Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: seppos - 29.12.09 - klo:12:43
-
(http://www.cosgan.de/images/smilie/figuren/a065.gif)
-
Seppos on veistänyt luunpalasesta ensin täydellisen naisen. Onko se torso uus-avuton
kädetön Milon Venus kätevä kodinkoneena? :023:
-
Ehkä lumi- tai jääveistos kun nyt on materiaalia tarjolla yllin kyllin :102:
Hieno on mutta 'toimivuutta' uskallan minäkin epäillä...
-
Seppos on veistänyt luunpalasesta ensin täydellisen naisen. Onko se torso uus-avuton
kädetön Milon Venus kätevä kodinkoneena? :023:
Minulla oli kerran semmoinen ruotsinopettaja, joka ei osannut edes keittää kahvia. Siihen aikaan siinä todella riitti ihmettelemistä.
(http://www.cosgan.de/images/smilie/nahrung/c060.gif)
-
Joulupulla jäi syömättä. Kokonainen pieni pullakranssi. Ensin ajattelin kanelikorpuiksi kuivaamista, mutta sitten tulikin muistoihin pula-ajan pullalaatikko.
Eräs foorumiystävä oli kiinnostunut miten sen tuunasin. Jotenkin näin:
Otetaan 2-3 litran uunivuoka, voidellaan reilusti. Pullasiivut kerroksittain omena t. mansikka t. vaikka puolukkahillon kera. Päälle kaadetaan niin paljon munamaitoa( n. 1 l+ 2-3 munaa, maun mukaan) että pullat peittyvät. Minä laiton väliin vielä rusinoita.
200 asteiseen uuniin n. 45 min. Vaihdoin välillä alalämmöksi kun näytti liikaa tummuvan pinnalta. Jätä turpoamisvaraa vuokaan.
Söimme lämpöisenä sokeri, kanelin ja maidon kera. Jäähtyneenä se oli käypäistä kahvin kanssa.
Kierrätykseen kaikki mikä ei ole pilaantunutta. :023:
-
Meillä vanheneva pulla paistettiin pannulla köyhiksi ritareiksi, että olikin hyvää (http://www.cosgan.de/images/smilie/nahrung/e060.gif)
-
Entiset työkaverini 60-luvulta olivat Kuusankoskella kursseilla ja menneet Kymin tehtaan takana olevaan kauppaan pullaa ostamaan. Sanoneet selvästi haluavansa verestä pulloo. Oli tullut ymmärtämisvaikeuksia.
-
(http://www.cosgan.de/images/smilie/figuren/a065.gif)
Mean Woman Blues :icon_cool:
Hmm, well I got a woman mean as she can be
Well I got a woman mean as she can be
Some-a-times I think she's almost mean as me
She gotta ruby lips, she got shapely hips, yeah
http://www.youtube.com/watch?v=4FX42G6PEzI&feature=related
ps. :icon_wink:
-
Kirjoittipa juhani kerrankin pitkästi seuratuvan puolella. Ihan asiaa tuntui olevan, mutta nyt vain en oikein jaksa syventyä noin pitkään juttuun. Ihaillen luin, kun jotkut osasivat vastata siihen niin viisaasti. Nyt pyörivät omat asiat päässä sen verran, ettei sinne mahdu kauheita mietiskelyitä.
-
Minä luin jo aamutuimaan. Oli hieno tutkielma. Kiitokset vaan juhanille. Oli hyvä saada koko paketti kerralla.
Ilokseni sain huomata että uskontiellä rämpiessäni olen kenenkään opettamatta hiljalleen valinnut körttiläiset arvot. Siksi minut siis salamarakastettiin joukkoon .
Ja ne sanat vapaudesta ja rakkaudesta olivat suorastaan pakahduttavia. Sillä niitä olen halunnut pienestä pitäen.
Ainoa kohta joka oli vieras, oli asevelipappeus. Sekin on nyt googlattu sen verran että luulen tietäväni mistä puhutaan.
-
Entiset työkaverini 60-luvulta olivat Kuusankoskella kursseilla ja menneet Kymin tehtaan takana olevaan kauppaan pullaa ostamaan. Sanoneet selvästi haluavansa verestä pulloo. Oli tullut ymmärtämisvaikeuksia.
Muuan vääräleuka ukko oli tavannut nuoren pariskunnan. Miehelle hän oli todennut, että jaahah, sinulla näkyykin olevan veres emäntä. Ihan hukkaan meni hänen kiusoittelunsa, koska tämä vaimo ei tienyt, mitä veres tarkoittaa.
-
Eilinen lumimyräkkä keskeytti tyttären perheen matkan Helsingistä Jyväskylään. Pokkesivat meille yöpymään. Voi sitä myräkkää mikä mummulan pihalla nähtiin. Isot ja pienet pojat peuhasivat lumihangessa ensin talvivaatteissaan lapioilla lunta niskaansa viskoen. Sitten saunomisen yhteydessä painelivat hangessa munasillaan koko sakki ja tytärkin perässä. Muutamat kieriskelivätkin. Sitä suomalaista saunomishurmaa!
Eipä ollut muita näkijöitä kun minä ikkunan takana.
Sitten tilattiin pizzat ja korkattiin pullo punaviiniä ja pojille Colaa. Riemukas yllätysvierailu.
Nyt aamupuuron ja kahvin jälkeen matka jatkui ja mummulaan laskeutui hiljaisuus. Huoah!
:026: :026: :026: :026: :026:
-
Lastenlasten riemu jouluna on mummon ja paapan paras joululahja, jouluRAUHASTA ei tietoakaan. Makailimme vierekkäin 6 vuotiaan pojanpoikani kanssa rupatellen ja unta odotellen. Hiljennyimme jo, luimme iltarukouksen , silittelin hänen hiuksiaan ja sanoin, että nuku vain, taivaan enkelit sinua suojelee, kuului uninen ääni, että kyllä kuule poliisit suojelee paremmin.
Täyttyy puhua enemmän niistä enkeleistä....
-
Samanlaisia kokemuksia tuntuu mummuilla olevan. Minun nuorin lapsenlapseni on 7 v.
Tuollaiset nukuttamisseremoniat on tehty hänen kanssaan monet kerrat. Sydäntä lämmittää se puhtaus ja aitous millä lapsi uskoo. :eusa_pray:
-
Sitten saunomisen yhteydessä painelivat hangessa munasillaan koko sakki ja tytärkin perässä. Muutamat kieriskelivätkin. Sitä suomalaista saunomishurmaa!
Eipä ollut muita näkijöitä kun minä ikkunan takana.
Aikoinaan Keski-Suomessa meillä oli rantasauna. Tieltä näkyi saunalle, mutta ei kovin hyvin. Äitini ui saunan jälkeen kesäisin järvessä alasti, jota siskoni kovasti paheksuivat. "Äiti ui alasti!" Siihen mummi vastasi, että jos joku haluaa tällaista vanhaa eukkoa katsella niin katelkoon. :icon_wink:
-
Mainitsinkin tuolla toisessa ketjussa, että kävin tänään hiihtämässä.
Koulussa hiihtämistä inhosin, koska aina tuntui, että pitää hiihtää nopeampaa kuin pystyy. Televisiosta en halua seurata hiihtokilpailuja ollenkaan, ei voisi vähempää kiinnostaa. Sitten vielä täällä päin on semmoisia "suoritushiihtäjiä", jotka merkitsevät tarkoin muistiin, montako kilometriä ovat hiihtäneet ja mainostavat niitä joka käänteessä. Vastenmielistä kuunneltavaa!
Toivottavasti ei mene leventelyn puolelle, mutta oli ihanaa hiihtää. Se tekee hyvää tälle maalliselle majalle.
PS: Ihan periteisellä tyylillä ja huippuhitaasti.
-
Pakkaspäivinä leivinuuni lämpiää ja sitten saadaan uuniruokaa.
Viimeiset torttutaikinat paistoin kisakahviherkuiksi sähköuunissa. Ja tarkkana energiansäästäjänä panin torttujen jälkeen sinne sillilaatikon( Janssonin tapaan) hukkalämmön ottamaan talteen. Sillävälin olin saanut leivinuunin valmiiksi ja siirsin lämmenneen vuokan sinne paistumaan.
Koska tänään paistaa aurinko kirkkaasti, otin sähkökynttelikötkin päivän ajaksi pois
kuluttamasta. Illemmalla taas tunnelmavalot päälle.
Lisää nuukuksiani: hiusväristä käytän aina vain puolet kerrallaan ja puolentoista kuukauden päästä loput. Riittää hyvin lyhyehköön tukkaani. Aineet kyllä säilyttävät tehonsa kun sulkee säilytyspullot hyvin.
...
Basso sai pitkästä aikaa tänään rustoja rouskutellakseen. Voi sitä ihmettelyä: Että hänkö vielä saa oikein pureskeltavaa! Siitä on varmaan kolme vuotta kun sai kurkkutorvia, sitten ne kiellettiin. Ja pehmeitä rustoja en ole kertakaikkiaan löytänyt.
Ei melkein tiennyt että miten se menikään! Mutta nautiskellen sammakkoasennossa silmät ummessa se jo toisen annoksen söi. Ensimmäinen hupeni seisoviltaan.
Kohta päästään Tour se ski-tunnelmiin.
Huomena on seurat Lahdessa klo.16.
-
Nyt kun Joulut on juhlittu, rakas läheinen anoppi saatettu haudan lepoon, syöty monet herkut kaikissa juhlissa, ajattelin että pitäisin pienen paaston. Mutta ei se voi tänään vielä alkaa. Mukkulan madamet suuntaavat El Toroon nauttimaan Lahden maukkainta ravintolaruokaa. Kahden kuukauden kuulumisten vaihtamiseen menenee jokunen tunti.
Onhan kolmelle äiti-isoäiti-isoisoäiti-ihmiselle tapahtunut Kuuban- matkaa, syntymää-kuolemaa ja vielä ties mitä.
Joulukuu jäi väliin minun osaltani sika-influessatartunnan ja odotetun vauvan merkeissä.
...
Valoa riittää pakkaspäivänä jo klo.16 saakka. Eilen oli satumaiset maisemat kun kotiinpalasimme Padasjoelta. Liikennekin oli aivan hiljaista. Seesteinen olo on sisuksissa.
-
Hei Riitta-mummi, teetkö sinäkin sillilaatikkoa?! Se on ollut iät ja ajat yksi mieliruuistani,
ja just äsken lämmitin annoksen mikrossa. Siitä tulee niin lapsuusolo ja kaikenlaiset hyvät
muistot heräävät. Aina ei saa oikeaa silliä, mutta nyt sitä oli, ja minä heti ostin. :109:
-
Hei amanda!
Teen useinkin . Jos teen anjoviksesta, se on Janssonin kiusausta(perunat tikkuina).
Kun teen ruotsalaisesta ravintolasillipeltipurkista( n.1 l ) viipaloin potus. Samat höystöt:kermaa, sipulia, valkopippuria,vähän sillin lientä ja pinnalle korppujauhoja ja voi-lastuja(kuustohöylä on hyvä työkalu moneen1).
Matti tykkää ihan hulluna. Söi taas tänään viimeiset annokset. Minä herkuttelin sillä-aikaa meri-anturalla uuniperunoide ja kesäkurpisan kera(El Toro).
Kuulin Kuuban matkakertomuksen. Kansa on siellä samassa jamassa kuin meillä sodan jälkeen. Kortti-annoksia, 4 kananmunaa/henk. kuukaudessa. Vanhoja amerikanrautoja ajellaan Ladan moottoreilla. Kansankuppiloissa syödään riisiä ja papuja. Ihmiset huolettomia ja iloisia.
:047:
-
Minäkin tykkään janssonista, ja suunnilleen samalla ohjeella sen teenkin.
Mutta nyt sain sellaista vanhan ajan rasvasilliä, tynnyrisilliksi sitä nyt näyttivät sanovan.
Tosin laiskuuttani tein pakastepohjalta perunasipuliseoksesta, mutta melkein yhtä hyvää siitä
tuli kuin jos olisin oikein viipaloinut perunat jne.
Muistin vasta nyt, kun lähes koko satsi on syöty, että ennen siihen laitettiin kokonaisia
maustepippureita. Ensi kerralla vaihdan valkopippureista niihin.
-
Minä opin syömään silliä vasta pari vuotta sitten :eusa_angel:
-
Ja siansivua pintaan , niin voimaruokaa tulee metsämiehille.
Purjo-perunapakaste on kätevä pika-lohikeittoaines.
-
Pitäisi ottaa tämä läppäri mukaan, kun lähteen ruokakauppaan. Ei tarvitsisi joka reseptin kanssa todeta, että yhtä ainetta löytyy mutta 6 muuta puuttuu. Se Penan pastakastikekin on vielä kokeilematta.
-
Olen leiponut hiivaleivän itse pitkän aikaa, on niin paljon halvempaa ja parempaa kuin kaupan leipä, mutta kuulkaas kun minulta ei ruisleipä onnistu. Siis, kyllä siitä jonkinlaisen saa, mutta ei hapanlimpun makuista, vaikka kuin tekee piimään. Huomasin että rukiin maun lisäksi sen pitäis todella olla hapanta. Mitään leivinuuniahan ei ole mutta kai se nyt onnistuu sähköuunissakin? Siihen pitäisi varmaan tehdä jonkinlainen taikinajuuri joka happanee vaan ei homehdu, voiko joku opastaa?
-
Odotan kiinnostuneena vastauksia ruisleipäkysymykseen. Pääkaupunkiseudulta ei tahdo saada oikeaa itäsuomalaista hapanleipää enää mistään. Hakaniemen hallista sai vielä viime vuonna hirvensalmelaista riihiruisleipää, vaan eipä taida saada enää. Mikkelin torilta sai ennen hyviä haukivuorelaisten ja ristiinalaisten emäntien limppuja, mutta vuodet ovat karsineet tarjontaa sielläkin. Pakastimessa oleva varasto loppuu kohta. Kohta pitää varmaan tehdä DHL:n tai tai jonkin muun kuriiripalvelun kanssa sopimus ruisleipälastin toimittamisesta säännöllisin väliajoin Rikkilän Leipä Oy:stä (Simola, Lappeenranta), kun sitäkään ei enää saa Helsingistä.
Mt
-
En tiedä, miten juuri tehdään tyhjästä, mutta jos joltain leipurilta saa palan hapanta ruistaikinaa, niin sen kanssa on helppoa tehdä taikinajuuri. Mielellään puusaaviin pannaan kädenlämpöistä vettä ja siihen vispilöidään sekaan ruisjauhoja ja joukkoon sekoitetaan vähän hapanta ruistaikinaa. Seoksen pitää olla melkoisen löysää ja se täytyy laittaa lämpimään vedottomaan paikkaan. Kokemuksesta voin sanoa, että jos hirveän ison saavin pohjalla on pikkuisen taikinaa, niin ei onnistu. Samoin on edullista, jos juurisaavi on kapea ja korkea. Jos kaikki menee hyvin, niin taikinasta kyllä näkee, että se alkaa kuplia. Taikinaa sekoitetaan välillä ja siihen lisätään jauhoja, mutta ei liikaa. Hapanjuuren täytyy olla koko ajan melkoisen vetelää.
Taikinan annetaan hapantua yhden tai kahden yön yli. Siihen kun leipoo leipää, niin hyvää tulee sikäli, kun kaikki muut kohdat onnistuvat. Vasta sitten, kun varsinainen taikina alustetaan, siihen lisätään suola, ruisjauhoja ja halutessa hiivaa ja vehnäjauhoja. Jos taikina on riittävästi hapanta, niin hiivaa ei välttämättä tarvita. Jos pelkää, ettei taikina nouse, niin siihen voi lisätä hiivaa.
Onnea matkaan!
-
Kiitos Pirska! ellen saa mistään hapantaikinaa, onnistuisikohan se valmiista hapanleivän, vaikka jälkiunileivän murusista? Täytyy yrittää. Kerran riehaannuttiin porukassa leipomaan semmoinen kakku, "Hermanni" jota valmisteltiin kai viikko tuohon malliin, minulta se lopulta räjähti uunissa, kun lämmönsäädöt oli pielessä, se kuorettui nopeasti ja vuokakin oli liian pieni. Kuoren alla jatkui käymistila kuin tulivuoressa eikä millekään suunnalle mahtunut, huh. Koko keittiö oli Hermannissa... mutta todella, se idea oli aivan sama. Leipä ei räjähdä.
-
En ole kokeillut, onnistuuko hapanjuuri valmiiseen leipään. Kerran yksi leipuri aikoi tehdä semmoiseen, joten voi olla mahdollistakin. Jos onnistuu, niin kannattaa säästää pala taikinaa seuraavaan kertaan. Taikina säilyy pakasteessa melkoisen pitkään ihan hyvänä.
-
Pääkaupunkiseudulta ei tahdo saada oikeaa itäsuomalaista hapanleipää enää mistään.
Pullin leipomon ruisleipää (Joutsenosta/Lappeenrannasta tjs.) tulee Jumbon Prismaan kaksi kertaa viikossa.
Pitäisi tarkistaa ne päivät, jolloin sitä siellä on, ulkoa en muista. Onkohan se sopivaa happamuudeltaan sinun makuusi?
Minusta se on hyvää.
-
Pullin leipomon ruisleipää (Joutsenosta/Lappeenrannasta tjs.) tulee Jumbon Prismaan kaksi kertaa viikossa.
Pitäisi tarkistaa ne päivät, jolloin sitä siellä on, ulkoa en muista. Onkohan se sopivaa happamuudeltaan sinun makuusi?
Minusta se on hyvää.
Kiitos, pitääkin metsästää sitä. Tosin Pulli on muistaakseni vähemmän hapanta kuin rikkiläläinen. Eteläkarjalassa kasvaneilla taitaa olla aika vaativa leipämaku, kuten Etelä-Saimaan jutusta (http://www.esaimaa.fi/Talous---Talousuutiset/2009/07/13/Etel%E4karjalainen+leip%E4+maistuu+my%F6s+Helsingiss%E4/200917377528/8) käy ilmi.
Lappeenrantalaisen kotileipomon leipää ei nykyisen kauppajärjestelmän vallitessa kannata tuoda Helsinkiin. Leipurille jää liian vähän. Olisin ollut valmis maksamaan leivästä selvästi enemmän, jopa tuplahinnan, jos siihen olisi ollut mahdollisuus. Tällainen tuoretavaran erikoishinnoittelu ei kuitenkaan sovi suurmarketin systeemiin. Myyntikanavana toimisi paremmin tori, halli tai muu vastaava kanava.
Kyllä se leivänteko on jossain vaiheessa itse opeteltava. Pirskahan voisi järjestää viikonloppukurssin. Perjantai-iltapäivänä juuri happanemaan, lauantaina luentoja rukiin ja leivän biokemiasta ja kulttuurihistoriasta, sunnuntaina leivonta.
Mt
-
Hesarissa oli jo vuosia sitten tällainen ohje juuren tekoon ja sillä juurella teen meilkein viikottain ihanaa ruisleipää ja paisto onnistuu mainiosti sähköuunissa. Aina kun leivon tulee lapsuus ja äidin ruisleipä mieleen. Kaupan leivät eivät enää oikein maistu ollenkaan.
Ohje: Piimäjuuri: sekoita piimästä ja ruisjauhoista sakea velli ja anna sen seisoa huoneen lämmössä seuraavaan päivään. Lisää piimää ja jauhoja ja seisota taas vuorokausi. Lisää vielä kolmantenkin päivänä piimää ja ruisjauhoja ja anna vellin muhia yhden yön yli. Alusta juureen taikina.
Juurta kannattaa ottaa aina talteen seuraavaksi kerraksi. juuri ja leipä paranevat kerta kerralta! Sitten vain taikinatiinun ostoon! :eusa_angel: :kahvi: Nam.
-
Vielä lisäys edelliseen viestiini: hiivaa ei kannata laittaa juuri kohottaa leivät hyvin. ( juuren voi myös pakastaa )
-
Kyllä se leivänteko on jossain vaiheessa itse opeteltava. Pirskahan voisi järjestää viikonloppukurssin. Perjantai-iltapäivänä juuri happanemaan, lauantaina luentoja rukiin ja leivän biokemiasta ja kulttuurihistoriasta, sunnuntaina leivonta.
Mt
Voin vain kuvitella, että juuri sillä kerralla kaikki menisi niin pieleen kuin pieleen voi mennä. Taikina ei alkaisi happanemaan, jos happanisi, niin ryöppyäisi yli saavin reunoista, jauhoja tulisi liikaa, uuni ei olisi tarpeeksi kuuma j.n.e.
Muistan aina ensimmäisen yritykseni ruisleivän leipomisessa. Taikina kyllä happani, mutta leivät eivät nousset. Niinpä paistoin ja paistoin niitä vaikka kuinka kauan, mutta aina ne vain tuntuivat raaoilta. Olivat väkeviä kuin mitkä ja jäivät syömättä. Joskus on kaikki mennyt nappiin, mutta uuni ei olekaan ollut tarpeeksi kuuma. Sieviä on tullut limpuista, mutta ovat väkeviä. Vaikka taikina olisi todella hapanta, mutta leivät paistetaan tarpeeksi kuumassa, niin niistä ei tule väkeviä.
Sitten kun ne onnistuvat, niin ne ovat todella hyviä. Paras palaute lahjoittamastani ruislimpusta on, että se on taivaallista leipää.
-
Niin kuin tuossa mt:n linkissäkin sanottiin, moni ostaa monta leipää kerralla, kun vihdoinkin
saa kunnollista. Minäkin ostan aina tuliaisiksi ja omaan pakastimeen muutaman, jos satun
liikkumaan hyvillä leipäseuduilla.
Ylipäänsä leipä on aina hyvä tuliainen. Mutta tietysti parasta on sellainen, joka on
melkein kuin "äitin leipää". Samanlaista ei tietenkään iole missään. :icon_lol:
Mahdollisesti Jumbon Prismasta voisi tilata muutaman kyrsän ja käydä hakemassa.
Se pitääkin selvittää.
-
Tuntuu oikeastaan kummalta, että kaupoissa on niin hakusessa ihan rehellinen ruisleipä. Kaiken järjen mukaan meillä pitäisi olla kysynnän ja tarjonnan laki. Täysrukiinen hiivaton ruisleipä kestää todella pitkään homehtumatta, vaikka ei olisi pakasteessakaan. Leipomot kuitenkin tuovat markkinoille hirveästi leipää, johon on lisätty säilöntäainetta.
-
Tuntuu oikeastaan kummalta, että kaupoissa on niin hakusessa ihan rehellinen ruisleipä. Kaiken järjen mukaan meillä pitäisi olla kysynnän ja tarjonnan laki. Täysrukiinen hiivaton ruisleipä kestää todella pitkään homehtumatta, vaikka ei olisi pakasteessakaan. Leipomot kuitenkin tuovat markkinoille hirveästi leipää, johon on lisätty säilöntäainetta.
Se ei ole ruisleipää vaan ns.ruisleivistä on puolet vehnästä kun se leipoutuu paremmin. Vilkaiseppa tuoteselostetta.
-
Kiitos tosi paljon juurenteko-ohjeista. Eräs elämää suuremmista kysymyksistä unohtui, ja se on paistolämpötila. Mihin asetatte lämmön, kun ei ole kyseessä kiertoilmauni ja kuinka pitkään siel leipiä yleensä pidetään? Hiivaleivän kanssa opin yrityksen ja erehdyksen tietä, raaoiksi jääneet voi aina lykätä takaisin pienelle lämmölle, kerran nukahdin kesken hommien ja niillä leivillä olis voinut tainnuttaa härän, niin kivikoviksi ne kuivi.
-
Se ei ole ruisleipää vaan ns.ruisleivistä on puolet vehnästä kun se leipoutuu paremmin. Vilkaiseppa tuoteselostetta.
Sanos muuta! Ja monissa leivissä on myös jotain mallasta, mikä keljuttaa minua vieläkin
enemmän. En pidä maltaiden mausta, ja nyt sitä pitäisi syödä leivässäkin! On sanottava
niin kuin lapset: "Mä en syö." :icon_biggrin:
-
Juu meillä on täällä itä-Suomessa hyviä pikkuleipomoita, joista saa hyvää leipää
just yllämainitun Pullin leipomon rieskaa,
tai Korpelan kauravuokaa,
ja oma suosikkien suosikkiani Papusen leipomon vaalea vuokaleipää!
Aaah!
-
Kiitos tosi paljon juurenteko-ohjeista. Eräs elämää suuremmista kysymyksistä unohtui, ja se on paistolämpötila. Mihin asetatte lämmön, kun ei ole kyseessä kiertoilmauni ja kuinka pitkään siel leipiä yleensä pidetään? Hiivaleivän kanssa opin yrityksen ja erehdyksen tietä, raaoiksi jääneet voi aina lykätä takaisin pienelle lämmölle, kerran nukahdin kesken hommien ja niillä leivillä olis voinut tainnuttaa härän, niin kivikoviksi ne kuivi.
Jos teet täysrukiisen limpun eli ruispullan, niin lämpöä voisi olla 240 astetta, jos taas levot hapanohutta eli reikäleipää, niin sille täytyy olla kuumempi uuni. Minusta 300 astettakaan ei ole liikaa. Mutta totta puhuakseni lämpötilat täytyy kokeilla, se niin riippuu uunista. Ruispullien täytyy olla uunissa tunti ja hapanohuet paistuvat paljon nopeammin.
Missä Pyryharakka luuraa, haluttaisi kuulla hänenkin mielipiteitäan? (http://www.cosgan.de/images/smilie/tiere/r035.gif)
-
On tässä ollut kaikenlaista. Ja ensi viikolla pitäisi tehdä ruisleipää pakkaseen. :icon_wink:
Mie luulen, että juuren saisi hyvästä, happamasta ruisleivästä. On vain niin vaikea sanoa, kauanko sen pitäisi antaa tekeytyä. Se on myös makuasia kuinka happamasta pitää.
Itselläni on ikivanha juuri puuastiassa, jota appeni taikinaksi kutsui (siis sitä astiaa). Kun hommasin uuden tiinun, aloitin taikinan teon vanhassa astiassa ja kaadoin sen uuteen, jossa alustin. Niin sain juuren uuteen astiaan. Toki pakkasessahan juuri säilyy, jos esim. käyttää muoviastiaa.
Onko kukaan kokeillut niitä valmiita ruisleipäaineksia, joissa on mukana hapate? Niistä olen joskus tehnyt "hätäkärsyä" ohjeen mukaan. Luulisin, että niistä saisi juurenkin alkuun pidemmällä käymisprosessilla.
Olen oppinut leivänteon appiukoltani ja 27,5 vuotta on perheemme leivässä pysynyt. Onnistumisien ja epäonnistumisien kirjo on laaja ja johtuu monista erinäisistä seikoista. Yksi tärkeä onnistumistekijä on hyvät jauhot. Niissäkin on eroja. Täällä saa ostaa savitaipalelaisia Tienhaaran myllyn jauhoja. Ne on parhaita. Meillä oli pitkään omia hyviä rukiita. Nyt on turvauduttu tuttujen viljelijöiden rukiisiin.
-
Oikeen tuoksu tulee nokkaan Pirskan ja Pyryharakan uuneista!
Minulla on leivinuuni, mutta kertakokeilun jälkeen luovutin hapanleivän teon.
Lahdesta saa maittavaa Viipurilaisen Kotileipomon täysruisleipää ja liikkuma-alueillamme Padasjoella, Luopioisissa ja Kuhmoisissa on omat pienet leipomonsa ja kaikilla hyvä leipä. Sysmäläinen on myös erinomaista ja sitä saa meidän kaupasta.
Hiivaleipää leivon tarvittaessa ja sämpylöitä, mutta useimmiten sähkö-uunissa. Siinä saa lämmön varmasti oikein. Leivinuuni lämmitetään lämmön, liharuokien, laatikoiden ja uunipuurojen takia. Parin viikon välein olen nyt laittanut ruis-puolukkaimellystä. Kuin mämmiä , makeaa ja kiiltävää, maittaa perheen nuorimmillekin.
-
Pyryharakka, minä olen joskus tehnyt kaupan valmiista aineksesta muikkukukon kuoren... Siinä se oli tietysti täysin vääräoppisessa paikassa eikä kuoresta tullut siis sellainen kuin piti, mutta lopputulos oli yhtä kaikki aika syötävää. Tarjosin sitä ulkomaisille vieraille yhdessä symposiumissa ja söivät!
Missähän meidän mummon vanha tiinu on nykyisin?
-
Ruisleivän paistolämötiloista: Itse teen aika pienen taikinan n. 1,5 l ja siitä 4 ruislimppua ja kaksi aina pellille sähköuuniin ja lämpötila aluksi 225 tai hiukan yli n. 5 min että tulee rapea kuori ja sitten lasken lämpötilaa 200 asteeseen. Paistoaika n. 50 min. Nämä ohjeet pätevät minun sähköuunissani. Aluksi kyllä kokeilin erilaisia lämpötiloja, mutta olen todennut tämän parhaimmaksi ( minun uunissa ja en ole varma ovatko kaikki sähköuunit vertailukelpoisi, tuskin). Uunista otettua sitten vaan kopautus leivän pohjaan ja kuullosteella onko kypsä. :eusa_clap: Nam. :kahvi:
-
Fanni: Noilla ohjeilla voisin kokeilla sähköuunissakin! Vielä pitäisi etsiä kunnon jauhoja.
Muistaakseni äitini osti jauhot joltakin tutulta viljelijältä, jostain siitä lähitienoilta.
