Herännäisyydestä tai körttiläisyydestä

[opiskelija]

Hei!
Olen opiskelija ja nyt meillä on valinnaisena aineena tutustumista eri suuntauksiin kirkon alla. Teemme ryhmätyötä Herännäisyydestä ja nyt kaipaisin ihan "rivijäsenten" mielipiteitä tästä.Haluaisimme tuoda esille ihan sitä tavallista näkökantaa tähän tehtävään. Miten koet Herännäisyyden ja ennen kaikkea, mitä se sinulle antaa?
Olisin kiitollinen kaikista kommenteista.. Auttaisitte tällaista vanhaa opiskelijaa tässä asiassa eteenpäin.

Terveisin
 Kirkon yhteisöpedagogi-opiskelija

[öppiäinen]

Ensimmäinen mikä tuli mieleen on se, että ketkä mahtaa olla niitä jäseniä? Herättäjä-yhdistyksen jäsenetkö? Sinnehän pääsee jäseneksi rahalla, millään muulla ei ole väliä. Toisaalta seuroissa saati tällä foorumilla kävijät kaikki eivät ole jäseniä (en minäkään). Tässäpä onkin ensimmäinen kokemus: jäsenyyttä ei mitenkään kontrolloida. Onko yhdistyksenkään jäsenyydestä milloin viimeksi erotettu joku? Ainaisjäsenyydestäkin voi maksaa, mutta pääseekö siitä mitenkään eroon jos tulee katumapäälle?

Eli kauheen epämääräistä touhua kun ei ole mitään tarkkoja rajoja 

[PekkaV]

   Herättäjäjuhlat ovat kesä kohokohta. Ainoat festarit, joihin osallistun. Tapaan ystäviä, joihin lasken myös sukulaiset ja tuttavat. Näen paljon tuttuja kasvoja ja koen olevani omien joukossa.
Olen osallistunut vapaaehtoistyöhön herättäjäjuhlien rakentamisessa ja kerännyt juhlilla kolehtia.
Toki Jumalan Sanan kuuleminen on se ydin, jonka kuulemiseen me ensisijaisesti kokoonnumme. Ulkona taivasalla on luonto usein lähellä. Ulkoilma, kaksi vuorokautta kokopäiväistä ulkoilua on vuositasolla ainutkertainen kokemus. Jos helteet sattuvat niille päiville, kesä tuntuu oikealta wanhan ajan kesältä.
Kolmannen polven körttinä elän juuriani ja vien herännäisyyden parhainta antia, Armon ikävää eteenpäin.

[seppos]

Ensimmäinen mikä tuli mieleen on se, että ketkä mahtaa olla niitä jäseniä? Herättäjä-yhdistyksen jäsenetkö? Sinnehän pääsee jäseneksi rahalla, millään muulla ei ole väliä. Toisaalta seuroissa saati tällä foorumilla kävijät kaikki eivät ole jäseniä (en minäkään). Tässäpä onkin ensimmäinen kokemus: jäsenyyttä ei mitenkään kontrolloida. Onko yhdistyksenkään jäsenyydestä milloin viimeksi erotettu joku? Ainaisjäsenyydestäkin voi maksaa, mutta pääseekö siitä mitenkään eroon jos tulee katumapäälle?

Eli kauheen epämääräistä touhua kun ei ole mitään tarkkoja rajoja 

Pari pientä kommenttia. Ainaisjäsennyyksiä ei voi enään ostaa ja eroon siitä ei pääse mitenkään jos on sellaisen hankkinut, se on siis nimensä mukaan ainainen. Jäsennyys ei pelasta ketään, eikä meillä ole edusmiestä taivaan portilla. Jäsennyyden kontrollointia ei ole koskaan koettu yhdistyksessä tarpeelliseksi, vaan kaikki kontrollli on jätetty Taivaan Isälle. Jäsennyydestä erotetaan säännöllisesti niitä, jotka eivät maksa jäsenmaksua eli heillä ei ole vuosikokouksessa äänioikeutta, paljon muuhun se ei vaikuta. Toisaalta jäsennyys on tunnusteko halusta kuulua joukkoon.

[öppiäinen]

^No ajattelin tuota jäsenyydestä erottamista normaalina minkä tahansa yhdistyksen toimintaan kuuluvana toimena, eli jos tekee yhdistykselle oikein hallaa niin voitaneen erottaa. En minään taivaanporttiasiana tietenkään. Eikä kai sitä niinkään voi määritellä, että körttiläisiä ovat tasan yhdistyksen jäsenet.

[seppos]

^No ajattelin tuota jäsenyydestä erottamista normaalina minkä tahansa yhdistyksen toimintaan kuuluvana toimena, eli jos tekee yhdistykselle oikein hallaa niin voitaneen erottaa. En minään taivaanporttiasiana tietenkään. Eikä kai sitä niinkään voi määritellä, että körttiläisiä ovat tasan yhdistyksen jäsenet.

Ei todellakaan, vaan kuten mainitsin, jäsennyytä ei ole koskaan korostettu tai vaadittu. Jäsennyys on enemmän tunnusteko että haluan kuulua joukkoon.

[opiskelija]

Nyt saatiin selvyyttä tuohon jäsenkysymykseen. Mutta olisiko jotain sellaista, mikä näkyy teidän arkipäiväisessä elämässä? Olen itse ymmärtänyt, ettei tässä körttiläisyydessä ole tiukkoja tapoja tai perinteitä, mitä siinä toimivat ihmiset noudattaisivat, kuten esim. vanhoillislestadiolaisuudessa.
Miten seuroissa nuo virret ja  puheet toimivat? Onko seuroissa paljonkin väkeä koolla, vai vaihteleeko paikoittain? Nyt nämä aikataulut tekivät minulle kepposen, enkä ehtinyt käymään paikallisissa Siioninvirsiseuroissa ennen tämän työn palauttamista.

[öppiäinen]

En ole todellakaan mikään kokenut seurakävijä, mutta sen vähän mitä täällä ei-mitenkään-liikkeen-ydinseuduilla Tampereella olen käynyt niin taitaa enemmän vaikuttaa se, millaiset ja missä järjestettävät seurat on kyseessä. Seurakuntakeskuksessa (siis tavallinen luterilainen seurakuntakeskus) järkättävissä seuroissa kun kirkollisissa ilmoituksissa etukäteen mainittiin muutama tunnetumpi puhuja niin tupa oli täynnä eikä kaikki meinanneet mahtua istumaan. Ja puheet oli liian pitkiä sitten. (Ne puhujat mainostettiin ihan pienellä ilmoituksen lopussa, pelkät nimet ei siis edes sitä että nämä puhuu, ei todellakaan mitään sellaista henkilökultti-mainosta kuin ns. vapailla suunnilla.) Kun ei ole puhujien nimiä niin väkeä voi tulla kourallinen, tai yhden käden sormilla laskettava määrä. Ja vasta myöhemmin yhdestä selvisi että jaa tuohan on pappi, ei vain ollut siellä mitenkään seurakunnan edustajana paikalla vaan ihan samoin kuin me muutkin, arkiasussa.

Kotiseurojakin joskus vielä on mutta niihin en ole mennyt mukaan. Tiedän kyllä että saa mennä, ei tarvitse olla isäntäperheen tuttuja.

Periaatteessa menojen pitäisi olla aina samat, kuka vain saa puhua, mutta kyllä kun on nuo puhujien nimet ilmoitettu niin vaikea saada muita inahtamaankaan  . "Emmää ny kehtaa, antaa ton Urpon puhuu vaan..." (tältä se näin jotakuinkin ulkopuoliselta vaikuttaa). Ei silti, eihän niiden puheiden niin tärkeitä pitäisi ollakaan.

[1944]

Olen Hengellisen Kuukauslehden tilaaja ja lukija. Luonteeltani paikkauskollinen kuin viirupöllö, että lähiseuroissa olen vähikseen käynyt ja Mieslahden kansanopiston miesten päivillä sekä kesän herättäjäjuhlilla tietysti. Toki kaikkiin en ole päässyt, syyt ovat minusta johtumattomat. Herättäjän Israel-matkoilla olen ollut pari kertaa. Olen tyytyväinen siihen, että tämä toiminta on toistaiseksi pysynyt rutiineissa. Israeliin suhtaudutaan niin kummallisella tavalla, että kaikkea on vaikea ymmärtää. Seuraliikkeen sisäinen muutos on ollut yhteiskunnallisen muutoksen mukana hyvin pysyvää. Olen kantojani joutunut tarkistamaan eräissä asioissa, hyvä niin.

[öppiäinen]

Israeliin suhtaudutaan niin kummallisella tavalla, että kaikkea on vaikea ymmärtää.

Millaista teillä on tuo suhtautuminen?

Olettaisin, että tuossakin asiassa löytyy monenlaista kantaa. Eivätkä kaikki omaansa lausu edes julki, ainakaan kovin ponnekkaasti. Täällä taitaa foorumillakin joku Israel-ketju olla, mutta ei siihen kaikki kirjoita.

[öppiäinen]

Kysyisin aloittaja-opiskelijalta, mikä teillä on työnne deadline-päivä?

Ja linkittäisin tähän tuolta toiselta keskustelualueelta ketjun körttiläinen usko. Vaikka se välillä harhailee muuallekin, ehkä siinä on myös jotain aiheen kannalta relevanttia pohdintaa? Ja, kuten näkyy, kirjoittajilla on keskenään erilaisiakin kokemuksia ja mielipiteitä. Ja se on ihan ok ja ainakin minun kokemukseni mukaan ominaista.

[Riitta-mummi]

Minun seurakuntayhteni alkoi kuin " nuijalla päähän " lyötynä vuonna 1983. Naapurit ohjasivat oman liikkeensä, Kansanlähetyksen joukkoihin.
OK, opin lukemaan Raamattua ja käymään tilaisuuksissa, mutta henkeni ' pani hanttiin' kummalla tavalla.
Vasta vuonna 2007 tutustuin Herännäsisyyteen, ja salattu körtti minussa tuli niin iloiseksi että kävelin suoraan rekisteröitymään jäseneksi.

Lahdessa käy seuroissa n. 60 - 80 vakituisesti, ja ompa joskus ollut tupa niin täys että lisätuoleja on haettu yläkerrasta.
Olen ollut kahvittaja, myyjäisten pitäjänä, jopa puhunut kerran kotiseuroissa.

Tämä Körttifoorumi puhkaisi minussa kirjoittajan. Kyllä koulussakin se oli kivaa, mutta nyt on motiiveja.

Minussa on piillyt kai ite-toimittaja. Sitä on suvussakin.

Meitä taitaa löytyä moneen junaan. Olin nuorena konservatiivi, nyt lapsenkaltainen ja yhä liberaalimpaan päin menossa.
Johtotähti on Kristus.

[opiskelija]

Meidän työn esittely on 29.11, eli ei hirveästi aikaa ole tätä valmistella, mutta minä kaipaisin siihen muutakin kuin kirjoista löytyvää tietoa, myös sieltä vastarannalta ja kriittistä otetta.

[vn]

Kysyit vastarannan ja kriittisen otteen kuulumisia.
En koe olevani vastarannan kiiski, mutta jotain tähän rohkenen laittaa.
Puhutaan "joukkoon rakastamisesta"....näkyykö sitä, mitä se on körttiläisyydessä.
Toista kunnioitetaan, pidetään arvossa, arvostelua kyllä vältetään.
Mutta jos yksinäinen etsivä sielu on liikkeellä...pysähdytäänkö rinnalle...kysytäänkö
rohkaisten "mitä sinulle kuuluu" tms.
Empaattisuus, rinnalla kulkeminen, myötäeläminen, kuuntelu, lohdutus ja rohkaisu, esirukous,
itkekää itkevien kanssa, iloitkaa iloitsevien kanssa, toisten kannustaminen....jne... 

[opiskelija]

Kiitos vastauksista. Te vahvistatte minun näkemystä Heränneisyydestä. Vielä haluaisin tietää ja udella, miten teidän liikkeessä on lapsia ja nuoria, seuraavatko vanhempiaan, vai löytääkö nuoret teidän toimintanne ihan ominpäin?