Keskustelu > Raamattupiirit

Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje

(1/12) > >>

karjalaisenkyösti:
Viikolle 19.9. - 25.9.2016 1. Korinttolaiskirjeen 1. luku.

Jonkinlaista perspektiiviä kirjeeseen antaa kirjeen kirjoittamisajan taustoihin tutustuminen.
Tässä Wikipedian asiaa käsittelevä suppea artikkeli, josta löytyy linkkejä muihinkin taustoista kertoviin teksteihin.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ensimm%C3%A4inen_kirje_korinttilaisille
Wikipedian tekstin luin ja tarkoitukseni on tutustua noihin muihinkin, kunhan ehdin.

Täältä löytyy raamatunkäännökten 1992 ja 1933/1938:
http://www.evl.fi/raamattu/

Biblia 1776:
http://www.finbible.fi/UT/1Korintto/biblia.htm

Vuodelta 1648:
http://www.finbible.fi/Biblia1642/UT/1korintto1.htm

Käännös vuodelta 1548:
http://www.finbible.fi/wsi%20Testamentti/1korintto.htm

Jos löydät linkkejä muihin olemassa oleviin käännöksiin, niin tuo toki linkit tänne.

Itse luultavasti eniten tulen käyttämään Raamattu Kansalle käännöstä, mutta tarkoitukseni on lukea myös ainakin kerran seuraavista käännöksistä: KR1992, KR33/38, Biblia 1776, Jumalan kansan Pyhä Raamattu (muistaakseni tämä on Uuras Saarnivaaran käännös), Uusi Testamentti - Vapaa evankeliumisäätiö (Käsitykseni mukaan Aapeli Saarisalon käännös), Elävä Uutinen, Uusi Testamentti nykysuomeksi, Toivo Koilon käännös, Novumista löytyvä sanatarkka käännös ja ainakin vilkaisen noita 1500 ja 1600 luvun käännöksiä, josko niistä saisi jotain selvää. Minulla on jokin 1900 luvun alkupuolen käännös, jota en nyt pikaetsimisellä löytänyt, jota myös ajattelin käyttää. Ja jos on muitakin suomenkielisiä käännöksiä, niin olen niitä kiinnostunut käyttämään sekä Uuden Maailman käännöstä, vaikka sen mainitseminen saattaa herättää pahennusta monissa kristillisissä piireissä.

Raamatunkäännöstarjonta suomenkielelle on sen verran runsas, että jokainen löytää oman mielikäännöksensä tai mielikäännökset.

karjalaisenkyösti:
Minua puhuttelee jakeessa 2 tuo tummentamani teksti
"kaikkia, jotka eri seuduilla, missä asuvatkin, huutavat avukseen Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeä" (KR1992).
Minulla kristinuskon ydin on hakusessa ja tuon kaltaiset kohdat sopivat hyvin minun elämäntilanteeseeni. Tuo tuntuu arvokkaalta oljenkorrelta minunlaiselleni ihmiselle.

Luin luvun hetki sitten nopeasti läpi. Siellä tuntuu olevan paljon minua itseäni kiinnostavia ajatuksia, joihin palaan vielä tämän viikon aikana. Tarkoitukseni on vielä pohtia tuota Herran nimen avuksi huutamistakin.

Pena:
Minua puhuttelee yhteisöllisyyden, yhteyden korostaminen. Alkujakeissa kerrotaan, miten seurakunnalle on annettu armolahjojen koko rikkaus. Sehän ei tarkoita, että kullakin kristityllä olisi kaikki lahjat hallussaan. Myöhemmin (12. luvussa) kuvaillaan, kuinka yhdellä on yksi lahja ja toisella toinen.

Seuraavissa jakeissa surraan seurakunnan hajaantumista keskinäiseen riitelyyn.

Riitta-mummi:
Mieltäni kiehtoo puhe Jumalan hulluudesta, tai ihmisen viisaudesta. Niistä on ajatuksia jakeissa 27 - 30.

Omaa ylpeyttä on vielä niin paljon, etten voi sanoa ylpeileväni Herrastani. Kiitän ja ylistän kyllä, mutta esim. toreilla ja tutuilla minusta ei ole Hänestä ylpeilemään. Eikä Hän ole sitä vielä vaatinutkaan.

vn:
Luen käännöstä 33/38, kirjan lisäksi juuri tuota evl:n linkkiä.

Kolmannessa jakeessa on Paavalin käyttämä tervehdys seurakunnalle.
Suunnilleen samat sanat on jokaisen kirjeen alkujakeissa.
Armo teille ja rauha Herralta Jeesukselta Kristukselta...
sisältää varsin paljon.
Luemme sen kyllä nopeasti läpi sen kummemmin miettimättä, mutta se hoitaa meitä
varmasti tietämättämmekin.

Kuuluiko tämän tervehdyksen "käyttöoikeus" vain Paavalille ja muille apostoleille,
no ei varmaankaan, uskon että mekin voimme sitä käyttää.

Mietin aina välillä mitä on "Kristuksen kirjeenä" tai "Herran palvelijana" oleminen.
Esirukous lähimmäisteni puolesta lienee suurinta mitä voin tehdä.
Mutta myös olla käytettävissä, pyytää itselleni näkeviä silmiä, kuulevia korvia.
Herra voi...ja johdattaa...sellaisiin tilanteisiin, kohtaamisiin, missä voimme olla avuksi
ja siunaukseksi jollain tavalla.

Saamme elää armossa ja anteeksiantamuksessa.
Uskovien kesken voisimme käyttää enemmän armon ja rauhan - tervehdystä, toivotusta.
Esim. isoilla kesäjuhlilla tms. ehtoollisen yhteydessä on usein ns. "rauhan tervehdys"
ennen ehtoolliselle menoa, se tuo läheisyyden ja yhteyden tuntua, en ole yksin
väkijoukon keskellä.
Siunauksen toivottaminen toisillemme ei ole mikään pelkkä muodollisuus,
vaan todella iso juttu yhteydessä, rohkaisussa, lohdutuksessa, myötäelämisessä.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu