Kirjoittaja Aihe: Luopuminen  (Luettu 4465 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21725
Luopuminen
« : 28.10.12 - klo:00:24 »
Välillä pohdiskelen onko luopuminen / luovuttaminen hyvä vai huono asia?
Tuleeko tästä ajatuksia? Jutun juurta.
Sanotaan: Pitää sinnitellä, yrittää, taistella, ei saa luovuttaa.
Myös sanotaan: Ei pidä takertua liikaa, pitää osata irrottautua, luovuttaa.
Erään kirjan nimi on: Saat sen mistä luovut.
Myös näin: Pitää pystyä luopumaan vanhasta että uutta pääsee tulemaan tilalle.
Nykyihmisestä sanotaan: Minulle kaikki ja heti.
Usein siteeraan laulun sanoja...esim. "Tyhjät kädet sillä olkoon joka tekee minun työtäin"
Tyhjät kädet on kai luopumisen seurausta.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33643
Vs: Luopuminen
« Vastaus #1 : 28.10.12 - klo:07:47 »
Luovu vaatimuksen hengestä.
Luovuta katkeruus Jumalan edessä.
Luovuta omastasi. Rahaa, aikaa, tavaraa, ym apua.
Luovu oikeassa olemisen pakosta.
Luovu kriittisyydestä.
Luovu kontrolloimisesta.
Luohu huolehtimisesta.
Luovu kiireestä.
Luovu turhuudesta.


Saat lepoa ja rauhaa.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Pirska

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 6624
  • Vihaaja
Vs: Luopuminen
« Vastaus #2 : 28.10.12 - klo:13:47 »
Hyvä aihe! En luopuisi mielelläni mistään mukavasta. Saavutettu etu on saavutettu etu, näinhän sitä ajatellaan.

Ikääntyminen tuo väistämättä eteen luopumista. Voimat vähenevät, lapset lentävät maailmalle, omat isovanhemmat ja vanhemmat siirtyvät ajasta iäisyyteen j.n.e.

Kansana olemme luopumassa ja jo joutuneet luopumaan paljosta hyvästä, jota aiemmat polvet ovat meille taistelleet.
Vielä, Herra, kutsut meitä,
Vielä sanas saarnataan.

Poissa sadetta

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1504
Vs: Luopuminen
« Vastaus #3 : 28.10.12 - klo:16:12 »
Luopua väärästä vaatimattomuudesta.
Luopua liiasta kiltteydestä.
Luopua ihmissuhteista, jotka riistävät.
Luopua turhasta tavarasta.
Luopua elämää rajoittavista joutavuuksista.

Näin saa tilalle vapautta.


Minusta nykyisin pitää liikaa taistella ja sinnitellä. Parempi olisi miettiä, mikä sopii omaan tilanteeseen ja olemistapaan. Ihan konkreettisissä asioissa muutto on hyvä hetki luopua liiasta/turhasta materiasta. Samalla tulee käytyä läpi koettua elämää, elettyjä hetkiä. Entistä pois, että on tilaa uudelle. Joskus tuon kokee selkeänä henkisenä helpotuksena ja puhdistumisena. Oleminen avartuu, pöly on pois ja aurinko paistaa kirkkaammin. Joskus saa paljon enemmän tilalle, kun on ensin uskaltanut luopua.

Jeesus vaivaiset syntiset korjaa

Poissa sadetta

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1504
Vs: Luopuminen
« Vastaus #4 : 28.10.12 - klo:21:03 »
Mietin just luopumista/juuttumista johonkin. On kai monesti turvallisempaa pysyttäytyä entisessä. Tai se tuntuu turvallisemmalta, vaikka ei olisi järkevää tai hyväksi.

Tuossa on esim. pari lehtipinoa. Yhteenkään noista lehdistä en ole tarttunut 1-2 vuoteen, joten heitän ne pois sen kummemmin tutkimatta. Muutakin tarpeetonta joutaa pois.

Milloin sitten luopuu liian paljosta? Niin, että "köyhtyy" liikaa? Vai tuleeko silloin vain enemmän tilaa uudelle? Suurempi mahdollisuus nähdä ja kokea asiat toisin? Jos uuden avautuminen onkin toiveajattelua? No minusta ei ole.

Entäs jos pistäisi suurimman osan tavaroistaan pois, ja aloittaisi siinä mielessä lähes puhtaalta pöydältä? Jos jättäisi vain olennaisen? No vähän enemmän ehkä kuin välttämättömän. Ruokapöytä, sänky, kirjahyllyt, istuimet, astioita ja jokunen taulu. Valokuvat. Joskus mietin, että jos olisi patja lattialla ja kirjahyllyt kirjoineen, ja siitä aloittaisi. Odottaisi ja kuulostelisi, miltä elämä alkaa tuntua ja mitä tapahtuu.

Jotenkin ajattelen, että nykyisin kaikki on niin helppoa ja käden ulottuvilla, että turhasta tai epäolennaisesta tulee tärkeää. Vai?
Jeesus vaivaiset syntiset korjaa

Poissa öppiäinen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 6310
Vs: Luopuminen
« Vastaus #5 : 28.10.12 - klo:22:19 »
Entäs jos pistäisi suurimman osan tavaroistaan pois, ja aloittaisi siinä mielessä lähes puhtaalta pöydältä?

Houkuttava vaihtoehto. Minua kuitenkin pidättää se, kun joskus pistin pois lapsuuden leluja ja nuoruuden keräilyharrastuksia vähän liian rajulla kädellä, ja nyt myöhemmin on kaduttanut.

Entäs tämä hajoava sohva, voisinko vain suosiolla hyljätä tämän (ja kaikki stressaavat korjaussuunnitelmat) ja ostaa uuden?
Mä mitään usko... kunhan kysyn vaan.

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21725
Vs: Luopuminen
« Vastaus #6 : 28.10.12 - klo:23:31 »
Tuntuu hyvältä lukea kaikkia ajatuksia mitä aiheesta on noussut.
Jakaisin luopumisen kahteen (ainakin) ryhmään: 1. Materiaalinen  2. Hengellinen, henkinen, "ajatustapa" yms.
Omakohtainen kokemus materiaaliin liittyen:
Hyvä että on säilytetty, ei ole luovuttu (heitetty pois): valokuvat, kirjat, lasten lelut, enimmät astiat.
Paljon pitempi on se lista mistä "pitäisi luopua".
"Henkinen luopuminen"...olenko tähän valmis ollenkaan?   asenteet, ajankäyttö, tavat, kaavoihin kangistumiset..
Pääsenkö uudistumaan, kasvamaan, aikuistumaan, viisastumaan....aikaa on jo runsaasti kulunut.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Luopuminen
« Vastaus #7 : 29.10.12 - klo:14:55 »

Minusta nykyisin pitää liikaa taistella ja sinnitellä. Parempi olisi miettiä, mikä sopii omaan tilanteeseen ja olemistapaan. Ihan konkreettisissä asioissa muutto on hyvä hetki luopua liiasta/turhasta materiasta. Samalla tulee käytyä läpi koettua elämää, elettyjä hetkiä. Entistä pois, että on tilaa uudelle. Joskus tuon kokee selkeänä henkisenä helpotuksena ja puhdistumisena. Oleminen avartuu, pöly on pois ja aurinko paistaa kirkkaammin. Joskus saa paljon enemmän tilalle, kun on ensin uskaltanut luopua.



Minulla on ollut eräs hyvin mahdoton luopumisen paikka ja se on työelämä. Tavallaan ajattelen välillä edustavani kaikkia heitä, joita saavat kuulla olevansa yhteiskunnan loisia, myös niin että se kuuluu tämän sairauden ristiin, ei sairaus itsessään.  Kohtaukset kestää kyllä, nekin, joissa on se täydellinen velttohalvaus, kivuliaat lihasnykäykset, oksentelu ja tukehtumisen tunne.  Kahdeksisen tuntia niin taju on mennyt ja tullut, mutta kun seuraavana päivänä menee työhön mihin tahansa sanotaan että saat jäädä yhdellä ehdolla, takaat ettei se toistu.  Siksi on mahdoton antaa salamana anteeksi kenellekään, joka missäpäin maailmaa hyvänsä nimittää mitä ihmisryhmää tahansa loisiksi.  Motiivi olkoon mikä hyvänsä, mutta keskustelu siitä, kuinka tilanne ratkaistaisiin, kiinnostaisi - sitä vain ei kukaan tahdo käydä.

On kurjaa ja aika lamaavaa kohdata asennetta, se kenties on oikein, mutta en puhuisi kenestäkään siten.  Nyt, eilen, kun avasin postin, pyydettiin työhön kun eräs hyvä ystäväni vielä on hyvin vakavastki sairastunut, siinä on se pulma etten saisi, mutta täytyy yrittää saasda määräyskirja niille 7-8 tunnille jotka on lupa tehdä ja tehdä sitten minkä jaksaa....       mutta minua pelottaa pahuksesti mennä.  Tietty sen tähden että oireet ovat aina vaikeutuneet, mutta eniten pelkään saavani oireita työpaikalla.  Sitten saa taas kuulla kunniansa oikein viimmesen päälle.  Mutta menen minä silti.   :-\
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa AKUANKKA313

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1095
  • x ja y pohtii elämän syvintä olemusta
Vs: Luopuminen
« Vastaus #8 : 29.10.12 - klo:15:24 »
Luopuminen 10v kestäneestä parisuhteesta pistää ajoittain masentamaan.
Niihin vuosiin kuului niin paljon hyvääkin yhdessä oloa ja muistoja.
Perheistämme ehti tulla lähes sukulaisia, jäi ikävä myös hänen vanhempiaan ja sisaruksiaan.
Myös hänen kaveripiirinsä kanssa tuli juhlittua hevaripaikoissa kymmeniä kertoja
ja oltua samoissa bileissä yms. heistäkin on luovuttava.
Hänen antama kalevala-koru sormus saa itkun partaalle,
silloin kun hän sen antoi hän lupasi minulle sydämensä.
Meidänhän "piti" mennä kihloihinkin 12.12.2012.
Nyt hänellä on 2. päivän perusteella aloitettu parisuhde.
Nyyh!Nyyh!
Elämä on kemiaa.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33643
Vs: Luopuminen
« Vastaus #9 : 29.10.12 - klo:15:39 »
Vapaaehtoinen luopuminen on mielestäni aika lailla eri asia kuin se että joutuu luopumaan vasten tahtoaan jostakin hyvin tärkeästä ja rakkaasta.
Näin ikääntyneenä moni asia käy luonnollisen helposti. Ei jaksa, ei kiinnosta, ei halua, ei voi.
Luopumisen hetkiä tulee kuin itsestään. Luulen että Luoja meitä kuitenkin tässäkin ohjaa. Olen tämän nähnyt lähes kaikissa vanhemmissa ihmisissä.

Nuoren ihmisen kuolema, lapsen varsinkin, on kova paikka. Siinä Jumalalle luovuttamisessa saatta mennä loppu elämä.  Herra antoi, Herra otti, kiitetty olkoon Herran nimi. Vaikeaa, varsinkin tuo kiittäminen.

Yksinäinen ihminen joka kaipaa kumppania  tai yleensä toista ihmistä on kuin pariton kenkä. Kuinka sillä liikkua, mennä, kipaista toisten seuraan.
Siksi moni pariskunta on kiitollinen kumppanista vaikka rakkauden tunteet ovat jo aikoja menneet maailman tuuliin. Onhan sitouduttu yhteen, lupauduttu ja autetaan sitä heikompaa. Onni samojen seinien sisällä liikkuvasta toisesta ihmisestä ei ole olematon.
Ei sitä nuorena tiennyt tätäkään että rakastamisestakin luopuu ystävyyden ja kunnioittamisen hyväksi.

Yhdestä ei tarvitse luopua. Rakastavasta Jumalasta.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21725
Vs: Luopuminen
« Vastaus #10 : 29.10.12 - klo:16:28 »
Voi että, alkaa itkettämään nämä foorumiystävien tekstit.
Meillä on vaimon työhuoneen (ompelu, nuket, nallet...vaikka mitä käsitöitä) seinällä taulu, hänen kirjomansa,
teksti: "Onni on vanheta yhdessä"....siinä sitä on ajatusta kovasti.
Tuli tuosta mieleen kun Riitta sanoi että "Onni on kun seinien sisällä kulkee toinen ihminen"
Tätähän tämä on vanhenevan pariskunnan elämä, mutta tosi hieno asia että on näin.
Täällä sitä lapsen lapsen mummolaan tuloa odotellaan...ja odotellessa puuhastellaan kaikkea...
mistä ei vielä ole tarvinnut luopua...tänäänkin uimahallireisu.  :eusa_angel:

Poissa Etsin

  • Körttiläisyyden jäljillä
  • Viestejä: 2
Vs: Luopuminen
« Vastaus #11 : 29.10.12 - klo:22:21 »
Vaikeinta itselleni on luopua asioista, joita ei ole saanutkaan.. siis haaveista ja toiveista joiden on toivonut täyttyvän. Uskon että näitäkin luopumisia voi joku päivä muistaa ehkä jopa levollisin mielin, siis hyväksyä että näin on tapahtunut. Mutta olen vasta matkalla siihen suuntaan.

Poissa juhani

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4178
Vs: Luopuminen
« Vastaus #12 : 30.10.12 - klo:08:02 »
Elämä on luopumista. Anti-SAK:laisesti.
wilhelmi niskasen jäljillä

myyrä

  • Vieras
Vs: Luopuminen
« Vastaus #13 : 30.10.12 - klo:09:20 »
Olen köyhä.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Luopuminen
« Vastaus #14 : 31.10.12 - klo:20:42 »
Välillä pohdiskelen onko luopuminen / luovuttaminen hyvä vai huono asia?
Tuleeko tästä ajatuksia? Jutun juurta.
Sanotaan: Pitää sinnitellä, yrittää, taistella, ei saa luovuttaa.
Myös sanotaan: Ei pidä takertua liikaa, pitää osata irrottautua, luovuttaa.
Tyhjät kädet on kai luopumisen seurausta.


Mutta eikö tuo riipu vähän siitä mistä on kysymys.  
On kyllä niitä aiheita joita enemmän kuin mietin.
Luulen olevan elämäntilanteita, joissa olisi hyvä jaksaa taistella hellittämättä ja pitää kiinni esimerkiksi oikeaksi tietämästään. Sitten on seikkoja ynnä asioita, jotka ovat hyvin vaikeita, mutta voidaan ottaa vastaan ajatellen että tuleepi Jumalan kädestä tämä, ja siksi luovutan. Itselleni viimein terveyden menetys ja moni siitä seurannut asia on jättänyt levollisuuden mieleen kun ajattelen että kuulun Jumalalle ja tekee omalleen minkä tahtoo.
Mitä sitä haaskaamaan hyviä asioita rähjäämiseen.  On oikeasti, että armonsa on parempi kuin elämä.  Meidän lapset kasvaa ja sinkoaa kortteja ympäri maailmaa ja vanhukset elää.

Sitten on vaikeampia kysymyksiä, ja yksi tietty on tuo työelämä.  Siinä miettii aika tavalla, pitäisikö vain sinnitellä -- kumpi on eettisesti oikeampaa.  Kun hoitohenkilökunta kuormittuu kramppailevasta tai muuten tajuntansa tuntikausiksi menettävästä lääkäristä ja semmoisesta on aika monessa hommassa enempi haittaa eli ei se sanomalehden jakelukaan toimi, kun toimintakyky menee.  Outo juttu. Kun oirei on, on ihan selvä että no ei tietysti, mutta kaksi viikkoa ilman niin jo on syyllinen olo, sillä toisten leipäähän tässä syödään.

Silti ilahtuu kun pyytävät.  Tämä on nyt esimerkki itsestäni kun toisista kertominen ei heitä ehkä niin ilahduta   :003:  Ja Dosentti  :026: sanoo jotta müde sei, darum ich immer über die Nazis und Dietricus Docens alles erzähle.
« Viimeksi muokattu: 31.10.12 - klo:20:47 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.