Muistan nuoruudesta, miten seurakuntanuorten kesken ruvettiin pähkäilemään saako ihminen ylipäänsä tehdä hyvää... Vaarana kun olisi lähinnä körttikielellä omavoimaisuus.
Se oli outo johtopäätös. Kai nyt saa hyvää tehdä, vaikka sillä ei Jumalan armon kanssa olisi mitään tekoa.
............
Tultiin kertaalleen herättäjäjuhlilta ja matka oli pitkä niin joku innostui pitämään matkaseurat. Muistan puheen Raamatusta. Kuinka joku innostuu lahjapaperista enemmän kuin sisällöstä.
Sen muistan, ja jäi sana mieleeni kun mietin kirjavia määräyksiä pään peittämisestä, hiusten pituudesta, seksuaalisen suuntauksen vaihtamisesta, kun homo ei sitä ole vaihtanut, ja muuan Jeesuksen sanaa rikkaalle nuorukaiselle: Pidä käskyt. Ja kun tämä oli sujunut alusta saakka, mene, myy kaikki, lahjoita rahat köyhille, tule sitten ja seuraa minua.
......................
Tästä käytiin joku kotikeskustelu, ja vanhukset oli mieltä, että siinä oli sen nuorukaisen arka paikka.
Kun taas itselleni on ollut joskus se gal. kirjeen puhe kielestä, joka meissä on vääryyden maailma, pieni tuli joka sytyttää suuren metsän.
Luulen, että moraalista, siis oikeasta ja väärästä saisi saarnata. Eikö joskus sanottu, jotta saisi tulla lakia ja evankeliumia.... Jotta ihminen huomaa, mistä hänet on armahdettu, mikä on annettu anteeksi.
.."...........
Ja ihan johdonmukaisesti kerrotaan vertaus kahdesta palvelijasta joka saa anteeksi suuren velan, ja käy oitis toisen palvelijan kimppuun jostain pikkuvipistä.
Puhuukohan Raamattu itse kelleen sen mukaan, mikä on tarpeen... Samoin seurapuhe, saarna, hyvä kirja.