilevyn alla, joka suojaa sitä. Tässä kuvassa lasilevyn alle laitettavia ikoneita Uspenskin katedraalista.. Suudeltavat ikonit yleensä suojataan lasilevyllä, koska ne eivät muuten kestä. Esikoisemme kummit kääntyivät ortodoksisuuteen ja kummisetä on nykyään diakonina Helsingin ort seurakunnassa.
http://samila.1g.fi/kuvat/Vuosittaiset+tapahtumat/Larun+viattomat+lapset/Viattomat+Uspenkin+katedraalissa+2009/2009Uspenski205.jpg
-
Minulla on kaksi: Kristus-ikoni jostain Venäjältä; sain sen lahjaksi. Toinen on Lahden ort. kirkosta
jo koulutyttönä ostamani painokuva-ikoni, Kristus Käsittätehty. Se on seurannut minua kaikenlaisissa
vaiheissa, ja sen edessä saatan keskitttyä joskus myös rukoukseen. Huomasin, että surussa sen
edessä oli helppo olla.
Kumpaakaan ei kuitenkaan ole siunattu ikoniksi, joten ne ovat siis vain kuvia.
Ai niin, eihän minun kotini ole myöskään körttikoti. *wirn* No, joka tapauksessa.
-
Minulla on kaksi: Kristus-ikoni jostain Venäjältä; sain sen lahjaksi. Toinen on Lahden ort. kirkosta
jo koulutyttönä ostamani painokuva-ikoni, Kristus Käsittätehty. Se on seurannut minua kaikenlaisissa
vaiheissa, ja sen edessä saatan keskitttyä joskus myös rukoukseen. Huomasin, että surussa sen
edessä oli helppo olla.
Kumpaakaan ei kuitenkaan ole siunattu ikoniksi, joten ne ovat siis vain kuvia.
Ai niin, eihän minun kotini ole myöskään körttikoti. *wirn* No, joka tapauksessa.
Luulenpa, että monella suomalaisella on ikoni tai sen jäljennös kodissaan. Ikonit ovat arvokkaita taideteoksia ja monet kuljettavat pieniä ikoneja jopa mukanaan. En näe siinä mitään moitittavaa.
-
Ihminen on ikoni, Jumalan kuvaksi luotu. Sen vuoksi ortodoksipappi suitsuttaa ihmisten edessä samalla tavalla kuin ikonien.
-
Mummalla on leikkihuoneen kirjahyllyssä pari ikonia. Meillä ei ole kotona yhtään, mutta olishan ne hienoja.
-
Kymmenkunta ikonia on meillä. Ja lampukka. Ortodoksiviesti tulee postista. Avioliittoon vaimoni ja minut on vihkinyt Mitro Repo. Että silleen. Taitaa meillä kumminkin hyllyssä olla myös Siionin virret. :023:
-
Ainakin yksi ikoni on seinällä ja muutama Marilainen tuohityö ortodoksisten kirkkojen kupoleista.
Se on saksalaisen katolisen! tekemä, joka on asiantuntijana osallistunut mm.Konevitsan restaurointiin....
Ostettu pitkäperjantai-illan ikoninäyttelystä eräästä evl. kirkon seurakuntasalista...
Kymmenissä ortodoksisissa kirkoissa olen käynyt ja ikoneita tuijotellut, vaan en niiden mahdolliseen sanomaan sisään päässyt....Lähinnä taideteoksia ovat minun mielelleni....
-
Olen aloittanut ikonien maalaamisen viime syksynä kansalaisopiston kurssilla (Ortodoksisessa seurakunnassa). Samalla olen perehtynyt ikonitaiteeseen. Mielenkiintoinen ja haastava taideharrastus.
Minulla oli pitkään negatiivinen asenne ikoneita kohtaan. Istuessani usein "kamarikeskusteluja" erään tunnetun körttivaikuttajan luona, selkäni takana oli ikoni.
Ajattelenkin tänä päivänä toisin kuin ennen ikonien sopimisesta körttikotiin.
-
kotona ei ole ikoneita... mutta meillä on Siionin virsiä... nykyisiä, malmivaaralaisia ja laguslaisia...
-
Minul on. Laskin ja hätkähdin: Seitsemän. Oho. Neljä on ostettu tutuilta joille ikonimaalaus on harrastus, joiden elämäntarinat tunnen, ja tietämäni mukaan niistä jokaista on maalattu keskellä vaikeaa sairautta, ilmeisesti se on olllut omansa laista hiljaisuutta ja sairauden ja kipujen keskeltä noussutta rukousta. Kolme ostin tutulta "oikealta" ikonitaiteilijalta, lapsesta saakka ortodoksilta. Niistä vain yhden piti olla jumalanäiti-ikoni, mutta kahden kanssa lähdin sillä kertaa kotiin, kun en osannut päättää kumman tahtoisin ja tämmöisenä suurostajana sain ne vähän siivottoman halvalla vielä. Näillä ei juuri ole muuta merkitystä kuin että nuo ystävien maalaamat saapuvat keskeltä kärsimystä, ovat vähemmän taiteellisia ehkä mutta muistuttavat heistä. Muutoin pidän niistä kuvista kuten joku pitää grafiikasta, luulen,, eikä niillä ehkä voi olla minulle itselleni samaa merkitystä kuin ortodoksiseen perinteeseen kasvaneella, ei edes, mikä oli ne maalanneilla.
