Kirjoittaja Aihe: Perkeleen ' kauniit harhat '  (Luettu 15468 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33611
Vs: Perkeleen ' kauniit harhat '
« Vastaus #15 : 24.03.18 - klo:08:33 »
Hei, nyt puhut asiaa uskon ytimestä ja sen esteistä. Juuri tätä samaa olen yrittänyt kertoa. Siis, että uskovaisuus on paha este Kristuksen sisällisen tuntemisen etsimisessä.
Kaikki nuo eri kirkko- ja lahkokuntien tavat , jotka ovat samalla salaisia vaatimuksia
omiin tekoihin ovat esteitä keskittyä sielun syvyydessä kohdattavissa olevaan Totuuteen.

Tähän laitan fraasin: Etsivä löytää, kolkuttavalle avataan ! Tämä tarvitaan että tavataan elävä Herra.

On etuoikeus elää hiljaista elämää kaiken touhukkuuden jälkeen jota niin kotona, työssä ja seurakunnissakin tarvitaan.
Hiljaisessa tuulen henkäyksessävasta   kuulee Hengen äänen. Se on Kristus joka silloin puhuu ja neuvoo mikä on totta ja oikeaa.
 
Tässä alan ymmärtää luostariin vetäytyviä ihmisiä. Siellä keskitytään ytimiin, toki inhimillisessä vajavaisuudessa.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa karjalaisenkyösti

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 5163
Vs: Perkeleen ' kauniit harhat '
« Vastaus #16 : 24.03.18 - klo:15:39 »
Tämä on välillä varsin vaikeaselkoinen kokonaisuus.
Jos on kirkkoja ja lahkokuntia tai yksityisiä kristittyjä, nillä täytyy toki olla tavat toimia.
Myös luostarissa on omat toimintatapansa.
Toisia kirkkokunnan toimintatavat kaikesta päätellen vievät kohti Kristusta, monia taasen eivät.
Tapa on kait ikäänkuin väline kurkottautua kohti Jumalaa.
Kait siinä on jotain sellaista, että jos tavasta tulee ikäänkuin päämäärä, silloin se ei johdakaan mihinkään.
Jumalanpalveluksessa luterilaisessa kirkossa on tarkkaan määrätyt tavat, eli kaavat. Näin näyttää vapaissa suunnissakin olevan. Jos ihminen löytää tapoihin piiloitetun sisällön, se koitunee hengelliseksi hyödyksi. Jos ei halua löytää, yleensä se jää löytämättä.

Luostari todellakin voi olla sopiva paikka joillekuille etsiä Kristusta.
Jollekin toiselle joku muu paikka sopii paremmin.

Mitä sitten tulee noihin "omiin tekoihin", joista Riitta mainitsit,
onkin aikamoista taiteilua löytää terve tasapaino.
Ei ole hyvä joutua ojaan, jossa ansaitaan omaa pelastusta omilla töillä, ei myöskään tien toisella puolella olevaan ojaan, jossa yritetään saada pelastus välttelemällä omia töitä, tai ainakin välttelemällä niitä töitä, joita Raamattu kehottaa tekemään.

Kallis Hunajanpisara toteaa mielestäni aika hyvin, kun siellä annetaan ymmärtää, että tee hyviä tekoja niin paljon kuin vain jaksat, mutta ymmärrä, että pelastus on yksin Kristuksessa. Eli ei pidä jättää hyvää tekemättä tai tehdä pahaa siinä uskossa, että näin saavuttaisin pelastuksen paremmin.
Eli tekoihin ja yrittämisiin saa ja pitääkin suhtautua myönteisesti, kun niitä ei viedä väärään paikkaan. Eli kun niillä ei ansaita iankaikkista pelastusta omalle itselleen niin silloihan teot ovat juuri sillä paikalla, kuin niiden pitääkin olla.
Hyvillä teoilla ansaitaan hyvia asioita täällä maanpäällä omalle itselle ja lähimmäiselle.

Mitä tulee tuohon sielun syvyyksistä löytyvään Totuuteen, niin siihen ajatukseen jotenkin suhtaudun voimakkaan epäilevästi.
Ymmärtääkseni luterilainen tapa ajatella (toki luterilainen oppimääritelmä ei voi olla kaikessa oikeassa) on se, että ihmisen sielunmaisema on läpeensä synnin turmelema, jo lapsesta asti.
Jeesuskin opetti, että se, mikä sisikunnasta nousee, se saastuttaa ihmisen.

Toki Raamattu opettaa, että Jeesus asuu omissa lapsissaan Pyhän Hengen välityksellä, mutta kaikesta päätellen tämä asumispaikka ei ole ihmisen sielu, ei ainakaan siinä mielessä, että ihmissielun syvä lankeemus jotenkin katoaisi ja että sielun likainen lähde jotenkin lakkaisi pulppuamasta saastaansa ulos ja näin ikäänkuin lopettaisi tuon ihmisen saastuttamisen.

Olen kuullut opetusta, että Kristus löytyy ihmisen ulkopuolelta ja sieltä Häntä pitää etsiä.

Toki tässä on monia vivahteita ja kielemme ja tietämyksemme on vajavaista ja toki ihminen voi kuulla Jumalan äänen myös ikäänkuin sielunsa syvyyksissä. Jumala voi halutessaan viestiä asiansa ihmisen sielulle.

Minusta tuntuu siltä, että kuitenkin on paljon tapauksia, joissa oman sielun hiljaista tai kovaakin hyrinää on kuviteltu Jumalan ääneksi.
Ainakin minun sielunmaailmani on täynnä kaikenlaisia ääniä, joista kovin moni suoltaa minulle epäluotettavaa informaatiota.

Haasteellista onkin, että kuinka erotan Jumalan äänen muista äänistä.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33611
Vs: Perkeleen ' kauniit harhat '
« Vastaus #17 : 24.03.18 - klo:17:15 »
Jumala on antanut eräille Henkien erottamisen lahjan.

Siksi tämä on minusta oudosti ajateltu:

lainaus karjalaisenkyöstiltä:

"  Mitä tulee tuohon sielun syvyyksistä löytyvään Totuuteen, niin siihen ajatukseen jotenkin suhtaudun voimakkaan epäilevästi.
Ymmärtääkseni luterilainen tapa ajatella (toki luterilainen oppimääritelmä ei voi olla kaikessa oikeassa) on se, että ihmisen sielunmaisema on läpeensä synnin turmelema, jo lapsesta asti.
Jeesuskin opetti, että se, mikä sisikunnasta nousee, se saastuttaa ihmisen ".


Jos sielussa on puhdasta siellä voi kuulla Jumalan puhetta. Puhdistamattomassa , saastaisessa, kuten sanoit, sielussa ei Hänen ääntään voi kaikelta ' oman pään melskeeltä' kuullakkaan.

Mene kammion hiljaisuuteen, puhdista ' kaivosi'  pyydä Jumalalta sanoja. Näin neuvotaan niitä jotka haluavat kohdata Jumalan.

Meitä on matkalla monenlaisia, kaikille ei anneta samaa tietä. Matka muuttaa ihmistä, ei ehkä jokaista.
Jokaiselle on käsky palvella lähimmäistään, se on rakkautta ja sitä Herramme arvostaa.



Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21724
Vs: Perkeleen ' kauniit harhat '
« Vastaus #18 : 24.03.18 - klo:18:40 »
Sikäli kuin ymmärrän...hyvän tuntuisia kirjoituksia...lukemalla tuntuu kuin ymmärtäisinkin...
Mutta tulee vaan mieleen...
Jotta esimerkiksi itse en uppoaisi tyhmyydestä ja tietämättömyydestä johtuen sekavaan
ymmärtämättömyyden tilaan...pitäisikö tuntea ihmisen olemus ja "sisältö" aika hyvin.
Ihmisessä on 70% vettä, mutta on paljon muutakin....en osaa edes luetella...
Jumalan Henki, saatanan henki, oma mieli, luonne, tunne tahto, sielu, henkisyys,
hengellisyys, omatunto, itsetuntemus, kiitollisuus, usko, epäusko....ym...ym...
Jos näistä jotain yritän jutustaa...luultavasti en osu oikeaan kohtaan....
Koitan lapsenmielisesti uskoa että olen saanut pelastua, Jumala on minut ainutlaatuiseksi
omaksi persoonaksi luonut, ja Jumala hyväksyy minut vain Jeesuksen työn perusteella.

Mielelläni kyllä luen, kuuntelen ja avaan suuni ja naputtelen sen mukaan kuin sanoja
ja ajatuksia annetaan.
Ihminen on varsin mielenkiintoinen kokonaisuus, enkä tiedä ymmärränkö siitä mitään.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33611
Vs: Perkeleen ' kauniit harhat '
« Vastaus #19 : 24.03.18 - klo:19:03 »
En tiedä onko kenenkään hyvä mennä toisille selittämään mikä on mitäkin ja miten on hyvä tehdä toimia jne. Niin kuitenkin tapahtuu.

Luulen että itsensä tutkistelusta  ja  tuntemisen oppimisesta olisi hyvä alkaa.
Kuka minä olen ? Mikä on laatuni ? Mitä toivon elämältä ja uskolta ?

Joillekin on hyvä olla ns. raamit, kuten karjalaisenkyösti kuvaa puhuessaan seurakunnista.

Joillekin luontuu paremmin omin ajatuksin eteneminen. Toisinaan on helpompaa jos on joku joka antaa suuntaviittoja. Sen on hyvä perustua ihmistuntemukseen.

Minulle kävi niin onnellisesti, että täältä foorumilta sain pikkuveljen joka tunnisti
minuuteni ja ohjasi lukemaan vanhoja katolisia mystikoita. Minä löysin puhuvan Jumalan tätä kautta.

On hienoa, että körttiläisyys sallii ja sietää joukoissaan erilaisuutta. On ortodoksisuuteen taipuvia jos katolisuuteenkin.
On ihmisiä joiden hengelle evankelisuus kuin joskus viidesläisyyskin on tarpeen.

Kristuksen kirkko on yhteinen, rakennettu erilaisista aineksista, sillä niin Jumala on
ajatellutkin. Siksi kirkossa on raamit, ettemme me omapäisyydessämme sotke kotiamme.

Kirkossa meille on tarjolla syntien anteeksi saaminen, ehtoollisessa.

Ehtoollinen, Isä meidän rukous , Herran siunaus ja Raamatun tekstit ovat yhteistä omaisuutta kaikille. Kaikki muu on muotomenoa josta joko pidetään tahi ei.

hapuillen, sisaresi R-m

Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21724
Vs: Perkeleen ' kauniit harhat '
« Vastaus #20 : 24.03.18 - klo:19:26 »
Jeesuksen verellä pestyinä saamme olla Voittajan puolella.
Jumala on kaiken yläpuolella, kaikkivaltias, tuntee läpikotaisin ihmisen.
Hän tietää miten toimia kunkin ihmisen kohdalla.
Jumala toimii keskuudessamme juurikin ihmisten kautta, Sanansa kautta,
ja meissä itsessämme Pyhän Henkensä kautta.
Uskon että Jumala ohjaa myös jokaista yksilöllisesti rakkaudessaan että ymmärrämme,
näemme ja erotamme Jumalan äänen ja johdatuksen kaikesta muusta.

Poissa Viisveisaaja

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 8307
Vs: Perkeleen ' kauniit harhat '
« Vastaus #21 : 04.04.18 - klo:18:52 »
Hei, nyt puhut asiaa uskon ytimestä ja sen esteistä. Juuri tätä samaa olen yrittänyt kertoa. Siis, että uskovaisuus on paha este Kristuksen sisällisen tuntemisen etsimisessä.
Kaikki nuo eri kirkko- ja lahkokuntien tavat , jotka ovat samalla salaisia vaatimuksia
omiin tekoihin ovat esteitä keskittyä sielun syvyydessä kohdattavissa olevaan Totuuteen.

Tähän laitan fraasin: Etsivä löytää, kolkuttavalle avataan ! Tämä tarvitaan että tavataan elävä Herra.

On etuoikeus elää hiljaista elämää kaiken touhukkuuden jälkeen jota niin kotona, työssä ja seurakunnissakin tarvitaan.
Hiljaisessa tuulen henkäyksessävasta   kuulee Hengen äänen. Se on Kristus joka silloin puhuu ja neuvoo mikä on totta ja oikeaa.
 
Tässä alan ymmärtää luostariin vetäytyviä ihmisiä. Siellä keskitytään ytimiin, toki inhimillisessä vajavaisuudessa.

Riitta muumu on liekeissä, kuten sanotaan.

Noin jotenin kutenkin näen asian.
Tik toc.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33611
Vs: Perkeleen ' kauniit harhat '
« Vastaus #22 : 04.04.18 - klo:19:24 »
Hyvässä jos pahassakin, aina palaa liekki.

Kts. Musiikki: Pekka Streng   Sisältäni portin löysin, siis pääsin vapauteen.

:taistelu:
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21724
Vs: Perkeleen ' kauniit harhat '
« Vastaus #23 : 04.04.18 - klo:19:55 »
Raamatussakin sanotaan: Olkaa palavat.....tai kylmät, ymmärrän että kylmällä on toivoa...
jos olemme tasaisen harmaita, penseitä....Herra varjelkoon siitä!!

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33611
Vs: Perkeleen ' kauniit harhat '
« Vastaus #24 : 31.07.18 - klo:12:50 »
Olen saanut pilkkaa kun kirjoitin totuudessa, että henkeni palaa.

Käännän toisen posken. Yleensä olen silloin myös hiljainen ( jonkin aikaa, kunnes alkaa taas polttaa )
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33611
Vs: Perkeleen ' kauniit harhat '
« Vastaus #25 : 08.03.19 - klo:20:11 »
Meillä näkyy nyt tässä kaapelitalossa TV7. En seuraa sitä juuri koskaan, mutta 15 min sitten jäin kiinnostuneena odottamaan mitä kanava esittä ihmeistä.

Tuli sellainen amerikkalainen kokoustilanne jossa juontaja-tutkija joka on 40 vuotta tutkinut ihmeitä tms.  Jo hänessä oli valhetta, mutta ei niin räikeää kuin siinä Mrs.Kennedyssä joka 'ansiokkaasti' esitteli itseään. Ansioistahan, ja suurista sellaisista, tarkoitan dollareita, tässä oli kysymys.

Kuvattuja kohtauksia jossa rouva muka nuorempana kaatoi kansaa vai tulemalla esiin ja kohottamalla kätensä, vuoroteltiin tämän kokouksen paikallaolevan yleisön levottoman liikehdinnän kanssa.

Minut valtasi suuri vastenmielisyys ja ahdistus joka loppui siinä samassa kun vaihdoin kanavaa.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)