Yksinkertainen ja lyhyt on autuudenjärjestys. Siinä on vain kaksi asiaa, synti ja armo, syntinen ja Kristus, ihmisen puolella synti, Jumalan puolella armo sille vastapainoksi. Tällainen on autuudenjärjestys kokemuksessa ja tällainen Raamatussa. Jos mitä kohtaa tahansa, mitä Raamatun kirjaa tahansa tarkkaa, niin huomaa, että siellä ovat nämä kaksi asiaa pääasiallisena sisältönä joka lehdellä, syntinen ihminen ja synnitön Kristus, pimeyden orjuuteen vaipunut ihminen ja hänelle valkeutena Kristus, väärintekijälle vapaus, anteeksiantamus ja vanhurskaus Kristuksessa. Jumala ei pyydä muuta kuin saada sovitetuksi nämä kaksi asiaa yhteen. Missä ne saadaan sopimaan yhteen, siinä on Jumala päässyt tarkoituksensa perille. Mutta näitä on, sanoo Luther eräässä kirjassansa, niin vaikea saada yhteen sovitetuksi, ettei kukaan muu kykene sitä tekemään kuin Jumala yksin. Syntinen on sellainen, että hänen pitäisi sopia armolle ja armo on sovitettu sitä varten. Nämä ovat niin toinen toisiinsa sovitetut kuin synti ja syntisten Vapahtaja Jeesus Kristus. Mutta ne ovat luonnostansa aivan vastakkaisia, eri sukuperää, ja sentähden on mahdotonta saada niitä toisiinsa suljetuksi. Senpätähden koko se työ, minkä alle Jumala pyytää ja tahtoo, tarkoittaa näiden yhteensulkemista. Jumala on päässyt tarkoituksensa perille, missä tämä pääsee tapahtumaan, missä syntinen tuodaan armahdettavaksi ja missä armo tuodaan syntiselle avuksi. Jumala on kaikki lukenut synnin alle, että se, mikä oli luvattu, annettaisiin uskon kautta Jeesukseen Kristukseen. Jumala on kaikki lukenut synnin alle, että hän kaikkia armahtaisi, lausuu apostoli. Tällaiseen synnin alaisuuteen täytyy Jumalan saada joka ainoa ihminen ahdistetuksi, sillä sinne tulee Jumalan armo avuksi. Herra ei pyydä meiltä mitään muuta kuin sijaa armollensa meissä. Hän ei vaadi meiltä , mitä meillä ei ole, vaan sitä Hän vaatii, että meidän täytyy antaa sijaa Hänen armahtamisellensa. Meidän täytyy antaa tuntomme aueta Herralle, sydämemme aueta armolle. Meidän täytyy antaa asiamme joutua sille kannalle ja olla sillä kannalla, että armon on mahdollista päästä meihin. Tätä Jumala pyytää, muuta ei.
Vilhelmi Malmivaara