Keskustelu > Yleinen keskustelu

Kotimaa-yhtiöiden toimitusjohtaja...

<< < (2/5) > >>

mies valaan vatsasta:
Populismi puree. Nimi on helposti silmään tarttuva juuri sen takia mitä se tarkoittaa. Vaikkei pitäisi olla.

Pena:
Eikä se ideanakaan ole kovin tuore. Elokuvan nimenä on ainakin Perkele! - kuvia Suomesta.

kirsus:

--- Lainaus käyttäjältä: "Kalistaja" ---Minulta lipsahti ruma sana - ei tosin tuo ketjussa mainittu - kun tietokone takkusi päivällä pahoin. Mutta en minä silti tuolla sanalla hekumoisi, eikä se oikein tuollaisen kirjan nimeen. Olisko jopa kosiskelua... Voi tietysti olla, että alan käydä vanhaksi kun tällaiseen tartun.

Mutta, mutta: henkimaailma on totta, ja...

Täytyy lopettaa. Tästähän on muuten tulossa turhan uskonnollinen kirjoitus.
--- Lainaus päättyy ---


Mielenkiintoinen aihe, jota voisi lähestyä monelta kantilta.

1) Kirosanoista se, joka minua pahiten häiritsee - tuon v-alkuisen sanan lisäksi - tai oikeastaan loukkaa on j-lauta. Vielä pahemmalta se kuullostaa yhdistelmänä "Perkele, j-lauta!", jolloin totisesti tekee mieli kysyy puhujalta, että kumpaa hän oikein avukseen huutelee.

2) Itse suhtaudun näihin s-tana ja p-kele sanoihin useimmiten vain rumina sanoina, mutta tiedän ihmisiä, jotka pitävät niiden lausumista joka kerta kyseisen sarvipään esiinmanaamisena - aivan äänensävystä ja lausujan tarkoituksesta riippumatta.

3) Toisaalta tuli mieleen, että kysehän on kirosanoista - eli eikö tilanne voisi olla itseasiassa toisinpäin. Eli jos onnistuu pudottamaan 5 kilon kiven varpailleen ja suusta lipsahtaa tuo "P-kele!", niin eikö kyse ole pikemminkin siitä, että kiroaa tuon alakerran tyypin, kuin että huutelee tätä avukseen?

4) Mitä tulee sanan käyttöön kirjan nimenä, niin eikös tässä jokin aika sitten ilmestynyt kirja nimeltä "Jumala"? Ja nyt sitten on "Perkele!" Puuttumatta kirjojen sisältöihin, niin jos kirjan nimellä halutaan räväyttää ja saada lukijoita, niin millä tästä nyt seuraava kirjailija sitten pistää paremmaksi/pahemmaksi?   :-?  

4) Loppukevennyksenä:  Kopioin kerran Wordiin Raamatusta tekstin  
--- Lainaus ---"Vielä Paholainen vei Jeesuksen hyvin korkealle vuorelle, näytti hänelle maailman kaikki valtakunnat ja niiden loiston ja sanoi: "Kaiken tämän minä annan sinulle, jos polvistut eteeni ja kumarrat minua."
Silloin Jeesus sanoi hänelle: "Mene pois, Saatana! On kirjoitettu: 'Herraa, Jumalaasi, sinun tulee kunnioittaa ja ainoastaan häntä palvella.'" (Matt. 4:8-10.)
--- Lainaus päättyy ---
No oikolukuohjelma pyysi minua sanan Saatana kohdalla tarkistamaan "sopiiko sana tekstin tyyliin".

Pena:
Pentti Saarikoski käänsi muistaakseni Matteuksen evankeliumiin Jeesuksen sanat Pietarille: - Painu helvettiin, saatana!

Perinteinen tyylilaji on: - Väisty minun tyköäni, saatana. Siinä pehmennetään korutyylillä sielunvihollinen eikä oikein tiedä, puhutellaanko Pietaria vai pirua hänen mielessään.

kirsus:

--- Lainaus käyttäjältä: "Pena" ---
Perinteinen tyylilaji on: - Väisty minun tyköäni, saatana.
--- Lainaus päättyy ---

Kuullostaa nykyihmisen korvaan aikamoiselta pehmoilulta, siis melkein "Rakas sielunvihollinen, jos sinulle mitenkään sopisi eikä siitä olisi hirveästi vaivaa, niin olisitko ystävällinen ja siirtyisit edes hieman kauemmaksi."

Tuossa Wordin oikolukuhuomatuksessa huvittikin juuri lähinnä se, että eiköhän Jeesus tuossa tilanteessa tiennyt, mitä tyyliä käyttää paholaista häätäessään. :wink:

Ps. Tässä esimerkissäni puhutaan nimenomaan Paholaisesta, siis ollaan siinä tilanteessa, kun tämä siellä vuoren huipulla tarjoaa J:lle koko maailman rikkauksia. Tuo Pietari-tapaus on kieltämättä tulkinnallisesti mielenkiintoinen.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu