Keskustelu > Kirjoitelmia ja päiväkirjoja-herännäisyyden hengessä
Kirje Ruutille
karjalaisenkyösti:
Kovaa koulua ovat 1944 ja Malla käyneet.
malla:
Siunausta myös sinun elmääsi, karjalaisenkyösti.
1944:
Täällä ollaan, kiitos myötäelämisestä.
karjalaisenkyösti:
--- Lainaus käyttäjältä: malla - 14.09.16 - klo:14:35 ---Siunausta myös sinun elmääsi, karjalaisenkyösti.
--- Lainaus päättyy ---
Tulin tänne taas ja toivon todella Jumalan siunausta Mallalle ja 1944:lle.
Kun luen Jonas Laguksen kirjaa "Evankeliumin ääni", minua aina koskettaa, joskus hyvinkin syvästi ne kirjeet, joissa Lagus kertoo omien lastensa kuolemasta tai kun hän viittaa joidenkin tuttujensa samoihin kokemuksiin - vaikka nuo ovatkin vanhoja asioita 1800 luvulta.
Samaa aihetta käsittelevät uutiset lehdissä ovat myös tietyllä tavalla varsin raskaslukuisia (mutta samalla hyödyllisiä) minulle.
Meillä on 7 vuotias poika. Silloin, kun minulla ei lasta ollut, en osannut oikein samaistua lapsen menettämisasiaan: eihän se lapsen kuolema nyt niin korvaamaton asia ole.
Kun oma lapsi syntyi, vasta tajusi, että kyllä sitä itse mieluummin kuolisi, kuin että oma lapsi.
Poikamiehenä monesti ihmettelin ja ärsyynnyin, kun naiset niin naurettavasti lepertelivät lapsille ja ikäänkuin koko muu ympäröivä maailma menetti merkityksensä. Ajattelin, että he vain näyttelevät ja olivat vain olevinaan niin kiinnostuneita lapsesta.
Kun sitten itsellä oli lapsi, sitä tuli itsekin käyttäydyttyä saman suuntaisesti omia ja muidenkin lapsia kohtaan, kuin nuo "naurettavat" naiset olivat käyttäytyneet.
Kristillisessä uskossa on se hyvä puoli, että vaikka mitä tapahtuisi, niin jäljelle jääneillä on kuitenkin kohde, kenen puoleen kääntyä, vaikka mitä tapahtuisi tai olisi tapahtunut. Ja vaikka olisi niin, että apua ei tunnu tulevan, niin silti voi kääntyä ja huutaa apua Jeesukselta.
malla:
Kiitos.
Minäkin tulin taas tänne naputtelemaan yhdellä sormella kymmenen sijasta, kun vasen käsi paketissa.
Navigaatio
[0] Viestien etusivu
[#] Seuraava sivu
[*] Edellinen sivu
Siirry pois tekstitilasta