Niillä pelloilla on varmaan jo kerrostaloja. :icon_rolleyes:
-
Meillä ruis-puolukkaimellys on nimeltään röpsää. Sillä on kyllä toistakymmentä eri nimeä. Täälläkin toiset syövät pippaa,puolapippaa, retsikkaa...ja kuka mitäkin. Hyvää jokatapauksessa. :023:
-
Ruisleivän paistolämötiloista: Itse teen aika pienen taikinan n. 1,5 l ja siitä 4 ruislimppua ja kaksi aina pellille sähköuuniin ja lämpötila aluksi 225 tai hiukan yli n. 5 min että tulee rapea kuori ja sitten lasken lämpötilaa 200 asteeseen. Paistoaika n. 50 min. Nämä ohjeet pätevät minun sähköuunissani. Aluksi kyllä kokeilin erilaisia lämpötiloja, mutta olen todennut tämän parhaimmaksi ( minun uunissa ja en ole varma ovatko kaikki sähköuunit vertailukelpoisi, tuskin). Uunista otettua sitten vaan kopautus leivän pohjaan ja kuullosteella onko kypsä. :eusa_clap: Nam. :kahvi:
Juuri mitkään asiat eivät ole vertailukelpoisia, kun paistetaan mitä tahansa. Ruislimppujen paistolämpötila riippuu myös siitä, onko uuni täynnä limppuja vai onko niitä harvemmassa. Samoin limppujen koko vaikuttaa. Mieluummin kuitenkin vähän liian kuumassa kuin liian kylmässä uunissa.
-
Vielä tarkennus paistokokemuksiini, paistan vain kaksi limppua kerralla ( eli ei ole kiertoilmauunia) Onnea kokeiluun ja ei kannata lannistua, jos eka yrittämällä ei tule vielä priimaa, tuotekehittelyä se tämäkin vaatii ja sitä onnea kun sitten onnistuu :kahvi:
-
Kysymys: kun koputellaan siihen leivän pohjaan, millainen ääni siitä pitää kuulua, että on kypsää?
Olen kyllä avustanut leivän leipomisessa, mutta äiti paistoi ne korkeimman omakätisesti.
-
Koputusäänen pitäisi olla kumea, vähän kuin onttoon kuoreen koputtaisi. Se kai johtuu siitä, että sisus on kuivempaa kuin raa'assa ja ilmakuplat leivässä antavat sen kaikupohjan. Tällainen mututuntuma minulla on. Kertokaa ihmeessä jos jollakin on ihan oikeaa tietoa.
-
Okei, kiitos! Aion ihan todellakin kokeilla tuota leivänpaistoa. Minulla niin kuin monilla muillakin
liittyy niin paljon hyviä muistoja siihen tuoksuun, taikinantekoon ja makuun tietysti myös.
Mutta kun nyt ensin saisi leivästä syömäkelpoista, niin siitä sitten voisi jatkaa tuotekehittelyä.
-
Tuli tuossa muutama tunti sitten koputeltua. :icon_wink:
Iltapalana tuoretta ruisleipää ja röpsää, takaan että perästä kuuluu. :icon_confused: :icon_eek:
-
Saunahunajasta: onko joku käyttänyt?
Kuulisin mielelläni ohjeita ja vaikutuksia, jos jollain olisi kokemusta siitä.
-
En uskaltanut kokeilla enempää kuin saunaturvettakaan. Minulle ei käy saunassa mitkään tuoksut. Ja turvekäsittely on yhtä sotkua. Kuka senkin siivoaa, laudeliinat, pahimmassa tapauksessa lauteet ja seinätkin ja suihkuhuone nyt ainakin.
Pari kertaa kesällä teen vastan, mutta senkin tuoksu ottaa henkeen vaikka on niin suloinen. :039:
-
Saunahunajaa olen käyttänyt kyllä. ( Siihen käy kyllä tavallinenkin hunaja) Itse teen niin, että ennen löylyyn menoa levittelen hunajaa kasvoille ( tai laajemminkin, jos haluaa) ja sitten vaan löylyttelemään, löylyssä annetaan hunajan vaikuttaa ja sitten normaali pesu. Iho tule erityisen pehmeäksi ja puhtaaksi. Taidankin kokeilla taas pitkästä aikaan tänään ja sitten vaan saunakahfeet :kahvi:
-
Se pikkuinen L.... on lähdossä saunaan. Ei "syötykään" kaalikeittoa, vaan liha-makaroonilaatikkoa, kaikkien lasten herkkua. Vauva totuttelee tuoksuihin. Täällä on vahva körttipullan tuoksu, lammaskaalin aromi ja kahvin, tietysti.
Huomena on Launeen kirkossa Herättäjän kirkkopyhä, sinne lähden pullapitkojen kanssa jo ennen kahdeksaa.
Hippiäiselle, missä lienetkään tiedotan että nyt kuulin sen Jaakko Heinimäen aamuhartauden Areenalta. Jaakon yksinkertaista ja hyvin punnittua puhetta kuuntelen mielelläni ja luen vielä mieluummin.
Vauva on joskus minun näköiseni. Vauvan kuva sopii minun avattareksi. Olenhan lapsi.
-
hippiäinen töröttää bussissa kotimatkalla. Kiva, kun kuulit ja pidit hartaudesta, Heinimäkeä näyttäs olevan tarjolla myös 21. ja 28.1. aamuhartaudessa.
Onko kuvassasi teidän vauva?
-
Kiitos hippiäinen, panen tiedot allakkaani.
On se Idan ja Teemun vauva, vähän meidänkin. Ida sanoikin L.....e tänään:" Odostas noin vuosi, että pääset mummin ruokiin!".
Kuva on paljon parempi normaalikokoisena. Se on lähetetty jonkin lehden "vauvakuvastoon". Kivasti haukottelee. Ihan kuin opettelisi veisaamaan täyttä kurkkua.
Ääni on muuten oikein nätti altto. Rauhallinen vauva. :061:
-
Kuva on söpö kuin mikä, voi vain kuvitella miten suloinen hän on livenä (http://www.cosgan.de/images/kao/engel/g090.gif)
-
hippiäinen töröttää bussissa kotimatkalla.
Aika hassua; mun 'motto' näyttää nyt olevan kotimatkalla. En kyllä huomannu kirjoittaessani tuota vai liekö vielä silloin ollutkaan.
-
Söpö, tuo Riitta-mummin pikkuinen. :eusa_clap:
Olen kokeillut hunajaa sekä turvetta. Turvesaunaan neuvoisin menemään kivalla porukalla jonkun turvesaunayrittäjän saunaan. Hän hoitaa saunansa suojauksen, hommaa sopivan määrän oikeanlaista turvetta, opastaa ja valvoo, että kaikki menee hyvin.
Turvetta levitettiin koko keho ja hiuksiin tuli notkeampi seos. Hiuksiin laitettiin suihkumyssy, ettei turve kuivu hiuksiin. Vesi pullot lauteille mukaan ja sumupullot, millä pidettiin pinta kosteana. Lämpöä saunassa oli n. 50 astetta. Siellä istuskeltiin sitten parikymmntä minuttia.
Tärkeää oli juoda paljon vettä ja sumuttaa pintaa kosteaksi.
Kostea turve on helppo pestä. Se lähtee ihan vesipesulla kevyesti ilman saippuaa. Jos turve pääsee kuivahtamaan pintaan, niin sitten sitä on vaikea saada irti.
Iho oli sen saunan jälkeen tosi pehmeä pari päivää. Ei tarvinnut minkäänlaisia kosteusvoiteita. Teki tosi hyvää iholle. Se myös rentoutti ja laittoi aineenvaihduntaan liikettä. Luulen rentouden johtuneen osin myös pitkästä saunomisesta ja aineenvaihdunnan vilkastumisen paljosta vedenjuonnista.
Voin siis suositella turvesaunaa ja menen varmasti joskus kun tilaisuus tulee uudelleen. :109:
-
Ihan ensimmäiseksi: ihana vauva, Riitta-mummi!
Arvelinkin, että joku on kokeillut saunahunajaa. Minä aion kokeilla myös!
Turvesaunakin kuulostaa - ja näyttää kuvissa - hauskalta. :) Netistä näyttää löytyvän vaikka kuinka
paljon turvesaunayrittäjiä, jopa ihan läheltäkin. Luulin, että niitä saunoja on harvassa, mutta vielä mitä!
-
Riitta-Mummille! Miten Launeen herättäjän pyhä sujui? Oliko paljon väkeä? Itseni olisi tehnyt sinnekin mieli, mutta taitavat yhdet seurat / päivä riittää meidän 6v:lle. illalla yritetään tulla Vapaudenkadulle.
-
Noi hei meme!
Launeen vahtimestarit laskivat että messussa oli 136 kävijaa. Me laskinne kahvi- ja teekupeista ja mehulaseista että kirkkokahveilla oli n. 90 hörppijää. Seuroihin jossa puhuivat kiekkoherrat evp. Raimo Rantala ja Jorma Kaarna, sekä pastori Riitta Säskiö ja Mauno Nivala oli n. 45- 50 henkilöä.
Kolehti messussa mikä oli sovittu Herättäjälle annettiinkin Haitin tarvitseville Kirkon ulkomaan avun kautta.
Launeen kirkko on saneerattu sitten minun sotilaskotisisaruuteni onnistuneesti kansallisromanttiseen tyyliin. Penkkien ja tuolien tiimalasi-leikkaukset ovat hienot.
Homma keittiössä sujui ja kahvikolehti tuli Herättäjälle.
Minä en jaksa illalla lähteä. Vaivasenluu ei tykännyt yli 6 tunnin puristuksesta kirkkokengissä.
-
Kolehti messussa mikä oli sovittu Herättäjälle annettiinkin Haitin tarvitseville Kirkon ulkomaan avun kautta.
Oli yleinen määräys, että kaikissa jumalanpalveluksissa kerätään kolehti Kirkon Ulkomaan Avun kautta Haitiin
-
Oikein tehty.
Iltasanomien kyselyssä vain 40 prosenttia on sitä mieltä että Haitia tulee auttaa. :018:
-
Vielä tarkennus paistokokemuksiini, paistan vain kaksi limppua kerralla ( eli ei ole kiertoilmauunia) Onnea kokeiluun ja ei kannata lannistua, jos eka yrittämällä ei tule vielä priimaa, tuotekehittelyä se tämäkin vaatii ja sitä onnea kun sitten onnistuu :kahvi:
Sain juuri ruisleipäohjeen eräältä valokuvaajalta - lienee syytä mainita, että miespuoliselta. Nyt vain odottelen, että pääsen omassa rauhassa kokeilemaan juurentekoa, tarkkailemaan happanemisen edistymistä, kalibroimaan uunin paistolämpötiloja ym. Suurin ongelma on se, että ehtisin olla riittävän monta päivää samassa paikassa peräkkäin. Siitä se lähtee.
