Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: seppos - 22.10.13 - klo:22:52
-
Kirkon strategia ja tulevaisuus
Tulevaisuus kohdataan yhdessä, siksi siitä on syytä keskustellakin yhdessä. - See more at: http://www.kotimaa24.fi/blogit/uudet-painopisteet#sthash.hOzADQyw.dpuf
http://www.kotimaa24.fi/blogit/uudet-painopisteet
-
Karsin, ja kirjoitan mistä ovat valittaneet itse:
-Pappi ei tiedä mitä uskaltaa seurakunnalle sanoa,
-(-kun ei tiedä että seurakunta usein tietää jo, ja on lukenut sen Heikki Räisäsen suurkirjan. Ne, jotka ei hyväksyneet, pitävät omia pitojaan.)
-Pappi ei osallistu pian opiskelemaan lähdettyään yhtään mihinkään seurakuntatoimintaan.
-( Pitäähän laulunopettajankin kuunnella semmoinen määrä oppitunteja ja tutkintoja, että jo toisesta korvasta tulee ulos; eikö nää ikinä lopu!?! Voisivat osallistua joka liikkeen kesäpäiville... Semmosta. Ja ekumenian nimissä osallistua ort ja rk palveluihin ja edes johonkin vapaan suunnan, sekä karismaattiseen.Ort tietenkin päin vastoin evl messuun)
-Kuilu sakastista saarnatuoliin on ylikäymätön
-Hoidattaa sielunsa Bonhoefferin malliin
-Oppia mistä availla tekstejä, kun valittavat, että saarnavuoroja tulee niin, niin tiheään, ja saarnan teko vie koko viikon: Neuvoa vanhoja postilloja, ja missä nyt on Sanaa saarnattu, uutta unohtamatta, eli on semmonen kuin Teologinen Aikakauskirja.
-- Voisiko siinäkin lukea sen tekstin kolme viikkoa ennen tai omaksua että ottaa aamuisin vaiteliaan vartin, ja vain antaa tekstin sulaa mielessään.
Helppohan minun on, niin, tietysti on. Mutta näistä itse valittavat. Diakonia sujuu ennennäkemättömään malliin. Seurakuntalaiset saisi paremmin osallistua siihen lahjoitusleivän jakoon, ja Vapaavuorewlle oikein kutsu, kun nyt selvästri pyrkii Kataiseksi Kataisen paikalle, ja velvoite tuoda viisi (5) rikasta miestä ja kaksi (2) ahkeraa sihteeriä mukaanaan, keräämään ja jakamaan. Yks päivä vuoteen ei kaada markkinataloutta vielä. Johan nyt pääsee ainakin täällä puuhaamaan mitä tahtoo, Malmilla voisivat pyytää kahvinkeittäjiä.
Minä kysyn, miten se on mahdotonta, se, että joskuskaan saarnattaisiin lakia? Onhan se vaikeaa, jos sitten suuttuuvat. Mutta jos, että mentäisiin, kuin tämän saitin pohdinta synnin olemuksesta, ja saataisiin vaikka ihmiset ajattelemaan. On totta, että kirkko on kuin se majatalo johon Laupias Samarialainen vei sen piestyn hoidettavaksi. Lutherin mukaan, ja että Jeesus oli se Samarialainen. Ettei paraskaan ihmisteko lunasta sielua. Parantumattomasti sairaitten sairaala - että siihen nähden. Ja aina rähmällään langenneena, kuten toteaa Dosentti, että siihenkin nähden. Ettei mikään uyskonhyppy keskiajalle mitään edusta. Kerran kuulin tätä. Ajassa on vaeltaminen, vaikka tulee vastaan käärmettä ja janoa ja ykstoikkosta ravintoa... Tämä niille uudistajille... Reformaatiot menee äkkiä siihen, että mitäs kivaa keksittäis.
Ennen muuta voisiko mitenkään sitä kellonaikaa myöhentää?
Nyt minä palaan Dosenttiin.
-
Tuo Leenan vuodatus huipentui tuohon leivänjakoutopiaan: Viisi rikasta miestä, 2 ahkeraa sihteeriä ja kahvinkeittäjä Malmilta. :003:
Panen nyt leikillä oman lusikkani soppaan ( mihinkä muuhunkaan): Papeille Paras Saarna-kisa ( Idols-tyyliin). Jatkuu pudotuksin sunnuntaista toiseen.
Aluksi esim. 12 pappia.
Kanttoreille vastaava urkusarjoin ja laulukilpailuin.
Kansa ahtautuu kirkkoihin. :100:
-
En halua olla tyly, mutta sisin kuitenkin pyytää (vaikka Riitta-mummi ehdottikin huumorilla):
Älkää pudottako pappeja, tukekaa niitä. Huono pappi ei muuta sakramenttia eikä evankeliumin anteeksiantamista mitättömäksi. Jumala toimii kihmistä huolimatta.
Kirkkoa voitaisiin kehittää salapoliisitoimin: Etsitään suurennuslasilla hyviä armon vilauksia kehnoista saarnoista, tuen ituja laitosmaisesta diakoniatyöstä, innostamisen elkeitä hapuilevasta kirkon nuorisotyöstä jne. Hyvät jutut kirkossa ovat kuin lokakuun lopun suppilovahverot!
-
Minä olen pappien ystävä, en pudottaja. Tiesin kyllä kirjoittaessani että vaikka juttuni oli leikkiä, tähän tartutaan. Se oli tarkoituskin, että ajattelu ja keskustelu lisääntyisi.
Itselleni riittävät näin vanhana lähes yksinomaan messut. Messun toimittajana pappi on tilaisuuden sydän. Hänen puolestaan pitää rukoilla.
Raamattupiirit ja kurssit olen käynyt, ja hyvä niin. Tietämys on karttunut juuri ennenmainituissa. Virkistystoiminta on minulla kokematta.
Tämänaamuisessa aamuhartaudessa Johanna Korhonen luetteli osan srk:n työmuodoista. Niitä on paljon, enkä voi sanoa että mikään olisi turhaa.
Lapsi- ja nuorisotyö rippikouluineen ovat niitä perinteisiä, ja kestäviä,ja ikuisia arvoja opettavia . Siksi hyvin tarpeellisia, samoin vanhustyö tai päihdetyö.
Onko muutoksentarve nähty pakottavaksi? En vastusta muutosta.
-
Leenalla oli todella hyviä huomioita. Riitta-mummin leikillistä ehdotusta voisi kehittää järkevään suuntaan.
-
Leenalla oli todella hyviä huomioita. Riitta-mummin leikillistä ehdotusta voisi kehittää järkevään suuntaan.
Oho !
Alitajunnasta tuo vitsi kai nousi kun kansa seuraa monenlaisia "pudotuskisoja" sadointuhansin.
Jos kirkko haluaa olla ajan "hermolla" ( mikä ei ole mahdotonta) niin tässäpä sitä olisi .
Toistan. Kaikki kunnia ja kiitos papeille. Mihin lauma menisi ilman paimenta.
(http://www.cosgan.de/images/smilie/froehlich/m020.gif) (http://www.cosgan.de/smilie.php)
-
Ei kun ei mitään.
-
Kirkon strategia ja tulevaisuus.
Ei ole ihmisten käsissä vaikka niin uskomme.
-
Ei ole ihmisten käsissä vaikka niin uskomme.
:icon_wink:
-
Minusta kuulostaa, että tuossa ei oikeasti puhuta kirkon strategiasta, vaan kirkon palkattujen (hengellisen) työn tekijöiden strategiasta. Tai ehkä joskus voidaan armollisesti ottaa mukaan muutama ns. maallikkoaktiivi. Tämä lössi sitten suunnitttelee kolmesti vuodessa kohtaavansa laadukkaasti jokaisen maallikkopassiivin.
Ehkä minun ei pitäisi antaa itseni jymähtää tähän, mutta minua jotenkin loukkaa, että tuo pieni joukko kuvittelee olevansa itse kirkko, ja me muut olemme vain jotain jäseniä.
Voisihan sitä kysäistä joltakulta papilta, että mitenkäs se kirkko viime vuonna on laadukkaasti kohdannut sinut.
Saarnat voisi kyllä lukea jostakin postillasta. Pakkoko sitä on papinkin mennä mukaan siihen, että pitäisi aina pystyä itsestään puristamaan ulos jotain omaperäistä ja luovaa ja tuoretta ja uutuutta (eli ajan henkeen?); miksei vanhaa hyvää valmiiksi ajateltua voisi käyttää? Jos nyt koko saarnaa on pakko olla; mutta kai ne samat 20 kuulijaa jotka siellä aina on, jotain puheenpälätystäkin haluaa.
Enemmän ruutia jäisi sitten niihin "kohtaamisiin", eli kai lähinnä tomituskeskusteluihin ja sitten itse toimitukseen (kaste, vihkiminen, hautana siunaus). Mitä ihmisten (niiden "passiivimaallikkojen") mielipiteitä olen lukenut niin enimmäkseen ovatkin ihan tyytyväisiä tähän kirkon tuottamaan rituaalipalveluun.
Sitten ne, jotka eivät halua ostaa rituaalipalveluja ainakaan kirkon tarjoamaan hintaan, mitä niille pitäisi olla tarjolla? Miksi yleensä yrittää pitää ne asiakkaana?
Ymmärtäisin, että strategia on jotain sellaista, joka on olemassa päämäärän saavuttamiseksi, mutta minulle on jäänyt hämäräksi, mikä se päämäärä tässä olisi. Ei se minusta voi olla jäsenmäärän kasvattaminen. Veikkaan, että päämäärästä on myös ns. kirkolla (ne työntekijät ja "aktiivit") eri käsityksiä. Sille pohjalle on paha strategiaa rakentaa.
Mutta jos nyt jotain toivoisin niin sitä että myönnettäisiin ettei se aamukymmenen jumis todellisuudessa ole se tärkein työmuoto. Aktiiveille ja meille semiaktiiveille monipuolisempi valikoima erilaisia eriaikaisia messuja (katsokaa Tuomasmessun menestystä), niin voi sitä semiaktiivijoukkoa kasvattaa. Niihin rituaalipalveluihin voisi ainakin vaihtoehtoksi ujuttaa niiden porukalla hoitamista, eli että olisi normalaia että lapset kastetaan osana messua eikä jossain kodin kätkössä. Joutuisivat aktiivitkin altistumaan tavallisille seurakuntalaisille, ns. kohtaamaan niitä. Ja sitten tuota verkkoläsnäoloa lisää kiitos, nimenomaan keskustelevaa sellaista. Suomi24:n Kirkko kuulolla on jo avaus oikeaan suuntaan, vaikka se tietysti on ihan kamalaa luettavaa kun siellä vaparit ja ateistit mellastaa. (Kotimaa24 on liian sisäpiiriä, ja teknisesti tahmea. Joku tämmöinen foorumisoftapohjainen olisi kiva.)
-
Ehkä minun ei pitäisi antaa itseni jymähtää tähän, mutta minua jotenkin loukkaa, että tuo pieni joukko kuvittelee olevansa itse kirkko, ja me muut olemme vain jotain jäseniä.
lampaita
-
^Niin juu, näinhän se oli. No olisikos se sitten paimennusstrategia, jota nyt väännetään?
-
^ Se vaikuttaa helpommalta.
-
Oon sitä mieltä, että papit hoitaa pappien hommat, koska niihin niillä on koulutus. Muuta en ossoo tästä asiasta sannoo kun oon maallikko :eusa_angel:
-
Ei kun ei mitään.
Minä annoin palautteeni jo.
Haluaisin nyt hypätä alkuun ja tietää, mikä kirkko omasta mielestään ylipäänsä on. Sillä on hyviä toimijoita ja funktioita, kuten ekumenia, se tuntuu sujuvan hyvin. Ulkomaanapu, johon useat luottavat. Joku kyllästyy pentikäis-Antin jankutuksiin, toinen ei. Mutta sekin sillä on. Diakonia toimii.
Kun ei edes tiedä, mille sitä strategiaa rakennetaan - siis kuinka kirkko itse itsensä näkee tai määrittelee ja mihin se siis tarvitsee strategian? Eikö koulutustarvekin vähän riipu siitä kysymyksestä? Olen väsynyt tuohon hokemaan, että moniääninen. Moniääninen mikä? Kuka siellä on äänessä? Eikö pitäisi puhua monimielipiteisestä?
Kai siellä neuvottomia ollaan.
....................................
Kyllä se messu noin määritelmällisesti on tapahtuma, jonka tarkoituksena olisi olla tärkein yhteinen tapaus, kuinkase koetaan on toinen asia. Kuka nyt 16-vuotiaana kokee muun kuin nuortenillan tärkeimmäksi,
No, jos sinne ei mennä, sinne ei vain mennä. Joensuussa näki, kuka saarnaa, siitä, paljonko rappusten alapäässä oli fillareita ja autoja. Siis toimituksen toimittajalla näytti olevan merkitystä.
Mutta Tuomasmessua ei ainakaan Helsingissä vietetä kuin yhtäällä, joten sen saama suursuosio on varsin näennäinen. Sellaisesta paremmin tunnelmamessusta kliinnostuneita saapuu koolle jokaisesta Helsingin seurakunnasta. Hiemannhan se muistuttaa Herättäjän kirkkopyhää - jonka senkin suosioo riippuu siitä, kuka saarnaa. Tai sattuuko sama kahteen seurakuntaan. Tai onko keittolounas perään. :003: Se Sepposin seurakunnan pysyväiskahvi vain mielestäni kuuluu arjen strategiaan - kun nyt saan kuulla mille sitä tehdään.
Dosentti, mainitsinko, protestoi, hän lupaa pusyä hyppimättömänä mutta kaipaa ruumiillisuuttaan.
-
Matteus 16:
http://www.evl.fi/raamattu/1933,38/Matt.16.html
Tässä Jeesus sanoo perustavansa seurakuntansa kalliolle. Kallio pysyy vahvemmin paikallaan kuin maa. Se ei kohoile eikä laske niinkuin vedet, eikä muutu niinkuin taivas.
Jeesus evästää Pietaria määrättyihin asioihin, mutta kohta sanoo ( mielistelevälle, ailahtelevalle Pietarille ): Mene pois, saatana. Hän tietää että ihmisessä on myös saatana.( Juhani kirjoittelee tästä aina joskus).
Ja sitten hän kieltää kertomasta että hän on Kristus. Salattu Jumala haluaa pitää salaisuutensa.
"Seuratkaa minua ! ". Se on meille annettu: Syökää ja juokaa pelastuaksenne.
-
Oon sitä mieltä, että papit hoitaa pappien hommat, koska niihin niillä on koulutus.
Papitkin ovat ihmisiä, eivätkä Jumala. Mitä koulutukseen tulee sitä on monenlaista niin kuin myös koulutettavia ja kouluttajia.
Elämä on loppuun asti koulua ristin juurella
-
No olisikos se sitten paimennusstrategia, jota nyt väännetään?
Jos se on paimennusstrategia, niin mitä ne paimenet meiltä lampailta kyselee, haluttaisko olla tällä niityllä vai olisiko tuolla aidan toisella puolen vehreämpää? Ja haluaisitteko tänään itseänne paimennettavan sauvalla vai piikkilangalla vai paimenkoiralla? Sähköpaimen olisi tietenkin nykyaikaisinta. Ja eiköhän pistetä mikrosirut koko porukan niskoihin, niin tiedetään missä ne menee (minkä pantasuden vatsassa).
-
Minusta kuulostaa, että tuossa ei oikeasti puhuta kirkon strategiasta, vaan kirkon palkattujen (hengellisen) työn tekijöiden strategiasta. Tai ehkä joskus voidaan armollisesti ottaa mukaan muutama ns. maallikkoaktiivi. Tämä lössi sitten suunnitttelee kolmesti vuodessa kohtaavansa laadukkaasti jokaisen maallikkopassiivin.
Ehkä minun ei pitäisi antaa itseni jymähtää tähän, mutta minua jotenkin loukkaa, että tuo pieni joukko kuvittelee olevansa itse kirkko, ja me muut olemme vain jotain jäseniä.
Voisihan sitä kysäistä joltakulta papilta, että mitenkäs se kirkko viime vuonna on laadukkaasti kohdannut sinut.
Saarnat voisi kyllä lukea jostakin postillasta. Pakkoko sitä on papinkin mennä mukaan siihen, että pitäisi aina pystyä itsestään puristamaan ulos jotain omaperäistä ja luovaa ja tuoretta ja uutuutta (eli ajan henkeen?); miksei vanhaa hyvää valmiiksi ajateltua voisi käyttää?
Ja sitten tuota verkkoläsnäoloa lisää kiitos, nimenomaan keskustelevaa sellaista. Suomi24:n Kirkko kuulolla on jo avaus oikeaan suuntaan, vaikka se tietysti on ihan kamalaa luettavaa kun siellä vaparit ja ateistit mellastaa. (Kotimaa24 on liian sisäpiiriä, ja teknisesti tahmea. Joku tämmöinen foorumisoftapohjainen olisi kiva.)
Olen kovasti samaa mieltä öppiäisen kanssa monesta seikasta. Heti strategialuettelon alussa alkoi tökkiä se "me", joka kohdisti toimensa jäseniin. Monesti käy ilmi, että kirkon työntekijät kokevat olevansa Kirkko tai Seurakunta, ja seurakuntalaiset ovat... Niin mitä? Työn kohteita, joihin Me kohdistaa strategiansa? Lampaita tosiaan, bää.
Verkkoläsnäolo kuulostaisi myös hienolta ajatukselta - en olekaan tullut tutustuneeksi suomi24-tarjontaan. Sitä toivon, ettei kirkollisia keskusteluja (laumalle tarkoitettuja) suljettaisi facebookiin, niin kuin joissakin piireissä, niin että meillä fb- vastaisillakin olisi mahdollisuus osallistua kirkolliseen keskusteluun antamatta tietojamme fb-levitykseen.
Käväisin jokunen viikko sitten oman srk:ni sivuilla. Siellä ei ole mitään elämää paitsi tiedot seuraavista messuista ja kirkollisten toimitusten tilaamisesta. Oi jospa siellä olisikin paikallisen paimenen keskustelupalsta tai mahdollisuus paikalliseen viestintään, niin että jäsenet voisivat kokea olevansa Me!
-
Kyllä lampaatkin reagoivat. Paimenet nyt vain ovat kallistaneet korvansa puoleemme ja ovat ilmaisseet halunsa kuunnella huolemme.
Työpaikallanikin taannoin puhuttiin alaisjohtamisesta - vai olikohan se oikea termi? - , jolla ymmärsin alaisten osallistumista johtamiseen. Sikäli johdon tarjous oli ymmärrettävä, että aina alaisilla on pyrkyä yläiseksi, jos ei muuten, ainakin palkkatasa-arvon suhteen.
Henkinen tasapaino, vahva, terve identiteetti luovat edellytykset yhteiseen tavoitteeseen pyrkimiselle ja sitä kautta yhteisten välitavoitteiden rakentamiselle.
Maallisten murheiden läpäiseminen konsensuksen saamiseksi on strategiarakentamisen ehto ja edellytys.
-
Monesti käy ilmi, että kirkon työntekijät kokevat olevansa Kirkko tai Seurakunta, ja seurakuntalaiset ovat... Niin mitä?
Asiakkaita :icon_wink:
-
Asiakkaita :icon_wink:
Juuri näin. Lääkärin potilaistakin tehdään väkisin asiakkaita, samoin koulun oppilaista. Milloin mahtaa puolustusvoimien alokaskin muuttua asiakkaaksi? Asiakas maksaa, kun saa sen, mitä tilaa. Jollei saa, kauppa puretaan.
Tämä on yksi nykyajan mahdottomuuksia.
-
Kirkko kun tekee myötäänsä joutavanpäiväisiä tutkimuksia niin voisi kerran tutkia, mikä on tyyppikirkossakävijöiden yhteiskunnallinen sosiaalinen asema. Lisäksi voisi tutkia myös sen, mikä on ollut näiden kirkossakävijöiden vanhempien sosiaalinen asema. Eipä taida kummastakaan ryhmästä tavan rehellistä suomalaista työmiestä eikä -naista löytyä. Ei pitkäaikaistyöttömiä eikä muita syrjäytyneitä. Jos kerran on tarkoitus tavoittaa kirkossakävijöiksi muitakin kuin tätä omistavaa luokkaa, niin voisi suunnata strategiansa ja julistuksensa sen mukaisiksi.
Kiinnostavaa olisi myös tutkia tämän foorumin kirjoittajien sosiaalinen yhteiskunnallinen asema sekä heidän vanhempiensa samoin. Tai kyllähän sen jo tietää. Pappien, lääkärien ja opettajien penskoja ovat, paremmista perheistä.
Karl Marx oli totisesti oikeassa kirjoittaessaan, että uskonto on oopiumia kansalle. Sillä pidetään kansa pelossa ja kurissa. Uhkaillaan helvetillä ja vaikka millä.
-
Karl Marx oli totisesti oikeassa kirjoittaessaan, että uskonto on oopiumia kansalle.
Kukahan käänsi tämän niin päin, että oopiumi on uskontoa herroille? Kumpi sitten lienee ilkeämpi letkautus?
-
Eipä taida kummastakaan ryhmästä tavan rehellistä suomalaista työmiestä eikä -naista löytyä.
Millaiset ammatit kelpuutat rehellisen suomalaisen työmiehen tai -naisen ammatiksi?
Ratkaiseeko se, kenelle tekee duunia (kapitalistille vai vaikka kunnalle), vai se, joutuuko työssään hikoamaan vai "saako" istua, vai koulutus vai palkka?
Voin kyllä osaltani osallistua tähän tiedonkeruuseen, jos järjestämme, vaikka eihän minulla oikeastaan ammattia edes ole, ja työkin on kiikun kaakun. Täällä muuten käy kirkossa aika rähjäisen näköistä porukkaa.
-
Kirkko kun tekee myötäänsä joutavanpäiväisiä tutkimuksia niin voisi kerran tutkia, mikä on tyyppikirkossakävijöiden yhteiskunnallinen sosiaalinen asema. Lisäksi voisi tutkia myös sen, mikä on ollut näiden kirkossakävijöiden vanhempien sosiaalinen asema. Eipä taida kummastakaan ryhmästä tavan rehellistä suomalaista työmiestä eikä -naista löytyä. Ei pitkäaikaistyöttömiä eikä muita syrjäytyneitä. Jos kerran on tarkoitus tavoittaa kirkossakävijöiksi muitakin kuin tätä omistavaa luokkaa, niin voisi suunnata strategiansa ja julistuksensa sen mukaisiksi.
Kiinnostavaa olisi myös tutkia tämän foorumin kirjoittajien sosiaalinen yhteiskunnallinen asema sekä heidän vanhempiensa samoin. Tai kyllähän sen jo tietää. Pappien, lääkärien ja opettajien penskoja ovat, paremmista perheistä.
Karl Marx oli totisesti oikeassa kirjoittaessaan, että uskonto on oopiumia kansalle. Sillä pidetään kansa pelossa ja kurissa. Uhkaillaan helvetillä ja vaikka millä.
Kysäise teol tdk:n käytännöllisen teologian laitokselta. Tuntuu nimittäin epäilyttävän tutulta. Epäilen että ainakin gradutoitä löytyy useampi, ja tuo olisi aika iisi väikkärin aihe.
-
Minusta tuntuu, että mitä pitempään ihmiset kouluja käyvät, sitä typerämpinä pitävät kirkon tarinoita. Näin ainakin itseäni nuoremmassa tuttavapiirissäni. Kirkko on sellainen tyhmien ja oppimattomien ja lapsellisten juttu, ei fiksujen.
Ja mitä vanhoihin sukulaisiini tulee, niin kirkkomyönteisimpiä ovat olleet pientilojen emännät. Mutta nehän nyt toki ovatkin olleet omistavaa luokkaa (omistaneet miehensä kanssa sen pari hehtaaria peltoa ja viisi kantturaa), ja yrittäjiä. Muuankin opettaja, joka ei omistanut edes asuntoaan saati muuta, on eronnut kirkosta.
-
Minusta tuntuu, että mitä pitempään ihmiset kouluja käyvät, sitä typerämpinä pitävät kirkon tarinoita. Näin ainakin itseäni nuoremmassa tuttavapiirissäni. Kirkko on sellainen tyhmien ja oppimattomien ja lapsellisten juttu, ei fiksujen.
Ja mitä vanhoihin sukulaisiini tulee, niin kirkkomyönteisimpiä ovat olleet pientilojen emännät. Mutta nehän nyt toki ovatkin olleet omistavaa luokkaa (omistaneet miehensä kanssa sen pari hehtaaria peltoa ja viisi kantturaa), ja yrittäjiä. Muuankin opettaja, joka ei omistanut edes asuntoaan saati muuta, on eronnut kirkosta.
Kun aikoinaan tehtiin tämä "Robinson rekisteri" (he,jotka kieltäytyvät osoitteellisesta mainospostista) siinä kysyttiin ammattia. Osoittautui, että tilastollisesti kaksi ammattia oli siinä yliedustettuina muihin nähden eli yhteiskunnan besservisserit toimittajat ja opettajat. Tämä sama näkyy asenteessa kirkkoon sillä poikkeuksella, että opettajia on vähemmän johtuen siitä miksi ovat hakeutuneet opettajiksi.
-
Minusta tuntuu, että mitä pitempään ihmiset kouluja käyvät, sitä typerämpinä pitävät kirkon tarinoita. Näin ainakin itseäni nuoremmassa tuttavapiirissäni. Kirkko on sellainen tyhmien ja oppimattomien ja lapsellisten juttu, ei fiksujen.
Ja mitä vanhoihin sukulaisiini tulee, niin kirkkomyönteisimpiä ovat olleet pientilojen emännät. Mutta nehän nyt toki ovatkin olleet omistavaa luokkaa (omistaneet miehensä kanssa sen pari hehtaaria peltoa ja viisi kantturaa), ja yrittäjiä. Muuankin opettaja, joka ei omistanut edes asuntoaan saati muuta, on eronnut kirkosta.
Eivät kaikki kouluja käyneet niitä pidä typerinä, mutta ehkä eivät historian oppikirjana.
Noh, perheestäni löytyy jo kaksi opettajaa jotka kuuluvat kirkkoon, vanhempi väki on mullan alla -. niistä kirkkoon kuuluneista opettajista.
-
^Eivät historian oppikirjana, mutta myös niin että kuvitelma hyvästä ja rakastavasta kaikkivaltiaasta on ihmisen itsensä luomaa toiveajattelua.
-
--- kuvitelma hyvästä ja rakastavasta kaikkivaltiaasta on ihmisen itsensä luomaa toiveajattelua.
Oletko sinä sitä mieltä, että hyvä ja rakastava kaikkivaltias ei ole totta?
-
Oletko sinä sitä mieltä, että hyvä ja rakastava kaikkivaltias ei ole totta?
Oikeastaan minua kiinnostaisi tämä sama kysymys. Toivon, ilman muuta, ettei kysyminen tunnu hyökkäykseltä. Tai että pitäisi ajatella toisin. eiköhän useimmat vähintään epäile sitä samaa joskus.
Usein on vaadittu Kaikkivaltiaaseen uskovia sitten todistamaan, millä perusteella Hän on. Harvemmin toisinpäin.
Useimmiten kuultu on tämä: "Miksi sitten maailmassa on kärsimystä?"
Ihmeen usein kysyjillä - olin itsekin mukana - ei mitään erityisempää kärsimystä tosin ajankohtaisesti ole, ei meillä ollut ainakaan.
Nimittävät tuota teodikean ongelmaksi. Siihen on tuohon hyvään Kaikkivaltiaaseen uskovilla ollut erilaisia ratkaisuja. Useimmiten tosin tälle Kaikkivaltiaalle suunnattuja vastakysymyksiä paremmin kuin ihmisille.
Kuten: "Minulla on kaikki aina ollut hyvin, onko minulla mitään edellytystä ymmärtää kärsiviä?" tai "Mitä ihmettä vastaan, kun seison yksin edessäsi, ja Sinä kysyt tuota minulta? Armahda minua!"
-
Oletko sinä sitä mieltä, että hyvä ja rakastava kaikkivaltias ei ole totta?
En minä tiedä, onko. En käytännössä ainakaan kovin paljon luota siihen että olisi, ts. en sen varassa uskalla jakaa kaikkea omaani köyhille, kuten rikasta nuorukaista kehotettiin tekemään. (Ja Leenalle tiedoksi, ettei kysyminen tunnu lainkaan hyökkäävältä.) Ihmiselle, jonka pikkulapsi on rääkätty hengiltä, en ainakaan uskaltaisi väittää, että tietenkin se on totta. Kaiken maailman kärsimyksen (joo, kovin isoa osaa siitä ei ole minulle suotu) edessä vähän nolottaisi uskoa moiseen.
-
Millaiset ammatit kelpuutat rehellisen suomalaisen työmiehen tai -naisen ammatiksi?
Ratkaiseeko se, kenelle tekee duunia (kapitalistille vai vaikka kunnalle), vai se, joutuuko työssään hikoamaan vai "saako" istua, vai koulutus vai palkka?
Voin kyllä osaltani osallistua tähän tiedonkeruuseen, jos järjestämme, vaikka eihän minulla oikeastaan ammattia edes ole, ja työkin on kiikun kaakun. Täällä muuten käy kirkossa aika rähjäisen näköistä porukkaa.
Tarkoitin toisaalta pienipalkkaisia ja toisaalta hieman parempipalkkaisia, perinteisiä duunariammatteja. Pienipalkkaisista voisi mainita vaikka siivoojat ja parempaa liksaa saavista vaikka putkimiehet ja -naiset. Näille kirkko lienee yhdentekevä laitos. Työnantaja ei ratkaise; kapitalisti tai kunta, ihan sama.
Olen miettinyt, että jo muutaman vuoden ajan ay-liikettä on yritetty lyödä polvilleen. Tässä on kunnostautuneet erityisesti vihreät entisten kokoomuksen ja kepun ohella sekä tietysti yrittäjät. Ammattiyhdistysliike kuitenkin taisteli tämän maan monella tapaa hyvinvointivaltioksi. Osaltaan maan vaurastumiseen vaikutti kyllä myös Neuvostoliiton kauppa. Sinne meni kaikki sukkahousuista jäänmurtajiin ja Suomen romahtaminen taisi alkaa samaan aikaan NL:n ja kommunismin romahduksen kanssa.
Tämä nyt meni jo muihin asioihin...
Kysynkin sinulta öppiäinen; kun olen alusta asti ihmetellyt kannanottojasi. Ne vaikuttaa kokoomuslaisen kirjoituksilta. Tietääkseni olet kuitenkin vasemmistoliiton jäsen? Millainen aatteellinen pohja sinulla on? Oletko yleensäkään tosissasi "vasemmistolaisuutesi" kanssa?
Ja vielä uskontoon. Nähtävästi olet agnostikko, joka on aivan kunnioitettavaa, ja jotenkin "uskot" kirkon autuaaksi tekevään voimaan? Minä taas pidän itseäni jonkinsorttisena "uskovaisena", joka ei kuitenkaan usko niin kuin kirkko opettaa (jo vanha fraasi) eikä varsinkaan kirkkoon instituutiona. Mitä enemmän esim. Kotimaa24:n uutisia, blogeja ja niiden kommentointia seuraan, sitä enemmän alkaa etomaan. Hirveää skeidaa; kaikenmaailman uutisia piispojen paidan väristä, iänikuista homojankkaamista ja naispappeutta jne...lista on pitkä...
En yhtään ihmettele ihmisten kirkosta eroamista. Kävin äsken katsomassa viimepäivien lukemia Eroa kirkosta-sivuilta ja toistasataa näyttää olevan päivävauhti. Olisi kiinnostavaa tietää, monestako eroajasta on yhtä äkkiä tullut vakaumuksellinen ateisti? Arvelen, ettei monestakaan, mutta kirkko nyt ei todellakaan merkitse heille enää mitään. Ei se merkitse mitään myöskään itselleni...valitettavasti. Kypsyttelen kuitenkin rauhassa päätöstä erosta, koska haluan sen olevan sitten lopullinen eikä edestakaisin venkoilua
Taisi mennä pahasti otsikon vierestä koko sepustukseni, mutta olkoon nyt tässä.
-
Kysynkin sinulta öppiäinen; kun olen alusta asti ihmetellyt kannanottojasi. Ne vaikuttaa kokoomuslaisen kirjoituksilta. Tietääkseni olet kuitenkin vasemmistoliiton jäsen? Millainen aatteellinen pohja sinulla on? Oletko yleensäkään tosissasi "vasemmistolaisuutesi" kanssa?
Kyllä, olen vasemmistoliiton jäsen. Minua kiinnostaisi tietää, mikä kirjoituksissani on vaikuttanut kokoomuslaiselta.
Sille en voi oikein mitään, että en ole ns. duunariammatissa. Ei opintoja voi poiskaan pyyhkiä? Joskus kyllä tuntuu, että vasemmistossa ajatellaan, että ollakseen kunnon vasemmistolainen pitää olla vähintään kolmannen polven duunari (vrt. kantakirjakörtti). Että se tulee perintönä kuten aatelisuus tai perhefirman toimitusjohtajuus. Mites me, joilla ei ole moiseen edellytyksiä, pitääkö tässä nöyristellä vaan?
En sitten tiedä, mitä sanoa aatteellisesta pohjasta - teoreettinen pohja on hatara, ja epäileväinenhän minä olen. Se on kai jonkinmoista yleistä solidaarisuutta heikompiosaisia kohtaan, ja sitä että olen itse viihtynyt paremmin heidän parissaan (esim. kouluaikoina niiden luokan heikoimpien oppilaiden, vaikka olin itse se hikipinko, tai että harvalukuinen tuttavapiiri nyt on jotain peruspäivärahalla eleleviä työttömiä tai sairaseläkeläisiä). Ynnä yhä kasvavaa vastenmielisyyttä sitä hyvin toimeentulevien luuloa kohtaan, että he ovat itse omin ponnistuksin ansainneet kaiken sen hyvän, mitä heillä on (tätä muuten esiintyy niissä paremmintoimeentulevissa duunareissakin).
Kyllä minä sitä teoreettista pohjaa mielelläni vahvistaisin, jos työltä ja työnhaulta ehtisin. Sehän se tässä on, kun pitää oikeastaan tehdä kahta työtä. Ei paljon ehdi mitään ajatella. Kansantaloustiedettä mielelläni opiskelisin, jos aikaa olisi. kyllähän se kiinnostaisi pohtia vaikka sitä, onko nämä tuotantosuhteet nyt ihan järkevästi järjestetty, kun on kovin paljon tuotantovoimia ihan vajaakäytössä eli työttömänä. Ja jostain Keynesistä olen kovasti tykännyt, on kuulostanut järkevältä (sehän on kuin Mooses Egyptissä niiden lihavien ja laihojen vuosien kanssa), mutta ei sitäkään kai saa palvoa, vaan miettiä, miten se vaikka tällaisen suomalaisen vientivetoisen kansantalouden tarpeisiin sopsi.
AY-liikkeeseen suhteeni on sikäli ristiriitainen, koska onhan siellä niitä hyvintoimeentuleville lisää -liittojakin. Ja sitten Ay-liike ei ole kunnolla pystynyt vastaamaan pätkä- ja silpputyöläisten tarpeisiin, vaan on jymähdetty siihen ajatukseen että duuni on kokoaikaista samassa ammatissa samalla työnantajalla melkeinpä isältä pojalle periytyvää. Oma ammattiliittoni tuntuu olevan ihan hampaaton esim. minun tilanteessani (teen nyt kahdeksatta perättäistä pätkää samalle kuntatyönantajalle, viidettä vuotta). Kaikenmoista pikkujoulua ja bensantankkausbonusta kyllä järkkäävät jäsenille, mutta missä edunvalvonta? -Ay-liikkeen historiallisen merkityksen myönnän kyllä, samoin demaripuolueen.
Vihreät koen ehkä vähän samaan tapaan kuin sinä - tunnen kyllä vihreän ay-aktiivinkin, mutta hän nyt onkin akavalainen. Ja sitten tunnen paljon vihreitä, joista näköjään on ok reissata lentsikalla palloa ristiin rastiin, elää isossa lukaalissa ynnä muutenkin kuluttaa luonnonvaroja.
Muuten, onko kaupan myyjä niitä perinteisiä duunariammatteja sinusta? Kaiken kaikkaanhan niissä ammateissa toimivia on yhtä vähemmän. "Kirkkouskovia" siivoojia olen kyllä tavannut.
Ja vielä uskontoon. Nähtävästi olet agnostikko, joka on aivan kunnioitettavaa, ja jotenkin "uskot" kirkon autuaaksi tekevään voimaan? Minä taas pidän itseäni jonkinsorttisena "uskovaisena", joka ei kuitenkaan usko niin kuin kirkko opettaa (jo vanha fraasi) eikä varsinkaan kirkkoon instituutiona.
Minulle agnostikosta tulee mieleen sellainen viileästi ylhäältäpäin asioita katseleva henkilö, joka toteaa, ettemme lopultakaan voi tietää, ja sillä hyvä. Ja sitä en koe olevani. Jumala osapuilleen sellaisena kuin kirkko esittää (tai ainakin joku kirkossa) olisi mainio juttu, eli siis kaipaisin kyllä. Mitä kirkko on, sitä en tässä rupea pohtimaan pidempään (etenkin kun pitäisi nukkumaankin mennä, "huomenna" taas työpäivä). Ajattelen kai, että siellä on ihan epätoivoisia tapauksia, pöyhkeitä ja ahneita ja muita ylenkatsovia ja mielestään totuuden omistavia, mutta että siksihän ne juuri kirkkoa tarvitsee kun ovat niin kamalia. Eli että kirkko saa luvan kelvata minulle kun ei sen tarvitse olla mikään samanmielisen kaveripiirin kerho. Itsessäni on niin paljon pahaa ettei minulla ole varaa muita arvostella.
Politiikassa olen valmis ottamaan rikkailta ja antamaan köyhille (itse olen suomalaisittain aika tasan keskellä, eli en saisi enkä menettäisi), mutta kirkossa en ole valmis arvostelemaan rikkaita (paitsi silloin niille voi laukoa kun itse arvostelevat muita muusta). -No joo. Tässä taannoin muuan tamperelainen nimitteli joitakin torilla hengailevia tyyppejä ihmisroskiksi. Jos kuuluu kirkkoon (en tiedä kuuluuko), niin tuossa menee raja, tuota sanon ehdottomasti vääräksi.
-
Kyllä, olen vasemmistoliiton jäsen. Minua kiinnostaisi tietää, mikä kirjoituksissani on vaikuttanut kokoomuslaiselta.
Sille en voi oikein mitään, että en ole ns. duunariammatissa. Ei opintoja voi poiskaan pyyhkiä? Joskus kyllä tuntuu, että vasemmistossa ajatellaan, että ollakseen kunnon vasemmistolainen pitää olla vähintään kolmannen polven duunari (vrt. kantakirjakörtti). Että se tulee perintönä kuten aatelisuus tai perhefirman toimitusjohtajuus. Mites me, joilla ei ole moiseen edellytyksiä, pitääkö tässä nöyristellä vaan?
En sitten tiedä, mitä sanoa aatteellisesta pohjasta - teoreettinen pohja on hatara, ja epäileväinenhän minä olen. Se on kai jonkinmoista yleistä solidaarisuutta heikompiosaisia kohtaan, ja sitä että olen itse viihtynyt paremmin heidän parissaan (esim. kouluaikoina niiden luokan heikoimpien oppilaiden, vaikka olin itse se hikipinko, tai että harvalukuinen tuttavapiiri nyt on jotain peruspäivärahalla eleleviä työttömiä tai sairaseläkeläisiä). Ynnä yhä kasvavaa vastenmielisyyttä sitä hyvin toimeentulevien luuloa kohtaan, että he ovat itse omin ponnistuksin ansainneet kaiken sen hyvän, mitä heillä on (tätä muuten esiintyy niissä paremmintoimeentulevissa duunareissakin).
Kyllä minä sitä teoreettista pohjaa mielelläni vahvistaisin, jos työltä ja työnhaulta ehtisin. Sehän se tässä on, kun pitää oikeastaan tehdä kahta työtä. Ei paljon ehdi mitään ajatella. Kansantaloustiedettä mielelläni opiskelisin, jos aikaa olisi. kyllähän se kiinnostaisi pohtia vaikka sitä, onko nämä tuotantosuhteet nyt ihan järkevästi järjestetty, kun on kovin paljon tuotantovoimia ihan vajaakäytössä eli työttömänä. Ja jostain Keynesistä olen kovasti tykännyt, on kuulostanut järkevältä (sehän on kuin Mooses Egyptissä niiden lihavien ja laihojen vuosien kanssa), mutta ei sitäkään kai saa palvoa, vaan miettiä, miten se vaikka tällaisen suomalaisen vientivetoisen kansantalouden tarpeisiin sopsi.
AY-liikkeeseen suhteeni on sikäli ristiriitainen, koska onhan siellä niitä hyvintoimeentuleville lisää -liittojakin. Ja sitten Ay-liike ei ole kunnolla pystynyt vastaamaan pätkä- ja silpputyöläisten tarpeisiin, vaan on jymähdetty siihen ajatukseen että duuni on kokoaikaista samassa ammatissa samalla työnantajalla melkeinpä isältä pojalle periytyvää. Oma ammattiliittoni tuntuu olevan ihan hampaaton esim. minun tilanteessani (teen nyt kahdeksatta perättäistä pätkää samalle kuntatyönantajalle, viidettä vuotta). Kaikenmoista pikkujoulua ja bensantankkausbonusta kyllä järkkäävät jäsenille, mutta missä edunvalvonta? -Ay-liikkeen historiallisen merkityksen myönnän kyllä, samoin demaripuolueen.
Vihreät koen ehkä vähän samaan tapaan kuin sinä - tunnen kyllä vihreän ay-aktiivinkin, mutta hän nyt onkin akavalainen. Ja sitten tunnen paljon vihreitä, joista näköjään on ok reissata lentsikalla palloa ristiin rastiin, elää isossa lukaalissa ynnä muutenkin kuluttaa luonnonvaroja.
Muuten, onko kaupan myyjä niitä perinteisiä duunariammatteja sinusta? Kaiken kaikkaanhan niissä ammateissa toimivia on yhtä vähemmän. "Kirkkouskovia" siivoojia olen kyllä tavannut.
Minulle agnostikosta tulee mieleen sellainen viileästi ylhäältäpäin asioita katseleva henkilö, joka toteaa, ettemme lopultakaan voi tietää, ja sillä hyvä. Ja sitä en koe olevani. Jumala osapuilleen sellaisena kuin kirkko esittää (tai ainakin joku kirkossa) olisi mainio juttu, eli siis kaipaisin kyllä. Mitä kirkko on, sitä en tässä rupea pohtimaan pidempään (etenkin kun pitäisi nukkumaankin mennä, "huomenna" taas työpäivä). Ajattelen kai, että siellä on ihan epätoivoisia tapauksia, pöyhkeitä ja ahneita ja muita ylenkatsovia ja mielestään totuuden omistavia, mutta että siksihän ne juuri kirkkoa tarvitsee kun ovat niin kamalia. Eli että kirkko saa luvan kelvata minulle kun ei sen tarvitse olla mikään samanmielisen kaveripiirin kerho. Itsessäni on niin paljon pahaa ettei minulla ole varaa muita arvostella.
Politiikassa olen valmis ottamaan rikkailta ja antamaan köyhille (itse olen suomalaisittain aika tasan keskellä, eli en saisi enkä menettäisi), mutta kirkossa en ole valmis arvostelemaan rikkaita (paitsi silloin niille voi laukoa kun itse arvostelevat muita muusta). -No joo. Tässä taannoin muuan tamperelainen nimitteli joitakin torilla hengailevia tyyppejä ihmisroskiksi. Jos kuuluu kirkkoon (en tiedä kuuluuko), niin tuossa menee raja, tuota sanon ehdottomasti vääräksi.
Kiitos paljon, tuohan selkeytti kummasti ajatteluasi. Pari asiaa jäi mieleen; keynesiläisyydestä olen aika pihalla ja aion kohta puoleen ottaa siitä selvää. Sen muistan, että aika kriittisesti jotkut vasurit ja muutkin siihen suhtautuvat...vai kritisoikohan tuntemani marxilainen talousoppinut Keynesin oppeja...luultavasti. Ay-liike on nykypäivänä jonkin verran jämähtänyt vanhaan, sen myönnän. Pätkätyöläisten etuja ei ole ajettu. Kuitenkin ay-liikkeen täytyy pitää varansa, ettei sitä olla kokonaan hävittämässä. Silloin nimittäin alkaa kaikilla palkkatyössä käyvillä itku ja hammastenkiristys. Enhän minäkään kansantaloustieteestä paljoa ymmärrä, olen aika idealistinen ja aatteellinen, jos olisi paremmat puhelahjat niin alkaisin sosialistiseksi soiniksi, haha.
Kirkosta meillä on erilainen käsitys...minä olen siitä laitoksesta etääntynyt jo aika kauas. Luultavasti eroon päättyy, mutta ei tänä iltana :eusa_angel:
-
Kirkosta meillä on erilainen käsitys...minä olen siitä laitoksesta etääntynyt jo aika kauas.
Niin ei minulla kirkostakaan varmaan mitään niin eriteltyä kuin käsitys ole, en ole sen vertaa teologiaa harrastanut. Fiilispohjalla mennään. En sanoisi että olen etääntynyt, kun en ole kovin lähellä ollutkaan.