Yksi on tärkeä, ja sen edessä olen usein varsin mietteliäs. Sen näin kun olin ostamassa niitä taiteellisia. Se jäi mieleeni - järkytti ja liiktti samalla kertaa. En voinut ostaa sitä, en toisaalta unohtanutkaan. Kristus haudassa, ja kuolema on siinä tavoitettu hätkähdyttävästi, se melkein pelottaa. Kome vuotta muistelin sitä, sitten minun oli vain se pakko saada. Sen edessä olen joskus selitellyt asioita...
-
Ikonit ovat kuvia, jotka katsovat kohti. Kuvalliset keinot, joita niissä perinteisesti käytetään palvelevat tätä. Perspektiivikin on käännetty nurin, jotta ikonin tila lähestyisi eikä loittonisi. Niihin suhtautuu helposti kuin henkilöihin tai ainakin henkilökohtaisiin viesteihin. Tarkoitushan on, että ikonin edessä rukoilija saisi tukea pyynnöilleen ja kiitokselleen ikonin esittämältä jo tuonpuoleiseen siirtyneeltä pyhältä.
Ikonit haluavat pitävää yllä yhteyttä jo kirkkauteen päässeiden ja vielä täällä kilvoittelevien seurakunnan jäsenten välillä.
-
Mulla ei ole kuin yksi Heinäveden Valamosta ostettu puulle liimattu Konevitsalainen Jumalanäiti. Se on se ihmeitä tekevä ikoni. Seistä jököttää messinkistä tuohusjalkaa vasten. Voisi vaikka ostaa pitkästä aikaa tuohuksia. Lampukasta niitä sai ennen sen lopettamista ja nyt uudesta ort. kulttuurikeskuksesta tai mikä lie, jonka ravintolassa voisi käydä kahvilla. Saa siellä viiniäkin. Kaljaa ne ei kyllä myy. :icon_wink:
-
Ai niin, onhan mulla yksi "ikoni" seinällä. P.Ruotsalainen siinä katselee kipsisenä edelleen länteen. :kahvi:
-
Kiitos Pena Jumalanäiti-ikonien jaottelusta. Se helpotti tunnistamista.
Hellyyden Jumalanäiti. Tähtäsin vahingossa oikeaan ryhmään. Se on Vladimirin Jumalanäiti, tunnetuista tunnetuimpia.
Vauvalle hellyyttä, mummille Rublevin Pyhä Kolminaisuus. Jäljennöksiä(siirtokuvia?)
Bassolla on aito Serafim sarovilainen, salakuljetus-synti Pietarista.
-
Eiköhän körttikoteja ole yhtä monenlaisia kuin körttejäkin. Tottahan körttikodissa voi ikoni olla, yhtä lailla kuin videotykki, eläkevakuutus tai seksilelu. Meidän kotialttarilla on pikku buddha siinä Pantokratorin ja Kolminaisuuden ikonien välissä. Viimemainitut ovat pahville liimattuja painokuvia, jostain krääsämyymälästä mukaan tarttuneita. Sitten siinä on Minnan kuva muistuttamassa ystävyyden jumalallisuudesta ja siunauksesta. Minulla on myös tapana teippailla pieniä oivalluksia, lehtileikkeitä ja biisien sanoja, siihen meditoitaviksi. Ripustan ikoneista roikkumaan koruja, koska ne ovat siinä kätevästi mukaan poimittavissa, ipanan ulottumattomissa ja ihan kauniita koristeita. Heila unohtaa harva se päivä Kristuksen eteen puhelimensa tai juomalasinsa, kun lykkää sen siihen ohi kulkiessaan kädestä pois.
Erityistä pyhyyttä en ole kotialttarini liepeillä kokenut, mutta välillä siihen vilkaiseminen muistuttaa asioitten mittakaavasta, varsinkin kun meinaa mennä käämi lapsen kanssa. Tämä on hyväksi sielulle (ja lapselle). Jollain lailla koko alttarin arkisen käytännöllinen ristiriitaisuus onnistuu välillä kuvastamaan inkarnaatiota aika syvästi. Juuri tähän Jumala tulee joka hetki, silloinkin, kun en sitä huomaa tai muista pyyhkiä pölyjä tuohusten välistä.
-
Meidän kotialttarilla on pikku buddha siinä Pantokratorin ja Kolminaisuuden ikonien välissä.
Minun mielestäni tuollainen on syvää pakanuutta ja ei-suositeltavaa epäkristillisyyttä.
Jahve nimenomaan kieltää voimakassanaisesti muut jumalat ja niiden alttareiden ylläpidon.
Jokaisella Suomessa on toki mahdollisuus laittaa seinälle lähes mitä tahansa, joten ei tuossa mitään Suomen lainvastaista ole.
Suomi on "moniarvoinen" yhteiskunta uskonnollisessa mielessä.
Kerroin mielipiteeni, ja jotta lukijoissa suuttumus ei nousisi liian korkealle mielipiteeni tähden, totean, että ymmärrän hyvin, että on olemassa myös monia muita mielipiteitä tähän asiaan, ja jokaisella mielipiteellä on oma varsin looginen maailmankuvansa, joista ne nousevat.
Tiedostan myös sen, että edustamani mielipide on vähemmistössä Suomessa.
-
Muistan joskus ortodoksikirkossa kokeneeni jonkun pyhän tunteen + uskonnollisen oivalluksen uskonnollisten kuvien tärkeydestä, kun katsoin erästä siellä olevaa taideteosta - en tiedä, oliko ikoni vaiko kirkkomaalaustaidetta.
-
Buddhalaisuus on ateistinen uskonto. Buddha on opettaja, ei jumala. Käytännössä harjoitettavaan kansanbuddhalaisuuteen en ole perehtynyt eikä se minua kiinnosta, mutta se filosofinen suuntaus tai olemisen tapa, jota zeniksi kutsutaan, ei kilpaile kristinuskon kanssa eikä ota kantaa sen jumalakäsityksiin. Minulle se kirkastaa Kristusta ja karsii turhaa pois.
-
Minun mielestäni tuollainen on syvää pakanuutta ja ei-suositeltavaa epäkristillisyyttä.
Jahve nimenomaan kieltää voimakassanaisesti muut jumalat ja niiden alttareiden ylläpidon.
Niin, ymmärrän näkemyksen. On sanottu, että vaikkapa buddhalaistemppelissä niihin menoihin osallistuminen on palvontaa. Toisten mielestä ei ole. Palvotaanko jotain jumalaa tai henkiä, mitä missäkin.. Itse jätän väliin nuo menot.
Suomi on "moniarvoinen" yhteiskunta uskonnollisessa mielessä.
Ja yhä useampi luo itselleen sopivan uskon/uskonnollisuuden, vähän sieltä, jotain tuolta tyyliin "tämä sopii minulle". Hmm.. halutaan jokin itsen näköinen kiva juttu. "Synti, huh huh, eihän sellaista ole, kuulostaa liian vakavalta, minunko pitäisi nöyrtyä ja armoa tarvita.."
Minulla ei ole ikonia, ei alttaria. Buddhat ovat minusta rumia. Aasialaisuuden sijaan minua viehättävät Afrikka-asiat.
-
Ja yhä useampi luo itselleen sopivan uskon/uskonnollisuuden, vähän sieltä, jotain tuolta tyyliin "tämä sopii minulle". Hmm.. halutaan jokin itsen näköinen kiva juttu.
Minusta tämä on aika pinnallinen ja nopea päätelmä, varsinkin kun se usein liitetään erityisesti "nykyihmiseen". En tiedä menneistä ajoista, kun en silloin elänyt, mutta lukenut olen niistä, ja sillä perusteella sanoisin, että näin on ollut aina. IHmiset ovat lueskelleet kaikenlaista politiikasta runouteen, kuunnelleet naapurinsa näkemyksiä horoskoopeista ja pahasta silmästä, oppineet koulussa tiedettä ja filosofiaa. Näistä se maailmankuva muodostuu ja on muodostunut ennenkin.
Raamatussa tämän puhdasoppisuuden mustasukkaisen varjelemisen rinnalla kulkee vahvana myös toinen säie, ja se on ajatus viisauden etsimisestä avoimin mielin. VT:n puolella siitä puhuvat mm. Saarnaaja ja sellaiset kertomukset, joissa ollaan muukalaisten kanssa tekemisissä sallivuuden hengessä toisiaan kuunnellen. UT:stä tulee mieleen vaikkapa Paavalin ajatus siitä, että kristityllä on vapaus tutustua kaikenlaisiin ilmiöihin ja pitää kiinni siitä, mikä osoittautuu hyväksi ja kestäväksi.
Myös kristinuskon "sisäinen" maailma on täynnä tulkintoja, kuulopuheita ja outoja painotuksia. Niihin on helppo hurahtaa, mutta vaikeampi puuttua, kun niitä perustellaan Raamatulla. Ja Raamatullahan voi perustella mitä vain, mistä kristikunnan pirstoutuminen kirkkokunniksi ja lahkoiksi todistaa.
