Syyllisyys jonkun kuolemasta

[Johan On]

Miten selviää mies siitä, että melkein 40 vuoden kuluttua muistaa nuorena kuolleen ihmisen, jota olisi voinut auttaa,mutta joka kuoli. Joka luotti mieheen ja uskoi hänen olevan avuksi ja ymmärtäväinen. Mutta mies ei osannut tai ei ymmärtänyt. Nyt ei mene päivääkään ilman, että tuo muisto piinaa. Voi sanoa runoilijan sanoin muut muistot haihtuu katoaa, yks säilyy yksinään. Olen muista syistä käyttänyt masennuslääkkeitä,mutta tässä ne eivät auta. Suhteeni uskontoon on lähinnä sivusta seuraaja. En ole enää nuorikaan. Koko loppuelämänsäkö tässä saa kantaa syyllisyyttä?

[Pena]

Eiköhän seurakunnasta löytyisi sielunhoitajaa, jonka kanssa voisi asiaa käsitellä. Hätäsi tuntuisi juuri sellaiselta, jota varten rippi on olemassa.

[1944]

Minulla on samanlaisia ajatuksia esikoiseni kuolemasta. Itse en ole ammattiauttajiin turvautunut, mutta voisi siinä olla ratkaisu.

[Johan On]

Minulla on samanlaisia ajatuksia esikoiseni kuolemasta. Itse en ole ammattiauttajiin turvautunut, mutta voisi siinä olla ratkaisu.

Paha on köyhän mennä kalliille ammattiauttajalle.

[Riitta-mummi]

En arvaa ruveta neuvoja antamaan, etten ole kuin Jobin ystävät. Omalla kohdalla olen painiskellut sellaisessa asiassa että en ole tehnyt niin paljon kuin olisi pitänyt. Kun en oikein osannut tietää, että mitä olisi pitänyt tehdä.

Yhden kerran velivainaa kysyi mikä hänellä on kun hän kiroilee paljon. Siihen en osannut vastata. Rukoilin kyllä hänen puolestaan. Sitten hän kuoli ja minulle jäivät kysymykset.

Jostakin Raamatun selityskirjasta sain lohtua kun siinä sanottiin jotenkin näin:

" Jo hyvät aikomukset lasketaan ansioksi..."

Sitä en muista mistä sen luin.

Katumusrukouksia joudun pitämään usein, vanhoista jutuistani.
Kristuksen jalkojen juuressa saan vapauden.

[1944]

Paha on köyhän mennä kalliille ammattiauttajalle.

Mea culpa. Väistyn näkymättömiin.

[Johan On]

Mea culpa. Väistyn näkymättömiin.

Itseäni köyhällä tarkoitin.

[Riitta-mummi]

Tähän aiheeseen, ja muihinkin sopinee:

Siioninvirsi nro 17
Jumala, armo anna


1. Jumala, armo anna,
niin että uskon voiman saan.
Tuo hyvän sanan manna
sydäntä köyhää ruokkimaan.
Herätä unestani,
valppaaksi minut tee,
niin että sielustani
pimeys hälvenee.
Kun kuolleet haudan takaa
herätät, voitokas,
herätä usko vakaa
niin minussakin, laupias.

2. Minulle sokealle
käy, Jeesus, taluttajaksi,
ja taitamattomalle
taidoksi, tieksi, neuvoksi.
Minua verelläsi
synnistä puhdista,
ja sinun lähelläsi
suo rauhaa nauttia.
Elämän leipää syötä
ja näytä taivaan tie.
Käy taipaleelle myötä
ja kirkkauden maahan vie.

3. Suo Pyhän Hengen näyttää
niin totuutesi valkeus,
sieluni että täyttää
seuraamisesi alttius.
Näin askel askelelta
opeta ristin tie
ja vastus vastukselta
voittoa kohti vie.
Ansiot omat kiellä
ja luulot sydämen.
Säilytä usko siellä
elämän ajan lyhyen.

4. Helteestä, ahdingosta,
kun uuvun alla vaivojen,
syliisi, Jeesus, nosta,
pois kanna maasta murheiden.
Olethan ystäväni
ja aarre sydämen.
Sinun on elämäni.
Vain tätä rukoilen:
suo, että lapsen lailla
sinussa iloitsen
Siionin kukkamailla.
Saan käydä kotiin kaivaten.

Jonas Hellman 1743, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, H. Lipiäinen 2015

[Pena]

Jostakin Raamatun selityskirjasta sain lohtua kun siinä sanottiin jotenkin näin:
" Jo hyvät aikomukset lasketaan ansioksi..."
Sitä en muista mistä sen luin.

Kohannes Krysostomoksen pääsiaissaarnassa, joka luetaan ortodoksikirkoissa joka pääsiäinen sanotaan:

Joka on ensimmäisestä hetkestä työtä tehnyt, ottakoon tänään vastaan oikeudenmukaisen ansion.
Joka tuli kolmannen hetken jälkeen, ilolla viettäköön juhlaa.
Joka saapui kuudennen hetken jälkeen, älköön lainkaan tunteko pelkoa: kukaan ei menetä mitään.
Joka tuli niin myöhään kuin yhdeksännellä hetkellä, tulkoon mukaan hänkin, lainkaan epäröimättä.
Joka saapui vasta yhdennellätoista hetkellä, älköön olko huolissaan viivästymisestään,
sillä valtias on jalomielinen: hän ottaa vastaan viimeisen niin kuin ensimmäisenkin,
hän suo levon yhdennentoista hetken työntekijälle kuten ensimmäisestä hetkestä työtä tehneelle.
Viimeisenkin hän armahtaa ja ensimmäisestä pitää huolen: tuolle hän antaa, tälle lahjoittaa.
Hän ottaa vastaan teot ja hyväksyy aikeenkin.
Hän antaa arvon työlle ja aikomustakin hän kiittää.

[Riitta-mummi]

Tässä se on.   

Kiitos Pena !

[Johan On]

On vähän vaikeaa pyytää kuolleelta anteeksi.

[Riitta-mummi]

Se on totta.

On myös totta että Jeesuksen veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. Ehtoollispöytä on s e paikka.

[Johan On]

Se on totta.

On myös totta että Jeesuksen veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. Ehtoollispöytä on s e paikka.

En edes tiedä miten ehtoolliselle pääsee.

[Riitta-mummi]

Kysy seurakuntasi toimistosta onko mahdollisuutta yksityiseen ehtoolliseen. Täällä Lahdessa on kirkot alkaneet taas järjestää messuja joihin saa tietty määrä kerrallaan osallistua. Niissä on ehtoollispöytä.
Kun tästä ilmoitettiin oli kehoitus kysyä myös yksityisen mahdollisuutta.

Riippuu kotiseurakunnastasi, mutta toivon että järjestyy. Kerro tarpeesi sinne.

[Annikka]

aloittajalle "Johan On"

Tiedämme asiastasi vain sen, mitä aloituksessasi kerroit - toivottavasti ymmärrät, jos arvailemme jotakin sellaista, mikä ei asiaan liitykään. Lepo vaan, emme vaadi kertomaan enempää kuin mitä itse tahdot sanoa.

Minä ymmärsin siten, että kauan aikaa sitten joku läheisesi on kuollut -mahdollisesti oman kätensä kautta. Nyt koet syyllisyyttä siitä, että et ollut silloin halukas tai tarpeeksi kykenevä tekemään hänen hyväkseen mitään.

Kuulehan, jos tarkemmin ajattelet, niin olisitko pystynyt vaikuttamaan asiaan mitenkään?

Tapahtunut, mikä tapahtunut - ei sille enää mitään voi tehdä. Siispä siirry ajattelemaan itseäsi, älä syytä itseäsi, ei se mitään enää auta, tekee vain olosi kurjaksi.

Nouse, katso, sinulla on vielä elämää jäljellä, tee vaikka jotain hyvää jollekin, sellaista, mistä tuo edesmennytkin olisi tykännyt.