Ei Kristus ole nykyään vaikuttamassa ainoastaan sanansa ja Henkensä kautta, vaan on myös läsnä persoonallisesti veljissänsä, joista Hän tekstissämme* puhuu. Raamatussa verrataan Herran omia Kristuksen ruumiiseen, jäseniin ruumiissa, jonka pää on Kristus. Koko Herran seurakunta maan päällä on siis kuva Kristuksesta. Hänen veljiänsä ovat Hänen omien sanojensa mukaan ne, jotka tekevät Hänen Isänsä tahdon, joka on taivaissa. Hänelle tuotiin sana, kun Hän istui opetuslastensa keskellä: Katso, äitisi ja veljesi seisovat ulkona ja tahtovat puhutella sinua. Silloin Hän viittasi ystäviinsä ja sanoi: Katso, tässä ovat äitini ja veljeni! Hän on niissä siis läsnä meitä joka päivä. Me olemme tilaisuudessa Häntä niissä näkemään, niissä kuulemaan Hänen puhettansa, niissä käsittämään Hänen armonsa ja voimansa, niissä Häntä palvelemaan ja rakastamaan. Ja minkälaisissa etenkin? Ei niissä, jotka omasta mielestänsä suurimpia ovat, vaikka ihminenhän tahtoo aina korkeaa ja loistavaa, vaan etenkin on Hän tarjona vähimmissä veljissänsä, kaikkein mitättömimmissä, pienissä, mahdottomissa omasta mielestänsä, sellaisissa, jotka ovat enin avun ja palveluksen tarpeessa. Hän sanoo nimittäin tekstissämme: Mitä olette tehneet yhdelle näistä vähimmistä minun veljistäni, sen teitte minulle. Meillä on tilaisuus palvella Jeesusta, mutta ainoastaan niissä, jotka ovat Hänen omiansa täällä. Tätä palvelemista vain kysytään Herran tulemisen hetkellä, ei sitä, miten hartaita olemme olleet, miten suurta jumalisuutta on harjoitettu, miten usein kirkossa ja ehtoollisella on käyty, miten monta virttä veisattu, miten monta rukousta rukoiltu, miten hyvän kristityn nimen olemme muilta saaneet, vaan sitä, miten olemme Jeesusta Hänen vähimmissä veljissänsä kohdelleet, minkälainen suhteemme heihin ja heidän kauttansa Häneen on ollut.
Vilhelmi Malmivaara
*Matt. 25:31-46