Niin vaikeaa, kuin omaisten kuolema onkin vastaanottaa, kun tietää, minkä vaikutuksen se tekee lapsiin, minkä vaikutuksen aviopuolisoon, minkä vaikutuksen ystäväpiiriin, niin sittenkään ei minulle ollut erittäin karvasta vastaanottaa se kuoleman sana, minkä tässä kuulin. Ja minä pidän sen omalle kohdalleni erittäin tarpeellisena muistutuksena, ja siitäkin syystä vähän merkillisenä, että tämä oli nyt kolmas aikuisista lapsistani, joiden kuolema tapahtui minun Helsingissä ollessani*. Se on siitä syystä omituista, että täytyy eritysempänä Jumalan rakkautena pitää, että kun on jotakin luottamusta muka, jotakin maallista, jotakin ylennystä on saanut, niin siihen on niin terveellistä kuritus ja muistutus ollut aina juuri erityisesti niillä ajoilla. Jumalan sana ja omatunto todistaa sen selväksi, että todelliseen onnellisuuteen emme pääse niinkauvan kuin täällä ollaan, mutta sitte vasta, kun saamme olla Kristuksen kanssa. On vielä merkillistä, että sen kuoleman katkeruuden ja terän siltä katkaisevat ne Raamatun sanat, mitä tässä edellä lausuttiin. Vie ikäänkuin häpeämään sitä vastustamista, mitä siinä yrittää Jumalalle tehdä, ettei laskisi täältä pois likisiä omaisiansa. Mutta ei siinä auta, kun Jumalan sana sanoo, että parempi olisi erota täältä ja olla Kristuksen kanssa.
*Kansanedustajana 1909-1911