Kun haluaisin auttaa
Luojani, sinä olet luonut minut elämään omaa elämääni. Sinä olet luonut minut myös auttamaan lähimmäisiäni. Sinä tiedät, etten ole usein auttamistuulella. Mutta tänään minusta tuntuu että olen. Se on mieluisa tunne.
Johda siis tänään luokseni joku, jonka avuntarpeeseen minun mahdollisuuteni riittävät. Auta minua tuntemaan hänet kun kohtaamme. Jos hänen auttamisensa tuntuu käyvän liian vaikeaksi tai kalliiksi, lisää tätä vireillä olevaa auttamishaluani ja lähetä tarvittaessa jokin toinenkin osallistumaan avun antamiseen. Olisi ikävä, jos se ihminen, jonka takia annoit tämän kipinän mieleeni, jäisikin tänään apua vaille.
Kiitos, Luojani, kun saan suunnitella jonkin toisen auttamista enkä ole pakotettu toivomaan apua joltakin, joka ei tänään halua auttaa.
Olavi Kaukola