Keskustelu > Raamattupiirit

Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje 4. luku

<< < (2/6) > >>

Riitta-mummi:
Vastaan omalta kohdaltani.  Olen kokenut Jumalan valtakunnan läsnäoloa muutamin eri tavoin.


Ehtoollisen vietto on lähes aina sellainen kokemus, että olemme sen piirissä.

Koen aika- ajoin suurta hartautta muulloinkin kuin seurakunnan yhteydessä. Se liittyy usein rukouksen kanssa yhteen.

Pienet lapset ovat taivaan kansalaisia kunnes tietoisuus heissäkin kadottaa viattomuuden.

Kastehetkessä ja uskovan vainajan hautaansiunaamisessa on taivas läsnä.

Olen kuunnellut puhujia, pappeja ja maallikoita joille Henki on antanut sanat puheeseen.

Henki itse ilmoittaa itsestään. Lohdutus, johdatus ja opetus ovat sen työtä.

karjalaisenkyösti:

--- Lainaus käyttäjältä: Riitta-mummi - 12.10.16 - klo:07:33 ---
Ehtoollisen vietto on lähes aina sellainen kokemus, että olemme sen piirissä.


--- Lainaus päättyy ---

Hyviä ajatuksia nuo kaikki.

Ehtoollisessa on Kristus salatulla tavalla käsin kosketeltavana läsnä. En ehkä tunne mitään, ajatukseni ponnisteluistani huolimatta lentää maallisiin ajatuksiin, mutta silti ehtoollisvieras ilmeisesti jotenkin salatulla tavalla tulee osalliseksi Kristuksesta.

Itsensä koetteleminen kuuluu ehtoolliseen.
En ymmärrä, tai ymmärrän, mutta äärimmäisen vähän. Sen ymmärrän, että ehtoollinen on suuri ja tärkeä meiltä peitetty salaisuus

vn:
Tuntuu hyvältä lukea täällä kaikkia ajatuksianne!   :109:

Koitan miettiä vielä jaetta 20, Jumalan voiman ilmenemistä, Pyhän Hengen voimaa.
Varsin aralla tunnolla olen, mutta en ainoa, ja yritetään kantaa ja rohkaista toisiamme
rukouksin.

Miten voima ilmenee minussa, minun kauttani?
Olen muurinaukossa omalla paikallani uskollinen, en pakene.
Kristuksen tulee kasvaa, minun vähetä.
Ei ole hyvä asia ollenkaan että pyörin omassa heikkoudessani, voivottelen...ja siihen vedoten
pakenen, piiloudun ja totean että en osaa, ei minusta ole mihinkään.
Vaan saan kiittää ja ylistää Herraa siitä mitä Hän on, mitä Hän on minullekin antanut,
minussakin tehnyt, saan kiittää kaikista lahjoistaan, kiitosaiheita kyllä on.
Ja se että olen rohkeasti oma itseni, pelkäämättä, häpeämättä.

Pyhän Hengen voima näkyy myös seurakunnassa, kristittyjen keskinäisessä yhteydessä.

Ihmisenä, ihmisten kesken, kaikki on kyllä puutteellista.
Mutta saamme katsoa Kristukseen, meille on annettu rukous, esirukous.

Riitta-mummi:
Tuo lause, Kristuksen tulee kasvaa, minun vähetä, on pelkkä fraasi, jollei ymmärretä että se tarkoittaa tekoja joita teemme toisille ihmisille. Eikä vain pelkästään esirukoustekoja.

Teot ovat rakkautta, ja rakkaus on Jumalan voimaa.

malla:
Tuo on kyllä totta.
Esim. siinä Kor. kohdassa tuonnempana kun puhutaan rakkaudesta, niin siellä sanotaan että vaikka jakelisimme kaiken omaisuutemme tai tekisimme mitä muuta vaan, mutta jos rakkaus puuttuu, Jumalan rakkaus, ei se mitään hyödytä.
Ja vaikka puhuisimme enkelien kieltä mutta ei olisi Jumalan rakkautta, se ei mitään hyödytä.
Ja uskon, että jos on ns armolahjojakin ja jos niitä ei käy6tä Jumalan rakkaudesta käsin, eivät nekään mitään hyödytä.
Toisia ihmisiä varten on kaikki annettu, ei omaa hyvää vaan toisten palvelemiseen.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu