Uskonto ei mahdu tekno-Suomeen

[Lars Mikael]

Virpi Hämeen-Anttilan mukaan Suomessa ei voi tällä hetkellä keskustella vapaasti uskonnosta: Maahamme mahtuu vain yksi totuus kerrallaan. Nyt sen määrittelevät luonnontieteilijät ja teknoraatit. Otteita kirjoituksesta:
- Jumalan kieltäminen on normi; Se, että kieltää Jumalan suureen ääneen, ei vaadi nykyisin rohkeutta. Se on normi. Olemme tolkuttomasti uuden perään, emmekä anna arvoa vanhalle. Jos sanoo, että tuntee mieltymystä uskontoon tai että todellisuus ei olisi vain se, minkä tiedemies voi mitata, se on ikään kuin tulisi ulos kaapista.
- "Uskonto on nykyajan nainen". Suomalaiset ovat historiassaan joutuneet pakottamaan itsensä sellaiseen, josta eivät pidä. On ajateltu niin kuin auktoriteetit sanovat. Nyt ylhäältä päin tuleva viesti on, että uskonto on menneidyyden jäänne, joka ei kuulu uuteen teknokraattiseen yhteiskuntaan. Uskonto edustaa irrationaalista toista, jonka läsnäolo häiritsee. Uskonto on nykyajan nainen, se häiritsee, jos se ei ole kurissa. Se edustaa alitajuista, jota ei voi hallita ja hyödyntää energialähteenä.
- Ehkei kristillinen perinne aina miellytä, kun se on niin lähellä ja eksoottisuuden veto on niin kova. Jossain määrin vaatii vaivaa nähdä "harmaan" valtionkirkkomme takaa, että kristinusko on paljon muutakin.
http://www.kotimaa.fi/kotimaa/index.php?option=com_content&task=view&id=6325&Itemid=38

Tervetullut ja rohkaiseva mielipide, johon on helppo yhtyä.

[Salis]

Jumalan kieltäminen on normi; Se, että kieltää Jumalan suureen ääneen, ei vaadi nykyisin rohkeutta. Se on normi. Olemme tolkuttomasti uuden perään, emmekä anna arvoa vanhalle. Jos sanoo, että tuntee mieltymystä uskontoon tai että todellisuus ei olisi vain se, minkä tiedemies voi mitata, se on ikään kuin tulisi ulos kaapista.

Mielestäni Hämeen-Anttila kärjistää. On totta, että moni suomalainen on kaappikristitty. Suomessa on aina korostettu sitä, että usko on yksityinen asia. Ja pidän tätä piirrettä hyvänä asiana. Uskolla melskaaminen ei oikein kuulu suomalaiseen elämänmuotoon.

-

[Pena]

Mielestäni 'uskolla melskaaminen' on myös sitä, että uskoa pidetään yksityisasiana. Melskataan omaa yksityista uskovaisuutta esitellen. Yhteisöllinen usko on kokontumista uskon vahvistukseksi yhteen ja uskon muuttamista yhteisvoimin teoiksi. Tätähän körttiläisyydessä on paljon. Mennään vaikka Senegaliin kirkkoja rakentamaan eikä olla olevinaan muita kummallisempia uudestisyntyneitä tosiuskovaisia.

[Salis]

Yhteisöllinen usko on kokontumista uskon vahvistukseksi yhteen ja uskon muuttamista yhteisvoimin teoiksi.

Kompataan.

[Lars Mikael]

Suomessa on aina korostettu sitä, että usko on yksityinen asia. Ja pidän tätä piirrettä hyvänä asiana. Uskolla melskaaminen ei oikein kuulu suomalaiseen elämänmuotoon. -

Uskon yksityisyyttä on korostettu ja korostetaan edelleen. Uskolla melskaaminen ei kuulukaan, mutta Jeesuksen antaman lähetyskäskyn noudattaminen mielestäni kuuluu. Sitä toteutetaan  lähetysjärjestöissä ja siihen itsekin panostan mahdollisuuksieni mukaan. Väite on siis ristiriidassa ev.lut.kirkon ja muidenkin kristillisten järjestöjen suorittaman lähetystyön kanssa.

Kirkon lähetystehtävä - mitä se on?: Ev.lut. kirkon lähetystehtävä on osallistumista kolmiyhteisen Jumalan jatkuvaan pelastavaan työhön maailmassa. Siihen kuuluu evankelioimista, diakonista palvelua, kirkkojenvälistä yhteistyötä sekä toimintaa taloudellisen, yhteiskunnallisen ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolesta.

Tukeeko tämä Kirkon lähetystyön keskuksen tehtäväkuvaus uskon yksityisyyttä?
------------------------------------------
Tiedoksi: Lähetystyötä tekee Suomessa myös muslimit. Suomessa on noin 30 000 muslimia. Määrä on kasvanut viidentoista vuoden takaisista luvuista kymmenkertaiseksi. Monille paikkakunnille on syntynyt viime aikoina uusia muslimiyhteisöjä.

[mami]

Miten uskonto mahtuu kunnallispolitiikkaan? Tuli vaan mieleen, kun vastasin mtv3:n vaalikonekysymyksiin. (Muutkin vaalikoneet aukeavat näinä päivinä.) Mtv3:lla väittäminä oli mm. 1) Uskon Jumalaan 2) Kirkossakäynti kuuluu tapoihini.

Periaatteessa olen europarlamentaarikko E-R Korholan linjoilla siinä, että uskontoa ja politiikkaa ei pidä sekoittaa. Olisin silti kiinnostunut tietämään, onko Suomenmaassa hyviä körttiehdokkaita?    Ja erityisesti Espoossa?