Minä en kyllä tiedä, mistä kirkosta puhutaan. Sitähän ihmettelin jo ensimmäisessä viestissäni tähän ketjuun. Onhan siellä toki yhteiskunnan valtaapitävien kanssa kaveeraavia piispoja ja viiniä lipitteleviä viherpiiperö-muotipappeja ja seurakuntaneuvostoissa pönäköitä porvarisröyviä (röyvä on Stockman herkussa ruokaostoksensa tekevä varakas rouva), mutta eivät ne ole kovin olennaista minusta. Vaikka paljon kaikkea muuta omistavatkin, niin eivät sentään kirkkoa, vaikka ehkä mielellään niin tekisivät.
Kun onhan siellä muutakin väkeä. Torstaisin käyn toisinaan iltaehtoollisella kirkossa, joka on tuossa kätevästi työmatkan varrella, ja siellä ainakin on kaikenlaista porukkaa, myös hassusti pukeutuvia haisevia hulluja. Keväällä tutustuin päihdeongelmaiseen yksinhuoltaja-lähihoitajaan, joka kanssa kuuluu seurakuntaneuvostoon. Eli jotenkin pystyn ajattelemaan kuten pyhä Laurentius, että juuri kaikki köyhät ja hullut ja muu rupusakki ovat kirkon aarre, se mikä siellä on olennaista, ja se siivompi porukka joka ehkä on enemmän äänessä ei ole niin tärkeää.
Ehkä juuri siksi, kun en ole kovin paljon missään seurakunnan toiminnassa pyörinyt, ja kun se ei ole sosiaalisesti merkittävä yhteisö minulle, voin ylläpitää jotain ideaa (=ihanteellista kuvitelmaa) siitä, mitä kirkko on, ilman että tarvitsee liian rankasti törmätä todellisuuteen.
Noin muuten olen kyllä katkera ja - myönnän - myös kateellinen niille joilla menee hyvin, suorastaan murhanhimoon asti. Mutta koen myös olevani pahasti noiden tunteiden vankina ja kaipaan niistä vapautusta. Kun ne tunteet eivät toimi minään moottorina toimintaan, jolla oikeasti olisi merkitystä; olisivatkin edes sitä.(Syyllisyyttä ne eivät aiheuta, ja valitettavasti kirkko pitkälti tarjoaa lääkettä vain syyllisyyteen.) Toisaalta huomaanhan itsekin olevani pikkumaisen ahne ja kiinni siinä, mitä omistan. (No joo, silloin olin kyllä vähemmän ahne, kun oli vakituinen työpaikka aikoinaan - nyt tuntuu että on pakko pitää kiinni siitä mitä on.) Joten miten minä muita pystyisin samasta arvostelemaan? Onko itseensä tyytyväisten pärjääjien ylpeys sen pahempi synti kuin kateus, joka minua kalvaa?
"Kirkon strategian" (heh) miettijöille voisi kyllä olla ihan hyvä lukea, mitä olet kirjoittanut. Että tuollaiselta kirkko yksissä silmissä näyttää - ja uskon ettet ole ainoa, vaikka itse vähän toisin näenkin (ts. kuvittelen).
En minä sitten tiedä, miksi niiden putkimiesten ym. yleensä edes pitäisi olla kirkossa. Mitä olennaista niiltä elämästä puuttuu, varsinkin mitä sellaista mitä kirkko voisi tarjota? Onko sinulla isihen vastausta, siis jos kirkko olisi sellainen kuin sinä sen haluat olevan niin mitä se niille antaisi? (Ne ei muuten välttämättä ole mitään riistettyjä proletaareja edes, moni niistähän on omasta tahdostaan yksityisyrittäjä ja ylpeä tekemisistään ja siitä mitä on sillä ansainnut.)
Ajatteletko, että kirkon keskeinen tehtävä pitäisi olla ruoskia hyvintoimeentulevia, tähän (http://www.evl.fi/raamattu/1992/Luuk.6.html#o34) tapaan?
-
Siltä minustakin tuntuu ajoittain, että Jumalan armoa pidetään lääkkeenä vain syyllisyyteen. Se ei kuitenkaan ole ainoa ihmisten ahdistuksista, ei usein se tärkeinkään. Pelko, häpeä ja avuttomuus kaipaavat myös armollisuutta hälvetäkseen.
-
En minä tiedä, onko. En käytännössä ainakaan kovin paljon luota siihen että olisi, ts. en sen varassa uskalla jakaa kaikkea omaani köyhille, kuten rikasta nuorukaista kehotettiin tekemään. (Ja Leenalle tiedoksi, ettei kysyminen tunnu lainkaan hyökkäävältä.) Ihmiselle, jonka pikkulapsi on rääkätty hengiltä, en ainakaan uskaltaisi väittää, että tietenkin se on totta. Kaiken maailman kärsimyksen (joo, kovin isoa osaa siitä ei ole minulle suotu) edessä vähän nolottaisi uskoa moiseen.
Aloitin jo... Ei pahus, tästä tulee saarna. Anteeksi.
Mutta en tiedä kenellä täällä hyvin menee. Harvemmalla. Moni tyytymätön vaikuttaa paremmin masentuneelta, kuin keneltäkään jolle nyt saarnata kuuluu. :kahvi:
-
Noin muuten olen kyllä katkera ja - myönnän - myös kateellinen niille joilla menee hyvin, suorastaan murhanhimoon asti. Mutta koen myös olevani pahasti noiden tunteiden vankina ja kaipaan niistä vapautusta. Kun ne tunteet eivät toimi minään moottorina toimintaan, jolla oikeasti olisi merkitystä; olisivatkin edes sitä.(Syyllisyyttä ne eivät aiheuta, ja valitettavasti kirkko pitkälti tarjoaa lääkettä vain syyllisyyteen.) Toisaalta huomaanhan itsekin olevani pikkumaisen ahne ja kiinni siinä, mitä omistan. (No joo, silloin olin kyllä vähemmän ahne, kun oli vakituinen työpaikka aikoinaan - nyt tuntuu että on pakko pitää kiinni siitä mitä on.) Joten miten minä muita pystyisin samasta arvostelemaan? Onko itseensä tyytyväisten pärjääjien ylpeys sen pahempi synti kuin kateus, joka minua kalvaa?
---------------------------
Ajatteletko, että kirkon keskeinen tehtävä pitäisi olla ruoskia hyvintoimeentulevia, tähän (http://www.evl.fi/raamattu/1992/Luuk.6.html#o34) tapaan?
JOskus kysyisin kuitenkin, tarkentaakseni, kenen tahtoisit ruoskivan ja ketä.
Toisinaan tunnut ruoskivan itse itseäsi - toisinaan kysyt, pitäisikö siis peukaloruuvia yhä kiristää, antaa kaikki pois, hapantua ja katkeroitua.
Tai - tässä on nyt vähän jotakin joka pudotti minut.
-
Kai se parempi olisi, ettei kenenkään ketään mistään syystä ruoskia tarvitsisi? Vaikka onhan ruoskimisella tietenkin pitkät kristilliset perinteet, ks. Joh. 2:15 (http://www.evl.fi/raamattu/1992/Joh.2.html#13).
-
Kai se parempi olisi, ettei kenenkään ketään mistään syystä ruoskia tarvitsisi? Vaikka onhan ruoskimisella tietenkin pitkät kristilliset perinteet, ks. Joh. 2:15 (http://www.evl.fi/raamattu/1992/Joh.2.html#13).
Sitähän minäkin. Ei itseään ainakaan. Siinä kiusaa toisen omaa siinäkin, eli vahingoittaa Jumalan lasta.
Jeesus taisi tietää hyvin mitä teki, ja tuo viittaa hieman eri tapaukseen, kuin sadomasokismi on. Rinnakkaispaikoista löytyy niitä motiiveja paremmin.
---------------------------------------
Mutta tuo, kuinka ihmiset ovat eri aikoina etsineet vastausta teodikean ongelmaan, ansaitsisi ehkä oman ketjunsa. Siis, jos Jumala on Kaikkivaltias, miten paha on mahdollinen ja tutusti niin edelleen.
Ajattelen joskus, sokaiseeko tämä ammatti. Muistan dokkarin, tai jonkin "inhimillisen tekijän", nuoresta lääkäristä, joka sattui näkemään kollegan pöydällä semmoiset labrat, että totesi, kas ohho, tuon pitäisi jo olla kuollut, voi ihmisparkaa. Kuulipa sitten, että niin, tässä nyt nämä sinun valkosoluarvosi ovat sitten, eli täydellisesti hallinnasta riistäytynyt akuutti lymfooma. KOlme pientä lasta, ja tuoreeltaan vähän väsymystäkö sillä oli.
No kysyy siinä haastattelija, että eikös se nyt tuntunut kummalta, että "minähän oon lääkäri. Ei minulle osu tällaista, ei voi osua kohdalle". Tämä katsoo silmät lautasina, ja kysyy, että mitenkä niin. Ei hän osaa niin ajatella. Miksi ei minulle, kun niin monelle toisellekin?
Tuohon "miksi ei minulle" kasvaa, kun joutuu näkemään niin paljon Silti voitettu vaikeus tuntuu aina siltä kuin ei sitä olisi ollutkaan. Siksi kai on viihdyttävää seurata jotain edellisestä sodasta kertovia sarjoja, kun välillä on tämän ajan ongelmatkin tulossa ikkunan täydeltä sisälle. Se sota meni, paloi loppuun. Tämän ajan kysymykset ovat ratkeamatta. Niin itselläkin - omien potilaideni ongelmat ovat ratkeamattomia, ja muutama ystäväni näprää hirttonuoraa päivästä toiseen, ja yksi on todella tilanteessa joka kertoo, ettei tarvitse matkustaa kehitysmaihin tai sisällissodan keskelle kokeakseen sietämätöntä tuskaa.
.................................................
Ja silti! paras löytämäni vastaus taitaa kuulua sittenkin: Mikä sotku! Mitä Sinä haluaisit nyt minun tekevän? En tälle mahda mitään - en tiedä, voinko edes. Totta kyllä, minua on aina autettu, tarkoitan nyt ihmisiä pahimmassa käänteessä. SE lisää vain tuota: Mitä Sinä haluat minun tekevän - ja vie ajatukseni tuohon: "Me rakastamme Jumalaa ottamalla vastaan. Hän rakastaa meitä asettamalla meidät palvelemaan toisia.(SC) "
En taida ajatella että tuo olisi jotakin leenaperäistä ajattelua - taidan uskoa tuota Jumalan vastaukseksi, sillä onhan tässä kyselty. -Kun muuan innokas, kärsimystä kauhisteleva pappi tahtoi ehdottomasti nyt semmoisen tiplun kuin parantaa rukouksella minut, totesi perhe kuivasti, että jos se auttaiusi niin olisit ollut terve niin pitkään kuin sairaskin, eli - no, useampia kymmeniä vuosia jo.
Mutta sitä pidän kyllä itseruoskintana, jos joku muuttaa hevonkuusenperälle 16 neliön yksiöön ja antaa kaiken toisille - on tosin skeemamunkkeja, joille se on sopinut elintavaksi, mutta on syytä tiedustella itseltään, onko tuo minun kutsumukseni... ei taatusti minun ainakaan, munkkiudesta puuttuu jo siitäkin - tai on toisin rakennettuna - tuota - tietty yksityiskohta. :003::003:
-
>:( no mikä nyt taas on, kun en nukahda, ja karmea päivä oottamassa. Täällä on paljon käsitelty nyt jo poliittistakin näkökulmaa, ja terveisiä vain ajattelin pistää KMN:n kokouksesta, kun en tiedä saako Tomi Karttunen muutamaa linkkiä tänne , kun kitisin niitä fb:sta.
