Keskustelu > Raamattupiirit

Raamattupiiri, Psalmit 101-110

<< < (2/3) > >>

karjalaisenkyösti:
Psalmi 102.
"Kurjan rukous, kun hän on näännyksissä ja vuodattaa valituksensa Herran eteen."

"kun hän kääntyy niiden rukouksen puoleen, jotka ovat kaikkensa menettäneet, eikä enää heidän rukoustansa hylkää. "

"Herra katsoi taivaasta maahan, kuullaksensa vankien huokaukset, vapauttaaksensa kuoleman lapset"

karjalaisenkyösti:
Psalmi 103.
"Niinkuin isä armahtaa lapsiansa, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä."

Tässä on myös isille jonkinlaista kasvatusohjetta, ainakin ikänkuin rivin välissä.

"Ihmisen elinpäivät ovat niinkuin ruoho, hän kukoistaa niinkuin kukkanen kedolla. Kun tuuli käy hänen ylitsensä, ei häntä enää ole, eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne."

Tuosta "eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne" muutama ajatus.
Siitä on yli 40 vuotta, kun muutimme Lappeenrannan Huhtiniemeen. Siellä lasten kanssa leikimme metsäisissä maisemissa.
Yli 30 vuotta sitten muutin pois kotoa. Muutkin lapset ovat kavaneet aikuisiksi ja niissä maisemissa ei ole enää ollut leikkijöitä. Metsäpolut, joilla kävelimme ja ajoimme pyörillä, ovat hävinneet kasvillisuuden ja puiden alle.
Viimeeksi viime kesänä vanhempieni luona käydessämme kävelin niitä kotimme lähellä olevilla poluilla, jossa ennen leikittiin.
Ei sinne kasvillisuuden sekaan kovin moni eksy.
Ei nuo sijat enää niitä vuosikymmenten takaisia leikkijöitä tunne, kukin on muuttanut minne onkaan.
Uusia ihmisiä on muuttanut tilalle, kun entisiä on muuttanut pois.
Kun ihminen kuolee tai muuttaa pois joltain paikkakunnalta, niin joidenkin vuosien kuluttua häntä ei enää paikkakunnalla edes tunneta. Tällaisia ajatuksia tuosta tekstipätkästä on tullut.

Tuollaista ajatellessani tulee surullinen olo. Hyvin surullinen.

Viime aikoina olen yrittänyt tavoitella lapsuuden ajan luokkakavereitani ja muita sen ajan tuttuja.
Yritän kait saada ikäänkuin jotain menetettyä takaisin.

karjalaisenkyösti:
Psalmi 104.
"Sinä verhoudut valoon niinkuin viittaan"
Raamatuntekstien perusteella välillä Herra verhoutuu valoon, välillä pimeyteen.

"Sinä teet tuulet sanasi saattajiksi, palvelijoiksesi tulen liekit."
Jumalan palvelijoita ikäänkuin kuvataan sanoilla "tuuli" ja "tuli".
Kaksi lähes samanlaista suomalaista sanaa.
Minulla on sellainen kuva mielessäni, että Raamatussa on välillä sellaisia sanaleikkejä, joissa alkukielessä käytetään samassa yhteydessä sanoja, jotka muistuttavat toisiaan.
Kun tämä teksti on käännetty suomeksi, sattui siihen mukaan juuri tämä sama ilmiö.

"Sinä kasvatat ruohon karjalle ja kasvit ihmisen tarpeeksi. Niin sinä tuotat maasta leivän ja viinin, joka ilahuttaa ihmisen sydämen; niin sinä saatat kasvot öljystä kiiltäviksi, ja leipä vahvistaa ihmisen sydäntä."

Jostain ammoisia aikoja sitten luin ajatuksen, joka suunnilleen meni niin, että
   ruoka on syötävässä muodossa olevaa Jumalan rakkautta (ihmistä kohtaan).


"Silloin ihminen menee töihinsä ja askaroitsee iltaan asti."
Tämä tuntuu jotenkin mukavalta ja hauskalta, jotenkin positiivisessa mielessä huvittavaltakin.
Näen ikäänkuin mieleni silmissä jonkun muinaisen ihmisen, joka menee työhönsä päiväksi.


"Olkoot minun tutkisteluni hänelle otolliset;"

karjalaisenkyösti:
Taisi olla vuonna 1985, kun pidin pienen puheenvuoron Lapuan helluntaiseurakunnassa.
Vuosina 1983-1985 olin Lapualla kauppaopistossa.
En ehkä juuri mitään sanonut, kukapa tietää, ehkä kerroin vain, että luen Psalmista 105 jakeet 1 - 4 takaperin, eli käytännössä jakeet 4 - 1. Eli ensin jae 4, sitten 3, 2 ja viimeiseksi jae 1.
Minusta teksti oli hyvä tuollakin tavalla luettaessa.

"
1. Kiittäkää Herraa, julistakaa hänen nimeänsä, tehkää hänen suuret
tekonsa tiettäviksi kansojen keskuudessa.
2. Laulakaa hänelle, veisatkaa hänelle, puhukaa kaikista hänen ihmeistänsä.
3. Hänen pyhä nimensä olkoon teidän kerskauksenne; iloitkoon niiden sydän, jotka etsivät Herraa.
4. Kysykää Herraa ja hänen voimaansa, etsikää alati hänen kasvojansa.
"

Seurakunnan saarnaaja kertoi minulle saaneensa tuosta tekstistä sitten aiheen johonkin saarnaansa.


"Hän muistaa liittonsa iankaikkisesti, säätämänsä sanan hamaan tuhansiin polviin"
Mielenkiintoista tuossa on tuo "tuhannet polvet".
Jos se on otettava kirjaimellisesti ja jos yksi sukupolvi olisi vaikkapa 30 vuotta, niin 1000 polvea olisi 30 000 vuotta.
Tuhannet sukupovet sitten olisivat esim. 100 000 vuotta.

"hänen tuomionsa käyvät yli kaiken maan"
Raamatussa puhutaan paljon Jumalan tuomioista. Itse koen tuomiojulistukset sangen hyödyllisenä luettavana. Tulee sellainen Herralta apua huutava mieli.  Tuomiotekstit ovat omiaan tuomaan jonkinlaista tervettä Jumalan pelkoa.

"Hän käänsi näitten sydämen vihaamaan hänen kansaansa, kavalasti kohtelemaan hänen palvelijoitaan."
Tulee mieleeni teksti Aamos 3:6. "....Tapahtuuko kaupungissa onnettomuutta Herran sitä aiheuttamatta?"

karjalaisenkyösti:
Psalmi 106.
Viisauden sanoja:  "Me olemme tehneet syntiä isäimme kanssa, me olemme pahoin tehneet ja olleet jumalattomat."
Ilman Pyhää Henkeä ei tuollaiseen voi päästä. Raamattuhan kertoo, että eräs Pyhän Hengen tehtävä on osoittaa maailmalle synti. Synti tuo tarpeen avun vastaanottamiseen.
Mahdollisesti on niin, että Herran nimeä avuksi huutava ihminen on jo perillä, se on se kristityn lopullinen tavoitetila maan päällä. 

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu