Kiitos Larssi komeasta tulkinnasta johon on helppo yhtyä.
Ehtoollisen merkitys on tullut puhutelleeksi omaakin käyttäytymistä ja saanut ajatuksia heräämään, milloin voin mennä ehtoollispöydän ääreen?
Mieleeni nousee kuva Jeesuksesta ja hänen opetuslapsistaan viimeisellä aterialla.
Taulu on mielestäni kaunis mestariteos kuvaamaan asiaan liittyvää Opetusta itsessään.
Toimitus on arvokas ja siihen suhtaudun aina vakavalla tavalla. Kenenkään ihmisen ei ole lupa sanoa toiselle kuka on ovelias ehtoollisvieras ja kuka sopimaton ehtoollipöytään tulemaan. Ainoa joka sen estää on ihmisen itsensä päätös olla menemättä ehtoolliselle.
Jos menee ehtoollisjumalanpalvelukseen ja matkalla muistaa että minulla on jotakin kannetta toista kanssamatkustajaa kohtaan niin silloin menen ensin ja teen sovinnon ystäväni kanssa että ehtoolliselle mennessäni en kantaisi syntejäni ja pahaa omaatuntoa ehtoollista nauttiessani.
Samalla koen tärkeäksi ehtoollisella käynnin olevan siunaukseksi ja uskon vahvistukseksi kunhan se on vilpitöntä omassa tunnossani.
Koen ehtoollisella käynnin olevan Jumalan Palvelusta ja hyvän omantunnon rauhan lahjaa Jumalalta.
Kynnys mennä pahalla tunnolla on itselleni liian korkea ja se ei ole pelkästään useintoistuva tapa hartaudenharjoitamiseksi.
Syntisenä ihmisenä ja syntiä tehneinä olemme kaikki oikeutettuja ehtoollisella käymään mutta omia syntejään katuville se tuo Uskon, armon ja anteeksiannon ei pelkästään ihmisten, vaan Jumalan edessä. AMEN.