Iltahartaus.

[armonkerjäläinen]

Leenalle parempaa mieltä!  Ei se sinun vikasi ole, jos ympäristössä on filunkimiehiä.

[Leena]

Kiitos!  Minulla on tosipaha olo aina kun olen inhottava takaisin, kun voisin olla kaikesta huolimatta ystävällinen.  Siis, minä kitisen ja mangun Jumalalta että "kun edes kerran saisi itte päättää ja valita käyttäytymisesnsä" niin eri jälki ole yhtään parempaa kuin kohtauksissa. Ja jotenkin tätä alleviivaa se et on kyseessä pääsiäisviikko.  Olisi varmaan hieno fiilis jos olisi ollut oikein herttainen niille kaikille.   Olin vain Sampo-pankissa, jossa minulle oltiin.

[Leena]

Leenalle parempaa mieltä!  Ei se sinun vikasi ole, jos ympäristössä on filunkimiehiä.

Kiitos vielä kerran...   vein heille pienen kukka-asertelman (halvimman mitä myivät, ei sentään liioitella)  ja sanoin etteihän se juuri teidän syytä ole että minua tässä putiikissa kerran vedätettiin... ja vaihdoin kokonaan OKO-pankista pois, koska kerran alan siellä aina olla töykeä.  Tulee mieleen se vedätys. Sampo on hyvä, ja lainaehdot tolkulliset. Käyttelytilin siirsin Nordeaan.

[Pena]

KUN TEKEE MIELI ILAHDUTTAA


Taivaallinen Isä, sinulla on paljon alakuloisia ja surullisia lapsia myös tänään. Monen lähimmäiseni on vaikea havaita pienintäkään ilon aihetta tämänhetkisessä tilanteessaan. Heidän mielensä on masentunut ja he huokaavat syvään.

Kiitos, että minulla on nyt valoisampaa. Johda minut kohtaamaan joku, jonka kanssa voisin jakaa iloni niin, että hän saisi siitä edes pienen pisaran.

Auta minua huomaamaan, ketä tahdot minun tänään ilahduttavan. Anna minulle hyvää tahtoa, oikeita sanoja ja tekoja, että onnistuisin.


Olavi Kaukola: Täällä ihminen, 1969

[Riitta-mummi]

Taivaallinen Isä!

Taas tänään koettelin kärsivällisyyttäsi. Olen yrittänyt olla parempi kuin olenkaan. Olen hammasta purren jaksanut kun olisin voinut saada voimat sinulta.
Onko se muka rakkautta ja oikeaa auttamista kun päivän helteen jälkeen nurkuu: Miksi aina minä ? Mikseivät muut tee mitään ?
Eikö se ole itsekehua ja teeskentelyä ?
Sinä tiedät kaiken, minutkin.
On ihmeellistä että jaksat jatkaa kanssani. Ja annat uuden huomisen, uusin voimin, uusin tehtävin ja uusin ajatuksin.

Jeesus, ihmisenä elänyt vapahtajamme on lohduttajani. Hänkin oli väsynyt, eikä kai juuri saanut kiitosta ja kunniaa eläessään.

[Pena]

Rukoilijat kokevat Pyhän Hengen vaikutuksen eräänlaisena 'laskeutumisena päästä sydämeen'. Emotionaalisen tunnevoittoisen rukouksen koemme rukoilemisena sydämessä. Sydän tulee silloin 'Jumalan vastaanottohuoneeksi. --- Siellä me kohtaamme hänet, joka on ajaton ja paikaton, ja joka on sanonut itsestään 'minä olen se, joka minä olen'. Näin me kohtaamme kaiken elämän ja kirkkauden alkulähteen, joka on meidätkin itsetajuisina persoonallisina olentoina 'saattanut olemattomuudesta olemiseen'.

Arkkipiispa Paavali 1985

[Riitta-mummi]

Kiitos Pena edellisestä. Ortodoksikirkko osaa esittää Jumalan salaisuuksia ihmisen ymmärrettävään muotoon.
Tuo on todella Pyhän Hengen rukouksen ilmiasu.
Enimmäkseen rukouksemme kai ovat kirkkorukouksia, omien asioiden pyyntörukouksia ja joskus kiitollisesta mielestä nousevia ylistysrukouksia.

[Pena]

KORAALI

Vasta nousee kiitosvirsi,
nousee niinkuin metsäkyyhky,
kun on käynyt tuskan nyyhky,
siihen saanut sulaa kirsi.

Kaikuu virsi hartaimmasti,
kun soi takaa vaivain urut,
kuoroon yhtyy suuret surut,
jotka painaa maahan asti.

Oke Peltonen

[sadetta]

SV 67

1. Nyt tuhlaajapoika, jo nouse ja käy,
ei isäsi rakkaus muutu.
Hän katsoo vain: lastani eikö jo näy?
Ja kotona leipää ei puutu.
Jeesus vaivaiset syntiset korjaa.

2. Kun kerjäten saavut ja ryysyissä näin,
häävaatteet hän köyhälle antaa.
Luo katseesi Jeesuksen ristiä päin:
hän syntisi tuomion kantaa.
Jeesus vaivaiset syntiset korjaa.

3. Jos sydämes kova kuin timantti lie,
hän särkee sen rakkaudellaan.
Jos kauhua tuottaisi helvetin tie,
hän sulkee sen armahduksellaan.
Jeesus vaivaiset syntiset korjaa.

4. Niin huonoa ei, jonka hylkäisi hän,
kun syytä ja syntiä karttuu.
Hän kyynelet kuivaa ja suo elämän,
hän kuolleenkin paareihin tarttuu.
Jeesus vaivaiset syntiset korjaa.

5. Se autuas on, joka Jeesuksen luo
saa armon ja voimia juosta.
Kun risti on raskas ja murhetta tuo,
niin toivottomuudenkin suosta
Jeesus vaivaiset syntiset korjaa.

6. On Jeesuksen rakkaus ihmeellinen:
ei hukkaan hän syntistä heitä.
Hän etsii ja löytää ja taivaallisen
suo rauhan hän seurata meitä.
Jeesus vaivaiset syntiset korjaa.

[Pena]

Salin perällä tuntuu joku kuorsaavan. Hän kuuluu yhteisöön jolla on monta lempinimeä. Hän on rähmällään sen päivän Hufvudstadsbladetin päällä, jota olisit halunnut hetken silmäillä.
Pyytäisikö vahtimestaria ravistamaan hänet hereille? Siis omskakas?
Tai koettaisiko varovasti irrottaa lehden ja sijoittaa tilalle Pohjolan Sanomat?
Ei sentään!
Mieshän on väsynyt. Hän tarvitsee unta paremmin kuin sinä hänen päänalusenaan olevaa lehteä. Antaa olla.
Eikä hän tässä kerää itselleen mitään, ei edusta kilpailutaloutta, korkeintaan on sen tuote, pieni kupla sen pinnalla. Pitkän linjan lähimmäinen.
Ravistetaan?
Muitako ainoastaan?

Erkki Niinivaara: Elämän kirpputori 1976

[Pena]

Ei täällä alhaisempaa, kurjempaa
kuin minä, onneton, kun olet poissa,
väsynyt sielu pahan sokkeloissa
anteeksi pyytää, kärsii sairastaa.

Pudota, Herra, ketju jossa saan
taivaiset lahjat, uskoon tarttuessa
saan uuden voiman, uskon rohkaistessa
pakenen järkeä, en päädy kuolemaan.

Lahjojen lahjan arvon korottaa
sen harvinaisuus, yhä kohoaa:
ei ilman sitä rauha tule poveen.

Veresi puolestamme annoithan,
tuon lahjan muita paljon suuremman:
ainoa avain on se taivaan oveen.

Michelangelo Buonarroti 1555 tai 1556, suomentanut Yrjö Kaijärvi

[Pena]

Nukahtaminen on pieni kuolema. Uskaltaessaan nukahtaa ihminen hyväksyy - tietäen tai tietämättään - kuolevaisuutensa. Kristityt ovat tavanneet nukahtaa rukous huulillaan, siunaten itsensä meitä ympäröivän lempeän salaisuuden armoille.

Jaakko Heinimäki: Outo hartauskirja 1997

[Pena]

Joka tapauksessa laulu sanoo: "Vain sinä, Herra, sinä luoksein jää." Me muuttuvaiset emme sano: "Vain minä, Herra, sinun luokses jään."
Jos me sairaalloisesti pelkäämme muutoksia, emme milloinkaan tunne oloamme kotoisaksi tässä elämässä.

Kenneth L. Wilson: Uskaltaisinko uskoa? 1970, suomeksi 1972

[Pena]

Koskapa Jumala jaksaa kerta kerran perästä meitä kutjakkeita armahtoo, niin kaet se oes meijännii osattava armahtoo toesiammo. Meijän ei pitäs tässäkään asiassa olla niin iteriittosia, ettei toesille suotas sitä, mitä itehhii ollaan vaella.

Savolaeste katkismus 1999

[seppos]

Olin perjantaina entisen työtoverini ja ystäväni hautajaisissa. Meidän piti mennä Machhu Pichhulle(Perussa), mutta se nyt sitten jäi. Olimme sopineet sen jo parikymmentä vuotta sitten.
Hän sairasti kolme vuotta vatsasyöpää ja sanoi, ettei hänellä ole mitään hätää. Hänellä on asiat kunnossa ja vain kaksi hyvää vaihtoehtoa elää tai kuolla.