Joulumuistoja kautta vuosikymmenten. Miten vietimme Jouluamme 2013

[Pappako]

Joulun merkitys ja sanoma tavoittaa harvoja kun  sen päällimmäinen tarkoitus näyttäisi olevan kaupoissa lahjojen ostaminen. Joulu on vuoden merkityksellisin ja toivotuin juhla sekä ainakin omalla kohdallani suurten tunteiden aikaa. Juhlaa odottaa ja ainakin lapset kokevat joulun ilon juhlaksi. Koko ristikunta valmistuu viettämään vapahtajamme syntymäjuhlaa sekä koristelee kotinsa pihat ja kodin mitä moninaisimmalla tavalla. Kaikilla on hyvä tahto ja joulun mieli, vai onko??Suomessa on vietetty toisenkinlaisia jouluja jolloin Joulupukkikaan ei vieraillut kodeissa. Arvaatte varmaan että sotajoulut ovat monilta jo unohtuneet ja samalla muistot katoavat ettei ajalle ominainen puute ja kurjuuskaan ollut vierasta. Olemmeko menettäneet oikean joulun keinotekoiselle ja teknologian täyttämälle melulle eikä meillä näyttäisi enään olevan aikaa ja sydäntä lähimmäisillemme kuten ennen vanhaan on ollut. Miten nykypäivän ihmisten joulunvietto perinteet ovat muuttuneet ja miten se pitäisikään olla.  Radiosta tulee Suutarin Joulu laulu jossa hän on odottava vierasta jouluksi kotiinsa, olette varmaan kuulleet esityksen useasti.   Kaukana ei ole ihmisten kanssa ressaantuessa mielikuva turhuudesta ja ajatus skipataan koko Joulu.  :107:Haluan kuitenkin viettää tuota minulle niin rakasta joulujuhlaa ja kuunnella perinteistä evankeliumia sekä laulaa joululauluja yhdessä ystäviemme kanssa.   Aattoillan hämärtyessä tunnen Joulun rauhan sydämmessäni ja toivon,  että jospa Joulu olis meillä ainainen!!!!

[Pyryharakka]

Ympäröivää maailmaa emme voi muuttaa tahtomme mukaan. Omaa joulua voimme viettää niin kuin tahdomme. Tai tietenkin itsekin on tehtävä kompromisseja omien läheisten kanssa. Mutta siinäkin ratkaisee, miten itse asiat ottaa ja miten niihin asennoituu.
Nuorena uskoon tulleena alkoi kotini tapa hössöttää, sterssata jouluna ottaa päähän. Aatto oli mahdotonta sompailua ruokakaupassa, hautausmaalla (jonne oli n. 30 km matkaa), saunassa ja sisarusten soikoilua kodista toiseen (appivanhemien ja kodin väliä), koko ajan joululaulut raikuen radiosta ja TV:stä.

Kun tulin tänne maalle, ensimmäinen joulu tässä talossa tuntui aivan uskomattomalta. Rauhallista, hiljaista. Sai keskittyä ihan oikeasti joulun sanomaan.
Vuosien varrella on tullut ohjelmaan sitä ja tätä lisää, mutta tärkeintä on se mitä minun sisälläni liikkuu. Hylkäänkö stressaavat asiat ja ajatukset. Rauhoitanko aikatauluni ja mieleni. Keskitynkö joulun sanomaan vai ulkoisiin puitteisiin.
Minäkin teen mielelläni perinteisiä jouluruokia, siivoan, koristan kotia ja hankin muutaman lahjan, mutta en stressaa niillä. Jos jotain jää siivoamatta, ei väliä. En pyri täydellisyyteen ja olen armollinen itselleni. Siitä syntyy joulumieli.

Muutama vuosi ollaan kierretty aattoiltana joulupukkikeikkaa. Ei rahan vuoksi, vaan vain pyydettäessä muutamalle tutulle lapsiperheelle. Siitä on tullut minulle ja miehelleni hauska uusi perinne. Minä olen ollut välillä muorina ja useimmiten vain kuskina. Autossa on ollut mukava kuunnella Ilmasiltaa - maailman eri kolkista joulutervehdyksiä ja ulkosuomalaisten erilaisia joulunviettotapoja. Kierroksen yhteydessä olemme kävelleet iltapimeällä hautausmaalla katselemassa kynttilöityjä hautoja. Tänä jouluna kävelimme vesisateessa joulupukin kanssa märkää hautausmaata odotellessamme, että viimeisen vierailupaikan väki ehtisi asettua navetalta ja joulusaunasta aattoillan viettoon. 

[öppiäinen]

Tuttu kulutuskriittinen joululaulu Me käymme joulun viettohon on jo 1930-luvun pulavuosilta. Että osattiin sitä jo silloinkin unohtaa pääasia.

Omat joulumuistoni eivät yllä 30-luvulle eivätkä edes sotavuosiin, vaan 60- ja 70-luvuille. Lapsuuden jouluissa oli paljon enemmän sitä materialistista hössötystä kuin jouluissa nykyään, mutta kyllä minä niistä silti tykkäsin. Varmaan vanhemmille oli kanssa mukava seurata lasten riemua. Lienenkö sitten todellisuudesta vieraantunut idealisti kun kuvittelen, että monelle lapselle olisi lahjoja mieluisampaa saada vanhemmat vaikka pelaamaan sitä jo viime jouluna lahjaksi saatua lautapeliä kanssaan? (Mutta eihän ne ehdi, kun pitää saunassa käydä ja käydä aattohartaudessa ja haudoilla ja siskolla kylässä ja kattaa pöytä hienosti ja... aatto on niin täynnä ohjelmanumeroita.)

Miten tuohon itse pääasiaan sitten jouluna keskittyisi? Heitin sen verran arkihuolet, etten ajatellut työasioita, ja vaikka olisi tehnyt mieli viettää joulua omassa rauhassa, lähdin kyläilemään kun kutsu tuli. Perinteisiä jouluruokia kyllä höselsin valmiiksi ja vein mennessäni.

Muistan sen joulun kun olin kai jo lähemmäs kaksikymppinen mutta asuin vielä lapsuudenkodissani, oli olevinaan valmisteluissa kamala kiire. Oliko sitten aatonaatto sunnuntai, kun kysyin äidiltäni, voinko kirkkoon lähteä, eikä hän kehdannut kieltää, vaikka näytti kyllä siltä että mieluummin olisi kuorituttanut minulla lantut laatikkoa varten...