No juurikin näin, mielestäni ymmärrän....
Tätä tapahtuu jatkuvasti, puolustelen ja selittelen puheitani, tekemisiäni.
Tilanteen hyväksyminen, nöyrtyminen, anteeksi pyytäminen, opiksi ottaminen,
parannuksen teko....voi että kun on vaikeaa....
Niin ja tuo...pyritään jotenkin omavoimaisesti hyvittämään, harjoittamaan muotomenoja,
hurskastellaan, lauleskellaan, lähdetään metsäpolulle kävelemään.
Hiljentyminen ja kuunteleminen, Sanan tutkiminen, rukous...mitä Herra minulle sanoo.