Kuka meistä voi sanoa, etteikö olisi poiminut oman uskonsa rakennukseksi niitä asioita, jotka itselle kolahtavat? Yhtä kiinnostaa ekumenia, toista diakonia. Joku on ottanut asiakseen evoluution vastustamisen, toiselle tiede on käytännössä yhdentekevää. Kotimaan blogimetsässä on yksi, jolle Torinon käärinliina on älyttömän tärkeä, ja siitä riittää nyt todistusta sivutolkulla. Jonkun mieli pyörii seksuaalisen puhtauden varjelemisessa, toinen on hirmu tarkka siitä, että liturgiset kiemurat on teologisesti perusteltu. Joku haluaisi, että tehtäisiin vain niin kuin on ennenkin tehty, tajuamatta sitä, että se "ennen" tarkoittaa osapuilleen 1950-lukua, ja sitä ennen tehtiin taas jo ihan toisella lailla. Itse en jaksa keskustelussa kovin kauaa ns. raamatulllisia perusteluja, koskapa kaikkea yllämainittua (poislukien ehkä se Torinon käärinliina) ja tuhatta muuta painotusta pystyy perustelemaan Raamatulla. Raamatun tulkintahistoria, se, miten sitä on käytetty poliittisen ja hengellisen vallan välineenä, on vaikuttanut itse Raamattua paljon enemmän siihen, missä olemme nyt. Minusta tämä on tärkeää tiedostaa, muuten ollaan vaarassa niellä purematta yhtä sun toista, mitä kristinuskon nimissä milloinkin meille kaupataan.
Lukekaapa vähän buddhalaisuudesta, ennen kuin hutkitte. Ei se pure. Aloittaa voi vaikkapa kirjasta Elävä Buddha, elävä Kristus tai muista Thich Nhat Hanhin kirjoista. Tyyppi on lännessä elävä (/elänyt) vietnamilaismunkki, joka on perehtynyt myös kristinuskoon. Olen sitä mieltä, että meillä olisi heikäläisiltä paljon oppimista, mitä tulee ihan tähän kristittynä elämiseen.
-
Minusta tämä on aika pinnallinen ja nopea päätelmä, varsinkin kun se usein liitetään erityisesti "nykyihmiseen".
...
UT:stä tulee mieleen vaikkapa Paavalin ajatus siitä, että kristityllä on vapaus tutustua kaikenlaisiin ilmiöihin ja pitää kiinni siitä, mikä osoittautuu hyväksi ja kestäväksi.
...
Ja Raamatullahan voi perustella mitä vain, mistä kristikunnan pirstoutuminen kirkkokunniksi ja lahkoiksi todistaa.
Kuka meistä voi sanoa, etteikö olisi poiminut oman uskonsa rakennukseksi niitä asioita, jotka itselle kolahtavat?
Nykyihmisestä on helpompi puhua, kun elämme nykyajassa. Ja nykyisin informaatio liikkuu nopeammin ja laajemmin ja useammat matkustavat kauemmas. On helpompi koostaa itselleen vaikkapa oma uskonnollisuus eri uskontojen palasista tai sisustaa kotinsa ympäri maailmaa hankituilla tavaroilla.
Mikä olikaan se raamatunkohta, jossa sanotaan jotenkin, että kaikki on minulle sallittua mutta kaikki ei ole minulle hyväksi?
Kyllä, perusteluja Raamatusta löytyy mihin ja miten päin vaan selittäjän mukaan, kuka löytää hengellisen kotinsa mistäkin porukasta.
-
poislukien ehkä se Torinon käärinliina) ja tuhatta muuta painotusta pystyy perustelemaan Raamatulla.
Mikäli oikein muistan, niin Torinon kääriliinoissa on ollut jokun henkilö, joka on oudolla tavalla kadonnut käärinliinoista siten, että niitä ei ole avattu ihmiskäsin ruumista poistettaessa. Tai jotain tällaista muistan kuulleeni eräässä esitelmässä (raamattutunnissa).
Kristuskin nousi haudastaan yliluonnollisella tavalla.
Eli tarkoitukseni on sanoa, että kyllä Torinon kääsinliinoja voi Raamatulla perustella aidoiksi sellaisiksi, miksi niitä väitetään (ja ehkä myös epäaidoiksi).
Liinoja tutkimalla ja evankeliumin tekstien yksityiskohtiin vertaamalla löytyy varmaan paljonkin yhteneviä seikkoja.
Itselläni ei ole mielipidettä käärinliinojen alkuperästä, en ole sen selvittämiseen aikaa uhrannut - mielenkiintoinen asia se silti minusta on.
Olen Eeva-Laisan kanssa samaa mieltä siinä, että monista kulttuureista ja uskonnoista meille on paljon opittavaa.
Matkoillani olen törmännyt islamilaisen kulttuurin piirissä ilmiöön, että kaikki eivät mahdu rukouskokoukseen moskeijaan.
Niin on ollut täyttä. Kun vielä ottaa huomioon, että rukouskokous on useamman kerran päivässä, niin pistää ajatteluttamaan, koska Suomessa rukouskokouksia on perinteisesti kerran viikossa ja niissä mukana vain muutama ihminen.
Siinä on ajattelemisen aihetta itse kullekin meille.
Ja näitä malliesimerkkejä löytyy aivan varmasi paljon, myös budhalaisuuden piiristä.
Mielestäni vieraista mallia otettaessa asiat pitää tuoda kristilliseen viitekehykseen.
Jos siis ottaa mallia muslimien rukouskokouksista (mikä olisikin sangen toivottavaa), tapahtumaa ei kokonaisuudessaan pidä siirtää kristilliseen kulttuuriin.
Siirretään vain se rukous ja jätetään Allah pois siirrosta. Rukous kohdistetaankin Jahvelle.
