Keskustelu > Kirjoitelmia ja päiväkirjoja-herännäisyyden hengessä

Kirje Ruutille

<< < (27/27)

1944:
Olen yrittänyt kipulääkitystäni vähentää, että sisuskaluni pysyisivät terveinä. Vaikeata se on, sillä heti tulee toinen vaiva unettomuuden muodossa ja se on pahempi. Tällä iällä ei taida kannattaa ajatella munuaisiaan. Maksa ei pauku ja ruoka sulaa, mutta väsy tulee kuin varas yöllä.
Äitisi on mansikanviljelijä, joka saa astioihinsa marjoja. Nyt taitaa tulla vielä hillanpoimintakin hommiimme. Sinäkin kerran myit ämpärillisesi jollekin nuorehkolle miehelle. Haavaattin silloin, että siinä tien päällä oli samalla kertaa kaksi tyytyväistä henkilöä.

1944:
Olen viime kesänä miltei joka päivä ajanut Peipporämeelle ja tuonut sieltä koivupöllejä pieniäkseni ne tulilaitteisiin ja saunan kiukaaseen. Olet ollut tyytyväinen, että on ollut tarpeellista puuhaa. Tänään kävin hakemassa Jumalan kaatamia koivuja kanavan varresta. Joku aika sitten oli kovia tuulia, niin niistä johtui, että puiden juuristosta lähti kaatuminen liikkeelle, mutta puut eivät katkennet.

Olen pannut muutamiin märimpiin kohtiin putket johdattamaan tulvavedet kanavan suuntaan. Ja haavaattin, että hommani ei ole ollut turhaa, sillä parissa putkessa on jo vettä läpi virrannut. Pitää vielä yksi kohta lapiolla tehden avata ja putkittaa sekin. Keväällä lumien sulaessa ei oikein pysty Zetorilla ajamaan "mistä vaan", joten jospa nyt voisi. Syksy ja talvi pitää sinnitellä, että tuloksen näen.

Kävimme viemässä Ähtäriin asti enosi perheen ja jälkikasvun käyttöön marjoja ja perunoita. Oli kiva ajella, kun sain huomata, että jaksan. Daciaa komennan vauhtiin samaan nopeuteen, mitä muu liikenne kulkee, että emme nujuaisi muitten hidasteena. Muistan ohjeen, että kakkosauto tekee jonon. Viime viikolla ajelimme Lapin Raattamassa asti. Se oli hieno kokemus myös, sillä navi näytti, että nousimme aina 580 metriin asti. Enarini on jotain 1200 metriä Ranskan teillä Välimeren suuntaan ajettaessa Pariisista päin. Ko kaupunkiin en halunnut koskaan ajaa. Jotkut karavaanarit ovat kertoneet riittävän pahoista epäonnistumisistaan löytää perille ja kaupungista pois,

Kaarina on mennyt puolarmetsään. Hän tapaa hakea ämpärikaupalla syöntipuolukoita. Ns tinkitoimitukset ovat hoidetut.
Että tallaista täällä isällesi kuuluu, eilen joimme 77 v synttärikahvini Ähtärissä poislähtiessämme.

Muistosi näyttää pysyvän, koska valvomaan joudun aika paljon, jos erehdyn katsomaan syyttäjien ja poliisien edesottamuksia. Tarkoitan tietysti vain ns lain harmaalla vyöhykkeellä viihtyviä henkilöiä. Tätähän sanotaan korruptiokäyttäytymisesksi.

1944:
Kävin rämeellä kaivamassa viimeisen märän paikan auki, mutta panen siihen putken vasta keväällä. Minulla on sellainen tuntu, että Jumalan säätelemät tulvavedet auttanevat lisää, että pohja syvenisi ojassaan. Oli vähän tympeä työjellä, kun ajoin kolme hirveä makauksestaan ylös ja ne jättivät pienet apulaisensa minulle kaveriksi. Eesauhan minä olen ulospäin, paitsi otsani takaa, että Kankaalan pihalla sain kuusijalkaisia kavereita pyydystää hyppysiini korvien takaa ja kainalostanikin, toisesta pienestä.
Ravan kaivamiseen olen vielä riittävän väkevä lyhyen aikaa. Joku sanoisi, että onko hommallasi mitään mieltä. Turhaahan askarteluni on, mutta minulle opetetaan, että saan voimillani tehdä kaikkea, mitä nyt keksinkään. Ensi keväänä voin saada ajella jo lumisohjossa Peipporämeen koivuja hakemassa. Kankaalan pirtti tarvitsee maalien ehostamisen, joten keväällä on sekin homma edessäni, että klapit taitavat jäädä toiseksi. Olenhan niitä saanut kasoihin tälle kesälle ihan piisaksi asti.

Toisalla tällä foorumilla kirjoitellaan hissukseen, mutta ei aina miellytä se teksti, joten väistyin tänne. Minussakin on vikaa, johan nyt toki, että siinä hengessä asiasta mainitsin. Seuraavaan kertaan ,,,,

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[*] Edellinen sivu