Olemme siis yhtä mieltä siitä, että pelastusta ei voi ansaita ihmisteoin.
Tätä saikkaa monesti korostetaan täällä - ja aivan oikein.
Monesti minulle tulee kuitenkin tunne, että foorumilla tähän liittyvä logiikka menee seuraavaa rataa:
Fakta: uskonnollisissa kokouksissa hypitään joskus laulujen aikana niin, että hiki tulee
Johtopätös: koska pelastusta ei voi ansaita teoin, on hyppeleminen turhaa ja se pitäisi näinollen lopettaa.
Itseltäni jää välillä näkemättä se puuttuva rengas, joka yhdistäisi hyppimisen pelastuksen ansaitsemiseen.
Johtuu varmaan siitä, että minulla ei ole sellaista yliluonnollista kykyä, jolla voisin nähdä ihmisen sisälle ja nähdä hänen tarkoitusperänsä.
Uskonnollisissa piireissä tämänkaltainen yliluonnollinen kyky on varsin yleinen.
Kuinkahan voisin minäkin sen saada? Rupeaisin heti minäkin sitä käyttämmään aktiivisesti.
Siionin virsiä veisaamalla ei pääse taivaaseen.
Pitäisikö veisaaminen tästä johtuen lopettaa?
Körttipukua kantamlla ei pääse taivaaseen.
Pitäisikö körttipuku kieltää tästä johtuen?
Erilaisissa uskonnollisissa seuroissa käymisellä ei saa lippua taivaaseen.
Pitäisikö seurat tästä johtuen lopettaa?
Kahvin taikka veden keittämisellä taikka sen juomisella ei yhtään aviteta pelastusta.
Pitäisikö jokaisen irtisanoutua kahvista / vedestä välittömästi?
Kotisohvalla taikka missä tahansa muussa paikassa (vaikkapa rukousklinikassa, CWssä taikka savupiipussa sitä nuohotessa, taikka kirkossa, taikka ...) rukoileminen ei pelastai ihmistä.
Olisiko tuvallisinta pidättäytyä rukouksesta?
Rukoilemattomuus ei myöskään pelasta, joten olisiko järkevintä rukouksen lisäksi vältellä myös rukoilemattomuutta?