Etiikka on ku etikka, yhtävaikeaa niellä.
Mulla on yksifirma missä olen mukana ja siinä on 6 ihmistä meitä jotka sitä pyöritämme.
Virolainen yhtiö jossa olen mukana ulkomaankaupan eristyisosaajana. Heh heh.
Heh heh lisäys on itselleni laitettu, kun nyt niin asiantuntija ole.
Siis niinku aina kun meillä on tää yhteinen palaveri pari kolme kertaa kuussa ja käydään läpi mitä kukakin on säheltänyt tahollaan samalla on pari niistä nuoremmista kavereista aina painottamassa erilaisia etiikkaan liittyviä asioita.
Ihan kivahan se mutta kun ei ne ihan helppoja ole aina niellä.
Helppo on olla samaa mieltä kokouksessa, että juu tehdään niin ja pidetään se linja, mutta olen huomannut että mitä enempi teemme niitä eettisiä rajoituksia ja painotuksia sitä enempi niitä rikotaan ja kokoukset ovat muuttuneet enempi riitelyiksi kun joku ei ole pysynyt linjassa mitä on sovittu.
Vaikeeta mutta toisaalta sääntöjäkin pitänee olla.
Hassuista säännöistämme, jos myöhästyy sakot. Jos ottaa alkoholia työaikana siis illalla kun on kokous sakot. Jos juoruu firman sisäisistä asioista sakot ja niinpäin pois.
Sitten joitain hassuja uskomuksia näillä liikemiehillä on kuten, sen kaverin yllä on kirous sen kanssa me ei tehdä kauppoja ja muita sellaisia outoja, joille tälläinen suomalainen enemmän nauraa, vaikkakin kauppa jos joku on ihan henkimaailman juttuja.
Olen huomannnut täälläkin samanilmiön, jos joku ei ihan niin körttiläisittäin painottaen kirjoita, niin kyllä riita syttyy?
Eettiset arvot ovat hyvä itsekunkin mielessään aina välillä palautella itselleen. Vaikkakin eettinen on vähän väärä sana tässä yhteydessä, eikö eettinen ole enempi aatteellinen, kuin mitä kirjoitin noita sääntöjä.
Itseni tulisi palauttaa sellaisia arvoja mieleeni kuten. En aja ylinopeutta.
Herään aikaisemmin.
Olen ystävällinen vaikka saisin huonoa palautetta.
Puhun totta, vaikka se sattuisikin.
Siivoan useammin.
Ja muutamia muita.
Tai siis muutamia satoja muita.