Ihmisyyden totaalinen riisto

[Benkku]

Kuka tahansa ”normaali” ihminen voi mädäntyneen järjestelmän hampaissa muuttua hirviöksi, ja kyllin alistettu uhri uskoo itsekin olevansa vailla ihmisyyttä.
http://www.kirkkojakaupunki.fi/?newsid=9128&deptid=127&languageid=3&NEWS=1

Näin oli lähellä käydä minulle, ellen olisi tehnyt omaa ratkaisua, järjestelmästä pois pääsemiseksi. Vaikka ehkä joidenkin ihmisten edessä menetin kasvoni ja luottamukseni, tiedän että tein oikein. Olen vapaa syyllisyydestä, mielistelystä ja pahoinvoinnista.
Mutta onko nykyisessä yhteiskunnassa mentävä virran mukana, tulla tunteettomaksi hirviöksi? Tai että alistettu ”uhri ”uskoo itsekin olevansa vailla ihmisyyttä.
Esimerkkejä on paljon tässä Suomen niemessä. Kuten seuraavat ryhmät, syrjäytyneet, mielenvikaiset, vammaiset tai vanhukset jne. Minä en halua olla alistaja, sille tuli piste tänä syksynä. Ehkä minusta sitten tulee itsestäni ajan myötä alistettu yhteiskunnassamme.  
Mutta oli miten oli ja vaikka matka kotiin onkin pimeä, kylmä ja kivinen on uskottava kaikesta huolimatta mädäntyneestä järjestelmästä huolimatta, että Hän on puolustajamme.

[Salis]

Mutta onko nykyisessä yhteiskunnassa mentävä virran mukana, tulla tunteettomaksi hirviöksi? Tai että alistettu ”uhri ”uskoo itsekin olevansa vailla ihmisyyttä.

Mikähän se virta nyt oikein on? Suomalaiset elävät omaa elämäänsä. Vastoinkäymisiä, ylämäkiä, ongelmia tulee eteen jokaisen kohdalla, mutta mitä olisikaan elämä ilman ongelmia. Valtaosa suomalaisista on täysin tervejärkisiä eivätkä edes halua mukaan kaiken maailman metkuihin ja meininkeihin.

Esimerkkejä on paljon tässä Suomen niemessä. Kuten seuraavat ryhmät, syrjäytyneet, mielenvikaiset, vammaiset tai vanhukset jne. Minä en halua olla alistaja, sille tuli piste tänä syksynä. Ehkä minusta sitten tulee itsestäni ajan myötä alistettu yhteiskunnassamme.

On tietysti helppoa syyttää yhteiskuntaa ihmisten syrjäytymisestä, mutta onhan se niinkin, että ihmiset itsekin vaikuttavat omaan elämäänsä.

Suomessa on noin 260 000 ihmistä työkyvyttömyyseläkkeellä. Siellä on juuri niitä syrjäytyneitä, mielenvikaisia ja vammaisia. Tämä on valtava määrä ihmisiä. Jossain muussa yhteiskunnassa he joutuisivat elämään ns. köyhän tuella eli kerjäämällä. Suomessa näiden toimeentulosta pyritään pitämään huolta.

260 000 joukossa on huomattava osa ihmisiä, jotka ovat työkyvyttömyyseläkkeellä masennuksen sekä mielenhäiriöiden (ei siis mielisairauden) perusteella. Selvityksen mukaan näistä noin 40 000 haluaisi takaisin työelämään.

Työn puute tai kyvyttömyys tehdä työtä onkin merkittävin syrjäytymiseen johtava tekijä. Kun jää työttömäksi, pitäisi kantaa huolta omasta fyysisestä kunnosta ja ammatillisen osaamisen päivittämisestä. Tätä painotetaan liian vähän työvoimahallinnossa. Niinpä Suomessa on perheitä, joissa ollaan jo kolmannessa sukupolvessa alkoholisteja. Mutta, että tämä kaikki olisi mädän yhteiskuntajärjestelmän syytä?

[Pena]

Katoaako käsitys omasta ihmisyydestä helpommin, kun sinnittelee kovassa työelämässä sen ehdoilla? Onko syrjäytyminen joillekin keino säilyttää oma ihmisarvonsa? Kumpi on alistumista, suostuminen kilpailuun vai sanoutuminen siitä irti?

[Salis]

Katoaako käsitys omasta ihmisyydestä helpommin, kun sinnittelee kovassa työelämässä sen ehdoilla? Onko syrjäytyminen joillekin keino säilyttää oma ihmisarvonsa? Kumpi on alistumista, suostuminen kilpailuun vai sanoutuminen siitä irti?

En ymmärrä, mitä ihmisarvoista syrjäytymisessä on.

Tiedän kyllä, että esimerkiksi vihreissä on paljon sellaisia aktivisteja, jotka hylkäävät vaativan työelämän ja perustavan kestävän kehityksen periaatteille perustuvan kommuunin ymmärtääkseen, että siinä eläminen vaatii erittäin kovia työpanoksia.

Ja onhan meillä tapauksia, jossa ison yrityksen johtaja on saanut tarpeekseen ja ruvennut pienen tilan viljelijäksi tai sairaanhoitajaksi. Mutta tässähän on kysymys elämäntavan muuttamisesta omin resurssein.

Syrjäytyminen tarkoittanee sitä, ettei ole resursseja oman elämän pitimiksi, että on syrjäytynyt työelämästä eikä ole henkisiä tai fyysisiä voimavaroja palata työelämään.

Olen ollut työelämässä vuodesta 1968 lähtien. Osa-aikaisena opiskelun ohessa, kokopäivätyössä, määräaikaisisa projekteissa. En ole kokenut, että olisin suostunut kilpailuun.

Kun ihminen on syrjäytynyt, hänet voidaan kuntouttaa ja kouluttaa, mutta hänen pitää itsekin haluta pois syrjäytymisestä takaisin työelämään. Ja vaikka olisikin syrjäytynyt, voi pitää omaa elämäänsä arvossa.

[PekkaV]

Kyllä irtisanoutuminen jää toiseksi. Kilpailu ja kilvoittelu on se ykkösvaihtoehto. Raamatussakin kehoitetaan kilpailemaan voittopalkinnon saavuttamiseksi; vai muistelenko vanhaa käännöstä?

[Pena]

On eri asia tehdä lujasti töitä kuin joutua luopumaan työn takia omista arvoistaan. Menestymisen pyrkimys joillakin aloilla sattaa käytännössä ilmetä asiakkaiden riistona ja kilpailijoiden petkuttamisena. Rehellinen ja hyväntahtoinen ihminen ei sellaisessa työssä halua olla. Alan vaihtaminen saatta olla vaikeaa. Taloudellinen kilpailu ja kristillinen kilvoitus ovat tässä tilanteessa olevalle helposti vastakohdat.

[Benkku]

Salis ja Satman toivon että te ette tule kohtaamaan, sitä tilannetta. Että esimerkiksi lääkkeet pitävät teidän elimistöä toiminnassa ja kuka tahansa ”normaali” ihminen voi tässä alistaa teidän päivän kulkua vaikka muutamalla rauhoittavalla lääkkeellä tai sulkemalla oven ulkomaailmalta tai että teillä on viisi kiloa painava inkosuoja housuissanne täynnä virtsaa. Koska ei ole ihmisiä tarpeeksi huolehtimaan teidän hyvinvoinnista, raporttien, kirjaamisien tai vastaavien asioiden vuoksi. Minä en halua olla alistaja mädäntyneen järjestelmän hampaissa ja muuttua hirviöksi, hoitakoon sen asian sitten joku toinen ”normaali” ihminen.
Toiseksi ei kannata aina sekoittaa politiikka joka helvetin asiaan ja tiedän aivan varmasti kuinka paljon tässä on tullut tehtyä töitä yhteiskunnan eteen, mutta ei se velvoita minua silti kehumaan tai alistamaan muita ihmisiä. Ei muuta kuin terveyttä ja voimia elämäänne.

[PekkaV]

nO NO BENKKU, älä hermostu. En minä millään pahalla. Yritän vaan ymmärtää.

[Salis]

Toiseksi ei kannata aina sekoittaa politiikka joka helvetin asiaan ja tiedän aivan varmasti kuinka paljon tässä on tullut tehtyä töitä yhteiskunnan eteen, mutta ei se velvoita minua silti kehumaan tai alistamaan muita ihmisiä. Ei muuta kuin terveyttä ja voimia elämäänne.

Mitä politiikkaa tässä nyt puhuttiin? Olen esittänyt asiasta mielipiteeni enkä yhtään mitään muuta.

Mitä medikalisoitumiseen tulee eli lääkkeiden liialliseen käyttöön ikäänkuin sairautta parantavana menetelmänä, siitä olen samaa mieltä.

Meillä annetaan liian helpolla ja liian paljon mielialalääkkeitä. Kyllä lääkärin pitäisi ymmärtää esimerkiksi se, että suru on ihmisen normaalia suhtautumista menetyksiin. Siihen ei tarvita mielialalääkkeitä vaan surun käymistä läpi.

Liiallinen lääkitys on yleistä vanhustenhuollossa. Sidotaan potilas vuoteeseen tai liikkumattomaksi tai helposti käsiteltäväksi lääkkeiden avulla, kun paljon parempi keino olisi yhden konjakkipaukun antaminen.