Mt
-
Meillä kävi tänään puhdistuslaitteen (lue pölynimurin) kauppias. Hän osasi esitellä laitettaan hyvin vakuuttavasti. Jos olisin nuorempi ja kokemattomampi, niin olisin voinut vaikka mennä lankaan.
Hän yritti todistella, kuinka vastenmielistä siivoaminen on.
(http://www.cosgan.de/images/smilie/haushalt/a045.gif)
Sitten hän vakuutteli, kuinka hyvä hänen tuotteensa on.
(http://www.cosgan.de/images/smilie/haushalt/a070.gif)
Minun piti imuroida mattoa ensin meidän imurilla, ja sitten hän parsi sen omalla imurillaan ja näytti kankaanpalan avulla, kuinka paljon siitä lähtee edelleen pölyä.
Ostopäätös olisi pitänyt tehdä heti esittelyn jälkeen eikä laite olisi maksanut kuin vähän vajaa 2000 €. Aivan oikein, siis melkein KAKSITUHATTA EUROA.
Olisihan sillä värkillä saanut pestyksi sisäilmaa. Meinasi pokka pettää, kun hän esitteli ilman pesua. Tuli mieleen televisiosta Petelius ja kumppanit, kun he mainostivat: "Ostakaa pilviä!"
Saatoi kait se olla hyväkin laite, mutta kyllä se jäi meiltä ostamatta.
Sitten kun se myyjä oli häipynyt, otin oman imurin esille ja imuroin matosta sitä kohtaa, jonka ukko oli puhdistanut sillä ihmevärkillään. Panin samalla tavalla tumman liinan imurin putkeen ja kas kummaa, matosta lähti vieläkin pölyä. Buaah!!! (http://www.cosgan.de/images/smilie/froehlich/a035.gif)
Kyllä se appiukko-vainaja oli oikeassa kun sanoi, että kauppiaat ne aina valehtelevat.
-
Sain juuri ruisleipäohjeen eräältä valokuvaajalta - lienee syytä mainita, että miespuoliselta. Nyt vain odottelen, että pääsen omassa rauhassa kokeilemaan juurentekoa, tarkkailemaan happanemisen edistymistä, kalibroimaan uunin paistolämpötiloja ym. Suurin ongelma on se, että ehtisin olla riittävän monta päivää samassa paikassa peräkkäin. Siitä se lähtee.
Mt
Joko olet kokeillut ruisleivän tekoa ja jos olet, niin kuinka se onnistui? Halkean uteliaisuudesta.
-
Vielä saa leivänteko odottaa niitä vapaapäiviä. Kahdessa paikassa asuminen on kiireistä, ja taas tuli tuota luntakin...
Mt
-
Meillä kävi tänään puhdistuslaitteen (lue pölynimurin) kauppias. Hän osasi esitellä laitettaan hyvin vakuuttavasti. Jos olisin nuorempi ja kokemattomampi, niin olisin voinut vaikka mennä lankaan.
No just! Tuttua tämä meininki ja sen konstitkin joskus selvitin. Yhden päästin kerran sisään ja kerroin hänelle mistä on kysymys - häipyi ovesta alta aikayksikön. Vieläkö niitä on liikkeellä?...ilmeisesti niin kauan kuin ihmiset menevät lankaan - hyvä ettet menny.
-
Tyypillistä sitten kai minulle, hyväuskoiselle hölmölle, minä olen ostanut ovelta vaikka mitä!
Mm. pölynimurin (musta Volta , hyvä, mutta kallis, 1970-luvulla). Se kesti liki 30 vuotta.
Tauluja, perunoita, kirjasarjoja, pinssejä pikkupojilta.
Pankkitiskillä kävi myös kulkukauppiaita. Muistan ostaneeni puisia rukinlapoja ja juustokehlon, Alajärveläisen flossamaton, kynttilöitä, suklaata, koristetauluja ja lasi-esineitä. Eräs asiakas kauppasi päältään kettuturkin ja toinen Turkista tuomiaan nukka-puseroita(uusia).
Eipä tarvinnut kaupoilla käydä kuin ruoka ja alusvaatteet ostamassa.
Raha oli silloin löysemmässä, ja aikaa vähemmän ja tarpeita enemmän. Nyt en ole vuosiin ostanut kuin säälistä joltakin maahanmuuttajalta jotain tarpeetonta.
...
Hei, kivut alkavat olla poissa, voimat lisääntyy. Laitoin uuniin mannaryynipuuro johon lisäsin rusinoita, sitruunankuorta ja hiukan sokeria ja vaniljaa. Hautukoon siellä vielä
jonkin aikaa. Mustikat ovat sulamassa, sitten maistetaan. :109:
-
Eihän tuo ole enää mikään puuro, vaan vanukas!
-
Puuro, mikä puuro, mutta maistuu sitruunavanukkaalle! Nam! Söin sitä aivan äsken.
Jos joku ei ole kokeillut, suosittelen. Keitä ensin löysähkö mannapuuro kattilassa.
1,5 l maitoa, vajaa 2 dl mannasuurimoita, saman verran rusinoita, puolikkaan sitruunan raastettu kuori+ mehu, vajaa desi sokeria , runsas tl suolaa, 1 tl vaniljasokeria.
Sekoita kaikki. Voideltuun uunivuokaan n. 45 min. 200 astetta.
-
Eilen pääsin toteuttamaan pitkäaikaista haavettani. Keitin matikkasopan. :eusa_pray:
Minä tapaan käydä pyytämässä kalaa K-marketin matalikolta. Miesten mielestä se on liian helppoa kalanpyyntiä, saa aina mitä haluaa. Ei pidä paikkansa. Eilenkin olisin halunnut mätimatikan, vaan eipä ollut tarjolla. Näin mateen kutuaikaan ei ainakaan meidän kauppaan asti tyttömatikat pääse. Joku vetää valistä. Mäti on niin kallista, ettei sitä raaskita myydä mateen mukana. Onneksi eivät sitä parasta osaa sentään vie, maksaa nimittäin.
Lukioon mennessä pitää valita lyhyt tai pitkä matikka. Kalatiskillä ei pituudella ole niin väliä. Täytyy valita paksumahaisin. Mätimateet on selvästi pulskempia kuin koiraat. Ne on varsinaisia pömppömahoja.
Mateen käsittelyssäkin on kaksi koulukuntaa. Suurin osa kai nylkee mateen. Jotkut herkkusuut vain kalttaavat liman pois. :017:
-
Eilen pääsin toteuttamaan pitkäaikaista haavettani. Keitin matikkasopan. :eusa_pray:
Keitin toissapäivänä maksan kera. Syötiin vielä eilissäkin päivänä. Mäkisen matalikolta Jyväskylästä se löytyi. Ennen en laittanut matikkakeittoa kuin itse pilkillä narraamistani matikoista - keittoonkin liittyi silloin aina tiettyä "tunteen ja jännityksen" makua. Nyt täytyy tyytyä helppoon vaihtoehtoon pyyntitavassa.
-
Sain sen possutautirokotteen torstaina. Ei mitään oireita, ei edes käsi kipeä. :039:
-
Keitin toissapäivänä maksan kera.
Siis laitatko maksaa siihen soppaan, ja minkä elukan maksaa? Kysymys on varmaan tyhmä, mtta kun en todellakaan osaa tehdä kunnon madekeittoa niin olen luovuttanut ajat sitten.
-
Maksa se on mateellakin, vai kuinka?
-
Minä sain nasupiikin keskiviikkona ja nyt viikonloppu mennyt sairastaessa. Vatsatautia, kuumetta ja käsikin arka. Saattaa olla jokin viiruskin, mutta nyt elämä jo voittaa ja huomenna pitäisi lähteä töihin.
-
Piikkejä.. vaikka olen kiltti ihminen, kaikkeen en koske, esim. näihin piikkeihin. Kertakaikkiaan ei! :074:
Ps. Perustelunsa kullakin, toivottavasti.
-
Siis laitatko maksaa siihen soppaan, ja minkä elukan maksaa? Kysymys on varmaan tyhmä, mtta kun en todellakaan osaa tehdä kunnon madekeittoa niin olen luovuttanut ajat sitten.
Siis mateen maksa on oikea herrojen herkku.... :003: ...myös naisten.
Minä teen madekeiton niinkuin olen sen kotoa oppinut. Vesitilkkaan kiehumaan kuutioidut perunat, sipuli ja muutama kokonainen maustepippuri. Perunakuutiot saavat juuri ja juuri peittyä vedellä. Perunoita laitat sen mukaan kuin on syöjiä.
Kun perunat on muutaman minutin kiehuneet, siis puolikypsiksi, lado matten palat ja mateen maksa paloina perunoiden päälle. Ne saa jäädä perunoiden päälle. Ne kypsyvät siinä vaikkeivät uppoa veteen. Jatka keittämistä kunnes perunat ja kalat ovat kypsiä. Sitten lisäät maitoa niin paljon, että ruokaa voi sanoa keitoksi. Lisää vielä suolaa maun mukaan ja halutessasi nokare voita. Anna maidon kiehahataa ja maukas madekeitto on valmis.
-
Olen minäkin kuullut, että mateen maksa on herrojen herkku. Kun mainitsin siitä kalan myyjälle, niin hän vähän empi sitä, mutta sanoi, että mateen mäti on hyvää. Ostamassani mateessa oli myös mätiä. Niinpä suolasin sitä ja lisäsin joukkoon sipulia. Eipä kelvannut miehelle, vaikka hän kehui syöneensä hauen mätiä. Itse en myöskään saanut sitä alas, joten sille taisi käydä niinkuin lipeäkalalle taannoin.
Itse mateen sain nyljettyä, mutta ei siitä keitosta kovin erikoista tullut. Olisi varmaan pitänyt höystää voilla ja kermalla. Taisin jättää molemmat pois.
Taisi se maksakin jäädä syömättä, joten se siitä. Kyllä minä silti ruokaa laitan joka päivä, mutta en ole mikään gourmet-kokki. Tavalliset lihakeitot ja sen semmoiset kyllä hoituvat ihan käden käänteessä. Kauheasti en harrasta makaroni-pasta-spagetti-lasagne-linjaa, kun pidän enemmän perunoista. Tietysti joskus makaronilaatikkoa ja siinäpä se onkin.
-
Mie olen kaivannut yli 30 vuotta Elannon leipomon punssileivoksia. Sellaisia en ole missään enää nähnyt. Kai se oli heidän oma resepti, mitä mikään muu leipomo ei ole valmistanut.
Juju oli siinä, että leivois oli lehtevää voitaikinaa ja ilmeisesti alin kerros murotaikinaa. Pinnalla vain ohuen ohut kinuskikerros ja keskellä kostea kuoppa, missä makea punssin aromi. Siis kokonaisuutena ei lainkaan niin makea kuin monet muut leivokset.
Tänään yritin kehitellä omaa versiota. Tulihan niistä ihan syötäviä, mutta ei vielä oikeanlaisia. Täytyy jatkaa kehittelyä.
-
Elannon leipomohan oli legendaarinen ihan ruokaleivistä lähtien.
-
Elannon leipomohan oli legendaarinen ihan ruokaleivistä lähtien.
Pitää paikkansa. Ai että oli hyvää lämmin pieni happamaton ruisleipä tai lämmin polakka tai ranskis. Ne meni kerralla kun äiti toi ne kaupasta. Niitä leivottiin päivittäin ja ne sulivat suussa. Maalla lapsuutensa viettäneet eivät näistä herkuista ole päässeet osallisiksi. Leipurimestarina oli kiuruvedeltä kotoisin oleva körtti Aki Kauhanen, joka asui Käpylässä ja teki herkkuja seurakunnan tilaisuuksiin yhdessä K-kaupan Väiskin Väinö Purjeen kanssa. Siinä oli lyömätön pari.
-
Ennen kuin Fazerin suurleipomo oli Lahdessa nimeltään Oululainen, siellä oli ikimuistoisia leivoksia joita ei enää ole. Punssipallo:lähes täyspallon muotoinen suklaakuorrutteinen ,jossa sisusta oli kakunmurusista ja ilm. mantelijauheesta punssilla kostutettu kaloripommi. Pintaan oli sipaistu taiteelliset pensselinjäljet kultavärillä.
Erityisesti meidän Essi kaipaa sitä.
Sitten oli perunaleivos. Hiukan samanmuotoinen, suklaajauheella siroteltu pinta jossa pieniä kuoppia. Sisus oli, en tiedä mitä, mutta mukavan kimmoisa ja hieno mieto maku, kuin perunassa.
Toscaviineri muistutti nykyistä Toscakakun nelikulmaista palasta, mutta siinä oli päälyksen alla vaniljahyytelöä.
-
Olen saanut maistaa kolmea hurmaavaa punssikakkua. Varhaisin kokemukseni oli lahtelaisen Sinuhen kakku, jota piti aina siellä käydessä ostaa ainakin pala kahvin kanssa, usein koko kakku. Toinen oli Kotkan Lyseon vahtimestarin Uoken versio. Hänen isänsä leipomon nimi säilyy edelleen Hovinsaaren paikannimissä, vaikkei sitä Paalasenmäellä enää olekaan. Kolmas muunnelma aiheesta syntyy meillä kotona, jos vain on riittävän suuri merkkitapaus tulossa. Ahh!
-
Tietokoneet ovat sangen mielenkiintoisia kapistuksia. Nyt tuo meidän pöytäkone on suurremontissa. Saa nähdä, millainen siitä tulee. Näissä koneissa on niin kauheasti kaiken maailman pikkujuttuja, että ihme, että ne toimivat ylipäätään mitenkään. Tästä meidänkin läppäristä on tullut niin maan perusteellisen tuulellakäypä, että ei tiedä, mihän tällä milloinkin pääsee. Luottamus on mennyt kokonaan.
Onneksi kuitenkin tuo aviopuolisko on semmoinen, että häneen voi luottaa. Ennemmin epäluotettava tietokone kuin aviomies.
-
Sinä sen sanoit!
Olin jo huolissani että onko pantava etsintäkuulutukseen kuten Atanasiakin aikoi.
-
Paistetun muikun sijaan tänään laitan Rantakalaa. Korkeareunaiseen paistinpannuun hiukan
vettä, suolaa, paljon sipulia ja muutama maustepippuri. Peratut muikut hiljalleen muhimaan ja lopuksi voita päälle.
Meillä on liharuoka selvästi vaihtumassa yhä useammin kalaruuaksi. Välillä oikeen tympäisee lihan haju.
Ei haittaa vaikka pakasteessa ei ole murustakaan hirveä. Onhan siellä vielä hiukan jänistä ja sorsaa.
Broileri ei enää, ainakaan ne marinoidut, eikä juuri grillattukaan, myös maistu.
Kahvileipä ja karkit valitettavasti kelpaavat hyvin. Kun ovat kiellettyjä herkkuja.
:084:
Leipä, puurot, marjaruoat ja tuoreet marjat ovat OK. Ja kaaliruoat ja salaatit.
-
Mie hemmottelin Tiitiäistä ja miesväkeä tänään lindströminpihveillä ja venäläisillä potaateilla.
Etelä-Karjalan radiossa tekivät tänään tillilihaa. Tulipa mieleen, että siitä on iäisyys ja rapiat päälle kun viimeksi olen tillilihaa tehnyt. Tietenkin tillilihaa on paras tehdä silloin kun tilliä saa tuoreena omasta maasta. Saahan sitä tilliä nykyisin tuoreena kaupasta, mutta mielestäni kasvimaalla kasvatettu tilli on aromikkaampaa.
Enkä kyllä ole piparjuurilihaakaan muistanut tehdä aikoihin. Siitä pidän ehkä enemmänkin kuin tillilihasta.
-
Että minä inhosin jo koulussa tillilihaa :eusa_sick: Siitäköhän jäi tillikammo ???
-
Helsingin kansakoulujen dilleliha olikin 60-luvulla kuin räkää, mutta ei se ollut tillin vika. Maistui minulle.
-
En jaksa lukea koko ketjua läpi, mutta lienenkö kysynyt, että oletteko käsityöihmisiä? Minä pidän kovasti käsitöistä ja teen niitä silloin tällöin. Kauhean erinomaisia niistä ei tule, mutta ihan siedettäviä. Nyt heiluvat neulepuikot sikäli, kun hartiat kestävät.
-
Kyllä ollaan käsityöihmisiä mikäli neulominen, virkkaaminen ja ompelu riittävät.
Kangaspuilla en ole kutonut kuin yhden poppanan. Täällä kun naiset kutovat kaikenlaiset ryijyt, verhot, pöytä- ja pyyheliinakankaat, kuultokudonnaiset ym., joita meikäläinen vain kateellisena katselee.
Ai niin, kyllähän minä olen neulakintaitakin tehnyt ja tietenkin kirjonut joitakin liinoja.
-
Olen käsityöihminen. Välillä tulee taukoa tekemiseen, nyt neulon villapaitaa. Tykkään luonnonmateriaaleista, tekokuituja saa olla lähinnä vain villasukkalangassa.
-
Helsingin kansakoulujen dilleliha olikin 60-luvulla kuin räkää, mutta ei se ollut tillin vika. Maistui minulle.
Veli todistaa. Sitä samaa kauhistusta syöneenä ei kyllä enää halua ikkinä syödä
-
Voi pojat kuinka OIKEA tilliliha on herkullista uusien perunoiden kanssa.
Liha pitää olla maito- eli juottovasikkaa. Sitä ei kyllä juuri ole nykyään saatavana.
Pieni loraus etikkaa on se juju ja tillin laatu.
-
Pyryharakka; saanko venäläisen potaattireseptin?
-
Juu, täältä pesee ja linkoaa. Joskin en tiedä onko tämä mitenkään oikea ja aito. Me vain itse nimitetään niitä venäläisiksi potaateiksi, kun yritin matkia niitä ihanan maukkaita perunoita, mitä Valamossa saimme syödäksemme. Siis siellä vanhassa Valamossa.
Minä teen sen näin: Kuorin perunat ja pilkon suurehkoiksi lohkoiksi. Saavat olla jauhoista lajiketta. Perunoiden kypsyessä, silppuan sipulia ja valkosipulinkynsiä ja pehmitän niitä voissa. Kun perunat on kypsiä, kaadan niistä veden pois ja kaadan sipulivoin perunoiden päälle. Kääntelen vähän perunoita, jotta ne saisivat tasaisesti makua.
Sipulivoihin voi halutessa ripauttaa suolaa. Jos haluaa terveellisemmän vaihtoehdon, voi osan voista korvata öljyllä. Voita täytyy kuitenkin olla edes vähän mauksi.
Tällaiset perunat sopii pihvien tai kalan kanssa, eikä muuta kastiketta tarvita. :039:
-
Ja a vot ne venäläiset potkot maistuvatkii...vaan tokihan se oman emon ruoka on hyvää...mie kyllä yleensäkin olen tosi perso ruoalle.
Ja käsitöitä rakastan...ehkä onnistunein teokseni oli kolme pikkulaukkua, jotka tein joululahjoiksi ystävättärilleni. Neuloin mustasta huopasesta laukut, jotka pesukone huovutti, niihin neulahuovutin vielä pääkalloja ja jokaiselle tyttärelle oman väriset tähdet... ne laukut kuten tytötkin ovat rock! :icon_wink:
Ja lupasin yhdelle ystävättärelleni tehdä pontson kevääksi...varsinkin nyt kun teen opparia niin on ihana rentoutua (ja jumiuttaa niitä harteita entisestään) tekemällä jotain käsillä...lähinnä neuloa,virkata ja neulahuovuttaa...toki mielelläni opettelisin myös mattoja kutomaan, mutta vielä ei ole tullut tilaisuutta...ei muuta kuin hommataan kangaspuut navettaan ja mattoja louskuttamaan.... :icon_biggrin:
-
Olen joskus miettinyt, voisiko käsityön tekeminen onnistua niin, että hartiat eivät jumiutuisi. Jos ahnehtii liian paljon käsitöiden parissa, niin sitten hartiat kipeytyvät ja pahimmassa tapauksessa siitä seuraa päänsärkyä. Tietysti monipuolinen liikunta on tässäkin asiassa hyvä lääke. Hieronta tietysti auttaa myös.
-
Olen joskus miettinyt, voisiko käsityön tekeminen onnistua niin, että hartiat eivät jumiutuisi. Jos ahnehtii liian paljon käsitöiden parissa, niin sitten hartiat kipeytyvät ja pahimmassa tapauksessa siitä seuraa päänsärkyä. Tietysti monipuolinen liikunta on tässäkin asiassa hyvä lääke. Hieronta tietysti auttaa myös.
Taitaa olla niin, että kun tulee ikää lisää, niin paikat jumii helpommin. Ajan myötä jotain kertyy.. Ellei silloin tällöin matkan varrella hierota jumioireisia paikkoja. Hartiat rentoina, niin käsitöissä kuin liikkuessa. Näihin asioihin olen itsekin joutunut kiinnittämään huomiota viime aikoina.
-
Hieronnasta on juuri kokemusta ihan parin viikon takaa. Hyvin heltisi jumitus.
Mutta auttaa saunakin, jos ei yksikseen niin hieronnan lisäksi.
-
Hyvää naistenpäivää körttiakoille!
-
Kiitos Myyrä :eusa_clap:
Hyvää naistenpäivää minultakin kaikille muillekin akoille!
-
Kiitos Myyrä!
Minulta myös Hyvää akkojenpäivää ja neitostenpäivää körttinaisille!
(http://www.cosgan.de/images/midi/froehlich/h090.gif)
-
Kiitos toivotuksista!
Hyvää naistenpäivää kaikille aidoille Eevoille! :eusa_angel:
-
Hei naiset!
Oletteko huomanneet, että silloin kun miesväki kävelee sisään likaisilla kengillä "nopeasti hakemaan jotain", niin he astuvat jalan päkiäosalla lattialle? Kävelytyylistä näkee, että nyt tehdään jotain luvatonta. Ehkä se "lupa" tulee siitä, että kyseessä on semmoisen tärkeän työn tekeminen, jota nainen ei osaa tehdä.
Onko teille käynyt niin, että kun olette miehenne kanssa jossain matkoilla, niin mies unohtaa partakoneen kotiin?
-
Onko teille käynyt niin, että kun olette miehenne kanssa jossain matkoilla, niin mies unohtaa partakoneen kotiin?
Seuraa paljastus: sillä keinoin saa vaimon suostumuksella ostaa uuden partakoneen, jossa on wlan, gps ja hydraulinen karvanpoisto.
Mt
-
Seuraa paljastus: sillä keinoin saa vaimon suostumuksella ostaa uuden partakoneen, jossa on wlan, gps ja hydraulinen karvanpoisto.
Mt
Ai jos ei satu ilman gepsiä tietämään missä partaansa ajaa? :icon_rolleyes:
-
Ai jos ei satu ilman gepsiä tietämään missä partaansa ajaa? :icon_rolleyes:
Kyllä se tekisi naisillekin hyvää tietää missä tukkansa kähertää. Minä sain eilen GPS:n, jonka voin sujauttaa taskuuni, niin voin sitten tietokoneelta katsoa, missä olen käynyt, kuinka kovaa ja korkealla. En olisi ikinä keksinyt hankkia näin välttämätöntä laitetta, mutta se tuli väkisin lehden tilaajalahjana. Oikeasti sen tarkoitus on, että sitten voit tietää missä olet valokuvasi ottanut, kun digikuvien sekunnintarkka aika ja tämän laitteen aika yhdistetään (digikuvissa on tällainen tiedosto, vaikka et olisi siitä koskaan tiennyt). Tämä laite ottaa aikansa GPS sateliitteistä.
-
Tai sit mikrosiru tai vastaava ihon alle ja puolisolle seurantalaite :icon_wink:
-
Lotta kävi taas isomummilassa. Nauroi ja liverteli .Kokeili kyllä rähinä-ääntäkin. Kyllä
pieni lapsi on ihme, nyt sen varsin tajuaa kun on tuota ikää karttunut. Se pätee että lapsenlapset, saati lapsenlapsenlapsi ovat aina vain hurmaavampia.
Rallatin taas kaikki muistamani lastenlaulut. Pienet sammakot on suosikki, sen kyllä huomaa. Ilmeisesti sitä kuulee myös kotona ja tunnistaminen ihastuttaa pientä kuulijaa.
Basso opetettiin jo Urhon vauvana ollessa ettei vauvaan saa koskea. Ja ihme ja kumma se muistaa sen yhä. Palvoen vahtii vauvaa jos se lepää sängyn päällä. Lempeä ilme ruskeissa silmissään. Kunhan lumi sulaa ja päästään työntämään vaunuja ei ylpeämpää springerspanielia ole Lahdessa. Vaunujen vieressä astelu on sen himohommaa.
Oikein kiva kevätpäivä.
-
Seuraa paljastus: sillä keinoin saa vaimon suostumuksella ostaa uuden partakoneen, jossa on wlan, gps ja hydraulinen karvanpoisto.
Mt
Tai sitten saa resottaa loppuloman epämääräisen pituinen sänki naamassa.
-
Ei se monta viikkoa sänkenä pysy. Tiedän kokemuksesta. Aika moni körttiakka voinee todistaakin.
-
Ei se monta viikkoa sänkenä pysy. Tiedän kokemuksesta. Aika moni körttiakka voinee todistaakin.
Olen minäkin körttiakka nähnyt, kuvasta. Ei meidän loma sentään NIIIN pitkä ole. :icon_wink:
-
Olin tänään naisten päivässä toisessa seurakunnassa. On se vaan merkillistä, että
sisaruus, naiseus, luo yhteyttä, sellaista että puolesta sanasta ymmärtää, miten toinen
on kokenut jonkin asian elämässään tai uskonsa arjessa. Tietenkin meitä äitejä yhdisti
myös äitiys, mutta eivät kaikki olleet äitejä - se oli vain yksi seikka kokonaisuudessa.
Vanhoja tuttuja siellä oli vain pari naista, joten yhteys ei rakentunut sille.
Tällainen yhteyden kokeminen ei takerru edes kielirajoihin. Olen kokenut sen ennenkin,
mutta muistin taas tuoreesti mitä se on.
-
Myökii oltiin naistenpäivässä tänään.
Ensin syötiin herkku brunchi. Sitten saatiin itkeä, nauraa ja laulaa Sari Kaartisen kanssa. Kyll se vaan virkistää. :'( :icon_lol: :icon_biggrin:
-
Sari Kaasinen oli ennen Värttinässä ja perustajajäseniä. Taitaa vieläkin asua Rääkkylässä, vai oliskohan muuttanu? Yksi puolituttu on tehny Värttinästä kaksi kirjaa.
-
Mie kurssitin itteäni aleksander-tekniikalla
ja nyt on pää niin irti niin irti (http://www.cosgan.de/images/smilie/froehlich/p020.gif)
-
Taitaa vieläkin asua Rääkkylässä, vai oliskohan muuttanu?
Taitaapa asua täällä meilläpäin :icon_cool:
-
Myökii oltiin naistenpäivässä tänään.
Ensin syötiin herkku brunchi. Sitten saatiin itkeä, nauraa ja laulaa Sari Kaartisen kanssa. Kyll se vaan virkistää. :'( :icon_lol: :icon_biggrin:
Sama ohjelma näytti olevan teilläkin: ensin syödään kaikkia ihanuuksia ja sitten ollaan aitoja
naisia: itketään, nauretaan, tuetaan ja kuunnellaan toisiamme ja ymmärretään toisiamme.
Aika ihanaa olla nainen, eikö olekin, Pyryharakka? :039:
Niin ja tosiaan, ettei unohdu, :icon_biggrin: oli siellä sanan osuuskin, nainen saarnasi.
-
Sari Kaasinen asustaa nykyisin Lappeenrannassa. Sanoi pitävänsä eteläkarjalalaisista, ku myö ollaan niin ilosia ihmisä. Hänen mielestään vuosien varrella pohjoiskarjalalaiset ovat synkistyneet. :102:
-
Aika ihanaa olla nainen, eikö olekin, Pyryharakka? :039:
Näin on. Empä vaihtaisi naisenosaani. :039:
-
Näin on. Empä vaihtaisi naisenosaani. :039:
Enkä minä! Aitona naisena, niin kuin olen luomisen jäljiltä. :)
-
Sama ohjelma näytti olevan teilläkin: ensin syödään kaikkia ihanuuksia ja sitten ollaan aitoja
naisia: itketään, nauretaan, tuetaan ja kuunnellaan toisiamme ja ymmärretään toisiamme.
Aika ihanaa olla nainen, eikö olekin, Pyryharakka? :039:
Vaikka kysyitkin Pyrtsiltä, niin vastaan minäkin täältä; olen ihan ihkussa seurassa, kahden naisystäväni kanssa.
Eilen ratsastettiin ja hiihdettiin, käytiin hiihtämällä Eeva Ryynäsen Paaterissa. Tänään hiihdeltiin Kolilla ja nyt syödään ja parannetaan maailmaa :icon_wink:
-
Vaikka kysyitkin Pyrtsiltä, niin vastaan minäkin täältä; olen ihan ihkussa seurassa, kahden naisystäväni kanssa.
Eilen ratsastettiin ja hiihdettiin, käytiin hiihtämällä Eeva Ryynäsen Paaterissa. Tänään hiihdeltiin Kolilla ja nyt syödään ja parannetaan maailmaa :icon_wink:
Takuulla olette hyvässä seurassa kaikki ihanat nuoret naiset!
Viettäkää hyvät naistenpäivät! :109:
-
Takuulla olette hyvässä seurassa kaikki ihanat nuoret naiset!
Viettäkää hyvät naistenpäivät! :109:
Nuoret... hmm.... Kiitos, meillä ainakin on kivaa :eusa_angel:
-
Taas on tulossa naisten palaveri, kun tavataan, tyttäret ja minä. Siinä saa
tämän maailman asiat hyvän pöllytyksen. :023:
-
Eikö se naistenpäivä mennyt jo (http://cosgan.de/images/smilie/set/052.gif)
-
Lotalla, Idalla ja minulla oli naisten juttuhetki. Syömisen jälkeen Lotta ja minä katsottiin talviurheilua telkusta. Lotta siihen nukahti sormet minun etusormen ympärillä. Se oli laatu-aikaa se.