Kirkon ei ole mahdollista olla eskapistinen, poliittisesti ei-mihinkään-kantaaottava hurskasten kerho, ei enää. Niistähän rähinä käy, mihin kantaa tulee ottaa. Oli Busanissakin heitä vastustava fundamentalistien mielenosoitus ollut, noh, mainitsi ohimennen, olisin kyl tahtonut nähdä. Kuuluivat toteavan, että sitten tutun dosenttimme tämä olis niinkuin oivallettu, mutten häntä nyt hyppelemään päästä täällä silti. KUA:sta on vääntääkseni kättä Pentikäis-Antin kanssa, alan kyllästyä Israel-ruikutukseen, vaikka se maa pyhkästäisiin mereen, ei sillä rauhaa niillemain saada -mutta arvostan kyllä asennetta.
Jostakin syystä tekee myös mieleni huomauttaa että meillä saatiin joka tapauksessa neuvoteltua maltillinen tulopoliittinen linjaus, joka oli kai ainoa mahdollinen nyt. ay-liikkeeseen tympääntyi syntymädemarikin, kun
se tuki vain paperia ja metallia, joissa ei muuta kuin hinnoiteltiin työt ulos maasta. Iikollin ja kommunistin
ristisiitos oppi paljossa kuuntelemaan ja tajusi, että mitään ei nyt vain selitetä, eli ei ne opinnot automaattisesti jokaista muovaa pönäkäksi, imeläksi nonparelliksi kansakunnan kakkuun-ilmaus on lainaa, mutta etevä. Jonkun täytyi vain ottaa kaikesta itse selvää. Erikoislääkärin, jolla on väikkäri, siis tutkijakoulutus, kaksi terapiakoulutusta ja kaikki ikälisät, liksoja joskus ihmettelen, kun omaan palkkakuittini ei vain nouse kuin se luvallisesta 12tunnista laskettu 4012 euroa 30 senttiä kuukausipalkkaa. HUS katkaisee erikoistuville määräyskirjan 3kk välein, samaa teki kyl kaupunkikin, silloin ei tarvitse maksaa siitä viikonlopusta palkkaa ei kerry lomaoikeutta ja liksahan on tuosta runsas puolikas.
Kirkolla on kai omat hupinsa jossakin perin inhimillisessä hallinnon pyhässä kolminaisuudesta jo... Piispainkokous, kirkkohallitus ja kirkolliskokous. Saattaa liikkua aivan eri sfääreissä kuin joku penkinkuluttaja...
Saattaahan kirkosta lähteä läpyttelemään, toisaalta tehokkaampaa sen ongelmiin puuttuminen sisällä taitaa olla. Huomaa ainakin miltä kohdin katto vuotaa. Kaikki on vain niin etäällä kaikesta. Seurakuntatoiminta hallinnon rähinöi-anteeksi, jännitteistä, sankasti saarnastuolista... Eikä sitä kahvia anneta Malmilla ikinä vieläkään.
-
Kirkon ei ole mahdollista olla eskapistinen, poliittisesti ei-mihinkään-kantaaottava hurskasten kerho, ei enää.
Siksi olen vilkuillut Kristillisdemokraattien suuntaan.
-
Siksi olen vilkuillut Kristillisdemokraattien suuntaan.
Noh, on siinä luonnollisesti näkymiä ihmisen ihmetellä.
Joku tenava oli jo kokeeseen vastannut, että "kirkolla on oma puolue" .... Voieieiei. Tuota tapaa ratkaista kannanoton kysymyksiä useasti mietin, ja vielä siten, voiko millään uskontokunnalla oikein puoluetta sentään olla, jos paremmin kelpo kristittyjä joilla on sosial-anteeksi sosiaalinen näkemys ja pyrkimys kumminkin tavoitella oikeaa enemmän kuin väärää saataisiin sinne kansaa edustamaan koko kenttään kaiken maailman aitureitten bodareitten ja yleensä-nyt-vain-kuuluisuuksien tilalle, niin siitä pitäisin.
En tykkäsi islamistisestakaan puolueesta, tasa-arvon nimissä.
-
Mutta tämä koski kirkon strategiaa.
Palautetta tarvitaan.
Mistä saa opiskella tähänastiset rakennemuutosideat, strategialuonnokset tai mitä he on, kantaa ottaakseen? Ei voi ottaa kantaa ei- mihinkään. Ainakin on vaikeata.
-
Siinä olisi kirkolle strategiaa, että ammuttaisiin teologinen tiedekunta kuuhun ja perustettaisiin sen tilalle oikea PAPPISSEMINAARI. Onhan tuo jo nähty, miten paljon hallaa teologian opinnot tekevät papiksi lukevan uskolle. Papin tehtävä on JULISTAA EVANKELIUMIA, eikä levittää omaa epäuskoaan seurakuntalaisiin.
-
Siinä olisi kirkolle strategiaa, että ammuttaisiin teologinen tiedekunta kuuhun ja perustettaisiin sen tilalle oikea PAPPISSEMINAARI. Onhan tuo jo nähty, miten paljon hallaa teologian opinnot tekevät papiksi lukevan uskolle. Papin tehtävä on JULISTAA EVANKELIUMIA, eikä levittää omaa epäuskoaan seurakuntalaisiin.
Ajattelu ja pohdiskelu, järjen käyttö on toivottavaa. Jos se jossakussa synnyttää epäuskoa, usko onkin ollut silloin sokeaa.
-
Ajattelu ja pohdiskelu, järjen käyttö on toivottavaa. Jos se jossakussa synnyttää epäuskoa, usko onkin ollut silloin sokeaa.
Kyllä näin. Ja on nähty pappi jos parikin, jotka suorittivat sen pikalukuna alta kahden vuoden ja palasivat jatkamaan seurakuntanuoren uraansa, jolla yhä jatkavat. Toiset seurakuntanuoret lähtivät ja löysivät uutta. Oli pakko hyljätä, etsiä uutta, löytää.
Mutta toisinaan kyllä jaan ja vahvasti tuon mitä Pirska kirjoittaa. Mielestäni niille jotka sieltä putkahtavat ulos tulisi järjestää pappisseminaariopinnot erikseen, jatkokoulutuksena, jos aikovat kirkon virkaan. Olisihan siinä tapauksessa opinnot kevennettävissä suuresti, kun käytännöllinen teologia ja harjoittelut jo jäisivät pois - mutta kulkematta juuri tietä kaikesta epäilystä, epäuskosta, tavasta nähdä ilman Jumalaa, useat todella tarvitsevat kuin toipilasajaksi, ennen kuin heidät paiskataan seurakuntaan, luvan epäillä ja uskoa, ja rauhoittua niiden kanssa.
Semmoisen oppiin voisi sitten liittää jonkin pitkän sielunhoidon ( psykologiaa jos kuka tahtoo, ja psykiatrian appron aika moni meillä kävi tekemässä, vaikkei heillä tietty ollut sitä harjoittelupuolta mikä on. Siis koko potilastyö ja lääkeoppi sun muu, ja diagnoositentti puuttui. Ajattelen nyt Asko Holmströmiä josta lopuksi tuli psykoanalyytikko jolla oli psykologiassa laudaturopinnot - hän työskenteli Perheasiainneuvottelukeskuksessa)
Tai jotain mitä he tahtoo.
Mutta ennen muuta sitten he saisi hieman sen Finkenwalden malliin, jota minä arvostan, ajatella rauhassa koko uskonelämänsä, kysyä, jos oletkin olemassa, lukea Raamattua uskoen histkriittisesti koulutettuina, on niin toisetkin tehneet --- Arvioida oppinsa paino vielä, ja kypsyä papiksi.
Jollekinhan seurakunta opettaa, mitä puuttuu muttei kaikille... Luulen sen monelle edustavan jotain "silloin nuorena joo, silloin sitä kaikkea hölmöilee". Minulla on hyvä ystävä, nykyään psykologi ja psykoterapeutti, joka valmistui TK:ksi ja huomasi, että hän ei-vain-voi mennä seurakuntaan työhön tämän jälkeen. Rehti valinta.
-
Puhelu tuli... Tarkoitan että heidän on mahdoton auttaa epäilyksissä ja epäuskon kanssa tosissaan kamppailevia seurakuntalaisiaan elleivät he uskaltaudu kulkemaan koko tietä kunnolla itse. Raamatussa niinikään heitä löytää, ja mitä tekee kun on semmottesta saarnattava. Tulee muminaa.
-
Ajattelu ja pohdiskelu, järjen käyttö on toivottavaa. Jos se jossakussa synnyttää epäuskoa, usko onkin ollut silloin sokeaa.
Onko sitä uskoa ollut sinapinsiemenen verran?
-
On hyvä, että pappeja koulutetaan. Tarvitaan vahvaa tietoa, jotta eivät taitamattomat maallikot pääse liikaa sotkemaan asioita ja tekemään omia isien perinnäissääntöjään. Ajattelu, pohdiskelu ja järjen käyttö ovat suotavia, sitä mieltä minäkin olen.
En kuitenkaan voi hyväksyä semmoista, että teologisessa tiedekunnassa opiskelevia tulevilta papeilta aivan systemaattisesti yritetään karsia kaikki usko. Meillä on aivan tarpeeksi ja liikaakin pappeja, jotka eivät usko juuri mihinkään mitä esimerkiksi uskontunnustuksessa sanotaan. Mitä ihmettä me teemme semmoisilla paimenilla?
-
Siinä olisi kirkolle strategiaa, että ammuttaisiin teologinen tiedekunta kuuhun ja perustettaisiin sen tilalle oikea PAPPISSEMINAARI. Onhan tuo jo nähty, miten paljon hallaa teologian opinnot tekevät papiksi lukevan uskolle. Papin tehtävä on JULISTAA EVANKELIUMIA, eikä levittää omaa epäuskoaan seurakuntalaisiin.
?!
On hyvä, että pappeja koulutetaan. Tarvitaan vahvaa tietoa, jotta eivät taitamattomat maallikot pääse liikaa sotkemaan asioita ja tekemään omia isien perinnäissääntöjään. Ajattelu, pohdiskelu ja järjen käyttö ovat suotavia, sitä mieltä minäkin olen.
En kuitenkaan voi hyväksyä semmoista, että teologisessa tiedekunnassa opiskelevia tulevilta papeilta aivan systemaattisesti yritetään karsia kaikki usko. Meillä on aivan tarpeeksi ja liikaakin pappeja, jotka eivät usko juuri mihinkään mitä esimerkiksi uskontunnustuksessa sanotaan. Mitä ihmettä me teemme semmoisilla paimenilla?
Voi Luoja?!
-
?!
Voi Luoja?!
Voisit hieman perustella. Niin minuakin on pyydetty tekemään, kun olen vain lyhyesti ilmoittanut pöyristykseni jonkun asian suhteen.
-
En kuitenkaan voi hyväksyä semmoista, että teologisessa tiedekunnassa opiskelevia tulevilta papeilta aivan systemaattisesti yritetään karsia kaikki usko.
Teologinen tiedekunta on yliopiston tiedekunta, ei kirkon, eikä sen tarvitse kirkkoa tai sen tarpeita kuunnella siinä miten toimii. Sen opetuksen pitää perustua tieteeseen eikä uskontunnustuksiin. Se on sitten kirkon oma asia päättää, vaatiiko papeiltaan opintoja teologisessa tai jossakin muussa tiedekunnassa, vai riittäisikö jokin muu.
En minä aikanaan tee mitään sellaisella papilla, joka uskon menetyksen pelossa ei uskalla silmiään avata.
-
Voisit hieman perustella. Niin minuakin on pyydetty tekemään, kun olen vain lyhyesti ilmoittanut pöyristykseni jonkun asian suhteen.
Vähän lyhyeen tuo minustakin jäi.
Onko myös eroa, jos koti jo antaa sen sinapinsiemenen kokoisen uskon, kyselisin - saisi varmasti kiinnostavan gradun ja saattaa olla tehtykin, virkakäsityksestä, riippuen herätysliiketaustasta, että mitä siihen kuuluu - ainakin tuoreeltaan ilmestyi, että eivät opintojensa aikana osallistu seurakunnan toimintaan. Kuinka mahtoi olla ennen teologiseen pyrkimistä, olisi yhtä mielenkiintoista. Joko hämmennytään. Tai ei kuunnella - Sitten syöksytään opettamaan seurakunnalle samaa. Että järjenkäyttö on syntiä. Harkinta on syntiä. Tieto on syntiä kuten opiskelukin. Syntiäsyntiäsyntiä.
.......................................................
Seppos, nuhtele jos rikon nyt sääntöjä sillä liikun rajamailla. Olen useasti kuunnellut muuan proffaa, ja henkilöhistoriallisista syistä tuli tutuksi kovin. Hän on entinen kiivas fundamentalisti joka omissa teologian opinnoissaan ajoi päin kiviseinää... eikä sitten päätynyt lopulta kuin luopumaan fundamentalismista - mitä muille kertoo, ei voi muuta kysyä kuin jäikö neuvottomana jököttämään kyllä tai ei - periaatteelle, antamatta lupaa kasvulle, sekä tiedon että uskon. En puhu miettimättä pit-kään, vuosista 1980-luvulla. Hän kuin härnää jatkuvasti verta nenästään ilmaisemalla kaikki seikat niin, että saa fundikset kimppuunsa ja epävarmat hämmentymään. Hän on yhä fundamentalisti - hän vain vaihtoi lippua jota marssilla heiluttaa. :117:
Mitä Raamattu merkitsee sinulle? kaksi vastausta:
- Se on paketti, jonka moni jättää avaamatta, vaikka sen sisältä löytyisi Jumalan suurin ja ihmeellisin lahja ihmiselle: Jeesus Kristus. Moni ihastuu itse käärepaperiin niin, ettei sitä ikinä kunnolla avaa (Simojoki)
- Raamattu on vanha äitimme... Sillä on ollut merkitystä länsimaiselle ajattelulle ja kulttuurin luojana se on valtava lähde. Me ajattelemme nyt itse, mutta tottakai äitiä kunnioitetaan (minun voi eieiei, ei noin! professorini)
Ja kun sitten fundikset ärsytetään niin siitä saa köniin - saan itekkin naamakirjassa, mutta tahdon siellä pitää erilaisia kavereita. Ex-kristittyfundiksesta totesin - hän pysyi fundamentalistina, mutta vaihtoi lippua. Kuinkas toisin voi käydä. än edustaa monelle ateismin uskonmarttyyria, ja semmonenhan tunnetusti on "kirkon siemen" mutta myös "NichtKirchen". Monesti kun kuuntelin, ajattelin,miksi valitset taas nuo sanat? saadaksesi taas turpiin? - osoittaaksesi aika julmasti, mitä oma lapsekas uskosi sinussa edustaa - itseäsihän siinä kuritat, sitä fundamentalistia itsessäsi... Siellä se elää ja voi hyvin... Ei ole kasvettu siitä eteenpäin, vaihdettu vain lippua!! Auttaisit nyt aikuisena ja yliopistomiehenä - älykkäänä vielä - heitä uskaltautumaan matkalle, joka saattaa herättää epämieluisia ajatuksia, epäilyksiä ja epäuskoa. Ellei tietä tallaa itse, kuinka auttaa toisia?
Meitä autettiin kohtaamaan kärsimys, minun mielestäni. Juhanin saattaa teologin poikana, vankasti herännäisyyteen juurtúneena, olla helpompaa puhua, kuin "sillee niiku riparil uudestisyntyneel jota Jeesus sillee niiku kutsuu papiks kuha mie en hukkaa mun uskoo siäl Hesas.Et miä niiku alottasin Henges ja lopettasin Helsingis niiku meijän nuarisopappikii sanoo ain".
-
Haluan rakkaudellisesti ilmaista, että en usko että kukaan tai mikään voi uskoa riistää niiltä jotka ovat Jeesuksessa Kristuksessa. Room. 8:38-39.
Ei teologinen tiedekuntakaan.
Juhanin lyhyet viestit johtuvat ymmärtääkseni siitä että hän kirjoittaa vain yhdellä kädellä. Me toispuoliset tuemme toisiamme. :039:
p.s. puoliksi rakastava, puoliksi perisyntinen armonkerjäläinen täällä.
-
Onko mielestänne fundamentalisti semmoinen pappi,joka uskoo, että kaikki mitä hän lausuu uskontunnustuksessa, on totta.
-
Haluan rakkaudellisesti ilmaista, että en usko että kukaan tai mikään voi uskoa riistää niiltä jotka ovat Jeesuksessa Kristuksessa. Room. 8:38-39.
Ei teologinen tiedekuntakaan.
Juhanin lyhyet viestit johtuvat ymmärtääkseni siitä että hän kirjoittaa vain yhdellä kädellä. Me toispuoliset tuemme toisiamme. :039:
p.s. puoliksi rakastava, puoliksi perisyntinen armonkerjäläinen täällä.
Luuk. 17:1 Ja hän sanoi opetuslapsillensa: "Mahdotonta on, että viettelykset jäisivät tulematta; mutta voi sitä, jonka kautta ne tulevat!
-
Tulipa mieleen tuosta R-M:n mainitsemasta raamatun kohdasta.
Kannattaa lukea koko Room. 8. luku!
-
Teologinen tiedekunta on yliopiston tiedekunta, ei kirkon, eikä sen tarvitse kirkkoa tai sen tarpeita kuunnella siinä miten toimii. Sen opetuksen pitää perustua tieteeseen eikä uskontunnustuksiin. Se on sitten kirkon oma asia päättää, vaatiiko papeiltaan opintoja teologisessa tai jossakin muussa tiedekunnassa, vai riittäisikö jokin muu.
En minä aikanaan tee mitään sellaisella papilla, joka uskon menetyksen pelossa ei uskalla silmiään avata.
Minä tunnen pappeja, jotka ovat uskaltaneet silmänsä avata, mutta eivät ole menettäneet uskoaan. He ovat ahtaalla seurakunnissa ja heitä haluttaisiin sulloa tyhjiksi jääneisiin kaappeihin mielipiteineen.
-
Onko siis niin, että jos lankeaa viettelykseen, niin menettää uskonsa ?. Onko hän, esim. joka tarjoaa lasin viiniä alkoholistille, kadotustuomion oma ? :017:
-
Minä tunnen pappeja, jotka ovat uskaltaneet silmänsä avata, mutta eivät ole menettäneet uskoaan. He ovat ahtaalla seurakunnissa ja heitä haluttaisiin sulloa tyhjiksi jääneisiin kaappeihin mielipiteineen.
Jos he ovat ahtaalla seurakunnissa, ketkä siellä leventelevät? Ne uskonsa menettäneet?
Kuulostaa kuin olisit sitä mieltä, ettei useimmilla seurakuntalaisilla eikä papeillakaan mitään uskoa olisi. Niinkö ajattelet?
-
SV 113:
http://www.youtube.com/watch?v=hckdV71jumw
-
Tuli kyllä mieleen sekin, että kun sitä (paimennus)strategiaa on ruvettu vääntämään, niin onko tullut kysyttyä paimenilta itseltään, tarvitsetteko strategiaa. Olisiko työnne helpompaa/tehokkaampaa, jos olisi sellainen.
Paljon kuluu firmoissa työaikaa ja kahvia ja paakelsia, kun työryhmä istuu miettimässä missiota ja visiota ja strategiaa. Sitten lopulta kun jotain valmistuu (yleensä korulauseita), työntekijät nauravat tulokselle ja toiminta jatkuu ihan samanlaisena kuin ennenkin.
-
Paljon kuluu firmoissa työaikaa ja kahvia ja paakelsia, kun työryhmä istuu miettimässä missiota ja visiota ja strategiaa. Sitten lopulta kun jotain valmistuu (yleensä korulauseita), työntekijät nauravat tulokselle ja toiminta jatkuu ihan samanlaisena kuin ennenkin.
Joo, näin oli...ja homma aina uusiksi jokaisessa organisaatiomyllytyksessä...
helppo puhua kun en ole noissa kuvioissa enää mukana..
-
Minä tunnen pappeja, jotka ovat uskaltaneet silmänsä avata, mutta eivät ole menettäneet uskoaan. He ovat ahtaalla seurakunnissa ja heitä haluttaisiin sulloa tyhjiksi jääneisiin kaappeihin mielipiteineen.
Tunnen itsekin pappeja, lähinnä ns vanhan virkakunnan, ja ihmettelen miksi sitten pysyä evl kirkossa kun siellä kaikki on pilalla. Naiset alttarilla, oikein iisebelit, siitä lähtien. Heillä on erittäin vankka kannatuskunta, suuri osa on jo kruunattu uskonmarttyyreiksi, kun kapituliin kannellaan, hehän laskevat niitä, kuin urheilijat pokaaleja-ei se Herran paimen taida ollakaan josta ei kertaakaan ole kanneltu! He eivät ole sinnepäinkään ahtaalla, koska kantelu ei mihinkään johda. Useimmat ovat saaneet jo ihkaoman piispankin, noin oharina.
Heitä ihailen, sillä heille onnistuu se mikä harvemmalle, eli ovat kakun sekä säästäneet että syöneet. Palkka juoksee. Siitä vissiin,mitä harjoitetaan omassa, kivassa pikku porukassa. Koska on kunnia henk. Koht tuntea, uskallan olla näin rohkea sanoessani.
Heillä, jos kenellä, on " seurakunnan" tuki, ihailu, ja kannustus. Ehkä sitten tänä oma seurakunta hellittäis kukkaronnyörejä sen verran, että saataisiin pastorille myös säädyllinen palkka? Jehovan todistajat pystyttävät Valtakunnansalinsa itse, talkootöillä. Miksi he eivät kykene samaan? Missouri -synodi tukisi, varmasti! Kysyn itseltäni jatkuvasti, mistä syystä he eivät lähde kuin Egyptin orjuudesta kun kirkko nyt siis on niin saatanan otteessa kuin sanovat? Sinne paremmin näkemisen kirkkoon? Tarvitaanko yhteinen vihollinen, jotta pysytään koossa?
Löytyisikö, tai erottuisiko, että kirkko ehkä ei sittenkään ole kadottanut aivan kaikkea-olisiko parempi työrauha, jos he perustaisivat oman kirkkonsa? Perään voisi huutaa, kuten kerran itselleni:Muista, että kotiin saa aina tulla.
Siinä vähän strategiaa. Separatisti saisi mennä. Ja halutessaan, koettuaan siipiään, palata takaisin. Muu ei aivan varmasti tulehtunutta tilannetta rauhoita, kuin eroon kannustaminen. Tuossa on ovi mennä. - mutta myös palata.
-
Me olemme seurakunta. Me olemme kirkko. Me olemme syntisiä.
-
Kirkon strategia ja tulevaisuus
Tulevaisuus kohdataan yhdessä, siksi siitä on syytä keskustellakin yhdessä. - See more at: http://www.kotimaa24.fi/blogit/uudet-painopisteet#sthash.hOzADQyw.dpuf
http://www.kotimaa24.fi/blogit/uudet-painopisteet
Ääääh, sehän oli koko ajan luettavissa. Mietin tässä, kirkko on kyllä jo tehnyt ansiokasta sosiaalityötä ainakin pk-seudulla. Siis, ihmisten rinnalla on kyllä kuljettu. Ihan hyvä, jos resurssit riittävät. Jos jostakin - kun jostakin täytyy säästää, niin olisiko pahimmat päällekkäisyydet kansalais- ja työväenopistojen kanssa? On eroryhmää, sururyhmää, mielenterveyskuntoutujain ryhmää, joku kyllä keksi narista, että vain suru on sallittu affekti vaan en väittäisi niin. Eiköhän noissa käsitellä muitakin, ja hyville fiiliksille ei kai kauheasti tarvita tukea? Vertaisapua?
Kyl kuitenkin jäin miettimään minkä verran jokin kirkon perussanoma voi tulla tietoiseksi kenellekään ellei siitä puhuta sanaakaan.
Välillä tuntuu siitäkin vallitsevan suuri epäselvyys. Mitä vetoa, että jos nyt umpimähkään menen ja haastattelen viisi satunnaista vastaantulijaa, neljä viidestä vähintään vastaa, että sillä on jotain tekemistä homojen kanssa.
Ajattelen julkisuuskuvaa - kun media pyörittää mitä huvittaa kuitenkin. Kuinkahan olisi käynyt, mitä tapahtunut, jos Päivi Räsänen homoillassa olisi sanonutkin: Niin, niin, siitä pyydettiin keskustelemaan. Ajattelin kuitenkin todeta, että kirkon keskeinen sanoma, jota itse kristittynä täällä edustan, on aivan muu, kokonaan jokin toinen ja ihan muu... Homoseksuaalisuus, niin... Sitä kai kovasti nyt tutkivat, kuten muinoin, jotta onko maa litteä vai pyöreä. Nythän me kaikki tiedämme ettei se ole kumpaakaan vaan lytistetty.
Ja mitä olis kysytty, olisi hymyillyt ja todennut: Niin - Kristus nousi kuolleista. Mistä te täällä puhuittekaan - anteeksi - mikä homo - niin, en minä vaan tiedä mutta eikö ole juttu! Kristus kantoi koko - maailman - synnit- ja nousi kuolleista, ja vielä, että esikoisena kaikista kuolleista - mikä pommi päin pläsiä. Mikä jäynä. :repee2: Ei kai kukaan tosissaan sitä kysele - kirkon sanomaa jatkossa keneltäkään.
Ehkä kirkon sisällä pitää sopia kaikkien tappelukaverien kanssa vain, että sanotaan tämä jos kuka kysyy. Mitä hyvänsä ne kysyy. Loppuisi se "kyl mä sillee niiku uskon mutten sillee niiku kirkko opettaa..." No niin no niin. Enhän minäkään jaksanut paikallisseurakunnan mukana - meni usko, toivo ja rakkaus taisi hyytyä varhimmin.
Apropos - Kuinka moni katsoo voivansa yhä uskoa, kuten kirkko opettaa?
-
Niin ei minulla kirkostakaan varmaan mitään niin eriteltyä kuin käsitys ole, en ole sen vertaa teologiaa harrastanut. Fiilispohjalla mennään. En sanoisi että olen etääntynyt, kun en ole kovin lähellä ollutkaan.
Minä en kyllä tiedä, mistä kirkosta puhutaan. Sitähän ihmettelin jo ensimmäisessä viestissäni tähän ketjuun. Onhan siellä toki yhteiskunnan valtaapitävien kanssa kaveeraavia piispoja ja viiniä lipitteleviä viherpiiperö-muotipappeja ja seurakuntaneuvostoissa pönäköitä porvarisröyviä (röyvä on Stockman herkussa ruokaostoksensa tekevä varakas rouva), mutta eivät ne ole kovin olennaista minusta. Vaikka paljon kaikkea muuta omistavatkin, niin eivät sentään kirkkoa, vaikka ehkä mielellään niin tekisivät.
Kun onhan siellä muutakin väkeä. Torstaisin käyn toisinaan iltaehtoollisella kirkossa, joka on tuossa kätevästi työmatkan varrella, ja siellä ainakin on kaikenlaista porukkaa, myös hassusti pukeutuvia haisevia hulluja. Keväällä tutustuin päihdeongelmaiseen yksinhuoltaja-lähihoitajaan, joka kanssa kuuluu seurakuntaneuvostoon. Eli jotenkin pystyn ajattelemaan kuten pyhä Laurentius, että juuri kaikki köyhät ja hullut ja muu rupusakki ovat kirkon aarre, se mikä siellä on olennaista, ja se siivompi porukka joka ehkä on enemmän äänessä ei ole niin tärkeää.
Ehkä juuri siksi, kun en ole kovin paljon missään seurakunnan toiminnassa pyörinyt, ja kun se ei ole sosiaalisesti merkittävä yhteisö minulle, voin ylläpitää jotain ideaa (=ihanteellista kuvitelmaa) siitä, mitä kirkko on, ilman että tarvitsee liian rankasti törmätä todellisuuteen.
Noin muuten olen kyllä katkera ja - myönnän - myös kateellinen niille joilla menee hyvin, suorastaan murhanhimoon asti. Mutta koen myös olevani pahasti noiden tunteiden vankina ja kaipaan niistä vapautusta. Kun ne tunteet eivät toimi minään moottorina toimintaan, jolla oikeasti olisi merkitystä; olisivatkin edes sitä.(Syyllisyyttä ne eivät aiheuta, ja valitettavasti kirkko pitkälti tarjoaa lääkettä vain syyllisyyteen.) Toisaalta huomaanhan itsekin olevani pikkumaisen ahne ja kiinni siinä, mitä omistan. (No joo, silloin olin kyllä vähemmän ahne, kun oli vakituinen työpaikka aikoinaan - nyt tuntuu että on pakko pitää kiinni siitä mitä on.) Joten miten minä muita pystyisin samasta arvostelemaan? Onko itseensä tyytyväisten pärjääjien ylpeys sen pahempi synti kuin kateus, joka minua kalvaa?
"Kirkon strategian" (heh) miettijöille voisi kyllä olla ihan hyvä lukea, mitä olet kirjoittanut. Että tuollaiselta kirkko yksissä silmissä näyttää - ja uskon ettet ole ainoa, vaikka itse vähän toisin näenkin (ts. kuvittelen).
En minä sitten tiedä, miksi niiden putkimiesten ym. yleensä edes pitäisi olla kirkossa. Mitä olennaista niiltä elämästä puuttuu, varsinkin mitä sellaista mitä kirkko voisi tarjota? Onko sinulla isihen vastausta, siis jos kirkko olisi sellainen kuin sinä sen haluat olevan niin mitä se niille antaisi? (Ne ei muuten välttämättä ole mitään riistettyjä proletaareja edes, moni niistähän on omasta tahdostaan yksityisyrittäjä ja ylpeä tekemisistään ja siitä mitä on sillä ansainnut.)
Ajatteletko, että kirkon keskeinen tehtävä pitäisi olla ruoskia hyvintoimeentulevia, tähän (http://www.evl.fi/raamattu/1992/Luuk.6.html#o34) tapaan?
Laitan tämän lainauksen tähän kokonaan kun osaat ilmaista ajatuksiasi mielestäni hyvin. Onhan siinä lopussa kysymyskin johon en osaa vastata. Mietin tänään illalla, että vaikka minulla onkin pää täynnä ajatuksia niin en osaa ilmaista niitä kirjallisesti enkä taida nykyisin enää suullisestikaan. Sitten tuli mieleen että onko sillä edes niin väliä, kun tyytyväinen olen muuten elämääni. Miksi siis sotkisin sitä miettimällä strategioita.
Kirkosta en ole eronnut enkä taida koskaan erotakaan. Siitä on kuitenkin tullut aivan vieras, jota en edes ajattele ja vaikka kirkko muuttuisi kuinka johonkin suuntaan niin vieraana se taitaa pysyä. Olen varmaan huippuesimerkki maallistumisesta. Uskohan minulla kyllä on, mutta eipä sillä mielestäni kirkon kanssa ole tekemistä. Kodin perintönä se on tullut ja ihmeitä varmaan pitäisi tapahtua jos se häviäisi. Ei minun uskoni kyllä ihan niin mene kuin kirkko opettaa mutta se ei sureta. Kuolemanpelkoakin on ja se myös vaikuttaa. Joskus mietin, että minusta olisi tullut hyvä entisajan evankelinen, siis oikein vanhanajan hedbergiläinen. Kaikki "kilvoitukset" sun muut kun on minusta aivan turhia. Mitä ihminen niillä mukamas voittaa itselleen valmiissa asiassa?
*
Katoin muuten illalla telkkarin Streamissa tulleen keskustelun mahdollisesta uskonnonopetuksen uudistamisesta enkä osaa siihenkään ottaa varmaa kantaa. Se on kuitenkin selvää ja siitä on tällä hetkellä lähdettävä, että perustuslain mukaan jokaisella on oikeus oman uskontonsa opettamiseen. Millä tavalla se tulevaisuudessa tehdään on hämärän peitossa.
-
No voi yhren kerran kun kirkko olis kerrankin niin täynnä väkiä jotta sinne ei ennään pappi sopisi mukaan :kahvi: Luin tossa arkkipiispan kirjoituksen ja sain huomata suurempana huolenaiheena olevan rahan riittäminen kirkkoväärtin kassassa. Onkin totta että mitään asiaa ei voi tehdä ilmaiseksi tai rahatta. Kansankirkkomme on riisissä kun ihmiset eivät jaksa kiinnostua kirkossakäynnistä kun sen opetus ei kosketa tuntoja ja saarnat eivät todista elävästä Jumalan sanasta jättäen kuulijansa kylmäsydämmiseksi ja totista sielunhätää potevat porttiensa ulkopuolelle :'( Kirkossa kävijän tulee olla nuhteeton siveydenharjoittaja ja kelvollinen kolehdinantaja jolla rahaa riittää ylitse omankin tarpeen. :icon_lol:
Raamatun sanasta poikkeaminen ja perusasioista puhumattomuus vieroittavat ihmiset elävästä jumalan sanasta ja sakramenteista jolloin uudistusintoilijat tuovat kristilliseen elämään mukanaan rokkijuhlan tuntua räppäreineen ja tanssitunteineen. Perinteinen veisuu ja saarnat synnistä ja jumalan armosta jätetään toissijaiseksi kirkkovuoden tärkeimpänä teeman ollessa kaikellainen rimputtelu väen saamiseksi paikoilleen. :102:
Ehdotetaan paluuta Elävän Kristillisyyden ja oikeaoppisen Jumalan Sanan pariin kääntymistä tekemällä parannus ja palaamalla Raamatun opetuksiin ja oppiin elävästä Kristuksesta Jeesuksesta meidän Vapahtajastamme. Perusarvot Koti, Uskonto ja Isänmaa kunniaan...Tehdään perusasioita kunnolla ja kuntoon. Eikä siinä vielä kaikki, mutta tässäpä tämä tälläerään.....Hyvää Joulunodotusta ja armorikasta Herramme Jeesuksen Kristuksen Syntymäjuhlaa niin papeille kuin muillekkin Foorumilaisille kaikille tasapuolisesti Ikään ja säätyyn katsomatta... :icon_rolleyes:
-
SV 61:7