Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: Maura - 23.05.10 - klo:18:09
-
Hei,
en oikeastaan tiedä (?), mikä körttifoorumissa puoleensa vetää: Minä kun en ole edes kristitty. Elämässä tapahtunut syvä kriisi on kuitenkin ajanut etsimään jonkinlaista hengellisyyttä, kutsutaan sitä sitten vaikka Jumalaksi. Vierastan kuitenkin yleisiä tilaisuuksia ja suuria sanoja Jumalasta ja - uskosta.
Mielestäni on ongelmallista, että Suomessa ei tunnu olevan matalan kynnyksen paikkoja hiljentymiseen, vrt. katoliset kirkot Keski-Euroopassa, jotka käsittääkseni ovat aina auki.
Kamppaileeko kukaan samanlaisten ajatusten kanssa?
terveisin Maura
-
Hei Maura!
En neuvo enkä ohjaa mihinkään. Pääasia että olet etsimässä. Etsivälle on luvassa löytäminen.
Oma hiljentymisentarpeeni tulee usein yks´kaks ja silloin kelpaa paikaksi vaikka ruuhkainenkin paikka. Olen vain ja suljen ympäristön ulkopuolelleni. Joskus olen ollut ajamassa bussipysäkkini ohi tällaisena hetkenä.
Parasta on istuksiminen sohvalla ikkunan edessä ja tuijottaa ulos hiljaisuuteen.
Ensimmäinen lumisade on paras kokemuksen syventäjä.
Olet oieassa että tilaisuuksissa istuminen ei ole otollinen tilanne hiljaisuuteen uppoamisessa. Siellähän on usein mukana laulamassa tai kuuntelemassa.
Minusta oli hieno nähdä kun viimekerralla pikkupoika nukkui kirkon penkissä pitkin pituuttaan.
Onhan luonnossakin paikkoja joissa on avaralla paikalla. Suuren veden äärellä, pellon laidassa tai humisevassa hongikossa löytyy yhteys luomakuntaan. Ainakin minä olen löytänyt.
Viimeisin ja yksi parhaista keinoistani on sulkea oman huoneen ovi ja kiittää Luojaa olemassaolosta.
Rakkaudella Riitta 66 v." kaiken kokenut", parhaan löytänyt ja lahjaksi saanut.
-
Minulle hiljentyminen tarkoittaa rentoutumista. Menen pitkäkseni lattialle ja rentoutan kaikki lihakset. Hienointa on olla niin hiljaa ja rentoutunut, ettei päähän tule yhtään ajatusta. Vaarana on se, että nukahtaa lattialle, kun irtautuu kaikesta ja keskittyy itseensä.
Kristittynä oleminen on sitä, ettei tarvitse pinnistellä eikä ponnistella, ei tarvitse tehdä katumusharjoituksia, ei tarvitse ruoskia itseään henkisesti eikä fyysisesti, voi vain olla Jumalan kämmenellä.
-
en oikeastaan tiedä (?), mikä körttifoorumissa puoleensa vetää: Minä kun en ole edes kristitty. Elämässä tapahtunut syvä kriisi on kuitenkin ajanut etsimään jonkinlaista hengellisyyttä, kutsutaan sitä sitten vaikka Jumalaksi. Vierastan kuitenkin yleisiä tilaisuuksia ja suuria sanoja Jumalasta ja - uskosta.
Körtit ovat yleisesti ottaen aika varovaisia omissa uskontulkinnoissaan - tai ainakin niiden julkituomisessa. Ehkä siksi ei-kristityn on helpompi lähestyä körttejä kuin jonkin tiukemmin ohjatun ryhmän kannattajia. Täällä ei olla heti tuomitsemassa tai käännyttämässä, jos joku ilmoittaa uskovansa eri tavalla, koska kukaan ei voi sanoa uskovansa paremmin kuin joku toinen.
En itse osallistu keskusteluun kovin usein, koska yleensä joku muu ehtii sanoa paljon fiksummin sen, mitä minulla oli mielessä, ja enemmänkin. Seuraan kuitenkin foorumia päivittäin; se toimii minulle ikään kuin virtuaalisena hiljentymispaikkana. Toivottavasti sinäkin löydät täältä jonkinlaista lohtua.
-
Maura!
Tervetuloa foorumille!
t. Mauno
-
Hei Maura!
Mukavaa, että uusia ihmisiä uskaltaa foorumille.
Kesäisin on sentään kirkkoja auki, ainakin tiekirkot. Niissä voi kullä istuksia hiljaa omissa oloissaan jos tahtoo. Minä tykkään käydä meidän ihan tavallisessa luterilaisessa jumalanpalveluksessa. Joskus olen niin omissa ajatuksissani, että ei juurikaan jää mieleen, mitä tekstejä on käsitelty, mitä saarnassa on puhuttu. Silti olen tullut jotenkin "hoidetuksi", kun olen saanut hiljentyä omien asioideni kanssa.
Kirkkokonsertit on myös ihania hiljentymisen paikkoja, varsinkin silloin kun ei tarvitse kuunnella sanoja. Siis tarkoitan laulua muilla kielillä, urkumusiikkia tai muuta instrmenttaalista konserttia.
-
Moro, Maura!
Tulin just retriitistä, jonka satakieli kyllä pilasi. Alkoi äkkiarvaamatta jyskyttää ihan vieressä niin että meinasi tulla p****t housuun. Löysi kovimmat mahdolliset desibelinsä.
Kyllä luonnossa on ihanaa :003:
-
Hei, Maura!
Kiva tavata uusia vaikka en ole täällä mitenkään ikääntynyt itsekään. En tiedä missäpäin asut mutta jos pk-sedulla niin Tuomiokirkko on ainakin aika hyvin auki, kun siellä ramppaa turisteja. Niistä ei ole paljoa haittaa, ne jäävät yleensä pääoven lähistölle norkoilemaan Siellä on joskus aika hyvä istua tuijottamassa yhteen kohtaan, sillä varsin usein sattuu että kanttori harjoittelée siellä ja se on ihan sympaattista. Siellä on se systeemi "rippi ja sielunhoito klo 15-17" ja pahimmassa tapaksessa joku saattaa kysyä jonotatko jos istut siinä sen huoneen oven lähellä, eli sen ulko-oven tienoilla josta pressa aina tulee sisään itsenäisyyspäivänä --- se kai on pääovi...hätistät pois vain ja sanot että kiitos et...tosin en usko mutta on se mahdollista...hyvä tietää...
Lumisade on minustakin sympaattinen katseltava - tosi rauhoittava. Nyt tuijottelen pihaa, kaikki kukkii, lyhdyt sytytettiin juuri, ja katsellessa tulee aika lailla hyvä olo, hiljaksiin taustalla yksi Schubertin sinfonia.
Täällä on hyvä olla. Olisko pudokkaitten paikka - hamnauduin jotenkin tänne, kun en pärjännyt kristittynä...mitähän toiset sanoo... :icon_eek:
-
Moro, Maura!
Tulin just retriitistä, jonka satakieli kyllä pilasi. Alkoi äkkiarvaamatta jyskyttää ihan vieressä niin että meinasi tulla p****t housuun. Löysi kovimmat mahdolliset desibelinsä.
Kyllä luonnossa on ihanaa :003:
Joo - linnut on OK erittäin, paitsi kun ne karjuu. Silloin ne ei aina rauhoita.
-
Mielestäni on ongelmallista, että Suomessa ei tunnu olevan matalan kynnyksen paikkoja hiljentymiseen, vrt. katoliset kirkot Keski-Euroopassa, jotka käsittääkseni ovat aina auki.
Kamppaileeko kukaan samanlaisten ajatusten kanssa?
tervetuloa foorumille kommentoimaan ja lukemaan.
muut jo kirjoittikin jo monta paikkaa ja tapaa, saunaa ei tainnut kukaan vielä mainita.
en varsinaisesti kamppaile mutta ymmärrän kirkkojen erityisominaisuuden hiljentymiseen, erityisesti vanhoissa kivikirkoissa ja muissa hämärissä kirkoissa on mukava istua ja olla, hiljetyäkin. niissä kokee jotain ikiaikain uskoa, "tälläkin penkillä on vuosisatoja istuttu ja pähkäilty monenlaista, rukoltu toivoa ja voimaa eteenpäin". lisäksi Aholansaaren Paavon pirtti pääsee samaan kategoriaan.
-
Terve Maura ja hassunhauskaa foorumiin tutustumista.
Olen samaa mieltä, että muualla Euroopassa on enemmän sellaisia paikkoja joihin voi päivisin mennä hiljentymään.
Kyllä kun ravaa jossain isossa kaupungissa tekee hyvää mennä johonkin kirkkoon ja mietiskellä siellä ja muutenkin vain olla hiljaa.
Sehän on tietysti totta, että omilla teoilla ei voida Jumalalle kelvata, vaan aivan armosta ja armonalla saa levätä hiljaisuudessa.
Ei tarvitse pinnistellä ja ponnistella, vaan olla ja levätä.
Ihmisen mahdottomuus Jumalan edessä ja Jumalan armo, joka kohtaa syntistä ihmistä Jeesuksen työn vuoksi on suuri uskon salaisuus.
Kait sitä voi muitakin paikkoja olla missä hiljentyä, mutta suurissa kaupungeissa kirkot ovat kivoimpia.
-
Nuorena reissattiin ja vietiin Kölnin tuomiokirkkoon - sanottiin että kaksi tuntia nyt tätä sitten. Kuka kiroilikaan mielessään - kaksi tuntia jotain pytinkiä! Mutta lähdettäessä minut sai melkein kantaa väkisin pois, tyyliä purraan vielä ovenkamanaa...en olisi lähtenyt millään. Siellä oli niin hyvä olla. Vain hyvä olla. Ja lapsena vietiin Valamoon vigiliaan, ja eikös pikkusisko saa älämölökohtausta kun pappi kulkee suitsutusastian kanssa ympäri - meni savua silmiin kuulemma - ja taas piti minut repiä pois. En ymmärrä miksei jätetty vaikka isäni kanssa sinne, taas oli vain hyvä olla.
Jostakin syystä kirkko tyynnyttää. Ehkä ne arkkitehtonisesti on suunniteltu tai jos ei edes tietoisesti ajateltu niin rakentajan päässä eläneet tavoitettaan varten - vuosisadoittain - tai eihän ne kaikki...Kouvolan keskuskirkosta kuulin jonkin turistin ihastelleen että tosikiva kun on uiimahalli ihan ydinkeskustassa...kai se ei käynyt peremmällä ? Mutta...no...joissain suvun lasten konfirmaatioissa...tuota noin.
..en sano mitään. Sisko tykkää.
-
(http://www.cosgan.de/smiliegenerator/ablage/729/320.png)
-
Minä olen kuvitellut, että körttiseurat ovat nimenomaan matalan kynnyksen paikkoja. Tosin nekin ovat yleisiä tilaisuuksia, mutta tekeekö se sitten kynnyksestä korkean. Enpä tiedä.
-
Minä olen kuvitellut, että körttiseurat ovat nimenomaan matalan kynnyksen paikkoja. Tosin nekin ovat yleisiä tilaisuuksia, mutta tekeekö se sitten kynnyksestä korkean. Enpä tiedä.
Eri ihmiset kokevat asiat niin eri tavalla. Mikä toiselle on matala voi toiselle olla liian korkea.
-
(http://www.cosgan.de/smiliegenerator/ablage/729/320.png)
-
Tervetullut hiljaisuus mediamölyn, ihmispaljouden ja kiireen keskelle on koti.
Meillä asuvat hiljainen mies ja kuuro koira ovat opettaneet hiljaisuutta.
Siksi pölinä foorumilla on sekä vaihtelua että ajatustenvaihtoa parhaimmillaan.
Vuorotellen puhuvat ja vaikenevat foorumilaiset tuovat hiljaista jännitystä pieneen elonpiiriin.
:icon_cool:
-
Eri ihmiset kokevat asiat niin eri tavalla. Mikä toiselle on matala voi toiselle olla liian korkea.
Juuri näin. Kynnys alkaa usein madaltua jo muutaman seuroissa käynnin jälkeen. Millä tavoin me vakituiset seuroissa kävijät voisimme tasoittaa tai madaltaa tuota kynnystä ja poistaa ennakkoasenteita herännäisyyttä kohtaan. Olisiko ´lääkkeenä´ siihen uuden seuravieraan huomioiminen, muutama ystävällinen sana ja toivomus nähdä vieras uudelleenkin seuroissa? Ehkä tämä toimisi pienemmissä ympyröissä. Tilaisuuksissa, joissa seuravieraita on runsaasti, se on varmasti vaikeampi toteuttaa.
Herättäjäjuhlat kokoavat runsaasti Sanan kuulijoita. Pääkaupunkiseudulla järjestetyt seurat ja myös muualla järjestetyt Herättäjän Kirkkopyhät keräävät vielä väkeä tilaisuuksiin. Tavanomaisissa körttiseuroissa väkimäärän väheneminen on huolestuttavaa. Usein on vain muutama läsnäolija, hekin jo iäkkäämpiä, ja nuoret puuttuvat kokonaan. Tämä on tiedostettu jo kauan sitten, mutta olisiko vielä jotakin tehtävissä?
Lars Mikael
-
Siksi pölinä foorumilla on sekä vaihtelua että ajatustenvaihtoa parhaimmillaan.
Pölisemisiin (http://www.cosgan.de/images/smilie/haushalt/e055.gif) Riitta-mummi!
-
Herättäjäjuhlat kokoavat runsaasti Sanan kuulijoita. Pääkaupunkiseudulla järjestetyt seurat ja myös muualla järjestetyt Herättäjän Kirkkopyhät keräävät vielä väkeä tilaisuuksiin.
Joskus sellaiseen väenpaljouteen on tosi helppo ja helpottava juttu pujahtaa ja siinä on ihmeen hyvä olla hiljaa ja itsensä kanssa. Maura hei, jos osut Kiuruveden suunnalle, poikkeile! Mutta jos päivyt paistavi hellien niinkuin Espoossa 08, niin varo ettei iho pala vesirakkuloille eli jotakin suojaa päähän ja pitkää hihaa.
Missään ei ollut niin hyvä hiljentyä.
-
Näin oli ja niin tulee olemaan. Aamen.