Ei siis siirretä vieraista uskonnoista näiden uskontojen jumalia, vaan niitä tapoja, joihin Raamattukin meitä kehoittaa tai jotka eivät ole ristiriidassa Jahven tahdon kanssa.
(Jahven tahdosta voi sitten toki olla tulkintaerimielisyyksia, mutta periaate se, että ei Jahven tahdon vastaisia asioita vieraista izelle).
En siis vastusta budhalaisuudesta löytyviä kristilliseenkin viitekehykseen sopivia asioita, vastustan kuitenkin budhalaisuuteen liittyviä palvontavälineitä, kuten budhan patsaita.
Jokaisella, jolla on kotonaan esineen muodossa olevia budhan patsaita tai seinällä budhan kuvia, pitäisi välittömästi heittää ne tuliroviolle ja sanoutua oikein kovaan ääneen niistä irti.
Ps. Jos tarkkoja ollaan, niin lähes jokaisen kodista tod.näk. löytyy budhan kuvia, joita niitä ei toki aika varmasti pidä polttaa.
Tämä on tietokilpailukysymys foorumilaisille. Kuka arvaa, mihin nyt viittaan kintaallani?
-
Mikä olikaan se raamatunkohta, jossa sanotaan jotenkin, että kaikki on minulle sallittua mutta kaikki ei ole minulle hyväksi?
1.Kor.6:12
-
Kannattaa käyttää jotain netistä löytyvää reemttuhakukonetta.
Löytää nopeasti haluamiaan tekstjä.
Tässä eräs hakukone:
http://www.koivuniemi.com/cgi-bin/raamattuhaku
-
eeva-kaisa
se filosofinen suuntaus tai olemisen tapa, jota zeniksi kutsutaan, ei kilpaile kristinuskon kanssa
Päinvastoin siinä se kiteytyy.
Näin minäkin asian näen ja koen.
-
Karjalaisenkyöstille,
enpä silti rupea kuviani polttamaan, vaikka olisit mitä mieltä. Minä kun tiedän, mikä asema niillä on elämässäni ja uskonnonharjoituksessani. Yksi kuva symboloi yhtä, toinen toista. Ne siis viittaavat eri asioihin. Mikään itsessään ei ole se, mitä se kuvaa, vaan pelkkä viittaus. Jos lähtisin tuota pikku patsastani tulella sulattamaan, pitäisi minun saman logiikan mukaan polttaa siitä se Minnankin kuva ja ripustaa korut kylppäriin. Jos minulla olisi kotona Paavon kipsipää, niin se lähtisi rytisten siitä. Sitten olisikin muitten kristinuskon symbolien vuoro, sillä en - omalle kohdalleni ainakaan - hyväksy kuvainpalvontaa. Tyhjäksi jäisi alttari. Mutta koska pidän kuvista ja niiden kielestä, olen valinnut toisen tavan. Siispä esineet ja kuvat alttarillani muistuttavat edelleen minua siitä, mikä on oleellista.
-
Eeva-Kaisa,
OK, ymmärrän varmaan, mitä tarkoitat.
Vähintäänkin joiltakin osin ajattelen samoin tuosta, mitä kirjoitit.
-
Jokaisella, jolla on kotonaan esineen muodossa olevia budhan patsaita tai seinällä budhan kuvia, pitäisi välittömästi heittää ne tuliroviolle ja sanoutua oikein kovaan ääneen niistä irti.
Ennen kuin ryhdytte Kyöstin neuvomaan toimenpiteeseen, kehotan ottamaan huomioon, että jätelain (1072/1993) 3 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan kohteena oleva palvontaesine tai kuva muuttuu näin meneteltäessä jätteeksi ("Tässä laissa tarkoitetaan 1) jätteellä ainetta tai esinettä, jonka sen haltija on poistanut tai aikoo poistaa käytöstä taikka on velvollinen poistamaan käytöstä;") ja sitä käsiteltäessä on otettava huomioon jätelaki sekä sen nojalla annetut viranomaisten päätökset.
Esimerkiksi muovista valmistettu palvontaesine saattaa sisältää aineita, jotka on määritelty ongelmajätteeksi ympäristöministeriön jätelajiasetuksen (1129/2001) liitteessä. Lisäksi ennen rovion rakentamista kannattaa ottaa huomioon kunnan mahdolliset määräykset. Esimerkiksi Helsinki on kieltänyt roviot eli risujen, hakkuutähteiden ja lehtien avopolton.
Myös naapurisopu on hyvä ottaa huomioon, ennen kuin alkaa polttaa omistajan päätöksellä jätteeksi muutettua palvontaesinettä hiiligrillissä kovaäänisen irtisanoutumisen säestämänä.
Turvallisin vaihtoehto lienee sijoitus energiajakeille osoitettuun paikkaan, mikäli kunnan alueella kerätään energiajätettä. Eiköhän jätteenpolttolaitos (savukaasut väh. 850°C) ole roviona tehokkaampi kuin esim. puukattila (savukaasut 200°C).
Ps. Jos tarkkoja ollaan, niin lähes jokaisen kodista tod.näk. löytyy budhan kuvia, joita niitä ei toki aika varmasti pidä polttaa.
Tämä on tietokilpailukysymys foorumilaisille. Kuka arvaa, mihin nyt viittaan kintaallani?
En tiedä, mihin kintaasi osoittaa, mutta veikkaan, että kymmenen kuvaa löytyy meikäläisen asunnosta helposti, ja useimmat vielä arvokkaalla paikalla kirjahyllyssä.
Mt
-
Ok, minäkin aloin tarkkailla mitä kaikkeä eri uskontojen symboleja meillä on esillä. Sääli jos kristinuskon takia täytyisi roviolle palamaan panna muinaissuomalaisten pyhät hirvenkallot ja peurantalja(shamaanitanssivaate), turkkilainen käyrä miekka, namibialaisten akantapponuija, miekankärki helmikoristeineen, pyhä norsu, kreetalainen härkäveistos,Sokokleen patsas, intialaiset norsullaratsastajat ja tietysti balsapuinen Madonna jolla riippuu rukousnauha ympärillään. Ja rakkaat ikonit, voi, voi!
Ja muitakin syntisiä esineitä löytyy. Meille ne ovat matka-metsästys- ja ystävyysmuistoja, ilman henkiä.
-
riitta-mummi
Ok, minäkin aloin tarkkailla mitä kaikkeä eri uskontojen symboleja meillä on esillä. Sääli jos kristinuskon takia täytyisi roviolle palamaan panna muinaissuomalaisten pyhät hirvenkallot ja peurantalja(shamaanitanssivaate), turkkilainen käyrä miekka, namibialaisten akantapponuija, miekankärki helmikoristeineen, pyhä norsu, kreetalainen härkäveistos,Sokokleen patsas, intialaiset norsullaratsastajat ja tietysti balsapuinen Madonna jolla riippuu rukousnauha ympärillään. Ja rakkaat ikonit, voi, voi!
Ja muitakin syntisiä esineitä löytyy. Meille ne ovat matka-metsästys- ja ystävyysmuistoja, ilman henkiä.
:icon_lol: näin on, puoli huushollia tyhjenee kertaheitolla
-
Ennen kuin ryhdytte Kyöstin neuvomaan toimenpiteeseen, kehotan ottamaan huomioon, että jätelain (1072/1993) 3 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan kohteena oleva palvontaesine tai kuva muuttuu näin meneteltäessä jätteeksi ("Tässä laissa tarkoitetaan 1) jätteellä ainetta tai esinettä, jonka sen haltija on poistanut tai aikoo poistaa käytöstä taikka on velvollinen poistamaan käytöstä;") ja sitä käsiteltäessä on otettava huomioon jätelaki sekä sen nojalla annetut viranomaisten päätökset.
Esimerkiksi muovista valmistettu palvontaesine saattaa sisältää aineita, jotka on määritelty ongelmajätteeksi ympäristöministeriön jätelajiasetuksen (1129/2001) liitteessä. Lisäksi ennen rovion rakentamista kannattaa ottaa huomioon kunnan mahdolliset määräykset. Esimerkiksi Helsinki on kieltänyt roviot eli risujen, hakkuutähteiden ja lehtien avopolton.
Myös naapurisopu on hyvä ottaa huomioon, ennen kuin alkaa polttaa omistajan päätöksellä jätteeksi muutettua palvontaesinettä hiiligrillissä kovaäänisen irtisanoutumisen säestämänä.
Turvallisin vaihtoehto lienee sijoitus energiajakeille osoitettuun paikkaan, mikäli kunnan alueella kerätään energiajätettä. Eiköhän jätteenpolttolaitos (savukaasut väh. 850°C) ole roviona tehokkaampi kuin esim. puukattila (savukaasut 200°C).
Hupsinsta.
Olinkohan niin tohkeissani tai sitten vain ajattelematon, että vahingossa tulin kehoittaneeksi epäjumalan omistajia synnin tekoon.
Neuvoni osoittautuikin varsin huonoksi, vaikka tarkoitus olikin oikea.
Toivottavasti Eeva-Kaisa, tai kukaan muukaan, ei vielä ehtinyt hävittää palvontaesineitään ehdottamallani tavalla.
Mt:n esittämä tapa onkin se juuri oikeaoppinen ja nykyaikainen tapa hävittää nämä esineet.
Äänen käytössäkin tosiaan on hyvä pyrkiä kohtuuteen.
Voi olla ehkä parasta suorittaa hävitysrituaalit olympiakisojen aikana, jolloin niistä aiheutuu mahd. vähän häiriötä naapureille.
En tiedä, mihin kintaasi osoittaa, mutta veikkaan, että kymmenen kuvaa löytyy meikäläisen asunnosta helposti, ja useimmat vielä arvokkaalla paikalla kirjahyllyssä.
Aivan oikein, viittaan kintaallani kirjahyllyyni.
Minulla saattaa olla aivan jopa vapaiden suuntien julkaisuja, joissa kyseisiä kuvia on.
-
Töllöttimestä tulee budhan kuvia myötyriinsä.
(http://www.cosgan.de/images/more/bigs/a025.gif)
-
Töllöttimestä tulee budhan kuvia myötyriinsä.
(http://www.cosgan.de/images/more/bigs/a025.gif)
Jahah,
enpä taida hankkia TVtä meille.
Kun kehaisen vaimolleni omaa joustavuuttani ja sanoillani annan ymmärtää, kuinka suvaitsevainen ja neuvottelukykyinen olen,
sanoo hän, että "meille hankitaan teleVisiO". Kieltäydyn jyrkästi ja oma joustavuususkoni väliaikaisesti saa kolahduxen.
-
Jahah,
enpä taida hankkia TVtä meille.
Minullakin oli harkinnassa, mutta totesin sen ainakin vielä tarpeettomaksi. Ei olis aikaa kumminkaan katsoa - eläkeläinen kun olen.
-
Nyt on pakko panna hanttiin Riitta-mummille. Namibialaisen heittonuijan ( o---- ) tarkoitus on nautojen paimentaminen. Akan tappamiseen voi käyttää vesuria tai kirvestä. Tosin muistan Ambomaalta vain tapauksen, jossa akka tappoi ukkonsa. Nuijan voit pitää näkyvillä, se ei ole maaginen esine (korkeintaan miehinen sukupuolisymboli).
-
No, nuija voi olla miehinen symboli, mutta ihmisen kasvot siinä painavassa nuijapäässä on, joten me on sanottu akantapponuijaksi.
Kreetalainen kuivattu kurpitsa se vasta mahtava ko. symboli on. Pallukka on puolen litran vetoinen ja kahva toistakymmentä cm. Sisällä heleisevät siemenet ja pintaan on maalattu iso sarvipää.Cri cri-lammas, paikallinen harvinaisuus Spinalongalle(spitaalisaarelle) mentäessä. Ei ole sekään missään palvontamielessä hankittu, vaan saatu J.J. Järvilehdon kreetalaiselta ex-apelta.
-
Minullakin oli harkinnassa, mutta totesin sen ainakin vielä tarpeettomaksi. Ei olis aikaa kumminkaan katsoa - eläkeläinen kun olen.
Tuosta TVstä vielä eräs hassu juttu.
Eräs tuttavani omisti aika korkealaatuisen TVn.
Hänellä oli kypsynyt päätös TVstä luopumiseksi.
Hän meni kirpputorille tarjoamaan TVtä sinne.
Kirpputorilla oltiin jotenkin haluttomia TVn ottamiseen. Jotenkin heillä oli sellainen lähtöajatus, että tarjottava TV olisi joku vanha romu.
Ja kun todelisuudessa niin hyviä TVitä tuskin kovin usein kirpputorille tuodaan.
Kaveri siitä masentui ja antoi asian olla ja jatkoi TVn katselua ymmärtääkseni useita vuosia.
Nyttemmin hänkin on päässyt TVstä eroon.
En ole varma, kuinka pääsi TVstään eroon, ehkä vei sen jollekin toiselle kirpputorille.
-
Ennen kuin ryhdytte Kyöstin neuvomaan toimenpiteeseen, kehotan ottamaan huomioon, että jätelain (1072/1993) 3 §:n 1 momentin ...
Työntäessäni nukkuvaa vauvaamme kärryillä ulkona, pohdin tätä epäjumalien hävittämisasiaa.
Minusta Mt:n esittämä hävitystapa kuulostaa varsin värittömältä sekä tavanomaisen arkisen tylsältä.
Epäjumalan hävittämistapahtumastahan tulisi Mt:n ehdotusta seuraten vähän samanlainen maku suuhun, kuin normaalista roskien viemisestä roskahuoneeseen.
Ennen muinoin (mm. Apostolien teoissa) epäjumalien hävittäminen oli suuri ja varsin juhallinen tapahtuma.
Tunne oli varmasti aivan toinen, kuin jos olisi heittänyt biojätteet kaatopaikalle sen ajan ämpärillä.
Mt:n hävitystapa on toki käytännössä se ainut oikea ja mahdollinen kaupunkiyhteisössä, mutta jotain lisähöystettä kyllä tuohon epäjumalista luopumisprosessiin kaivattaisiin.
Tapahtuman pitäisi olla juhlallinen, järisyttävä ja ennenkaikkea mieleen painuva.
-
Mt:n hävitystapa on toki käytännössä se ainut oikea ja mahdollinen kaupunkiyhteisössä, mutta jotain lisähöystettä kyllä tuohon epäjumalista luopumisprosessiin kaivattaisiin.
Tapahtuman pitäisi olla juhlallinen, järisyttävä ja ennenkaikkea mieleen painuva.
Seremonian kehittämisessä on syytä olla tarkkana ja konsultoida alan ammattilaista, kuten jotain teatteriohjaajaa. Esimerkiksi soihtukulkue, jossa kannetaan ylös kohotettuja kauhistuksia kohti jätehuonetta, saattaa antaa sivustakatsojille väärän käsityksen seremonian ja sen toimeenpanijan luonteesta.
Kirkon piirissä on näitäkin asioita harrastettu. Luterilaisella taholla on kaivauduttava 1600-luvun seremonioihin (http://www.angelfire.com/ny4/djw/lutherantheology.demonpossession.html), katolisella taholla on tarjolla tuoreempaakin aineistoa (http://www.trosch.org/chu/exorcism.htm#general).
Mt
-
Naisellisista ja miehisistä symboleista sen verran, että kuulin Tansaniassa avioeron perusteeksi riittävän, että vaimo jättää jatkuvasti puurokauhan pesemättä. Se on loukkaus miestä kohtaan, Pata (sisätila) on naisen ja kauha (pitkävartinen kalu) miehen symboli.
-
...Yksi kuva symboloi yhtä, toinen toista. Ne siis viittaavat eri asioihin. Mikään itsessään ei ole se, mitä se kuvaa, vaan pelkkä viittaus.
Katselin kotini kuvia ja esineitä, esittäviä, abstrakteja. Joskus pelkkä muoto ja väri ratkaisevat, ehkä kuvaan/esineeseen liittyy jokin itselleni merkityksellinen tarina.
-
...enpä taida hankkia TVtä meille.
No eipä tarvitsekkaan, sillä onhan sinulla se "ruutu" edessäsi mistä näkyy vielä enemmän kuin ohjelmaa kuin yleisiltä tv-kanavilta. Taitaa koskee kaikkia tämän "foorumin hurskaita".
"Ei minulla ole tv:tä", joopa joo
-
"Ei minulla ole tv:tä", joopa joo
Ei ole autoakaan, ei kesämökkiä, ei rantalomia ulkomailla, ei sitä eikä tätä...
Ruokaa ja vaatteita on aina riittänyt.
Koen itseni hyväksi ihmiseksi, kun ajattelen mm. sitä, että käytän julkisia kulkuvälineitä.
-
Mulla on kotosalla seinällä yksi ikonitaulu, äiti-Mariasta. Mitään äärettömiä määriä ikoneja en ole ajatellut koota, tuo vaan on kaunis ja sopii minun kotiani koristamaan :)
-
Tuossa päivänä muutaman tuijottelin vierashuoneemme seinää rukoillessani. Ajattelin, että jos tuossa olisi ikoni, ajatukseni eivät harhailisi, voisin kiinnittää ne Pyhään kuvaan. No, tuumasta toimeen. Kerroin haaveesta puolisolleni, joka sanoi, että meillähän on. Totta tosiaan. Meillähän oli kaksikin ikonia. Laitoin toisen seinälle. Se oli siihen saakka ollut tuliaisen asemessa kirjahyllyn päädyssä. Se on metallinen. Siinä on vanha, parrakas mies. Pään ympärillä on sädekehä. Vasen käsi on kämmen avoinna oikealle koukistuneena. Se on laiha, luuta ja nahkaa! Oikea käsi on kyynärpäästä suorassa kulmassa ylös ojentuneena ja siinä on jotain, mistä en saa selvää. Ikoni on kooltaan 10 X 10 cm.
-
Tuossa päivänä muutaman tuijottelin vierashuoneemme seinää rukoillessani. Ajattelin, että jos tuossa olisi ikoni, ajatukseni eivät harhailisi, voisin kiinnittää ne Pyhään kuvaan. No, tuumasta toimeen. Kerroin haaveesta puolisolleni, joka sanoi, että meillähän on. Totta tosiaan. Meillähän oli kaksikin ikonia. Laitoin toisen seinälle. Se oli siihen saakka ollut tuliaisen asemessa kirjahyllyn päädyssä. Se on metallinen. Siinä on vanha, parrakas mies. Pään ympärillä on sädekehä. Vasen käsi on kämmen avoinna oikealle koukistuneena. Se on laiha, luuta ja nahkaa! Oikea käsi on kyynärpäästä suorassa kulmassa ylös ojentuneena ja siinä on jotain, mistä en saa selvää. Ikoni on kooltaan 10 X 10 cm.
Onko ikonissasi tekstiä, josta saa selvää? Ikonissa kuuluu olla sen nimi.
-
On siinä oikeassa yläkulmassa ehkä kreikankielistä tekstiä.
Juuri huomasin takana oli lahjoittajan kaiverrus: "1700-1800 -lukujen taitteen mallin mukaan Johannes Kastaja tuli erämaasta kamelin karvaan puettuna, tukka ja paita tuulen ja hiekan tuivertamana. Vasen käsi on rukouksessa, oikea siunaamassa.
Helenalta Pekalle 15.5.2003"
-
On siinä oikeassa yläkulmassa ehkä kreikankielistä tekstiä.
Juuri huomasin takana oli lahjoittajan kaiverrus: "1700-1800 -lukujen taitteen mallin mukaan Johannes Kastaja tuli erämaasta kamelin karvaan puettuna, tukka ja paita tuulen ja hiekan tuivertamana. Vasen käsi on rukouksessa, oikea siunaamassa.
Helenalta Pekalle 15.5.2003"
Meillä se teksti on yleensä kirkkoslaavia eli Novgorodin murretta. Se voi alkperästä riippuen olla myös kreikkaa, mutta meillä harvinaisempaa.