Keskustelu > Kirjoitelmia ja päiväkirjoja-herännäisyyden hengessä

Matkakertomus

(1/5) > >>

Riitta-mummi:
Tämä on kertomus etsinnästä, matkasta johonkin, ja takaisin.

Lapsena en tuntenut ' kiiltokuvajeesusta' sillä viisas äitini ei antanut minun kuviin kiintyä.  Elämä elettiin sellaisena kun  päivät eteemme toivat.
Monenlaista vaikeutta oli lapsellakin, mutta aikuisilla enemmän sodanjälkeisinä vuosina. Oli isien sotakokemuksien traumat, joita ei osattu selvitellä. Oli pulaa kaikesta aineellisesta. Ne puutteet äiti täytti kertomuksillaan menneistä ajoista. Ja rakkaudella, joka muodostui lempeästä vitsasta ja sauvasta.

Itse siitä isommaksi ehdittyäni, en uskonasioista piitannut. Kuitenkin elämäntäyteyden etsintä oli päällä, ymmärtämättäni.
Muutama kova kolaus, ja kirkkoon jalat veivät, kiitos ystävän.

Aikuisijän tarjoamat hurmat ja surmat piti kokea ennen kuin portti oikealle tielle avattiin. Kiitos taas ystävän.
Siitä seuranneesta seurakuntalaisuudesta meinasi tulla harharetki lain pimeyteen.
Nyt kuitenkin osasin alkaa epäillä, ajatella itse, ja siitä koitui mielenkiintoisin matkan osuus, tutustuin heränneisiin.

Vapaudessa kävin uteliaaksi useiden uskonkysymysten suhteen. Ohjattiin. Luin Kierkegaardia, kristillisiä mystikoita nimeltä nyt enää mainostamatta, otodoksi-isien opetuksia ja tietenkin körttikirjoittajia Paavosta, Oravalasta,Porkolaan, ja muutakin.

Olen kai ollut suojelusenkelini siiven alla kaiken aikaa kun en liian syvästi sekaantunut kaikessa kokemisessani.  Tiettyä hurmaa toki koin mystisissä kokemisissa ja hengenrukouksissa.
Kaikenkaikkiaan monesta on ollut hyvää evästä joka on sulanut tyhjentymisen kautta tasaantumiseksi ja palaamiseksi siksi jumalanluomaksi joka kaikkineni, luonteineni ja taipumuksineni olin jo elämäni alussa.

Siis. Olen entiseni, kokemuksia rikkaampi.
Hyvä ystävä jolle näistä lyhyesti kerroin sanoi; Hyvä ! Liekö oma matkansa käynyt
samaa rataa.

Pena:
Jäin miettimään tuota 'kiiltokuvajeesusta' oman lapsuuteni näkökulmasta. Lähetystyötä tekevän papin perheessä taisi Jeesus liittyä niin arkisiin ja toisinaan karuihinkin asioihin, että kauniit raamatunhistorian kuvat peilautuivat kuin itsestään todellisuuden näkymiin. Enkeleitä oli meidänkin kiiltokuvavihoissamme, mutta muistan aina vierastaneeni herttaisia enkelisatuja, joita kuuli välillä pyhäkoulussakin kerrottavan. Ehkä ymmärsin jo pikkupoikana, että tulisella miekalla varustettu enkeli on suojelutehtävissä pätevämpi kuin pilveen nojaava tiklinsiipinen pullukka.

Riitta-mummi:
Ilmaisin heikosti.  Kodin lähellä oli lapsille tarjolla vain helluntailaistädin pitämä kotipyhäkoulu. Sitä äitini piti meille vieraana.
Niputin ajatuksessani ' kiiltokuvajeesukseen' myös myöhemmin tarjotut kuvat Kristuksesta. Näitä ovat vaikkapa tietyn tyyliset laulut Vapahtajasta, valssin tahtiin.

Kiitos kysymästä. Näin se menee, kysymällä, ja pitääkin väärinkäsitysten välttämiseksi mennä.

Pena:
Luulen ymmärtäneeni oikein ja avarastikin. Minäkin tarkoitin somien painokuvien lisäksi mielikuvia. Myös Gustave Doren 'kuvaraamattujumala' on jäänyt etäiseksi, vaikka niitä kuparipiirroksia olen aina ihaillukin.

Riitta-mummi:
Vaikka kuvat ovat niin tärkeitä kuin ne taiteena ja muutenkin ovat, on matkanjohtaja kuvaamaton, kuvien takana.
Tiedän, että tiedät.

p.s. Sana joka mystikko Bonaventuralta jäi matkalaukkuuni on: Jeesus on Jumalan taide.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu