Körttifoorumi

Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: TeppoV - 10.12.07 - klo:08:04

Otsikko: Saarna: Kuninkaasi tulee kunniassa
Kirjoitti: TeppoV - 10.12.07 - klo:08:04
Tässä Sonkajärven kirkossa 9.12.2007 pitämäni saarna (Gideonien kirkkopyhänä).

Päivän evankeliumiteksti on kirjoitettuna Luuk 12:35-40. Nousemme sitä kuulemaan.

35. "Pitäkää vaatteenne vyötettyinä ja lamppunne palamassa. 36. Olkaa niin kuin palvelijat, jotka odottavat isäntäänsä häistä valmiina heti avaamaan oven, kun hän tulee ja kolkuttaa. 37. Autuaita ne palvelijat, jotka heidän herransa palatessaan tapaa valvomasta! Totisesti: hän vyöttäytyy, kutsuu heidät pöytään ja jää itse palvelemaan heitä. 38. Autuaita nuo palvelijat, jos hän tapaa heidät näin valvomasta, tulipa hän ennen sydänyötä tai sen jälkeen!*
39. "Ymmärrättehän, että jos talon isäntä tietäisi, minä yön tuntina varas tulee, hän ei antaisi murtautua taloonsa. 40. Olkaa tekin valmiit, sillä Ihmisen Poika tulee hetkellä, jota ette aavista."

Rakkaat kalliisti lunastetut ystävät!
”On Kristuksen tulemus arvaamaton,
myös kohta voi aueta hauta,
ja niin armonaikamme loppunut on,
voi, sitten ei parannus auta.
Oi Herramme, armahda meitä!”

Näin veisataan virressä 152. Virren sanoma on aiheellinen meille, sillä helposti unohdamme sen, että Kristus on todellakin luvannut tulla takaisin kuolleetkin herättäen. Jos uskomme Jeesukseen, meidän pitää myös uskoa Hänen sanojaan ja lupauksiaan. Gideon järjestö tahtoo jakaa Jumalan Sanaa, niin ettei kukaan olisi tietämätön tästäkään tosiasiasta, vaan että Pyhä Henki Sanansa kautta vaikuttaisi uskon Jeesuksen Kristukseen, meidän Herraamme.

Tämän pyhäpäivän aiheena on ”Kuninkaasi tulee kunniassa.” 2000 v. sitten hän tuli nöyränä karjasuojaan syntyen ja sittemmin ristiinnaulittavaksi aasilla ratsastaen. Mutta kerran hän tulee takaisin kunnian kuninkaana. Silloin jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.

Tekstin alussa Jeesus puhuu vaateiden vyötettynä pitämisestä. Mitä se tarkoittaa?
Vaate oli tuolloin pitkä viittamainen asu. Ilman vyötä sen kanssa oli hankala liikkua ja tehdä työtä. Vaate pitikin sitoa vyöllä niin, että pystyi liikkumaan helposti ja tekemään ne tehtävät, jotka oli määrä tehdä. Ilman vyötä saattoi helposti kompastella. Vaatteen vyöttäminen voi meidän kohdallamme tarkoittaa sitä, että kysymme, miten voimme elää Jumalan tahdon mukaista elämää.
Ja ehkä on myös syytä tarkkailla, mikä on se vaate joka minua kompastuttaa eli mitkä ovat ne asiat, jotka estävät minua elämästä Jumalan tahdon mukaan. Mikä on sellainen elämäni alue, joka täytyy sitoa kiinni, että en sen kanssa horju, kompastele, lankea ja kaadu?

Entä mitä tarkoittaa Jeesuksen mainitsema lampun palamassa pitäminen? Pimeässä ei voi liikkua ilman valoa, vaan eksyy. Tuon aikainen lamppu vaati hoitoa, jotta se pysyi palavana: lampun sydän oli pidettävä puhtaana ja lamppuun piti muistaa laittaa öljyä. Samasta asiasta Jeesus puhui vertauksessa kymmenestä morsiusneidosta, jotka lähtivät sulhasta vastaan. Siinähän viisi morsiusneidoista toimi niin hölmösti, että he eivät varanneet lamppuihinsa öljyä ja jäivät siksi hääjuhlien ulkopuolelle. Nykyaikana vastaava tilanne olisi, että lähtisi pimeään yöhön ottaen mukaansa taskulampun, mutta ilman pattereita. Jeesuksen mukaan hänen tuloansa odottavien joukossa on niitä, jotka hengellisessä mielessä toimivat näin tyhmästi. He kyllä odottavat Jeesuksen tuloa, mutta eivät todellisuudessa olekaan valmistautuneet Herransa tuloonsa.

Tämän päivän evankeliumitekstissä Jeesus teroittaa valvomisen tärkeyttä, sillä Ihmisen Poika tulee arvaamattomalla hetkellä. Valvomisella tarkoitetaan valmiina olemista. Evankeliumiteksti ei kehota meitä laskemaan aikoja. Mutta se kehottaa tekemään sitä, mitä Herra on antanut tehtäväksi. Kun hän palaa, hän toivoo tapaavansa palvelijansa tekemästä työtä, oikeaa, hänen tahtonsa mukaista työtä. Mikä sitten on se työ ja tehtävä, jota kristillisen seurakunnan pitäisi tehdä? Se on evankeliumin ja armon ajan julistaminen. Se on myös lähimmäisen palvelemista, sillä ”kaiken mitä te olette tehneet yhdelle näistä vähimmistä, sen te olette tehneet minulle”, sanoo Kristus.

Valvomisessa on aina myös kysymys oikeanlaisen Herran pelon eli kunnioituksen ja synnintunnon säilymisestä. Paavali kirjoittaa korinttilaisille: "Joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei kaadu" (1. Kor. 10:12).

Valvominen on myös kamppailua luonteenheikkouksiemme kanssa. Getsemanessa paljastui opetuslapsien mukavuudenhaluisuus: Jeesus sanoi opetuslapsille: "Ettekö te edes hetken vertaa jaksaneet valvoa kanssani? Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen. Tahtoa ihmisellä on, mutta luonto on heikko". Myös meidän luontomme on heikko. Valitsemme helpoimman tien. Hetken nautinto ja oma mukavuus helposti lamauttaa halumme palvella lähimmäisiämme. Olemme helposti niin laiskoja kuin ikinä uskallamme olla. Kärsivällisyys ja kestävyys on meille vaikeaa.

Valvominen merkitsee valmiutta tarkistaa elämämme suuntaa ja tavoitteitamme. Tästä muistuttaa psalmintekijä: "Tutki minua, Jumala, ja tunne minun sydämeni, koettele minua ja tunne minun ajatukseni. Ja katso: jos minun tieni on vaivaan vievä, niin johdata minut iankaikkiselle tielle"

Valvominen on olemista Jeesusta lähellä ja hänen kanssaan, hänen seurassaan niin, että kuulemme hänen äänensä. Mutta miten meillä voi olla halua olla Jeesuksen seurassa, jollei hän ole tullut meille tärkeäksi? Valvominen onkin sitä, että Jeesus Kristus on tullut meille kaikessa ensimmäiseksi. Mitä Paavali sanoi vuosikymmenien uskonkilvoituksen jälkeen: "Herrani Kristuksen Jeesuksen tunteminen on minulle arvokkaampaa kuin mikään muu"

Valvominen on uskon säilyttämistä elämämme viime hetkeen asti. Paavalikin totesi: "Minun lähtöni aika on jo tullut. Minä olen hyvän kilvoituksen kilvoitellut, juoksun päättänyt, uskon säilyttänyt". Mikä on sen parempi kilvoitus, kuin uskon säilyttäminen? Sen Herra saa aikaan. Kävipä meille kuinka tahansa, kunhan vain saamme säilyttää uskomme Jeesukseen Kristukseen loppuun asti. Muu on vähäarvoista.

Kristuksen näkyvä toinen tulemus on varma. Sen ajankohta, Kristuksen sanan mukaan, on kuitenkin salattu. Turhaa on siis esittää siitä laskelmia. Kuitenkin on tarkkailtava Jeesuksen tulemuksen merkkejä, joita Raamattu kertoo olevan paljon. Näitä merkkejä ovat esimerkiksi sodat, kristilliseen kirkkoon kohdistuva viha, luonnonkatastrofit kuten maanjäristykset ja tulvat ja erityisesti merkit kirkossa, kuten väärät opettajat, luopuminen evankeliumista ja Antikristuksen esiintyminen. Raamatun mukaan Antikristus tekeytyy kirkossa jumalaksi ja viettelee Kristuksen nimissä valheellisin voimateoin, merkein ja ihmein luopumaan Kristuksesta. Ja väärien opettajien esiintymisen kirkossa Kristus selittää olevan aivan erityisesti maailman lopun merkki.
Koska Jeesus tulee kerran tuomarina takaisin maan päälle ja Hän toimittaa jokaista elävää ja kuollutta koskevan tilinteon, on oikea asenne odottaa Hänen tuloaan. Herran tulo on riemullinen asia sille, joka on hänen ystävänsä, sillä silloin toteutuu mieluinen tapaaminen. Toisille Jeesus on ei-toivottu henkilö, varkaaseen rinnastettava rauhanhäiritsijä. Ystävä odottaa, hajuraon pitäjä ei. Odotatko sinä Herraa Jeesusta?

Kun aikamme päättyy omaan kuolemaamme tai Jeesukseen paluuseen, on armon aika päättynyt. Ei ole enää mahdollisuutta parannuksen tekoon. Joku voi nyt ajatella, että jos tietäisi kuoleman hetken, niin voisi ehkä viivyttää parannuksen hetkeä viimeiseen asti, ettei tekisi parannusta liian aikaisin. Voisi muka nauttia elämästä täysin siemauksin ja elää, miten lystää. Ja sitten vasta viime hetken lähestyessä pyytäisi anteeksi kaikkia töppäilyjään. Mutta tämä on mieletön ja harhainen elämän asenne! Ensinnäkin täältä lähtö voi tapahtua hyvinkin pian ja yllättäen, eikä aikaa katumukseen ja parannukseen enää ole. Toiseksi, on selvää, että elämä ja yltäkylläisyys on saavutettavissa jo nyt ja vain Jeesuksen kautta. Jos haluat jo nyt elää täyttä ja hyvää elämää, tee parannus ja usko Jeesukseen. Lähde seuraamaan häntä, katso hänen verihaavoihinsa, usko syntien anteeksiantamus omalle kohdallesi ja hylkää paha.

Nyt vielä elämme armon ajassa. Vielä on mahdollisuus saada lamppuun öljyä ja saada vaatteet vyötetyksi siten, että olemme sellaisia, jotka Herra palatessaan tapaa valvomasta! Kristukseen kastettuina, Jumalan Sanan ja ehtoollisen äärellä Pyhä Henki hoitaa meitä ja jakaa meille lahjojaan. Pyytäkäämme rukoillen, että Pyhä Henki ohjaa meitä tuntemaan Jeesusta enemmän ja
pysymään hänessä, vaeltamaan valkeudessa.

Koko elämämme, lahjamme, taitomme ja omaisuutemme ovat Jumalan lahjoja meille. Kun Pyhä Henki asuu sydämessämme, hän ohjaa meitä käyttämään näitä lahjoja Jumalan kunniaksi Hänen mielensä mukaisesti. Jumalaan turvaten, sydämemme taivaallisiin kiinnittäen, voimme olla valmiina Jeesuksen saapuessa.

Päivän evankeliumitekstissä on hieno lohduttava kohta. Siinähän sanotaan, että Jeesus itse vyöttäytyy, kutsuu palvelijansa pöytään ja jää itse palvelemaan heitä. Jeesuksen tullessa hän siis itse palvelee meitä. Tänäänkin Herra itse palvelee meitä myös ehtoollisessa. Siunattu asia on, että Jeesus nytkin tulee luoksemme. Autuaallista on saada omakohtaisesti uskossa ottaa hänet vastaan sydämemme aarteeksi, rauhaksi ja iloksi. Jeesus on lunastusverensä kautta kaikille syntisille avannut tien Jumalan tykö, ja sinäkin kuulut lunastettujen joukkoon. Se, joka toivoo elämäänsä apua Herralta Jeesukselta Kristukselta, odottaa häntä. Hän myös varmasti saa avun.

Rukoilkaamme:

Herra Jeesus Kristus. Auta meitä, etteivät elatuksen murheet, muut maalliset huolet tai ilot käännä katsettamme pois sinusta. Auta meitä valvomaan lähimmäistämme palvellen ja sinua odottaen. Vahvista uskomme, elvytä toivomme ja uudista rakkautemme. Aamen.