Olen lukemassa Auk. Oravalan kirjoittamaa ja vuonna 1939 julkaistua kirjaa "Juho Malkamäki, Suomen heränneen kansan isä".
Siis jonkinlainen elämänkerta Juho Malkamestä. Hän eli vuosina 1844 - 1928.
Juhon lapsuuden aikana ympäröivä yhteiskunta suhtautui varsin karsaasti ihmiseen, joka heräsi synnin unesta. Heitä pidettiin kerettiläisinä ja vääräoppisina, jopa järkensä menettäneinä.
Juho Malkamäki ja herännyt kansa koki maallisen koululaitoksen olevan jossain määrin sopimaton heränneen kansan lapsille, koska siellä oli vaaran ajautua pois uskosta. Juho oli aktiivinen perustettaessa herännäishenkisiä oppilaitoksia.
Juho oli sitä mieltä, että koulun tärkein tehtävä on juurrutta ihminen Kristukseen ja heti tämän jälkeen tärkeysjärjestyksessä on se, että lapsille annetaan asianmukainen muu koulutus, jota elämästä selviäminen vaatii.
Herännyt kansa piti pahan osallistumista kaikenlaisiin uusiin vouhotuksiin, kuten naamiaishuveihin ja muihin sellaisiin, joita nykyään pidämme varsin harmittomina huvituksina.
Ymmärrän hyvin tuon ajan heränneitä tässäkin asiassa. Eiväthän monet tuon ajan huvit sinänsä syntejä ollut ja siksi ne olivatkin petollisia, koska ne helposti saivat ihmisten ajatukset pois Kristuksesta.
Seuroja, joissa laulettiin ja viljeltiin elämän Sanaa pidettiin usein. Myös häiden, hautajaisten, synttäreiden yms. juhlien yhteyteen kuului tärkeänä osana Raamatun esillä pitäminen.
Ihminen, joka oli herännyt, tietenkin halusi hakeutua Sanan ja uskonystävien yhteyteen ja viettää kaikki vapaa-aikansa siellä ja jättää naamiohuvit, lauluiltamat, tanssit ja muu illanvietto suruttomille.
Juho ymmärsi, että Jumala toimii myös hänen oman porukkansa ulkopuolella ja hän joskus luki ystävilleenkin muiden kristittyjen suuntausten kirjallisuutta. Hän totesi olevansa tämän suhteen "kaikkiruokainen".
Jälleen kerran on todettava, että tuon ajan heränneiden jälkeläiset ovat suurin joukoin eksyneet isiensä uskosta naamiohuveihin ja muihin ajanvietteisiin.
Jos joku herää synnin unesta ja haluaa jättää nuo maalliset huvit, niin kyllä sitä taitaa kuraa tulla niskaan - ja niin pitääkin olla.
Ymmärtääkseni noina vanhoina aikoina ymmärrettiin se, että heränneen kansan ja maailman välillä oli suuri jännite: jos oli herännyt, välttämättä joutui maailman kanssa ristiriitoihin.
Lagus kyselee eräässä kirjeessään muistaakseni suurinpiirtein näin: "Onko nyt heränneen kansan ja maailman välillä tehty sovinto niin, ettei tuota ristiriitaa enää ole?". Lagus oli sitä mieltä, että tuollaista sovintoa ei ole olemassa.
Ajat ovat muuttuneet, ydin on kadonnut, maailman kanssa ollaan hyviä ystäviä, jumalisuuden ulkokuori on paikkapaikoin vielä jäljellä, joskus tuo ulkokuorikin on jo kadonnut.
Selvää lienee, että jos Juho Malkamäki tulisi vaikka johonkin pääkaupunkiseudun körttiseuraan ja siellä alkaisi puhumaan, niin aika pian alkaisi virren veisuu ja järjestyksenvalvoja ehkä veisi häirikön ulos.
Tuon Juho Malkamäki voisi toki korvata monella muullakin nimellä: Jonas Lagus, Vilhelmi Malmivaara taikka hänen isänsä, Paavo Ruotsalainen, ............
Ulos heidät kannettaisiin ja pannaan julistettaisiin.
Tällaisia mietteitä en voi välttää taas kerran tämänkään elämänkerran äärellä.
Suosittelen jokaiselle herännäisyyden historiaan ja herännäisjohtajien elämänkertoihin tutustumista.
Ja jos avaruutta riittää, voisi laajentaa repertuaaria tutustumalla vaikkapa 1800-luvun evankelisen liikkeen johtohenkilöiden elämänkertoihin ja muihinkin noiden aikojen tai vanhempien aikojen johtohenkilöiden elämänkertoihin, kuten vaikkapa Abraham Agreniuksen tai Henrik Renqvistin elämänkertaan.