En jaksa hakea perusteluita mistään, vaan kirjoitan ihan omasta päästäni. Kyllä minä olen siinä uskossa, että ihmisessä on perisynti jo syntymästään. Itse ajattelen sen niin, että se ei estä vauvaa olemasta söpö ja viaton. Vauvat eivät osaa juonitella eivätkä kieroilla, mutta koska he ovat syntyneet syntisestä sukukunnasta, niin siksi heillä on perisynti. Siksipä juuri heidät kastetaan, että pääsevät siitä.
Kerran muistan lukeneeni jotain Lestadiuksen kirjaa (toivottavasti se nyt oli Lestadius, etten tulisi valehtelijaksi). En halua mollata k.o. tyyppiä sinänsä, uskon, että hän on ollut aikanaan mies paikallaan ja saanut paljon hyvää aikaan. Silti minua ihan kuvotti se, mitä hän oli kirjoittanut. Se oli jotenkin tähän tapaan: "Pikkulapsella on se ahneuden riettaus, kun hän huutaa ruokaa." Missään tapauksessa en käsitä perisyntiä noin. Vauvat syövät vain nälkäänsä ja kuolevat, elleivät saa ruokaa. Heillä ei ole semmoisia mielitekoja mässäilyyn mitä meillä aikuisilla saattaa olla.
Vähän sekavaa, mutta en jaksa korjailla. Korjatkaa, jos huomaatte jotain älytöntä.
