Voi, jos tämä kansa leviäisi nyt täältä itse kukin konnullensa ja perheensä keskuuteen ja siellä kertoisi, kuinka kurjasti minä raukka olen tätä elämää kulkenut ja pyytää perhettänsä, että eikö nyt lähdetä yhdessä uudestansa matkaan. Minä luulen, että ne ajattelisivat ja sanoisivat, että eiköhän lähdetä, eiköhän lähdetä! Mutta kuulkaa, tämä on meille raukoille ja meidän vanhalle ihmisellemme niin vaikea tehtävä, alentua niin köyhäksi Herran edessä ja perheen edessä, että voisi valittaa tätä huonouttansa ja puutettansa. Ja kuitenkin sitä on tehty, sillä jos sitä ei olisi tehty, niin ei tämä kansa olisi tänä päivänä täällä koolla. Ja kuulkaa, jos Jumala saa pitää meitä siinä köyhyydessä, jossa todella olemme, sillä itse emme näe sitä mitä olemme, emme silloin panettele toisia, vaan toivomme niille Herran siunausta. Eikä ikään siinä perheessä pysytä Herran pelvossa, jossa panetellaan ystäviä ja muita ihmisiä. Niin syvällä on meissä peto, että itsestämme löydämme suurimmat synnit. Ja jos niiden alla jaksamme kerjäillä ja lähestyä Herraa ja näin alhaalla pysyä, niin Kristus on meidän vaivaisten ja velkaisten päämies.
Juho Malkamäki
