Hengellinen Kuukauslehti

[Pyryharakka]

Ilokseni sieltä löytyi myös ystäväni kaunis kirjoitus: Jäätyvän puron partaalla. 

[Riitta-mummi]

Ilokseni sieltä löytyi myös ystäväni kaunis kirjoitus: Jäätyvän puron partaalla. 

Muistelen että häneltä oli vuosi-pari sitten myös saman tyylinen kirjoitus. Oliko samassa lehdessä jossa oli myyrältä pöllö-juttu ?

[Riitta-mummi]

On hyödyllistä säilyttää HK:n kaikki tilatut numerot. Lotta katseli yöpöydän alla olevien lehtien kansikuvia, kiinnostui pikkutyttöjen kuvista ja lasten sivuilla olevista piirustuksista ja peleistä.

Availin minäkin joitakin numeroita, ja kuin johdatettuna näin vuoden 2012 nron 9 lehdessä Pauli Annalan kolumnin jossa hän pohtii Mestari Eckhartin
tekstiä saarnassa Kaikki Kultaiset Asiat.
Otsikko on En päästä sua, ennen kuin mua.

Luin ja olipa kiinnostavaa, ei vähiten siksi että ME:n kirja Sielun syvyys on yhä minulla tilauksessa. Kai se kohta alkaa tulla, sillä tänään ilmoitettiin toisesta samaan aikaan tilatusta kirjasta, jossa olin jonossa 21.  ME:n kirjoja on vain 2 kpl Lahdessa. Olen ollut jo pari viikkoa ensimmäisenä jonossa. Toki näissä on lukuvauhti aivan erilainen, ja aina voi vanhaa teosta uusia kätevästi netissä. Joten hyvää kannattaa odottaa.

[Riitta-mummi]

Kaipaan huhtikuun lehteä. Onko se jo muille ilmestynyt ?

[1944]

Justiinhan tämä kuukausi alkoi  , lapualaaset on joskus jäässä

[Riitta-mummi]

H K   tuli tänään. Kyselin eilen seuroissa lehden asiamieheltäkin ilmestymispäivää, ja sain kuulla että tänään se odotettu tulee.
Tulin kotiin lounastapaamiselta, ja sain lehden selattavaksi. Hyvää työtä ovat lapualaaset taas tehnehet. Kiinnostavaa on paljon, täytyy oikein nauttien lueskella.
Toki hotkaisin jo Korpit, jotka kelaavat samoja kysymyksiä kuin vn ja mie foorumilla. Myös tammikuussa kuopilaisten kuuleman seurapuheen Reijo Mattilalta luin. Maria sylissä lepäävä Jeesus on aihe joka on minulle aukeamassa hyvien kirjojen avulla.

[Pena]

Hengellisessä Kuukauslehdessä on otsikolla 'Keskustelua' Jouko Kukkosen 'Kirje Körteille' ja Juhani Huttusen 'Puhe kapinaliikkeelle'. Asiallisten ilmaisujen alta olen havaitsevinani kummallakin kirjoittajalla olevan hihoissaan vielä piilossa olevia kortteja. Ollako tyytyväinen keskustelun alkamisesta vai pälätäkö sen kehittymistä ilkeäksi riidaksi? 

[seppos]

Hengellisessä Kuukauslehdessä on otsikolla 'Keskustelua' Jouko Kukkosen 'Kirje Körteille' ja Juhani Huttusen 'Puhe kapinaliikkeelle'. Asiallisten ilmaisujen alta olen havaitsevinani kummallakin kirjoittajalla olevan hihoissaan vielä piilossa olevia kortteja. Ollako tyytyväinen keskustelun alkamisesta vai pälätäkö sen kehittymistä ilkeäksi riidaksi? 

Keskustelu on vauhdittanut monia asioita ja se on hyvä asia. Kuitenkin totuus on se ettei kumpikaan puoli anna uskonnollisessa keskustelussa tuumaakaan periksi, kun he ovat Jumalan asialla ja Jumala on heidän puolellaan.

Juhani Huttusen isä oli meillä aktiivinen kirjoittaja Yövedeltä, mutta kehkosyöpä vei hänet Oulun juhlien jälkeisenä talvena. Hän oli Oulussa vielä tapaamisessamme Martan kanssa, joka kirjoitti yhden jutun foorumiin.

[Riitta-mummi]

Linkitän uusimman numeron sisällysluettelon. Samalla katselen tuota Samuli Korkalaisen jäähyväiskonsertin ilmoitusta miettien ettei kai Samuli eroa kaikesta virsi- ja kuoro-asiantuntemuksestaan  ?

http://www.h-y.fi/1646-uusin-lehti

[seppos]

Linkitän uusimman numeron sisällysluettelon. Samalla katselen tuota Samuli Korkalaisen jäähyväiskonsertin ilmoitusta miettien ettei kai Samuli eroa kaikesta virsi- ja kuoro-asiantuntemuksestaan  ?

http://www.h-y.fi/1646-uusin-lehti

Kerron kuulemaani, joten takuu puuttu. Ei eroa kaikesta. Hän hoitaa edelleen mm. Veisuuveljet ja on osoittaisella virkavapaalla väitöskirjan tekemistä varten.

[Riitta-mummi]

Eilen tuli HK , ja hyvää lehteä jaksaa odottaakin koko kuukauden. Luin sen kyllä tunnissa-parissa ja nyt "märehdin" sen uudestaan.
Ihmeellistä, että tässä lehdessä oli artikkeli kehitysvammaisista kuten Kotiliedessäkin.  Tyttäreni oli kirjoittanut viimemainitun. Meillähän on myös vammainen ( ei asennevammainen  ) lähiperheessä.
 Jutut olivat kohtikäyviä. Minun on vaikea suhtautua vammaisuuteen.

Aura Railo kirjoittaa sillä tavoin, että  ymmärrän hänen sisäisen äänensä.
Kirsti Ihamäen haastattelu oli lähetyshistoriaa.  En ole saanut riittäväti lähetyskutsua vaikka kannatan Kirkon Ulkomaanapua ja muitakin. Kaskinen on myös minulle rakas kaupunki.

Lapuan Juhlien valmistelijoista muistan ulkonäöltä hyvin Paula Pääkkösen. Talviveisuissa on tavattu, sananen ehkä vaihdettukin.Suurennuslasilla löysin penanpojan Johanneksen kirkon kuorokuvasta. Jaakko Löytyn kolumni ja Korpit olivat piste i:n päälle.

[PekkaV]

   Otin mökiltä kassillisen vanhoja Hengellisiä kuukauslehtiä. Ne oli tuotu vanhempieni jäämistöstä,  jos joku haluaisi säilyttää.
Selasin 60- ja 70-luvun lehtiä etsiessäni runoani Miltä mahtavat Siionin virret kuulostaa niiden korvissa, jotka eivät ole niitä ennen kuulleet? En löytänyt. Todennäköisesti se on jossakin 70-luvun alun numerossa. Aika monta numeroa kasasta puuttui.

No, älähän mitä. Nyt otin summanmutikassa kasasta yhden. Se on n:o 8 vuodelta 1967. Monia rakkaita nimiä vilahteli, nimiä joiden kantajat ovat edesmenneitä, jotka ovat kyntäneet Jumalan viljavainiota meidän kylvää ja korjata.
Tuona vuonna oli Tampereen herättäjäjuhlat. Niinpä ensimmäinen kirjoitus on juhlien saarna, jonka piti Olavi Kares. Hän totesi mm.:

   ... Meidän toivomme ja rukouksemme pitäisi olla, sen haluaisin erityisen sydämellisesti sanoa, että Kristuksen kirkkaus näkyisi, ei ainoastaan rukouskammioiden hiljaisuudessa, ei ainoastaan kirkkomme holvien alla, ei ainoastaan tämän suuren juhlakansan virressä ja hengen yhteydessä, vaan myös ja ennen kaikkea elämän arjessa, siellä, missä yhteisön elämään täysijännitteisesti osallistuvat ihmiset tekevät arjen työtään pellolla, tehtaassa, kaupassa, liikenteen palveluksessa, koulussa, virastossa. Älkäämme unohtako, että Kristuksen kirkkaus näkyy siellä, missä on hänen opetuslapsiaan, sillä siellä on rakkaus liikkeellä. Jotain saattaa näkyä vähimmässäkin, jo siinäkin, kun joku antaa lasillisen kylmää vettä yhdelle Herran pienimmistä opetuslapsen nimen tähden (Mt. 10: 42)... (Hengellinen kuukauslehti 8/67)

[myyrä]

Olin Tampereen herättäjäjuhlilla.

[seppos]

Olin Tampereen herättäjäjuhlilla.

Niin minäkin 1967

[PekkaV]

      Numerossa 10 vuodelta 1960 isäni kirjoittaa tätinsä muistolle:

   On kulunut yli 30 vuotta siitä, kun Miina Hellsten ja Anna Pylkkänen menivät silloisen Viipurin piispan kotiin pyytämään apua herättäjäjuhlien saamiseksi Viipuriin. Mahtoi piispa hämmästyä kahden mustahuivisen vakuutusta, että juhlakansa tulee kyllä hoidetuksi. Juhlat olivat, ja Herra siunasi ne. Kun nuo kaksi ystävystä syksyisin koulutyön alkaessa lankesivat polvilleen anelemaan siunausta opettajille ja oppilaille, oli hetki koulupojalle sydänjuuria vavahduttava.
   Miina Hellstenin kilvoitustie päättyi vuosia sitten, ja nyt kesäkuussa Anna Pylkkänen pääsi uskon ja toivon mukaan Herralle iäisesti kiitosta veisaavien joukkoon. Poissa on parannuksen tekijä, jolle seurat ja ystävien hoitaminen olivat sydämen asioita. Viipurin ajat ovat meille mukana olleille tänäänkin vielä elävä kirje Herran hoidosta ja rakkaudesta. Merkillisen lämpöinen liesi oli tuo hovioikeuden kirjastotalon talonmiehen asunto. Sunnuntaisin päivällä jo alkoi sinne kokoontua asevelvollisuuttaan suorittavia miehiä. Vanha Virsikirja ja Siionin Virret kaikuivat mahtavasti. Veisuun henki oli satuttava ja ruokkiva – eihän niissä Viipurin silloisissa seuroissa muuta ollut kuin veisuuta ja jokin luku kirjasta. Ei kokoonnuttu kuulemaan erinomaisia puhujia.

   Jumala on suonut joillekin sen armon, ettei raha pääse orjuuttavaksi ahneuden kahleeksi. Anna Pylkkänen uhrasi kaikki varansa omaistensa, ystäviensä ja puutteessa olevien hyväksi. Hänen suurin ilonsa näytti olevan saada lievittää jonkun taloudellista ahdinkotilaa. Miten monelle opintielläkin vaikeuksissa kamppailevalle lie hän saanut ojentaa rohkaisevan avun. Ei ole pieni se pyhäkoululaisten joukko, joka sai tuntea Pylkkäsen tädin uhraavaa ja jatkuvasti huoltapitävää rakkautta. Suuttumuksen pilvi häivähti hänen kasvoillaan, jos joku yritti kiitellä hänen hyvyyttään. Me papit olemme yhtä vilpitöntä ystävää köyhemmät. Hän oli niitä harvoja vanhuksia, jotka jaksoivat käydä pappiensa luona ystävinä itkemässä ja iloitsemassa. Tyhjänä, suurena syntisenä hän vavisten odotti lähtöhetkeä. Veisaavana, uhraavana ja kirpeäsanaisena Herran palvelijana hänen muistonsa on meitä omaisia ja ystäviä vetämässä totisen parannuksen tielle.