Keskustelu > Yleinen keskustelu

Kaappikristityt

(1/7) > >>

kirsus:
Kun tuolla seksuaalisia vähemmistöjä koskevassa ketjussa heräteltiin kysymystä kristittynä kaapista ulos tulemisesta, niin ohessa Pauli Aalto-Setälän mielenkiintoinen kolumni aiheesta: http://www.kotimaa.fi/kotimaa/index.php?option=com_content&task=view&id=1257&Itemid=75. Tässä yksi artikkelista poimittu lause:
--- Lainaus ---Samaan aikaan kun ihmiset pohtivat henkisyyttä ja hengellisyyttä enemmän kuin koskaan, salaamme sen toisiltamme tiukemmin kuin ikinä.
--- Lainaus päättyy ---

Mikä kumma siinä on? Kun itsekin olen kuullut sellaisia kommentteja, että "Kyllä minäkin uskon Jumalaan, mutta ei siitä asiasta sovi puhua!".
Enkä tarjoita tässä Jumalasta puhumisella mitään evankelioimista tai oman uskon tuputtamista, vaan ihan normaalia keskustelua.

Tulee tässä mieleen lause Elina Vuolan kirjasta "Köyhien Jumala - johdatus vapautuksen teologiaan", joka meni ajatukseltaan jotenkin näin: "Erityisesti eurooppalaisia on ihmetyttänyt nicaragualaisten tapa puhua uskonnosta. He puhuvat Jumalan valtakunnan tulemisesta yhtä luonnollisella tavalla kuin esim. bussipysäkillä seuraavan linja-auton saapumisesta."

Onhan Jumalan olemassaolo kuitenkin huomatttavasti ratkaisevampi tekijä elämälle kuin esim. Nokian osakekurssit. Niin miksi sitten aiheesta ei voisi/saisi puhua samalla tavalla kuin puhumme muista elämäämme vaikuttavista asioista, kuten työttömäksi jäämisestä, opiskelupaikan saamisesta, perheenlisäyksestä yms.?

mies valaan vatsasta:
Miksei voisi puhua, mutta siinä on hyvin pieni matka mestarointiin, hurskasteluun ja toisen henkiseen "lyömiseen".

Tänään tuli puhetta kaverini kanssa siitä että olen körtti. Kun yritin selittää mitä se edes merkitsee, niin huomasin kuinka vaikeaa se todella oli. En halunnut tyrkyttää hänelle omaa uskoani, ryhtyä siinä venkelioimaan. Minusta jokaisen oma asia kuinka  uskoo, sillä Jumala antaa uskon, ei toinen ihminen omilla puheillaa.

En tiedä tarkoititko tätä mutta koska kiire painaa päälle en kerkiä asiaan syvällisemmin paneutua.

Pena:
Minä pidän tätä länsimaisen yksilökeskeisuuden oireena. Sanottakoon sitä sitten individualismiksi tai privatisoitumiseksi. Ei ole sopivaa puuttua toisen asioihin eikä tuputtaa omiaan muille. Mitä tärkeämpi asia on, sitä henkilökohtaisempi. Ehkä uskontunnustuksen saama kritiikkikin kohdistuu ajatukseen 'yhteinen kristillinen uskomme' enemmän kuin joihinkin yksityiskohtiin. On sopivaa uskoa itsekseen vaikka neitseestä syntymiseen, mutta se on pidettävä salaisuutena.
Minusta tämä on surullista. Olen aina kokenut tärkeänä olla osa Pyhää yhteistä seurakuntaa. Kerran peruskoululaiset kyselivät uskonnon tehtävänään mitä Jeesus kenellekin merkitsee. Taisin sanoa, että Hän on viinipuu ja minä olen oksa.

C-kortti:

--- Lainaus käyttäjältä: "mies valaan vatsasta" --- En halunnut tyrkyttää hänelle omaa uskoani, ryhtyä siinä venkelioimaan. Minusta jokaisen oma asia kuinka  uskoo, sillä Jumala antaa uskon, ei toinen ihminen omilla puheillaa.
--- Lainaus päättyy ---


Se toinen mies valaan vatsassa, Joona, oli samoissa ongelmissa, hänkään kun ei tahtonut saarnata ympärillään oleville ihmisille sitä, minkä oli Jumalalta saanut.

Ei se Mestarimme Jeesuskaan tainnut ymmärtää miten sitä ihmisiä kohdataan poliittisesti korrektilla ja toisen maailmankatsomusta kunnioittavalla tavalla. Hän kun antoi peräti käskyn saarnata.

Ja se Ukko-Paavo parkakin luuli, että ihmisille pitäisi saarnata. Ja saarnasi.

Onneksi nyt on niin suuri viisaus saatu koottua, ettei enää juuri saarnata, ainakaan kirkon ulkopuolella. Tyrkyttämistähän se on, hengellistä vallankäyttöä, toisen yläpuolelle asettuvaa mestaroimista ja mitä kaikkea  muuta...?

15. Ja hän sanoi heille: "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa
evankeliumia kaikille luoduille.
16. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se
tuomitaan kadotukseen.

seppos:

--- Lainaus käyttäjältä: "C-kortti" ---

Onneksi nyt on niin suuri viisaus saatu koottua, ettei enää juuri saarnata, ainakaan kirkon ulkopuolella. Tyrkyttämistähän se on, hengellistä vallankäyttöä, toisen yläpuolelle asettuvaa mestaroimista ja mitä kaikkea  muuta...?

15. Ja hän sanoi heille: "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa
evankeliumia kaikille luoduille.
16. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se
tuomitaan kadotukseen.
--- Lainaus päättyy ---


Tuo lauseesi, johon ivallisesti kiteytit meni vähän niin sanotusti överiksi. Siihen oli sotkettu asioita, jotka eivät liittyneet toisiinsa saati aiheeseen. Kyllä saarnata saa edelleen, mutta sen teho on vanhoista hyvistä ajoista laskenut dramaattisesti. Kauniit ja rohkeat tekee paremmin kansalle kauppansa kuin evankeliumi.

Monesti saarnaamisen vaikutus on juuri päinvastainen kuin hurskas saaranaaja tarkoitti. Jos se ei ole Jumalasta, se on turhaa. Me voimme poimia Raamatusta lauseita joka tilanteeseen ja laittaa sillä tavoin Jumala vakuuttamaan, että olemme oikealla asialla. Sanoa, että minä ja Jumala olemme tätä mieltä. Tästä syystä meillä on aina vältetty Raamatun lauseilla koreilemista ja niiden käyttöä vahvistamaan mielipidettämme.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu