Keskustelu > Raamattupiirit

Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje 10. luku

<< < (2/4) > >>

karjalaisenkyösti:
Vaikea aihe, tämä sisikunnan äänet. En oikein saa sitä järkevään pakettiin.
Vajavaista tuo kirjoitteluni on ollut ja mistä minä tiedän, johtaako se ihmistä enemmän harhaan, kuin oikeaan.

Raamattua lukiessa tai vaikka metsässä kävellessä saattaa muistua jokin Raamatun teksti mieleen ja sitä kautta syntyä uusi oivallus. Sisikunnassahan tämä oivallus syntyy, missäs muuallakaan.
Tämä on tilanne, josta hyvinkin voi sanoa, että nyt Jumala (mitä ilmeisimmin) puhui minulle.
Ja jos paljon lukee Raamattua, niin mistäs sen tietää, vaikka jollekin tällainen olisi hyvinkin jokapäiväistä.

karjalaisenkyösti:
Jos tätä aihetta vielä laajentaa, niin vielä eksyttävämpiä ovat tapahtumat, jossa enkeli ilmestyy ja puhuu asioita.
Jos sisikuntaansa vielä pitääepäluotetavana, niin varmaan on vaikeaa olla uskomatta, jos joku valkeuden enkeli ilmestyy ja kaikki tuntuu kauniilta ja ihanalta.

Tietojeni mukaan Muhamed vietti paljon aikaa rukouksessa ja etsi Jumalaa voimaperäisesti.
Muhamedille ilmestyi enkeli, joka muistaakseni esitteli itsensä Gabrieliksi.
Aluksi Muhamed ajatteli tuota ilmestystä väärästä lähteestä tulevana, mutta erään kristillisperäisen lahkon edustajan kannustamana hän sitten muutti mielensä.
En tiedä, kuinka monta kertaa tuo olento Muhamedille sitten ilmestyi, mutta lopulta hän uskoi ja syntyi ilamilaisuus, joka mm. kieltää Kristuksen sovituskuoleman ja ihmisen perisyntisyyden.

karjalaisenkyösti:
"Jos joku, joka ei usko, kutsuu teitä ja te tahdotte mennä hänen luokseen, niin syökää kaikkea, mitä eteenne pannaan, kyselemättä mitään omantunnon tähden."

Tästä tuli sellainenkin varsin körttiläinen ajatus mieleeni, että ystävyys ei ota kantaa ihmisen maailmankuvaan.
Körttiläinen voi olla vakaumuksellinen kristitty ja naapurissa asuu vakaumuksellinen muslimi, joka silloin tällöin kutsuu tuon körttiläisen vieraakseen. Usein aikataulut sopivat yhteen ja körttiläinen menee tuon muslimin luo kylään ja he syövät yhdessä hyvän aterian ja keskustelevat ehkä uskosta, uskonnosta, politiikasta, autoista ja pitsin nypläyksestä. Välillä keskustelu voi käydä kiivaanakin, vaan ystävys sen kestää.
Ja välillä tuo muslimiperhe käy körttiläisen kotona nauttimassa suomalaista sapuskaa.
Inhimillisyyden näkökulmasta katsottuna olemme kaikki ihmiset aivan samassa veneessä maailmankuvasta välittämättä.

Riitta-mummi:
Oletpa lohkaissut ison palan tutkiaksesi. Näistä riittäisi vaikka kuinka suureen ja laajaan keskusteluun.
Haluan kiteyttää oman ajatteluni jakeeseen 26," Herran on maa, ja kaikki mitä siinä on ".
Siinä maassa on myös ihminen kaikkine tarpeineen ja tekoineen. Myös uskon kysymykset kuuluvat ihmisen inhimilliseen olemukseen.

Pohdiskelet tärkeimpänä ymmärtääkseni sitä mikä on Jumalan ääni sisällämme.
Sen mukaan mitä olen lukenut ja kokenut näiltä kiinnostavilta kristillisiltä mystikoilta, Jumalan kokee vasta sitten kun on tyhjentynyt   k a i k e s t a  omasta, aineellisesta osasta itseään. Jättäytyminen tyhjän varaan, sielun pohjalle, voi Jumala tulla ja puhua.
Hän puhuu silloin meissä Poikansa äänellä, Hengellään. Se ääni kuuluu sielussa.
Se ei ole, välttämättä, lainkaan tunteellinen kokemus. Kuitenkin se erottuu kaikesta omasta aprikoinnista. Totuttuaan, alkaa Hänen äänensä erottaa. Se on Ihmisen ääni, hyvä paimenemme. Sen äänen seuraaminen ei vie harhaan. Se ei ole korvin kuultavaa, kuten Jumala ei myös näy silmillämme.

karjalaisenkyösti:
Oikean ja väärän sisikunnassa olevan äänen erotteleminen ei ole helppoa.
Tärkeää se on.
http://www.kauppalehti.fi/uutiset/menestyva-suomalaisyrittaja-kysyn-bisnesasioissa-neuvoa-henkioppailtani/cGgDh8uX

Muistaakseni kyseessä on "Filokalia" niminen kirjasarja, jossa varoitetaan, että munkkikin voi joutua harhaan.
Eräs erityisen hurskas ja jumalinen munkki oli hypännyt kaivoon, joka taasen johtui siitä, että hän oli kuullut äänen, jonka hän uskoi Jumalan viestiksi. Kuulemani mukaan hän pelastui, mutta kuoli saamiinsa vammoihin myöhemmin, saattoi olla jo seuraavana päivänä.

En tietenkään halua kieltää sitä, etteikö Jumala puhuisi ihmisen sisikunnan kautta, toki Hän voi puhua ja puhuukin. Siellä sisikunnassa voi olla kuitenkin muitakin puhujia: oma psyyke ainakin on ja se monesti onkin varsin puhelias sekä joskus jopa valkeuden enkeliksi puheutunut Paholainen, joka uskottelee olevansa Jumalan sanansaattaja, ellei jopa itse Kristus.
Ja moni uskoo.

Jokainen joutuu kuulemansa "äänet" itse punnitsemaan.
Ne  voimakkaat "äänet", joita itse olen sisikunnastani "kuullut" ja joita päivittäin kuulen, ovat pääosin pelkkää puppua.
Olen niin monta kertaa käytännössä tarkistanut niiden paikkansapitävyyksiä ja kovin harvoin ne ovat osoittautuneet oikeiksi.
Toki on niin, että minun tilannettani ei voi yleistää kaikkia koskevaksi. Ehkä jonkun toisen äänimaailma on terveemmällä pohjalla, joka on varsin todennäköistä. Uskon omaavani keskimääräistä eräterveemmän äänimaailman sisikunnassani.
Raamattua lukiessa tai sen tekstiä mielessä pyörittäessä toisinaan on toisenlainen ääni kellossa: teksti avautuu uudella tavalla, tekee kipeää, lohduttaa, ....  Jumala taisi puhua. En omista riittävää hengellistä arviointikykyä, joten silti saattaa jäädä pieni epävarmuus, että oliko se Jumalan puhetta vai kuvittelinko vain.
Voin tarvittaessa arvioittaa saamaani viestiä tutkimalla sitä, mitä hyväksi kokemani edesmenneet kirkon tunnetut vaikuttajat ovat kyseisestä asiasta ennen ajatelleet ja opettaneet. Jos Raamattu ja heidän tulkintansa näyttävät yhtäpitäviltä kuulemani puheen kanssa, voin todeta, että kyllä se ilmeisesti oli Jumala, joka puhui minulle.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu