Niin, totta töriset. Erilaisuus hämmentää. On aivan ymmärrettävää, että odottamaton käytös, yllättävät, tuntemattomat tavat aiheuttavat kummastelun lisäksi helposti kielteisiä reaktioita. Toki me haluamme kaiken sujuvan. Siksi törmääminen erilaisuuteen saattaa aiheuttaa ärtymystä. Että mikä nyt?! Miksi? Mitä ihmettä! Kiinnostuksen asemesta negatiivinen reaktio tulee pintaan. Korjaava liike voi joskus olla vaikea. Saattaa syntyä suurtakin antipatiaa, joka pahemmallaan kumuloituu räjähdysalttiiksi reaktioksi.
Siksi asenne, perusasennoituminen on tärkeä. Kiinnostus elämää kohtaan sen kaikissa muodoissa kulkee käsikädessä suvaitsevuuden ja ymmärtämään pyrkimisen kanssa.
Terrorismia meidän on vaikea ymmärtää saati hyväksyä, mutta! Toki tiedämme, mistä se kumpuaa. Jaksammeko hyväksyä sen? Emme tietenkään. Tai ainakin se on vaikeaa, jos se tulee lähelle. Nyt sen yleisyyden vuoksi terrorismi on tullut jo aika lähelle meidän arkeamme, ei sentään iholle, Jumalan kiitos. Pois se, että sitä tähän manaisin!
Kuinka paljon koemme maailman yhteisenä, sen asiat omaksemme?
Mitron tapaus koskettaa sikäli, että oppimamme sopivaisuudet hän on ylittänyt, uskoakseni.