Ida sai penkoa vanhoja tavaroitamme ja valita kirpparille vietävää.
Miehet tutkivat miten metsästäjäntutkinto suoritettaisiin. Lotan isääkin kiinnostaa. Heillä on kaksi ranskalaista lintukoiraa
......
Meidän pappi astui saarnastuoliin hiivaleipä kainalossaan. Johti siitä päivän evankeliumiin. Paketoi leivän, sitoi punaisella nauhalla, ja sanoi : Lahjaleipä, Elämän leipä.
Ei jäänyt epäselväksi saarna rippikoululaisiltakaan.
-
Kansainvälinen naistenpäivä meni jo, mutta körttiakoilla sellaisia taitaa mahtua viikkoon seitsemän - ellei enemmänkin.
-
Sanokaapa viisaammat, mistä johtuu, että pesinpä pesuhuoneen laattalattian millä keinolla hyvänsä, niin koskaan siitä ei tule tasaisen puhtaan näköinen. Kyllähän minä tiedän, että se on puhdas, mutta pestyäni haluaisin todeta sen myös silmilläni, enkä vain nenälläni. Sitä samaa se on ollut ihan uudesta asti.
-
Usko että se on puhdas! :icon_biggrin:
Jos olet valinnut vaalean laatan kuten minä meidän kylpyhuoneeseen ja serkkuni keittiöönsä, ei nainen voi olla koskaan tyytyväinen värin tasaisuuteen.
Löylyhuoneen lattia on tiilepunaista kaakelia, enkä erota helpolla kiukaanedustan puun -roskia enkä tuhkaa, etenkin kun saunan lamppu on rikki ja valo tulee vain pesuhuoneen lasi-ovesta.
Olisko lattiaremontti tehtävä vaiko ei? :017:
-
Siis vaaleat laatat, sitäkö se onkin. Ajattelin aikanani laattoja valitessani, että pitäisi olla valoisuutta.
Asiasta toiseen, keittiön kaapin ovet ovat kamalan näköiset. Ovat kuluneet pahimmoiltaan. Ei viitsi vaihtaa, kun maksaa maltaita ja muuten toimivat. Pitäisi maalata, mutta kun laiskuttaa. Voi hitsi!
-
Mistä johtuu, että useamman hengen taloudessa on niin valtavasti parittomia sukkia ja vasemman käden käsineitä? Jossain vaiheessa yksi nuoristamme ratkaisi sukkapulman niin, että hän käytti parittomia sukkia, kun ei jaksanut etsiä niille paria. Kaiken huippu oli, kun hän toi pesuun parittomat sukkansa hyvässä järjestyksessä sisäkkäin laitettuna. :icon_lol:
-
Mistä johtuu, että useamman hengen taloudessa on niin valtavasti parittomia sukkia ja vasemman käden käsineitä? Jossain vaiheessa yksi nuoristamme ratkaisi sukkapulman niin, että hän käytti parittomia sukkia, kun ei jaksanut etsiä niille paria. Kaiken huippu oli, kun hän toi pesuun parittomat sukkansa hyvässä järjestyksessä sisäkkäin laitettuna. :icon_lol:
Ainakin kasvuiän jälkeen ongelmaan on helppo ratkaisu: sukkavalikoiman vakiointi. Kun yhdellä henkilöllä on vain yhdenlaisia sukkia ja parihakuisuudesta (sukkien suhteen) irrottaudutaan määrätietoisesti, ongelma katoaa. Kiertoon syötetään tasaiseen tahtiin poistettuja vastaava määrä uutta tavaraa. Järjestelmä toimii parhaiten, kun sukan kestävyys on keskitasoa. Silloin uuden ja vanhan ero ei pääse kasvamaan liian suureksi. Yhden hengen taloudessa ei muita järjestelyjä tarvitakaan. Monen hengen taloudessa tähän järjestelmään siirtyvän on syytä huolehtia itse sukkapyykistään. Tästä koituva vaivannäkö korvaantuu runsain mitoin huvituksena, kun saa kommentoida sukalle paria etsivien perheenjäsenten aamutouhuja. Mikäli samassa taloudessa useampi henkilö siirtyy vakioituun sukkapolitiikkaan, riittävä erottuvuus varmistetaan neuvotteluilla, tarvittaessa ulkopuolista sovittelijaa apuna käyttäen. Sukkien valintaan vaikuttaa tavanomaisten tekijöiden ohella saatavuus, valmistajat kun eivät anna takuuta tietyn sukkamallin valmistuksen jatkuvuudesta. Markkinoilla on kyllä tuotteita, joilla on pitkä ikä, vakiintunut asiakaskunta ja kohtalaisen turvattu tulevaisuus. Valitettavasti taloustoimittajat eivät nosta näitä tekstiiliteollisuuden kivijalkoja esiin, vaan kirjoittavat joutavanpäiväsestä pintakuohusta, kuten osakekursseista ja energiapolitiikasta.
Mt
-
Minä olen toiminut ulkopuolisena apuna Herttoniemessä määrävälein. Satojen sukkien taloudessa pyykkikoneen mustaan aukkoon katoaa kymmeniä sukkia vuodessa.
Näin se menee. Sukkalaatikot vaatehuoneesta lattialle. Kaikille joille löytyy pari naitetaan. Parittomat kaverukset pannaan muovipussiin. Kehotan käyttämään niitäkin "arkikäytössä". Ja kuinka ollakaan puolen vuoden päässä kaikilla kolmella "pojalla" on taas eriväriset sukat jalassaan.
Se parin etsiminen on muuten ihan hauskaa, kuin palapeliä kokoaisi.
Matka Helsinkiin on taas lähiviikolla tiedossa.
Meillä ei panna sukkia pesukoneeseen naitettuina, vaan eronneina. :icon_lol:
-
Ainakin kasvuiän jälkeen ongelmaan on helppo ratkaisu: sukkavalikoiman vakiointi. Kun yhdellä henkilöllä on vain yhdenlaisia sukkia ja parihakuisuudesta (sukkien suhteen) irrottaudutaan määrätietoisesti, ongelma katoaa. Kiertoon syötetään tasaiseen tahtiin poistettuja vastaava määrä uutta tavaraa. Järjestelmä toimii parhaiten, kun sukan kestävyys on keskitasoa. Silloin uuden ja vanhan ero ei pääse kasvamaan liian suureksi. Yhden hengen taloudessa ei muita järjestelyjä tarvitakaan. Monen hengen taloudessa tähän järjestelmään siirtyvän on syytä huolehtia itse sukkapyykistään. Tästä koituva vaivannäkö korvaantuu runsain mitoin huvituksena, kun saa kommentoida sukalle paria etsivien perheenjäsenten aamutouhuja. Mikäli samassa taloudessa useampi henkilö siirtyy vakioituun sukkapolitiikkaan, riittävä erottuvuus varmistetaan neuvotteluilla, tarvittaessa ulkopuolista sovittelijaa apuna käyttäen. Sukkien valintaan vaikuttaa tavanomaisten tekijöiden ohella saatavuus, valmistajat kun eivät anna takuuta tietyn sukkamallin valmistuksen jatkuvuudesta. Markkinoilla on kyllä tuotteita, joilla on pitkä ikä, vakiintunut asiakaskunta ja kohtalaisen turvattu tulevaisuus. Valitettavasti taloustoimittajat eivät nosta näitä tekstiiliteollisuuden kivijalkoja esiin, vaan kirjoittavat joutavanpäiväsestä pintakuohusta, kuten osakekursseista ja energiapolitiikasta.
Mt
Sitten täytyy varoa, ettei se sukkamalli ole valkoinen urheilusukka. Kyllä Lenita tietää! :eusa_angel:
-
Meillä parittomien sukkien ongelma ratkesi, kun saimme ja myöhemmin hankimme lisää ns "parittajija". Sukkanipsuja, joilla sukat laitetaan parettain koneeseen ja ovat siten valmiit pesun jälkeen laitettavaksi pareittaain kaappiin. Hommaa helpottaa, että jokaiselle perheenjäsenelle on oma värinsä, joten sukat kulkeutuvat vielä oikeille omistajilleenkin. Muutama harmaa hius tuli memen päähän, ennenkuin miesväkikin tämän asian oivalsi, mutta nyt menee hyvin!
-
Meillä parittomien sukkien ongelma ratkesi, kun saimme ja myöhemmin hankimme lisää ns "parittajija". Sukkanipsuja, joilla sukat laitetaan parettain koneeseen ja ovat siten valmiit pesun jälkeen laitettavaksi pareittaain kaappiin. Hommaa helpottaa, että jokaiselle perheenjäsenelle on oma värinsä, joten sukat kulkeutuvat vielä oikeille omistajilleenkin. Muutama harmaa hius tuli memen päähän, ennenkuin miesväkikin tämän asian oivalsi, mutta nyt menee hyvin!
Millaisia ne nipsut ovat ja mistä niitä saa? Kolisevatko koneessa?
-
Ainakin tällä sivulla oli kuvia ja tietoa ko. vekottimesta.
http://www.sockinet.fi/PublishedService?file=page&pageID=9&itemcode=supi-1
http://www.vaivaton.com/product/2257-1-836
Eivät kolise, vaan ainakin meillä toimivat erinomaisesti.
-
Ai niin, nuita Supi-pidikkeitä myydään ihan marketeissa, taisin nähdä jossain apuvälinekaupassa tai apteekissakin.
-
Kiitos vinkistä, meme. Avasin ensimmäisen linkin ja tilasin jo aikamoisen rovion niitä. Jospa sukat nyt pysyisivät vähän paremmin tallessa. Voi olla, että miesväkeä joutuu tosissaan kouluttamaan.
-
Minä olen yrittänyt kouluttaa naisväkeä siihen, että sukkapari, joka ei ole jalassa, pyykissä tai kuivumassa, olisi aina sykkyrässä (mikä lie oikea termi?). Se on kuulemma mahdotonta.
-
Nyt tämä pulina loppuu tähän. Tämä on täynnä. Jatkukoon seuraavassa osassa numero 3