Ja jos kumminkin esimerkiksi sanelukoneen avulla tilanne on tallessa ja tulet minulle tarjoamaan kronologista juttua, vastaan: "Mielenkiintoiset muistiinpanot, joskin turhan yksityiskohtaiset, mene nyt ja tee se juttu".
Mt
Menee aiheen vierestä, mutta menköön.
Itse asiassa kronologiset jututhan ovat melko tylsää luettavaa lehdestä. Esimerkiksi monet nuorten kirjoittamat matkakuvaukset (mentiin sinne, syötiin, tehtiin sitä ja tätä, lähdettiin pois) ovat useimmiten mielenkiintoisia vain mukana olleille.
Siksi kai täysin kronologisesti kirjoitettuja uutisia ei ole. Itselleni ainakin opetettiin, että ensin pitää hahmottaa "uutisen kärki" eli se, mitä pohjimmiltaan halutaan sanoa. Se täytyy paikallislehtien pienissä uutisissa mahtua ensimmäiseen tekstikappaleeseen. (Joskus se on jopa kaikki, mitä asiasta sanotaan.) Mitä siihen lisätään, on "epäoleellisempaa" taustoitusta, joka voidaan periaatteessa jättää pois jutun ymmärrettävyyden kärsimättä kohtuuttomasti.
Mutta oma esimerkkin oli tarkoitettu enemmän näkemyksekseni siitä, kuinka kaikki tekstit, myös Raamattu, syntyy prosessina. Kukaan ei ole ollut kirjaamassa muistiin Pietarin sanoja kukon laulaessa. Jos vaikka Pietari sanoikin: "En ole ikinä edes tavannut häntä!" eikä "Minä en tunne sitä miestä!" kuten Matteus väittää.
Moniko luulee, että lehtien haastatteluissa ihmiset ovat sanoneet niin kuin se kirjoitetaan lehteen? Murre kääntyy kirjakieleksi, puhuttu kirjoitetuksi. Lauserakenteet täsmentyvät, toisto jää pois ja ylimääräiset murahdukset karsiutuvat (onomatopoeettiset ilmaisut eivät ole hyvää lehtikieltä useimmissa tapauksissa).
Ja jos kerran epätarkkuutta on ilmaisussa, pidemmällä muistiinpanovälillä tapahtuu varmasti isompiakin virheitä. Siksi Raamatun sanatarkka tulkitseminen on ongelmallista ainakin Jeesuksen tarkkoina lauseina. U. Karjalainen havainnollisti tekstien syntyprosessia mm. termillä "suusta ladattava Jeesus", eli Jeesuksen suuhun on laitettu lauseita, joita hän ei liene sanonut.
Siksi Raamatun teksti vaatii tulkintaa, kuten jokainen teksti: mitä kirjoittaja on halunnut sanoa? Pirskalla oli asiaan hyvä näkemys:
Jos Pyhä Henki ei kirkasta Raamatun tekstiä, niin sen lukemisesta ei ole ihmiselle mitään hyötyä.
Toisaalta onkin taas ihan eri luokan kysymys, milloin Pyhä Henki kirkastaa tekstin merkityksen.
Silloinko, kun saa voimakkaan tunnekokemuksen lukiessaan pääsiäsikertomusta, vai kun saa voimakkaan halun puhkoa silmänsä, koska on katsellut naapurin mukavaa tyttöä, tai leikata käsi irti, koska otti salaa pikkuleipiä kaapin päälle nostetusta purkista?
Minusta tätä dilemmaa avaa hyvin tämä:
Yleisemmin ja Raamatusta ja ehkä vähän muustakin: eivät aina ne yksittäiset sanat ja asiat, vaan henki. Henki.
Semmoista miettii tämä pieni ihminen tänään.
...
PS.
Valaan vatsassa olevalle: Niin kauan kun pää pelaa, voi lehtiössä olla ihan mitä vaan...
Tähän kaipaan lisävaloa Kalistaja... En ymmärrä.
Oikeana toimittajana voisit varmaan jaella runsaasti hyviä neuvoja tällaiselle räkänokalle.